Lue keskustelun säännöt.
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lasten käy jos ei aina saa mitä haluaa eikä muut ihmiset aina ole mieliksi? Yrittää sitten samalla tavalla kontrolloida muita kuin ap ja nappaa mielialalääkkeitä? Jokos jo on välit poikki suvun kanssa?
Pelastaako se kertavuotinen kyykyttäminen lapsen?
Miksi väärää jouluajan tuhoaisi psyykkeen lopullisesti? Jotain rajaa. Toivelahjan voit ostaa itse vaikka joulun jälkeisestä alesta. Tai koska tahansa.
Niin mutta kun se maksaa. Kivempi maksattaa mummolla tai anopilla.
Ei kyse ole rahasta vaan siitä, ettei haluta älyttömästi tavaraa kotiin! Ongelma on se, että jos ensin lapsi saa kasan tavaraa ja sitten pitää vielä LISÄKSI ostaa ne toivelahjat niin ei kohta mahdu asumaan. Ja kun niitä ei-toivottuja ei saa laittaa kiertoon kun sekin on kuulemma epäkohteliasta. Ja sitten mummot vielä valittaa että miten teillä on näin paljon tavaraa ja sotkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vienyt tuliaisina (en joululahjoina) lapseni vanhoja pelejä lastenlapsille. Yllätyksekseni ovat pelanneet niillä ahkerasti. Esim. liikennemerkkipeli on kiinnostanut. Mulla on vaan yksi lapsi, niin osa peleistä on säilynyt tosi hyvinä.
Ja parastahan niissä on se, ettei kellään kaverilla ole välttämättä vastaavaa, eli niitä ei voi ostaa rahallakaan.
Lahja on lahja ja siihen pitää suhtautua niin. Lapsille voi opettaa, että kaikista lahjoista kiitetään nätisti, vaikka se ei olisi mieluinen. Jostain syystä mummo ostaa lahjat näin, kuka tietää miksi. Älä ripitä mummoa, jos hän ei ota lahjatoiveita vakavasti. Kun lapset kasvavat, lahjatoiveet tulevat suoraan heiltä ja tilanne saattaa muuttua. Tai sitten ei. Niin tai näin, ei kannata haukkua mummoa ja hänen lahjojaan, vaan hyväksyä se, että jokaisella on oikeus ostaa lahjaksi mitä itse haluaa ostaa. Pääset itse vähemmällä kun annat asian vaan olla. Lasten pettymys ei ole sinun vikasi, eikä siitä heille ole oikeasti mitään haittaa. Elämässä ei useinkaan saa mitä haluaa, vaan pitää rakentaa niistä palikoista mahdollisimman hyvä elämä. Mummon huonot lahjat auttavat sietämään pettymyksiä ja sitä taitoa on hyvä opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ihmiset itkevät täällä, kun mummo tai anoppi ostaa vääränlaisen lahjan lapselle.
Voi luoja. On teillä ongelmat.
Minusta se ongelma on vähän laajempi. Ei maapallo kestä tällaista kulutusta ja yksi tarpeeton lisäkulutus on tarpeettomat joululahjat. Tietysti sitä parempi mitä vähemmän ostettaisiin ollenkaan. Olisiko vaihtoehto vähentää lahjamäärää ja sanoa mummolle, että nyt ei tarvitse ostaa mitään?
Eivät nuo Sleich-hevoset ynnä muut mitä täällä on toivottu varsinaisesti mitään tuiki tarpeellisia ole. Jos nyt sille linjalle lähdetään.
Huoh. Kyllä lapsella saa olla leluja, mutta järkevä määrä ja sellaisia, joilla lapsi jaksaa mahdollisimman pitkään leikkiä.
Ja sinäkö sen päätät ja tiedät millä lapsi jaksaa riittävän pitkään leikkiä?
Paremmin se vanhempi sen aina tietää kuin perheen ulkopuolinen. Miten tämäkin menee tällaiseksi?
Tuskinpa vaan tiedät, jos kuvittelet että Ryhmä Haulla leikitään pidempään kuin vastaavalla Mikki Hiirellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Koska lahja hankitaan siksi että halutaan ilahduttaa, ei siksi että saaja saa pyytämänsä (tahtonsa läpi). Kumma on jos lahja ei ilahduta. Tajuatteko että kasvatatte lapsenne ihan kieroon?
Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta ajatellaan että sinä olet viherkasvi-intoilija. Haluat ilahduttaa ystävääsi kasvilla, jonka olet itse juurruttanut (tms). Viet sen hänelle lahjaksi, mutta lentoemäntänä työskentelevä ystäväsi ei voi kastella kukkaa joka päivä kuten sitä pitäisi. Sen sijaan, että ottaisit opiksi, että ystävä ei ehdi tai ehkä edes halua pitää kukkia elossa, sinä viet hänellä sellaisen joka synttäri ja joulu.
Koska sinä haluat ja sinusta kukat on kivoja.
Heh, olin nuorempana muutaman vuoden lentoemäntänä ja yhdellä kollegalla oli tällainen kukkia tuova sukulainen, joka aina sitten jaksoi ihan vattuilla että eikö nainen osaa kasveja hoitaa??
Sulla on vähän hukassa lahjan tarkoitus. Lahja kertoo myös lahjan antajasta ja tuo itse juurrutettu kukka on aivan ihana ajatus.
Lahjaa antaessa on aina otettava huomioon se lahjan saaja. Sitähän tässä ajetaan takaa. Itse olen poissa kotoani puolet vuodesta, yleensä 1-2kk pätkissä. Olen ajat sitten luopunut kasveista, vaikka ne ihania ovatkin.
Minulla on ystäviä, jotka rakastavat sukkia. Joten ostan heille sukkia, en lapasia.
Minulla on sisko, joka rakastaa enkeliaiheisia asioita. Joten ostan hänelle enkelijuttuja, en joulupukkeja.
Äitini haluaa aina hyvää suklaata, joten ostan suklaata, en salmiakkia.
Isäni arvostaa lämpimiä kerrastoja ja villasukkia, joten isä saa niitä, eikä kauluspaitoja (paitsi, jos erikseen sanoo, että nyt näitä on tarpeeksi jo).
Itse sain valmistujaislahjaksi kahviastiaston, koska ihan varmasti tätä tarvitsee sitten aikuisena viimeistään, kun on kihlat, häät (kotona, tietysti) ja kastejuhla. Koska lahjan antajat itse ovat tarvinneet niitä. Edelleen näin 40-vuotiaana, naimattomana velana ajattelen, että senkin kahviastiaston hinnalla minulle olisi voinut ostaa vaikka kaulakorun tai maalaustarvikkeita harrastukseen, jota harrastan edelleen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras lahja lapsellesi on oppia myös sietämään pettymyksiä. Ei hän arvosta sitä nyt, mutta myöhemmin elämässä se taito kantaa.
Voi ei. Minä ainakaan en osta mitään krääsää, mistä toinen ei edes pidä.
Niin suomalainen ajatus: leuka alaspäin kohti uusia pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset ihmiset itkevät täällä, kun mummo tai anoppi ostaa vääränlaisen lahjan lapselle.
Voi luoja. On teillä ongelmat.
Minusta se ongelma on vähän laajempi. Ei maapallo kestä tällaista kulutusta ja yksi tarpeeton lisäkulutus on tarpeettomat joululahjat. Tietysti sitä parempi mitä vähemmän ostettaisiin ollenkaan. Olisiko vaihtoehto vähentää lahjamäärää ja sanoa mummolle, että nyt ei tarvitse ostaa mitään?
Eivät nuo Sleich-hevoset ynnä muut mitä täällä on toivottu varsinaisesti mitään tuiki tarpeellisia ole. Jos nyt sille linjalle lähdetään.
Huoh. Kyllä lapsella saa olla leluja, mutta järkevä määrä ja sellaisia, joilla lapsi jaksaa mahdollisimman pitkään leikkiä.
Ja sinäkö sen päätät ja tiedät millä lapsi jaksaa riittävän pitkään leikkiä?
Mikähän diagnoosi on tällaisella ihmisellä, joka tosissaan kysyy tällaista? Kyllä, vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenellä työssäkäyvällä on aikaa metsästää näitä Schleich-hevosista ja sinistä pujamaa jouluruuhkassa, joka vain kelpaa lasten vanhemmille.
Miksi sinne ruuhkaan pitää lähteä? Tilasin parista nettikaupasta lahjat, myös ne Schleich-hahmot. Olipa rankkaa.
Eikö niitä ole ihan Cittarissa? Menee ei-ruuhka-aikaan ruokaostoksille ja ostaa samalla.
On. Ihan joka kaupassa, Cittareissa ym. isot hyllyt joissa lukee isolla Schleich. Vaikea erehtyä.
Prismassakin on, miljoona erilaista.
Niin, siis kertaakaan ei kahviastiastolle ole tullut käyttöä. Lähipiiri koostuu myös lapsettomista pariskunnista ja sinkuista, joten enimmillään vieraita on 2 kerrallaan kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen monia vanhempia, joilla ei olisi mitään ongelmaa hoitaa itse ne toivotut lahjat ja sukulaisten ei välttämättä tarvitsisi ostaa mitään. Tuota "ei tarvitse ostaa mitään" -linjaa on pidetty joillain tahoilla suurin piirtein kerettiläisyytenä. 😀
Odotan edelleen mummojen ja anoppien, joiden mielestä nykyvanhemmat on kamalia ja lapset hirveitä, vastauksia seuraaviin:
- väärä kahvi tai tee
- epämukavat alusvaatteet ja yövaatteet
- loukkaavat kirjat (lihavalle Kevyet herkut yms)
- reumaa sairastavalle kahvakuula
- apelle tyttökalenteri tai pikkutuhma hiirimatto
- 60-vuotiaalle diplomi-insinöörille Doro-puhelin ja käyttöohjeet selkokielellä
- Tallinnan matkaopas vuodelta 1999 ihmisille, joka matkustaa työkseen Aasiaan
Ajatus on tärkein,
Se että sait lahjan on tärkeintä ja ole kiitollinen. Pois ei saa heittää eikä antaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Kyllä näinkin voi käydä. eikä aina tarvitse saada mitä haluaa. Mutta joululahjan ja lahjan kyllä kuuluu olla lapselle mieleinen ja toivottu. Miksi edes ostaa lahjaa jos ei aidosti halua saajaa ilahduttaa ja antaa jotain mieleistä??
Koska lahja hankitaan siksi että halutaan ilahduttaa, ei siksi että saaja saa pyytämänsä (tahtonsa läpi). Kumma on jos lahja ei ilahduta. Tajuatteko että kasvatatte lapsenne ihan kieroon?
Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta ajatellaan että sinä olet viherkasvi-intoilija. Haluat ilahduttaa ystävääsi kasvilla, jonka olet itse juurruttanut (tms). Viet sen hänelle lahjaksi, mutta lentoemäntänä työskentelevä ystäväsi ei voi kastella kukkaa joka päivä kuten sitä pitäisi. Sen sijaan, että ottaisit opiksi, että ystävä ei ehdi tai ehkä edes halua pitää kukkia elossa, sinä viet hänellä sellaisen joka synttäri ja joulu.
Koska sinä haluat ja sinusta kukat on kivoja.
Heh, olin nuorempana muutaman vuoden lentoemäntänä ja yhdellä kollegalla oli tällainen kukkia tuova sukulainen, joka aina sitten jaksoi ihan vattuilla että eikö nainen osaa kasveja hoitaa??
Sulla on vähän hukassa lahjan tarkoitus. Lahja kertoo myös lahjan antajasta ja tuo itse juurrutettu kukka on aivan ihana ajatus.
Lahjaa antaessa on aina otettava huomioon se lahjan saaja. Sitähän tässä ajetaan takaa. Itse olen poissa kotoani puolet vuodesta, yleensä 1-2kk pätkissä. Olen ajat sitten luopunut kasveista, vaikka ne ihania ovatkin.
Minulla on ystäviä, jotka rakastavat sukkia. Joten ostan heille sukkia, en lapasia.
Minulla on sisko, joka rakastaa enkeliaiheisia asioita. Joten ostan hänelle enkelijuttuja, en joulupukkeja.
Äitini haluaa aina hyvää suklaata, joten ostan suklaata, en salmiakkia.
Isäni arvostaa lämpimiä kerrastoja ja villasukkia, joten isä saa niitä, eikä kauluspaitoja (paitsi, jos erikseen sanoo, että nyt näitä on tarpeeksi jo).Itse sain valmistujaislahjaksi kahviastiaston, koska ihan varmasti tätä tarvitsee sitten aikuisena viimeistään, kun on kihlat, häät (kotona, tietysti) ja kastejuhla. Koska lahjan antajat itse ovat tarvinneet niitä. Edelleen näin 40-vuotiaana, naimattomana velana ajattelen, että senkin kahviastiaston hinnalla minulle olisi voinut ostaa vaikka kaulakorun tai maalaustarvikkeita harrastukseen, jota harrastan edelleen :D
Eikö sulla käy koskaan vieraita? :o
Olen nykyisin sinkku, mutta kyllä sitä itse ostamaani kahviastiastoa Teemaa edelleen tarvitaan, kun tulee paljon vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lasten käy jos ei aina saa mitä haluaa eikä muut ihmiset aina ole mieliksi? Yrittää sitten samalla tavalla kontrolloida muita kuin ap ja nappaa mielialalääkkeitä? Jokos jo on välit poikki suvun kanssa?
Pelastaako se kertavuotinen kyykyttäminen lapsen?
Miksi väärää jouluajan tuhoaisi psyykkeen lopullisesti? Jotain rajaa. Toivelahjan voit ostaa itse vaikka joulun jälkeisestä alesta. Tai koska tahansa.
Niin mutta kun se maksaa. Kivempi maksattaa mummolla tai anopilla.
Ei kyse ole rahasta vaan siitä, ettei haluta älyttömästi tavaraa kotiin! Ongelma on se, että jos ensin lapsi saa kasan tavaraa ja sitten pitää vielä LISÄKSI ostaa ne toivelahjat niin ei kohta mahdu asumaan. Ja kun niitä ei-toivottuja ei saa laittaa kiertoon kun sekin on kuulemma epäkohteliasta. Ja sitten mummot vielä valittaa että miten teillä on näin paljon tavaraa ja sotkua.
Kyllä ne voi kiertoon laittaa. Esim. Ukrainaan. Jos joku mummo siitä suuttuu, omapa on asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lasten käy jos ei aina saa mitä haluaa eikä muut ihmiset aina ole mieliksi? Yrittää sitten samalla tavalla kontrolloida muita kuin ap ja nappaa mielialalääkkeitä? Jokos jo on välit poikki suvun kanssa?
Pelastaako se kertavuotinen kyykyttäminen lapsen?
Miksi väärää jouluajan tuhoaisi psyykkeen lopullisesti? Jotain rajaa. Toivelahjan voit ostaa itse vaikka joulun jälkeisestä alesta. Tai koska tahansa.[/
Minä kysyin että pelastaako se kyykytys lapsen.
Mistä pitäisi pelastua. Äidistään LaSulla? Ja kärjistetysti sanottuna niin kyllä, pumpulissa kasvaneet eivät pärjää elämässään. Jos väärän sortin lahja läheiseltään on kyykytystä, niin lanttu on jo lauennut
Mun teineillä on ainakin 20 ylimääräistä pussilakanaa per nuppi. Ne on kaikki erilaisia ja eriparisia kun haluttiin että me vanhemmat ei ainakaan niitä käytetä.
Ainakin 10 vuotta olen jankuttanut että älä tuo enempää pussilakanoita. Jos ihan pakko on ostaa liinavaatteita niin aluslakanoita tai ylimääräisiä sävyihin sopivia tyynyliinoja.
He saa pussilakanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lasten käy jos ei aina saa mitä haluaa eikä muut ihmiset aina ole mieliksi? Yrittää sitten samalla tavalla kontrolloida muita kuin ap ja nappaa mielialalääkkeitä? Jokos jo on välit poikki suvun kanssa?
Pelastaako se kertavuotinen kyykyttäminen lapsen?
Miksi väärää jouluajan tuhoaisi psyykkeen lopullisesti? Jotain rajaa. Toivelahjan voit ostaa itse vaikka joulun jälkeisestä alesta. Tai koska tahansa.[/
Minä kysyin että pelastaako se kyykytys lapsen.
Mistä pitäisi pelastua. Äidistään LaSulla? Ja kärjistetysti sanottuna niin kyllä, pumpulissa kasvaneet eivät pärjää elämässään. Jos väärän sortin lahja läheiseltään on kyykytystä, niin lanttu on jo lauennut
Kirroon kasvamiselta. Se kertavuotinen kyykytyskö on ratkaiseva?
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummo valitti aina ettei osaa ostaa lastenlapsilleen mieluisia lahjoja. Ei niin, koska ei halunnut olla heidän elämässään eikä ollut kiinnostunut heistä. Sitten kun kysyi lahjatoiveita ja poikani pyysi jotain levyä, mummo dramatisoi miten piti mennä levykauppaan kysymään jostain bändistä mistä ei ollut ikinä kuullutkaan. Eikä vahingossakaan kuunnellut sitä lapsenlapsensa kanssa. Ei hän ollut kiinnostunut lapsistaankaan, vaikka oli nuori äiti jonka olisi voinut odottaa ymmärtävän. Ja hän sentään tuli isoäidiksi viisikymppisenä. Nyt lastenlapset ovat aikuisia ja etäisiä. Raha on tietysti paras ja persoonattomin lahja ihmiseltä joka ei ymmärrä nykyajan nuoria toisessa polvessa.
Raha voi olla persoonaton lahja sellaiselle, jolla sitä on. Omat appivanhemmat lahjoittivat viimeisinä vuosinaan suklaarasiat, anopin neulomat sukat ja rahaa kirjekuoressa. Oli varhaisteinien mielestä tosi hyvät lahjat, kun saivat sitten itse hankkia rahoillaan, mitä halusivat, suklaat menivät aika äkkiä, ja sukat olivat kovassa käytössä.
On kokemusta kyllä siitäkin, kun sukulainen oli hommannut lapselle lahjan, jolla hän kai halusi jotenkin kouluttaa. Siis autofanaatikolle nukke. Meni kyllä rytinällä metsään, ja se nukke pyöri nurkissa pitkään. Olen niitä tyyppejä, jotka eivät pidä siitä, että kaikki paikat ovat täynnä turhaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Nostan hattua, jos joku jaksaa lukea tuon sepustuksen.
En jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lasten käy jos ei aina saa mitä haluaa eikä muut ihmiset aina ole mieliksi? Yrittää sitten samalla tavalla kontrolloida muita kuin ap ja nappaa mielialalääkkeitä? Jokos jo on välit poikki suvun kanssa?
Pelastaako se kertavuotinen kyykyttäminen lapsen?
Miksi väärää jouluajan tuhoaisi psyykkeen lopullisesti? Jotain rajaa. Toivelahjan voit ostaa itse vaikka joulun jälkeisestä alesta. Tai koska tahansa.
Niin mutta kun se maksaa. Kivempi maksattaa mummolla tai anopilla.
Ei kyse ole rahasta vaan siitä, ettei haluta älyttömästi tavaraa kotiin! Ongelma on se, että jos ensin lapsi saa kasan tavaraa ja sitten pitää vielä LISÄKSI ostaa ne toivelahjat niin ei kohta mahdu asumaan. Ja kun niitä ei-toivottuja ei saa laittaa kiertoon kun sekin on kuulemma epäkohteliasta. Ja sitten mummot vielä valittaa että miten teillä on näin paljon tavaraa ja sotkua.
Kyllä ne voi kiertoon laittaa. Esim. Ukrainaan. Jos joku mummo siitä suuttuu, omapa on asiansa.
Ei sinne oteta tuollaisia ja miksei itse voi auttaa suoraan.
Ja lapset pettyy, kun mummo ei tuonut yhtään lahjaa. Nyyh.