Minkälaisessa kodissa kasvatetaan juoruilijoita ja mustamaalaajia?

Vierailija kirjoitti:

Sano yksi koti missä ei juoruilla. 

Meidän lapsuuden kodissa ei saanut puhua muiden asioista. Isällä oli häiriintyneen kontrolloiva ote. Tuo oli yksi kielletyistä asioista. Ei saanut puhua muiden asioista vaikka olisi ollut positiivistakin.

En kyllä harrasta juoruilua nyt aikuisenakaan. Omille lapsille opetan että toisista ei saa puhua pahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan sellaisissa perheissä, joissa puhutaan kuinka sekin naapuri on outo ja työpaikan Seija käyttää liikaa meikkiä ikäisekseen.

Jos kodin kulttuurissa on normaalia tarkkailla mitä muut tekevät ja miltä he näyttävät ja sitten kommentoida tätä perheen kesken, niin kyllä se lapsi nopeasti oppii tällaisen mallin kouluun.

Sitten on vielä nämä heikkoitsetuntoiset täydelliset "lapsinerot", joita on ylistetty suurin piirtein siitä kun pieraisevat, että oli muuten peninkulman hienoin pieru, niin hehän kyllä tekevät sitten koulumaailmassa kaikenlaista toisille, kun tajuavat olevansa ihan samanlaisia kuin muut. Kateuden tunne rakentuu sisään, kun vanhemmat ylistävät yli muiden ikätovereiden ja itsearvostuksen tunne jää riippuvaiseksi siitä, että on parempi kuin joku muu.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano yksi koti missä ei juoruilla. 

muiden kuin sinun kodit

Sinä et siis ikinä puhu muista ihmisistä mitään älä jaksa. Et puhu poliitikoista et julkkisista et naapurista kavereista sukulaisista. Mistä sä puhut sun elämässä. Omasta per seestäsi?

Meillä puhutaan pääsääntöisesti omista asioista. En aloittajan tavoin ymmärrä sellaista, että puheenaiheet liittyvät aina muihin ihmisiin. Muiden ihmisten asioihin. Eikö omassa elämässä ole mitään? 

Me puhutaan lemmikeistä, kysytään lapsilta mitä kuuluu, ja mitä omaan päivään kuului. Omasta harrastuksesta, jostain tv-ohjelmasta voidaan puhua, koulun varainkeräyksestä, joulusuunnitelmista, puheenaiheita on vaikka mitä. Ei todellakaan puhuta julkkiksista, naapureista, kavereista tai sukulaisista. 

Poliitiikasta puhutaan, joskus.

Työkaverista voi joskus avautua, jos on jotain tosi raastavaa ollut. 

Puolisolla on huono tapa arvostella muita ihmisiä ja on ollutkin puhe, ettei lasten kuullen ainakaan tekisi niin. Toisten ihmisten ulkonäköä, tekemisiä, typeryyttä mitä ikinä. Mua ei oikeasti kiinnosta miten joku voi olla niin "pöljän näköinen" eikä sitä tarvitse lapsillekaan opettaa että toisia voi arvostella ja haukkua. 

Kodeissa joissa on taistelukoiria.

Kateellisten ihmisten kodeissa.

Ihmiset joilta oman elämän sisältö puuttuu. Niitä kiinnostaa seurata muiden tekemisiä ja kun ei itsellä ei ole mitään millä päteä niin se päteminen tulee muita halventamalla ja pilkkaamalla!

Köyhä sisältö elämässä!

Mulle tulee kai uusi naapuri. Kävivät kämppää katsomassa, en asennoitunut kuuntelemaan vaan kaikki kuuluu läpi. Vaikuttaa siltä että pelkeilyksi menee taas. Ja asun siis slummissa! Häirintää tulee taas tähän suuntaan!

Mun pitää kai muuttaa kadulle, olis pitänyt tehdä se jo aikoja sitten!

Pitäisikö tässä koti avata naistenlehtien tyyliin? Turha luulo.