Miksi niin monella ystävällisellä ja sosiaalisella naisella on juro mies?

"Tyynessä vedessä kalakin kutee"

"Himot on hiirelläkin"

En kestäisi miestä joka jauhaa tyhjän päiväistä soopaa tai kaksimielisiä juttuja. Varsinkin pikku hiprakassa. Ja tämä ei katso yhteiskunnallista asemaa

Juron kanssa mennyt hyvin jo 20 vuotta. Hiljaiset hetket ei vaivaannuta

Miksi niin monella asiallisella ja jämptillä miehellä on hölöttävä, hössöttävä tyhjäpäänainen?

Minä olen ollut juromiehen kanssa 25 vuotta. Hän ei aluksi puhunut, jos ei ollut asiaa, mutta vuosien mittaan hänestä on tullut sosiaalinen ja seurallinen. Ja mihin ihastuin häneen alussa? Näin sen hiljaisuuden takana hyvän sydämen. Se on tallella edelleen.

Omalla kohdalla vaikutti se, että juro mies kohteli minua hyvin ja oli muutenkin sanojensa mittainen mies. Jos hän lupasi asioita, saattoi olla varma, että hän piti lupauksensa. Ennen häntä deittailin useampaa ulospäinsuuntautunutta ja sosiaalista miestä, jotka kaikki kohtelivat minua lopulta huonosti. Valehtelivat asioissa, joissa olisi aivan yhtä hyvin voinut puhua totta. Jatkuvaa muka-hyväntahtoista kettuilua milloin mistäkin. Se alkoi rasittaa pidemmän päälle. Jotenkin väsyi siihen, ettei voinut luottaa. Niinpä sitten jäin sellaisen hieman vakavampimielisen ihmisen kanssa yhteen, jonka puheet ja teot kohtasivat. Siinä jotain syitä mun kohdalla. Ei tarkoita, että jokaisen kohdalla menisi näin.

Ei se hiljaisuus, vaan luonne, kuten täällä jo todettiin.

Jos on ilkeä mulccu kuten ex-naapuri, en ymmärrä kilttejä vaimoja. Tälläkin oli sellainen.

En tunne yhtään tuollaista pariskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap arvasi jo oikein.

1. Raha ja status

2. Maksimaalinen mies-nainen-eroavaisuus. Mies on jämerä, maskuliininen, dominoiva. Nainen lempeä ja pehmeä, esteettinen ja tunteellinen.

Ok, hyvä tietää.

Mahtaisiko naisissa olla enemmän niitä sosiaalisesti lahjakkaita pälättäjiä ja jotta olisi täydellinen liitto tarvitsee rinnalleen hiljaisemman, joita puolestaan teknisesti orientoituneissa lienee enemmistö. Tosinpäinkin olevia tapauksia kyllä tunnetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Naisiin vetoavat miehet, joilla on valtaa ja osoittavat sen. Siinä se.

Ok, hyvä tietää.

Miehen valinnassa seksuaalinen yhteensopivuus on nuorena keskeinen asia. Kuuma seksi on ihan oikeasti tärkeä parisuhteen kulmakivi pitkän aikaa. Sitten tietenkin yleinen ystävällisyys, hyväntahtoisuus. 

Ansaitsen noin 80 000 euroa vuodessa. En kaipaa miehestä elättäjää. 

Sama toisinpäin, mies hyväntuulinen ja nainen kaikkeen tyytymätön valittaja. En tajua miten se ilopilleri jaksaa sen toisen kans, jolla aina naama norsunpeellä.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaisiko naisissa olla enemmän niitä sosiaalisesti lahjakkaita pälättäjiä ja jotta olisi täydellinen liitto tarvitsee rinnalleen hiljaisemman, joita puolestaan teknisesti orientoituneissa lienee enemmistö. Tosinpäinkin olevia tapauksia kyllä tunnetaan. 

Miksi luulet, että aivoton pälätys tarkoittaa sosiaalisesti lahjakasta? Että mitä enemmän puhuu, niin sitä sosiaalisesti lahjakkaampi on? 

Tollaset ap:n kaltaiset ihmiset vasta mul...ja ovatkin. Analysoidaan kaikki ja kuvitellaan niin tietävänsä läpikotaisin muiden asiat... hohhoijaa. Mitenhän vois estää omaa lasta kasvamasta noi kieroon...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaisiko naisissa olla enemmän niitä sosiaalisesti lahjakkaita pälättäjiä ja jotta olisi täydellinen liitto tarvitsee rinnalleen hiljaisemman, joita puolestaan teknisesti orientoituneissa lienee enemmistö. Tosinpäinkin olevia tapauksia kyllä tunnetaan. 

Miksi luulet, että aivoton pälätys tarkoittaa sosiaalisesti lahjakasta? Että mitä enemmän puhuu, niin sitä sosiaalisesti lahjakkaampi on? 

Sen täytyy olla naissukupuolelle tyypillinen biologinen ominaisuus mikä kehittynyt lasten hoivaamisen tärkeyden vuoksi, sillä totta kai se on eduksi lasten kasvattamisessa jos solmii helposti kontakteja muiden vanhempien kanssa ja tietää juorut. 

Meistä voi saada juurikin tuon kuvan. Me molemmat ollaan introvertteja, mutta ilmiasu sosiaalisissa tilanteissa ihan erilainen. Mä osaan jutella ja höpötellä mukavia ja kannatella sosiaalisia tilanteita, vaikka siinä väsynkin. Mies on kasvatettu hiljaiseksi "hiljaa nyt, aikuiset puhuu", kärsii sosiaalisista ahdistuneisuudesta ja tuntee että puhua saa vasta, kun on jotain oikein tärkeää ja fiksua sanottavaa. Tämä saattaa näyttää epäystävälliseltä jurottamiselta.

Mutta kääntöpuolena. Mies lähtee auttamaan läheisiään vaikka keskellä yötä ja murehtii muidenkin murheita ja kantaa ihmisiä jatkuvasti sydämellään. Mä oon paljon itsekkääämpi ja saatan ajatella, että ensin autetaan itseä ja omaa perhettä ja sitten toisia jos voimat riittää... Enkä murehdi juuri ketään oman perheeni ja lähimpien ystävieni ulkopuolelta. Mies on paljon herkempi tässä suhteessa. Siis ihmisrakkaampi, ystävällisempi, parempi ihminen. Mutta eihän tätä tiedä muut kuin ne pienen piirin tyypit, jotka tuntee meidät hyvin.

Eli sanoisin olevani juron mieheni kanssa mm siksi, että tunnen itsekin olevani parempi ihminen hänen ansiostaan. On myös luotettava, hauska, hyvä isä, hyvä rakastaja, ahkera, komea... Siinä ei enää paljon paina, jos joku vieras ihminen pohtii, miksi olen jurottajan kanssa. Arkea on paljon ja juhlia vähän. Voin kannatella miestä niiden juhlien ajan ja antaa hänen olla "perässä vedettävä". Tilit tasataan varmasti arjen aikana.

Ei minuakaan miehenä kiinnosta tyhjän höpöttely, mutta sosiaalinen nainen on viehättävämpi kuin kaltaiseni. Ehkä mies voi olla henkilönä erilainen kuin nainen, emme ole samasta puusta veistettyjä, kuten sanotaan. Vaikka nykyään pitäisi olla niin yhtä ja samaa huttua.

Joissakin perheissä nämä roolit ovat toisin päin.

Mies harvemmin hymyilee kodin ulkopuolella ja on suurimmaksi osaksi hiljaa, mutta kotona hyvin lempeä ja huomaavainen.

Alussa meillä oli ongelmia juuri sen takia, kun mies ei puhu mitään missään, mutta nykyään en sitä edes huomaa. Kotona puhuu, kun on asiaa. Olen alkanut arvostamaan hänen hiljaisuuttaan ja toivoisin että osaisin olla samanlainen. Itse muutun vain sosiaalisemmaksi, mitä enemmän ahdistaa tai jännittäää.

"En juurikaan anna arvoa muille tuntemattomille tai puolitutuille ihmisille"

Minä annan arvoa lähes kaikille ihmisille.

Minun miestäni pidetään varmasti jurona ja hiljaisena, kun taas minua puheliaana ja iloisena. Meitä molempia pidetään kuitenkin aikaansaavina, omasta huolehtivina ja tarkkoina, sekä myös hyvinä naapureina, joilla ei ole ongelmia. Lapsiamme, 16-21 vuotiaita naapurit pitävät varmasti hieman isänsä oloisina, eli hiljaisina ja hyvin rauhallisina. Perheemme voi kuitenkin todella hyvin ja kaikilla on oikeus olla itsensä omiensa kanssa, eikä kenenkään tarvitse esittää mitään.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja olemme molemmat introverttejä, mutta minä olen se sosiaalisempi puolisko. Kotona meillä on rauhallista, keskustelemme hyvin paljon, teemme yhdessä kaikkea, viihdymme todella hyvin yhdessä ja pidämme huolen onista asioistamme. Emme huutele pitkin kyliä asioistamme ja muut eivät saa minustakaan irti oikeastaan mitään, vaikka puhelias olenkin tarvittaessa.

Samanlaisia ovat myls meidän molempien vanhemmat, eli isät ovat hiljaisempia ja äidit puheliaampia, mutta yhdessä he ovat varsinainen voimakaksikko ja rakkautta riittää.