Karua tekstiä opettajista:

Aineenopettajan työ jossain ammatillisessa koulutuksessa ehkä on sellaista, missä aineenhallinta on tärkeintä. Peruskoulussa kyllä se pedagoginen osaaminen on kaiken a ja o. Aineenopettaja on nykyään myös paljon tekemisissä vanhempien kanssa. Itse olen luokanvalvoja ja olen tavannut oman luokkani vanhemmat jo kuudennen luokan keväällä. Tapaan heidät taas jokaisen vanhempainvartissa syksyn mittaan. He ovat myös paljon yhteydessä minuun lasten poissaolojen yms. tiimoilta. Myös muiden oppilaiden kuin oman luokan saattavat soitella lukuvuoden mittaan. Heitä kiinnostaa arvosanat ja oppilaan käyttäytymiseen liittyvät asiat.

En kyllä yhtään väheksy luokanopettajan ammattia! Enkä muidenkaan opettajien työtä! Meillä kaikilla on oma omin alueemme. Halusin vain korjata tuon väärinkäsityksen aineenopettajan työstä.

t. yläkoulun opettaja

Kyllä mekin kuunnella osaamme, tässä työssä on oikeasti aivan pakko osata paljon monista eri asioista. Aineenopettaja keskittyy yhteen hyvinkin spesifiin osa-alueeseen, jolloin minun kokemukseni mukaan tärkeintä on aineenhallinta, eivät niinkään pedagogiset taidot. Luokanopettaja ohjaa oppilaita oppimaan monia eri asioita, innostaa, hoitaa yhteydenpidon (ja kuuntelee) myös koteihin, alakouluikäisten vanhemmat soittelevat todella usein opettajalle. Tämä nyt ei sinänsä haittaa, mutta ammattitaitoa siinäkin vaaditaan, että osaa ottaa vastaan vanhempien huolen ja palautteen, onneksi joskus myös kiitoksen.

Arvostan kaikkien ihmisten työtä. Antakaa meidän tehdä omamme niin hyvin kuin siihen pystymme. Opettaja tekee todellakin työtään persoonallaan, jolloin olemme lähtökohtaisesti hyvin kirjavaa väkeä. Myytteihin kympin tytöistä ei usko enää kukaan.

Heitänkin väitteen toisinpäin: onko kolmasosa vanhemmista epäpäteviä vanhemmuudessaan? Osaavatko he kuunnella lapsiaan? Onko lapsille kylliksi aikaa? Tämä näkyy kouluissa joka ikinen arki päivä.

T: luokanopettaja

... vähän niin ja näin.



Esimerkiksi täällä palstalla.



Opettajien ei tarvitse olla täydellisiä, miten voisivatkaan. Sitä paitsi uusi uljas nykyihminenhän on justiinsa tuollainen eturiviin ryysivä päsmäri. Muunlaista väkeä ei saisi ollakaan, ei ainakaan työelämässä.



Ei meitä hissukoita tarvita enään missään.

vaan Opettaja-lehden lukijakysely, jonka mukaan kolmannes opettajista harkitsee alan vaihtoa. Tästä nämä sedät tekivät sitten yksityiskohtaiset päätelmänsä opettajien luonteesta ja kyvykkyydestä. Palataan asiaan, jos joku tekee sen tutkimuksen aiheesta. Kuinkahan se muuten onnistuisi? Mitkä kysymykset lomakkeeseen?

- Alkeellisellakin kriittisyydellä voisi Hesarin jutusta (24.8.2008) havaita, että "tutkijoilla" on mukavasti puurot ja vellit sekaisin. Yhtäältä auktoriteetin käsite on ajan myötä muuttunut, eikä se enää koulumaailmassakaan tarkoita muinaisenlaista kurinpitoa.



Toisaalta auktoriteetti ei puolestaan sulje pois tavanomaisia vuorovaikutustaitoja (kyky kohdata toinen ihminen, kuunnella häntä yms.). Näitä taitoja tarvitsevat niin lähihoitaja kuin opettajakin - opettajankouluttajista ja psykologeista puhumattakaan.



Lisäksi HS:n haastattelemat tutkijat "haluavatkin päivittää käsityksen hyvästä opettajasta:'1800-luvulla opettaja oli mallikansalainen - - '. Hei haloo!! Tervetuloa vuoteen 2008 ja kentälle katsomaan, kuinka päivittäin päivitetään opettajakäsitystä, tutkijasedät!



- HS:n toimittaja Johanna Tikkasen vastuulla taasen lienee jutun puusilmäisyys: "Mitä jos syy koulun järjestyshäiriöihin ei olekaan oppilaissa, kodeissa tai liian suurissa luokissa - vaan siinä, että moni opettaja on väärällä alalla?" Vastaavasti voisi sairaanhoitajista, bussikuskeista tai vaikka toimittajistakin väittää, yhtä heppoisin perustein. Jotta näin, kyllä Hesari osaa.

"Aika moni on pienestä asti nauttinut siitä, että saa käyttää valtaa tai saa olla esillä. He eivät kuitenkaan välttämättä osaa kuunnella. Turhautuminen syntyy siitä, kun pitää luopua esilläolosta ja kuunnella toista."



Tämän päivän hesarista.

Ja mun mielestä on ihan itsestään selvää, että kun opettajan koulutuksessa on haluttu harjoitella ryhmäkeskustelutilanteita, niin ne eivät välttämättä ole onnistuneet. Oikeesti, ainahan on sanottu että just niitä kilttejä hiljaisia tyttöjä sinne ei niin paljoa haluta! On siis otettu personallisia ja räväkämpiä ihmisiä, joilla on paljon mielipiteitä. Totta kai niiden keskustelutilanteista voi tulla aika dramaattisia. Mutta ei se tarkoita, etteivätkö he olisi hyviä opettajia, ja osaisi myös antaa lapsille puheenvuoron.

Tutkijat: Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia



Julkaistu: 23.8.2008 17:59



Johanna Tikkanen



helsingin sanomat



Lähes joka kolmannelta suomalaisopettajalta puuttuu ominaisuuksia, joita ammatti vaatii, väittävät opettajien valintakokeita kehittävät Pekka Kosonen ja Pekka Räihä.



Tutkijoiden mielestä nykyopettajan työssä on tärkeää osata kohdata toinen ihminen, sietää erilaisuutta ja luoda suhteita muun muassa vanhempiin.



"Tämä asiantuntijuus pitäisi opettajalla olla. Muuten tulee ongelmia", Kosonen sanoo.



Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimusryhmään kuuluvat Kosonen ja Räihä pohtivatkin sitä, mitä jos syy koulun järjestyshäiriöihin ei välttämättä olisikaan oppilaissa, kodeissa tai liian suurissa luokissa, vaan siinä, että moni opettaja on väärällä alalla. Väärälle alalla taas voi päätyä siksi, että koulutukseen valitaan väärin perustein.



Räihä toimii tutkijantyönsä lisäksi opettajankouluttajana, ja Kosonen puolestaan on psykologi. He työskentelevät opetusministeriön rahoittamassa projektissa, jonka on määrä kehittää opettajankoulutusta ja valintakokeita.



Miehet esittelivät tutkimustaan torstaina Psykologi 2008 -kongressissa Helsingissä.



Kosonen ja Räihä haluavatkin päivittää käsityksen hyvästä opettajasta.



"Yllättävän moni opettajaksi aikova ajattelee edelleen, että opettaja on auktoriteetti, jonka tärkein tehtävä on pitää porukka kurissa."



Monella opettajaksi aikovalla on tutkijoiden mielestä myös halu esiintyä. "Aika moni on pienestä asti nauttinut siitä, että saa käyttää valtaa tai saa olla esillä. He eivät kuitenkaan välttämättä osaa kuunnella. Turhautuminen syntyy siitä, kun pitää luopua esilläolosta ja kuunnella toista."



Vuonna 2003 Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksessa alettiin tosissaan harjoitella vuorovaikutusta.



Opiskelukavereiden erilaisuutta opeteltiin sietämään ryhmissä. Tarkoitus oli luoda ikään kuin luokkatilanne, jossa oppilaat ovat erilaisia.



Pian havaittiin, että kaikki näin koulutettavat opiskelijat eivät oppineet vaadittavia taitoja.



"Jos tuli pattitilanne, ongelmista vetäytyminen oli yleistä. Joku puolestaan poltti päreensä. Havaittiin, että kaikkien kyky toimia ongelmatilanteissa ei ole sellainen kuin opettajalla pitäisi olla, eivätkä kaikki olleet koulutettavissa", Räihä kertoo.



Koska valintakokeiden kehittäjät pitivät kykyä selvitä kiperistä tilanteista nykyopettajalle tärkeänä ominaisuutena, opettajien valintakriteereitä päätettiin Jyväskylässä muuttaa.



Motivaatio ei enää saanut merkitä yhtä paljon kuin ennen. "Joillakin on esimerkiksi kyky nähdä vika jatkuvasti toisessa. Ihmistä, joka ei pääse tällaisesta irti, ei pidä kouluttaa", Räihä sanoo.



Pekka Kosonen kuvailee tilannetta psykologin näkökulmasta: "Kyky vastaanottaa ympäristön viestejä on synnynnäinen, mutta se voi pilaantua esimerkiksi traumaattisten kokemusten takia. Pitäisi karsia ne, joilla tämä kyky on vaurioitunut ja joille on muodostunut liian vahvoja puolustusmekanismeja."

Niin, tuo kertoo siis muutamasta opettajasta, jotka ovat ehkä tehneet väärän uravalinnan. Teksti ei koske kaikkia opettajia!



Itsekin olen ope ja tykkään esiintymisestä. Mutta kyllä nykylapset pitävät puolensa että heitä kuunnellaan, ei vanhempien kannata siitä huolehtia.

Et taida sinäkään olla kovin hyvä ottamaan palautetta vastaan kun heti hyökkäsit. Ja sehän se ongelma just olikin...

Enkä todellakaan koe tuota artikkelia miksikään henk.koht. palautteeksi itselleni, hei haloo.



4&6

minusta.



Ja jos ajattelen oppilaitani, liki kaikilla on noissa asioissa vaikeuksia. Eli kuka opettajaksi sitten kelpaa? Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan, missä ne superihmiset sitten luuraavat? Olisko kuitenkin niin, että opettajat pystyvät sitten kuitenkin keskimääräistä paremmin näiden ongelmien kanssa selviytymään. Välillä kyllä mietityttää, mitä tehdä lapselle/nuorelle, jolla on tosi vahvoja ongelmia näissä jutuissa. Mutta ehkä minä en olekaan sitten oikea henkilö ohjaamaan heidän prosessiaan, jos oma vaurioitumiseni onkin paha...

koska lapseni opettaja on oikeasti hyvä opettaja. Hän onkin erityisopettaja. Ehkäpä sen takia hän on erilainen kuin opettajakunta yleensä.

häiriökäyttäytymiseen yritetään jälleen etsiä vain yhdestä syystä. Onko se sitten niin, että nyt voidaankin syyttää opettajia siitä, että ne on huonoja opettajia, jos ne ei selviä 32:stä curling-kasvatetusta kullannupusta yhdessä luokassa...



Eiköhän se nyt kuitenkin ole niin, että siihen häiriökäyttäytymiseen vaikuttaa moni asia yhdessä, ja yhtenä niistä syistä voi olla opettajan ammattitaidottomuus.

mietitään muutettaviksi. Eli kyllä ne kimpaantuneet ja vetäytyneet on ollu ihan niitä kilttejä tyttöjä, eikä jotain erityisen värikkäitä ihmisiä, kuten annat ymmärtää.

mietitään muutettaviksi. Eli kyllä ne kimpaantuneet ja vetäytyneet on ollu ihan niitä kilttejä tyttöjä, eikä jotain erityisen värikkäitä ihmisiä, kuten annat ymmärtää.

ÖÖH, ei... Itse okl:n käyneenä voin kertoa että siellä murto-osa on niitä kilttejä. Ja silti valitetaan, että niitä on opettajissa liikaa. Suurin osa on just persoonallisia, sanavalmiita, reippaita ja karismaattisia.

Toisaalta itse ainakin käyttäydyn aika eri tavoin luokan edessä kuin aikuisten kesken.

Kaikilla on todella hyvät keskiarvot, eli ovat niitä kilttejä nykykouluun sopeutuvia.

??

Ensinnäkin, pienellä mediakriittisyydellä ajateltuna tässä on nyt vain yksi mielipide tietyssä valossa esitettynä. Toiseksi mielestäni on outoa, että nämä miehet pitävät auktoriteettia kuuntelemisen vastakohtana. Mikäli opettajan auktoriteetti on kohdilaan eli luokassa on työrauha, voidaan oppilasta myös oikeasti kuunnella. Epäilenpä, että auktoriteetittomuus johtaa kyllä vallan päinvastaiseen tulokseen, jossa kukaan ei kohtaa toista ihmistä kuunnellen ja erilaisuuden sietäminen vaatii korvatulppia. Vanhanaikainen kateederin taa piloutuminen ei tarkoita samaa kuin työrauhan vaatiminen luokassa!



T: luokanopettaja

Työrauhan voi saada myös muilla keinoilla.

sen tietää maan matonenkin, että opettajat tykkäävät oppilaista jotka muistuttavat heitä itseään, käyttävät opetusmetodeina niitä tapoja joilla itse oppivat ja syrjivät kaikkea mikä on erilaista kuin itse.