Karua tekstiä opettajista:

Pyrin auttamaan ja opettamaan kutakin oppilasta heille mahdollisimman hyvällä tavalla. En tasoita tietä, jos sillä tarkoitetaan liiallista huolehtimistaja paapomista. Pyrin kyselemään ja kuuntelemaan oppilasta, otta löydän hänelle sopivan lähestymistava, muttaa tasoittaminen kuulostaa...Omista tekemisistään tulee kantaa vastuusta, kuten läksyistä ja palautettavista töistä, työrauhasta ja toisten kunnioittamisesta. Opettajan tehtävä on opastaa ja neuvoa ja tarvittaessa olla se inhottava ihminen, joka opettaa rajoja sääntöjen noudattamisessa.



Yläkoulun ope

Joskus me opettajatkin syyllistymme curlingiin :)



t: 40

hänen tarpeisiinsa vastaamista - niin hyvin kuin se on mahdollista. Siksihän meillä on esimerkiksi tukiopetusjärjestelmä ja erityisopettajat. Se voi myös tarkoittaa tulevaisuuteen katsomista, sitä, että oppilas opetetaan kantamaan vastuuta itsestään ja ympäristönsä ihmisistä. Joidenkin kohdalla tien tasoittaminen voi sillä hetkellä tuntuakin vaatimiselta. -39

Minä jo pelkäsin, että meille syntyi riita, vaikka olemme samalla puolella :) -39

sen tietää maan matonenkin, että opettajat tykkäävät oppilaista jotka muistuttavat heitä itseään, käyttävät opetusmetodeina niitä tapoja joilla itse oppivat ja syrjivät kaikkea mikä on erilaista kuin itse.

Jokainen joka on perillä tämän päivän koulumaailmasta matosenkaan vertaa, tietää että koulutetulla opettajalla on tiedossa ja hallussa useita opetusmetodeja ja hän käyttää niitä monipuolisesti ja vaihdellen (myös eriyttäen)tilanteen sekä oppilaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Muuten ne teidän Nico-Petterit ja Janica-Auroorat ei jaksa keskittyä sitä vähääkään...

Olen työni takia tekemisissä opettajien kanssa ja tuo teksti tuntui todella osuvalta jos ajattelen sellaisia viidenkympin korvilla olevia opettajia.

5.9, koska en käynyt tunneilla. Kirjoitin kyllä L:n paperit.



Ihan hyvä lukion ope olen kuitenkin:)

Minusta on täysin yhdentekevää, mitä te vanhemmat ajattelette aikaisemmasta koulumenestyksestäni.



Voin kuitenkin lohduttaa teitä, että jos numerot kertovat ihmisen pätevyydesta ja sopivuudesta kaiken (kuten ymmärsin muutamista kommenteista) niin okl:ssa olen saanut kaikista kursseista tähän mennessä nelosia ja vitosia.



Olen täysin väkuuttunut että omat vaikeuteni koulussa autttavat minua ymmärtämään niitä oppilaista paremmin, jotka oikeasti tarvitsevat opettajan tukea.

asiantuntijoita, joten yliopistoarvosanat saisivat olla vähintään hyvät tiedot.

omista ala-asteen opettajista. Etenkin eräästä. Pelkäsin kuollakseni, että lapseni opettaja tekee jo ennalta jaon lapsista "parempiin" ja "huonompiin". Olen kuitenkin saanut yllättyä todella positiivisesti. Nyky opettajat ovat onneksi kaukana entisajan opettajista. Kiitos!

Koittakaas mammat muistaa se ;)!

poissa normaalien joukosta...mokomat friikit! Onko joillekin edelleen mahdoton ajatus, että tyttökin voi olla ihan vaan aidosti lahjakas? Eikä opettajan akateeminen lahjakkuus poissulje sitä etteikö voisi esim. erityisopettajana työskennellessään eläytyä oppilaiden vaikeuksiin ja oppimisstrategioihin.

Pakkohan tytössä on olla kauheasti vikaa jos se pärjää koulussa... Ei semmoista voi mihinkään ammattiin päästää.

jos luokassa on sen 30 oppilasta, niin siinähän se päivä mukavasti meneekin, Jimiä ja Jessica-Janicaa kuunnellessa...

kuunnellaan, niin kumman täytyy muuttua: opettajan vai Jimin ja Jessican?

Kyllä mekin kuunnella osaamme, tässä työssä on oikeasti aivan pakko osata paljon monista eri asioista. Aineenopettaja keskittyy yhteen hyvinkin spesifiin osa-alueeseen, jolloin minun kokemukseni mukaan tärkeintä on aineenhallinta, eivät niinkään pedagogiset taidot. Luokanopettaja ohjaa oppilaita oppimaan monia eri asioita, innostaa, hoitaa yhteydenpidon (ja kuuntelee) myös koteihin, alakouluikäisten vanhemmat soittelevat todella usein opettajalle. Tämä nyt ei sinänsä haittaa, mutta ammattitaitoa siinäkin vaaditaan, että osaa ottaa vastaan vanhempien huolen ja palautteen, onneksi joskus myös kiitoksen.



Arvostan kaikkien ihmisten työtä. Antakaa meidän tehdä omamme niin hyvin kuin siihen pystymme. Opettaja tekee todellakin työtään persoonallaan, jolloin olemme lähtökohtaisesti hyvin kirjavaa väkeä. Myytteihin kympin tytöistä ei usko enää kukaan.



Heitänkin väitteen toisinpäin: onko kolmasosa vanhemmista epäpäteviä vanhemmuudessaan? Osaavatko he kuunnella lapsiaan? Onko lapsille kylliksi aikaa? Tämä näkyy kouluissa joka ikinen arki päivä.



T: luokanopettaja

Minusta ei hyvä opettajuus ole kiinni siitä, miten hyvin itse on pärjännyt koulussa tai ollut pärjäämättä. Minusta on tulossa luokanopettaja ja väitän osaavani aika hyvin alakoulun oppisisällöt, huonoista kouluaikaisista keskiarvoistani huolimatta.

Jotain hyötyä voi olla siitä, että on kokenut itse vaikeuksia koulussa. Niihin osaa ehkä paremmin samaistua, kuin jos on purjehtinut koulun läpi vakeuksitta. Toki asia ei ole ihan näin yksioikoinen.

Opettajan tärkein tehtävä on mielestäni saada luokan henki turvalliseksi ja lämpimäksi, jotta oppimisen edellytykset olisivat olemassa. Olisi ihana, jos saisi oppilaiden innostuksen uuden oppimiseen säilymään ekaa luokkaa pidemmälle.

Siihen kyllä tarvitaan myös vanhempien tukea ja oikeaa asennetta.



T Kutosen"tyttö"

eli lukion päästötodistuksen ka. oli 9.9 ja 6 laudaturia. En ole koskaan ollut mikään sosiaalisesti kyvytön hissukka-tossukka, vaan ennemminkin sosiaalinen joukkuetyyppi. Myös pari kaveria, joilla samanlainen koulumenestys, ovat harrastaneet aktiivisesti mm. joukkuepelejä ja edenneet työelämässä pitkälle. Toinen heistä harkitisi opettajankoulutusta, ja olisi varmasti ollut loistava opettaja. Itsekin olen aineenope koulutukseltani, vaikkain yrityspuolella töissä koulutusta sivuavissa tehtävissä. Viime vuosina tosin panostanut enenmmän perheeseen kuin työhön.



Huvittavaa, miten täällä leimataan "kympin tytöt" joksikin ihme tahvoiksi, väärässä olette ;-)

Pärjääviä monilahjakkuuksia, joista varmasti tulee hyviä opettajia.

sankari-opettajia. Yleensä he ovat miehiä, joilla on oma hieno esityksensä, jonka statisteja oppilaat ovat, ja joiden kommentit ovat pahimmillaan häiritseviä keskeytyksiä hienossa esityksessä. Työrauha näillä tunneilla on tosin kohtuullisen hyvä, ja oppilaat voivat kovastikin ihailla näitä, mutta tosiaan, oma kokemus oppilaana on ollut se, että nämä ihmiset eivät kuuntele oppilaitaan.



Itse olen sellainen tavis-ope. En ole karismaattinen esiintyjä, mutta en ujostelekaan esillä oloa. Kuuntelen oppilaitani, vaikka ihan se arjen tosiasia on se, että aina en voi kaikessa auttaa ja löytää kaikkia tyydyttäviä ratkaisuja. Ison ryhmän on toimittava niin, että asiat hoituu, yksilöä ei ole aina mahdollista huomioida. Ja teen parhaani työrauhan suhteen, mutta sanoisin, että pari prosenttia oppilaista on sellaisia, joiden kanssa minulla on keinot todella vähissä, ja työ on näiden kanssa raskasta. Enkä usko, että vika silloin on pelkästään minussa, vaikka monesti huomaankin toimineeni oppilaiden kanssa hölmöllä tavalla.