Aikuiset lapset, jo omillanne asuvat, ettehän mene vanhempien luokse jouluksi niin sanotusti valmiiseen pöytään!

En henno kieltäytyä järjestelyistä. Vaikka jos joku lapsista ehdottaisi järjestävänsä , kannattaisin ajatusta kovasti.

En menis, mutta kun lähes pakotetaan, passataan, vaaditaan syömään sitä ja tätä jäämään kylään vaikka asutaan 300m päässä toisistamme ja käyn muutenkin äidin luona monta kertaa viikossa. 

Terveisin täys pakana joka haluis jo pakko jouluista eroon. 

Vierailija kirjoitti:

On olemassa lapsiperheitä, joissa lapset hoidatetaan mummoloissa ja sukulaisilla. Isovanhemmat myös järjestävät ja kustantavat lastenlasten ristiäiset, syntymäpäivät, rippijuhlat, valmistujaisjuhlat ja ylioppilasjuhlat.

Onhan se jotenkin koomista, kun noin 20-50-vuotiailla, nuorilla ja terveillä äideillä ja isillä on elämänhallinta täysin hukassa! Isoäidistä tehdään omille lapsille äiti ja isoisästä isä. Lapset asuvat mummoloissa jopa enemmän kuin kotonaan.

Näille uusavuttomille ja uushaluttomille vanhemmille isovanhemmat ja sukulaiset ovat 24/7 ilmaisia lastenhoitajia ja kotiapulaisia. Isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia, siivoavat, laittavat ruokaa, maksavat ostoksia ja tekevät pihatöitä. Lapsiperheen rakennustyöt ja remontoinnit tähän vielä päälle. Mikä on lapsen äidin ja isän rooli näissä perheissä?

On myös kummallista, kun ns. tavallinen lapsiperhe ei viitsi tehdä omassa kodissaan mitään jouluvalmisteluja. Ei valmisteta jouluruokia tai hankita joulukuusta. Nuoret ja terveet äidit ja isät kitisevät, mankuvat, valittavat ja vinkuvat. Joulunpyhinä matkustetaan mummoloihin ja sukulaisten nurkkiin viikoksi tai pariksi viikoksi valmiiseen pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkuvasti paasataan että pienten lasten vanhemmilla on niin vaikeaa, että isovanhemmat siksi passaa joulun heille. Entä ne isovanhemman tarpeet? Ei varmasti ole helppoa kun keho vanhenee,tulee kipuja ja rajoitteita, yhteiskunnassa on paljon syrjiviä ja ikärasistisia rakenteita. Mutta näitä ei kukaan mieti, kun eihän isovanhemmilla ole tarpeita ja toiveita. He suorastaan rakastavat raatamista.

Siis tämä. Itsekkäästi vaan mennään sinne vanhemmille loisimaan ja passattavaksi. Tiedän vanhempia joiden lasten syntymäpäivätkin järjestetään isovanhemmilla, koska omat vanhemmat eivät jaksa tai saa aikaiseksi. Eikö sitä vanhemmaksi tultuaan kuuluisi alkaa järjestämään ne joulut ja syntymäpäivät itse, eikä mennä vanhempien helmoihin.

Se on sitä, että ollaan jääty henkisesti sinne lapsen tasolle. Mahtaa olla näille vaikeaa aikanaan kun vanhemmat kuolevat. Vai joutuuko lapsi ottamaan tässä vaiheessa vastuun tästä ikuisesta lapsesta. Luultavasti.

Apua, enpä ole tiennyt, että teimme väärin kun olemme tarjonneet talomme lastenlasten ristiäisiin ja samalla järjestänyt tarjoilut. Olen luullut helpottaneeni vauvaperheen elämää, ei tarvitse miettiä siivouksia ja tarjoilua, riittää kun tulee paikalle ja kutsuu vieraat. Kovin oli lapset tyytyväisiä tähän ratkaisuun mutta tätä ennen en ole miettinyt miltä se on näyttänyt ulkopuolisen silmissä. 

Olen taitava leipoja ja teen sitä myös harrastuksena. Olen leiponut lastenlasten juhliin, se on ollut myös osa lahjaa. Siivoamaan en ole mennyt toisten huusholleihin.

Myös rippijuhlat, valmistujaiset yms. saa järjestää täällä meillä jos haluavat, tilaa on.

Joulun laitan ilolla kun saan lapsenlapset tänne perinteiden piiriin. Meillä on iso vanhanajan sukujoulu. Teemme miehen kanssa ruuat, siivoamme perussiivouksen ja koristelemme kodin. Niin kauan kuin haluavat tänne tulla niin ovat tervetulleita, mitään ei tarvitse tehdä tai tuoda. Riittää kun olemme yhdessä. Ei ole taloudellisia huolia joten senkin puolesta mahdollista.

En haluaisi mennä mutta kun pyydetään niin tunnen velvollisuudekseni.

Ja kyllä vttu menen. Sinä et sitä voi määrätä eukko!

Menen mutta mulle kelpaisi ihan vaikka salaattikin vaan. Jouluruat on yhdentekeviä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä useampi isoäiti tuttava, jotka kertovat laittavansa lapsilleen ja heidän lapsilleen viimeisillä voimillaan kaiken valmiiksi jouluksi. Sääliksi heitä käy. Ja ihmetellä täytyy, kuinka jotkut käyttävät tilannetta hyväkseen, vai eivätkö edes huomaa, miltä tilanne näyttäytyy.

Varmaan se on vaikeaa huomata, että se äiti tai isä on jo vanha ja se joulun laittaminen voi olla todella raskasta, että tilanne ei ole sama kuin 10-20 vuotta sitten. Pitää tajuta että joskus tulee se raja, ettei vaan millään jaksaisi ja haluaisi ottaa ihan rauhallisesti ja rennosti. Joillakin tutuillani on useita lapsia perheineen tulossa ja se 10-15 hengen pitokokkina oleminenhan on täyttä työtä nuorellekin ihmiselle. Ja kun ne vanhukset eivät kehtaa sanoa etteivät jaksaisi millään!

En menekään vaan meille tulee mun ja miehen vanhemmat, mun sisarukset puolisoineen, miehen lapset puolisoineen ja tietysti mun kotona asuva täysi-ikäinen lapsi. Ja tietysti miehen 1v. lapsenlapsi tulee myös.

Menen suoraan valmiiseen pöytään. Vielä tulee se päivä, että minä huolehdin heistä.

MIksi jättäisin menemättä jos minut on kutsuttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä useampi isoäiti tuttava, jotka kertovat laittavansa lapsilleen ja heidän lapsilleen viimeisillä voimillaan kaiken valmiiksi jouluksi. Sääliksi heitä käy. Ja ihmetellä täytyy, kuinka jotkut käyttävät tilannetta hyväkseen, vai eivätkö edes huomaa, miltä tilanne näyttäytyy.

Varmaan se on vaikeaa huomata, että se äiti tai isä on jo vanha ja se joulun laittaminen voi olla todella raskasta, että tilanne ei ole sama kuin 10-20 vuotta sitten. Pitää tajuta että joskus tulee se raja, ettei vaan millään jaksaisi ja haluaisi ottaa ihan rauhallisesti ja rennosti. Joillakin tutuillani on useita lapsia perheineen tulossa ja se 10-15 hengen pitokokkina oleminenhan on täyttä työtä nuorellekin ihmiselle. Ja kun ne vanhukset eivät kehtaa sanoa etteivät jaksaisi millään!

Voiko vanhukselle sanoa että en millään jaksaisi häntä?

Ei tarvitse lasten tuoda mitään joulupöytään.

Saavat tietysti tuoda jos haluavat jotain tuoda.

Meille tulevat perinteisesti joulupöytään vanhemmat, sisarukset ja lapset. Useimmat tuovat jotain mukanaan, mutta itse laitan mielelläni perusjutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä ei olla aikoihin kutsuttu kumpaankaan mummolaan jouluruoalle. Käymme siis molemmissa mummoloissa vain kahvilla joulun pyhinä. En tiedä miksi eivät enää kutsu. Ei ole siis mitään riitoja tms ollut. Minun vanhemmat ei kutsu ketään minun sisaruksiakaan ja miehen vanhemmat tarjoaa jouluruoan vain miehen siskon perheelle jotka kauempaa tulevat.

En toisaalta jaksa lähteä itse siihenkään että minä kutsuisin meille heidät syömään..työt ja arki kolmen lapsen kanssa (nuorin vasta 1v) uuvuttaa meitä vanhempia jo ihan riittävästi. Siispä syömme jouluruoat itse laitettuna vain oman perheen kesken.

Et tiedä miksi eivät kutsu, olisiko se jaksamisen ja rahan puute heilläkin. Kahvit riittää, jokainen voi syödä jaksamisen ja budjetin mukaan kotona.

Olen tuo alkuperäisen tekstin kirjoittaja..ei ole isovanhemmilla kiinni rahasta ja eivät ole vanhojakaan vielä,60-65v välillä iät. Terveys tilannekkin ihan ok. Oma äitini on aika kova stressaamaan joulusta ja luulen että se on isoin syy miksi ei enää jouluruokailua heillä järjestä (on kyllä tarjottu aina sisarteni kanssa apua ja tarjouduttu ruokiakin tuomaan,mutta silti hän onnistuu sen hirveän stressin saamaan). Anoppi taas on aina ollut hieman outo ja myös hän myös tuntuu helposti stressaantuvat tämmöisistä asioista. Sikäli vaan vähän harmillista että on meidän molempien vanhemmat tämmöisiä ja jää sitten meidän lapsilta tämmöiset yhteiset "mummola jouluruokailut" kokematta. Itse pääsin lapsena mummolaan syömään ja aika useinkin.

Teemme ja syömme toki jouluruoat kotona.

Mutta esim.näitäkin viestejä täällä lukiessa saa semmoisen käsityksen, että on hyvin yleistä, että vanhemmat kutsuu aikuisia lapsia jouluna syömään. Lisään tähän vielä, että meidän lapset on hyvä käytöksisiä, itse olen aina ollut kiltti luonteeltani (anoppiinkin välit saanut aika hyvänä pidettyä) ja syömme maltillisesti eli ei meille tarvitse varata hirveän suuria määriä ruokaa vaikka meitä viisi onkin.

Mutta en minä tästä se isompaa ongelmaa ole lähtenyt tekemään..laitamme itse oman joulumme ja ruokamme ja sekin on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa lapsiperheitä, joissa lapset hoidatetaan mummoloissa ja sukulaisilla. Isovanhemmat myös järjestävät ja kustantavat lastenlasten ristiäiset, syntymäpäivät, rippijuhlat, valmistujaisjuhlat ja ylioppilasjuhlat.

Onhan se jotenkin koomista, kun noin 20-50-vuotiailla, nuorilla ja terveillä äideillä ja isillä on elämänhallinta täysin hukassa! Isoäidistä tehdään omille lapsille äiti ja isoisästä isä. Lapset asuvat mummoloissa jopa enemmän kuin kotonaan.

Näille uusavuttomille ja uushaluttomille vanhemmille isovanhemmat ja sukulaiset ovat 24/7 ilmaisia lastenhoitajia ja kotiapulaisia. Isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia, siivoavat, laittavat ruokaa, maksavat ostoksia ja tekevät pihatöitä. Lapsiperheen rakennustyöt ja remontoinnit tähän vielä päälle. Mikä on lapsen äidin ja isän rooli näissä perheissä?

On myös kummallista, kun ns. tavallinen lapsiperhe ei viitsi tehdä omassa kodissaan mitään jouluvalmisteluja. Ei valmisteta jouluruokia tai hankita joulukuusta. Nuoret ja terveet äidit ja isät kitisevät, mankuvat, valittavat ja vinkuvat. Joulunpyhinä matkustetaan mummoloihin ja sukulaisten nurkkiin viikoksi tai pariksi viikoksi valmiiseen pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkuvasti paasataan että pienten lasten vanhemmilla on niin vaikeaa, että isovanhemmat siksi passaa joulun heille. Entä ne isovanhemman tarpeet? Ei varmasti ole helppoa kun keho vanhenee,tulee kipuja ja rajoitteita, yhteiskunnassa on paljon syrjiviä ja ikärasistisia rakenteita. Mutta näitä ei kukaan mieti, kun eihän isovanhemmilla ole tarpeita ja toiveita. He suorastaan rakastavat raatamista.

Siis tämä. Itsekkäästi vaan mennään sinne vanhemmille loisimaan ja passattavaksi. Tiedän vanhempia joiden lasten syntymäpäivätkin järjestetään isovanhemmilla, koska omat vanhemmat eivät jaksa tai saa aikaiseksi. Eikö sitä vanhemmaksi tultuaan kuuluisi alkaa järjestämään ne joulut ja syntymäpäivät itse, eikä mennä vanhempien helmoihin.

Se on sitä, että ollaan jääty henkisesti sinne lapsen tasolle. Mahtaa olla näille vaikeaa aikanaan kun vanhemmat kuolevat. Vai joutuuko lapsi ottamaan tässä vaiheessa vastuun tästä ikuisesta lapsesta. Luultavasti.

Tai sitten ne vanhemmat ovat jämähtäneet määräilemään aikuisen lapsen elämästä. Minä laitoin tosiaan välit lopulta poikki. Sisarukseni elää edelleen äidin talutusnuorassa. Vanhempien kuolema voi olla myös iso helpotus, vihdoin elämä alkaa!

Vierailija kirjoitti:

Apua, enpä ole tiennyt, että teimme väärin kun olemme tarjonneet talomme lastenlasten ristiäisiin ja samalla järjestänyt tarjoilut. Olen luullut helpottaneeni vauvaperheen elämää, ei tarvitse miettiä siivouksia ja tarjoilua, riittää kun tulee paikalle ja kutsuu vieraat. Kovin oli lapset tyytyväisiä tähän ratkaisuun mutta tätä ennen en ole miettinyt miltä se on näyttänyt ulkopuolisen silmissä. 

Olen taitava leipoja ja teen sitä myös harrastuksena. Olen leiponut lastenlasten juhliin, se on ollut myös osa lahjaa. Siivoamaan en ole mennyt toisten huusholleihin.

Myös rippijuhlat, valmistujaiset yms. saa järjestää täällä meillä jos haluavat, tilaa on.

Joulun laitan ilolla kun saan lapsenlapset tänne perinteiden piiriin. Meillä on iso vanhanajan sukujoulu. Teemme miehen kanssa ruuat, siivoamme perussiivouksen ja koristelemme kodin. Niin kauan kuin haluavat tänne tulla niin ovat tervetulleita, mitään ei tarvitse tehdä tai tuoda. Riittää kun olemme yhdessä. Ei ole taloudellisia huolia joten senkin puolesta mahdollista.

Riippuu ihan siitä, miten apusi toteutat ja mitä vaadit vastineeksi. Meillä vaadittiin ehdotonta auktoriteettia ja käskyvaltaa. Ei siis tarjouduttu järjestämään ristiäisiä, vaan ilmoitettiin että pitää järjestää heillä. Ja ilmoitettiin muuten myös, mistä vaihtoehdoista lapselle tulee valita nimi.

Samoin joulukutsu esitettiin kutsuna vain jos siihen suostui. Jos yritti kieltäytyä, tuli käsky. Ja sitä penäämistä sitten jatkui, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin tehdä käskyn mukaan.

Siis oikeasti piti estää äitini kännykkä, kun viilensin välit.

Se on ihan oma vika jos ei ole lapsia aikoinaan opettanut auttamaan jouluvalmisteluissa. Tai edes aikuisena saa suutaan auki ja pyydä apua.

Meidän kotona autettiin äitiä joulun alla pienestä pitäen, oli jopa lapsena sellanen "joululeikki" että äiti kirjoitti paperille eri töitä ja jokainen lapsi sai valita yhden minkä teki. Siitä se sit itsestään jalostui vuosien mittaan, että siskon kanssa kirjotettiin kaikki huoneet paperille ja vuorotellen valittiin mitkä huoneet siivottiin. Noin vaan tuli koko talo siivottua kilpaillen kumpi oli nopeampi. Ei ehkä huippulaatua mut auttoi silti ja se hyvä mieli minkä sai ku yllätti äidin siivouksella sen ollessa töissä. Yritän omat lapset kans ottaa mukaan joulun laittoon vaikka sit edes pöydän kattamisella alkuun ja vähitellen vastuuta lisäten.

Mut aikuisena siis mun porukoille mennessä aina autetaan joulusiivouksissa, kuusen haussa ja joulupöydänlaitossa. Kaikki läheisissä väleissä vanhempiensa kanssa olevat myös todennäk.tietävät suunnilleen heidän rahatilanteensa, niin voivat auttaa rahallisesti jos tarve vaatii. Eihän ne rahaa suostu ottamaan vastaan mut itekin joskus vähän rahaa saatoin laittaa salaa äidin kukkaroon, tuskin edes huomas ikinä asiaa. Tai kävin suoraan kaupassa, etenkin sit kun oli useampi lapsi itsellä.

No miehen vanhemmilla äiti aina laittaa jopa aamupala pöydän kaikille valmiiksi, sen aikuset lapset ja mies vaan istuvat pöytään odottamaan valmista, tosi outoa mutta talossa talon tapaan. Ihme paapomista, jos tommoseen opettaa nii siihen ne lapset tottuu.

Eli jouluvalmistelutkin tekee lähes yksin, välillä jotain rosollia ja salaattia saa auttaa tekemään tai perunan kuorimista, jälkiruokia leivotaan ite sinne mut silti leipoo myös ite. Sekä pöytä katetaan ja tyhjätään. Enemmänkin autettais jos pyytäis mut ei. Mut ruokaa pitää olla aina sataa eri lajia. No sitten appiukon kautta saa kuulla myöhemmin miten anopilla oli rankkaa. Suu auki mummot!

Älkää nyt vaan itse kutsuko itsejänne lastenne kotiin jouluksi. Mielestäni se on epäkohteliasta. Mieluummin voi vihjata, että alkaa käydä jo raskaaksi. Tästä fiksut lapset toivottavasti itse tajuavat vinkin kutsua mummo jouluna heille, ei välttämättä aattona mutta vaikka sitten joulupäivänä tai tapanina.

Tai kuten monet vanhukset eivät halua kotoaan jouluna poistua niin rohkeasti vaan sanoa että raskasta alkaa olemaan, voisitteko tuoda sitä tätä ja tota tullessanne. Monet tekee näin. Se on kyllä pieni osa joka ei auta vanhempiaan joulun laitossa ollenkaan.

Olen hämmentynyt tästä keskustelusta. Ei kenenkään tarvitse tulla toisten keittiöön hääräämään kun tuodaan tullessa jokunen laatikko, joululimppu, kahvikakku, joulutorttuja tai mitä nyt sitten sovitaankin. Vanhemmilta voi kysyä "mitä voisin tuoda?" ja ehkä itse ehdottaa jotain. Minä, vaativassa asiantuntijatyössä oleva henkilö pidän perjantaina lyhyemmän työpäivän, jotta ehdin valmistelmaan viemisiä lapsuudenkodin joulupöytään. Kahvikakun voi leipoa hyvin jo vaikka huomenna, jos aatonaattona ei ole aikaa.

No , menikö passaamiset stressaamatta.? Onko keittiö siisti ja lakanat jo mankeloitu vieraiden jäljiltä.? Että on valmiina työviikkoon. Ensi vuona sama uudestaan?