Aikuiset lapset, jo omillanne asuvat, ettehän mene vanhempien luokse jouluksi niin sanotusti valmiiseen pöytään!

ne tulee mun kotiin

Vierailija kirjoitti:

Totta kai tulee valmiiseen pöytään, jotta jaksaa taas tapaninpäivänä hoitaa sairaalassa potilaita.

Meille saavat tulla myös valmiiseen pöytään, vaikka hoidan aaton ja joulupäivän sairaalassa potilaita

kyllä ne tulee, taikka itkee ja tulee. eikä todellakaan puutu valmisteluihin. minä teen kaiken, koska niin hyvä emäntä tekee. miniät voivat halutessaan kerätä astiat pöydästä syönnin jälkeen ja kattaa kahvitarpeet. tämäkään ei ole pakollista, eikä edes suositeltavaa. mies porukka menköön takan ääreen tupakoimaan ja jouluolutta litkimään. 

Kyllä saavat kaikki 7 lasta ja 5 lastenlasta tulla valmiiseen pöytään.

Täällä jo melkein kaikki on  valmiina. Tervetuloa.

Meen kyllä valmiiseen pöytään, mutta maksan osani ruuista. En voi olla joulua kotonanikaan, kun aina vaan vaaditaan menemään sinne, vaikka voisin olla joulun vaikka töissö jos olisi niitä joulun aikaan

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkuvasti paasataan että pienten lasten vanhemmilla on niin vaikeaa, että isovanhemmat siksi passaa joulun heille. Entä ne isovanhemman tarpeet? Ei varmasti ole helppoa kun keho vanhenee,tulee kipuja ja rajoitteita, yhteiskunnassa on paljon syrjiviä ja ikärasistisia rakenteita. Mutta näitä ei kukaan mieti, kun eihän isovanhemmilla ole tarpeita ja toiveita. He suorastaan rakastavat raatamista.

Siis tämä. Itsekkäästi vaan mennään sinne vanhemmille loisimaan ja passattavaksi. Tiedän vanhempia joiden lasten syntymäpäivätkin järjestetään isovanhemmilla, koska omat vanhemmat eivät jaksa tai saa aikaiseksi. Eikö sitä vanhemmaksi tultuaan kuuluisi alkaa järjestämään ne joulut ja syntymäpäivät itse, eikä mennä vanhempien helmoihin.

On lumihiutaleilla murheet, maristaan ja märistään,monet ovat yksinäisiä tänäkin jouluna eipä ole heillä varaa märistä ja marista.

Taidanpa kuitenkin mennä. Vanhemmilleni on kovin tärkeää, että minä ja puolisoni tullaan käymään ja kuluihin ei sovi osallistua, on tarjouduttu. No, molemmat vanhempani kyllä tienaavatkin tuplat minuun verrattuna. Joulukukka viedään mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Onniin epäkohteliasta tulla pöytään ilman mitään osallistumista! Tehkää kääretorttu tai salaatti. Ei ole vaikeaa.

Ja kun kotiinlähdön aika on, niin talon emäntä pakkaa sen salaatin ja kääretortun sinulle mukaasi koskemattomana.

Meillä taas minä, mieheni ja lapsemme järjestämme sukujoulun kotonamme. Kummankin vanhemmat ja sisarukset saapuvat aattona syömään juhlapäivällisen. Vanhempani olivat vuosia vastuussa sukujoulusta, mutta me halusimme ottaa kopin, kun muutimme nykyiseen kotiimme, jossa on sopivan iso olohuone, jonne saa pöydän isolle porukalle. Minulle on siis normaalia emännöidä ja vastata kaikesta, sillä tein suuren osan aaton valmisteluista jo silloin kun kutsut olivat vanhempieni luona. 

Mä lähdin ulkomaille jouluksi ettei tartte nähdä vanhempia jouluna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkuvasti paasataan että pienten lasten vanhemmilla on niin vaikeaa, että isovanhemmat siksi passaa joulun heille. Entä ne isovanhemman tarpeet? Ei varmasti ole helppoa kun keho vanhenee,tulee kipuja ja rajoitteita, yhteiskunnassa on paljon syrjiviä ja ikärasistisia rakenteita. Mutta näitä ei kukaan mieti, kun eihän isovanhemmilla ole tarpeita ja toiveita. He suorastaan rakastavat raatamista.

Siis tämä. Itsekkäästi vaan mennään sinne vanhemmille loisimaan ja passattavaksi. Tiedän vanhempia joiden lasten syntymäpäivätkin järjestetään isovanhemmilla, koska omat vanhemmat eivät jaksa tai saa aikaiseksi. Eikö sitä vanhemmaksi tultuaan kuuluisi alkaa järjestämään ne joulut ja syntymäpäivät itse, eikä mennä vanhempien helmoihin.

Ihan mieluusti skipattaisiin koko toiselle puolelle Suomea ramppaaminen, mutta tuntuu että isovanhemmat ja lapsenlapset tykkäävät nähdä toisiaan edes pari kertaa vuodessa - sen pari vuotta kun mummot ja papat vielä ovat olemassa.

Kuka paistaa kinkun ja kenen laatikoita syödään on aivan täysin yhdentekevää.

Menen ja osallistun

Mutta kun aikuiset lapset perheineen tulee kahdeksi viikoksi passattaviksi- se on liikaa ja väsyttävää. Helppo olisi yhden päivän passaus.

Todellakin menen. Mieluummin olisin itsekseni kotona enkä yhtään jouluhössöttäisi, kun on ollut todella rankka syksy töissä. Äidille kuitenkin on tårkeää että menen kotiin jouluksi, enkä hänen mieltään halua pahoittaa. Siispä reissaan 2 x 700 km lyhyiden vapaiden aikana, mutta aion mennä valmiiseen pöytään enkä koe edes huonoa omaatuntoa siitä.

On olemassa lapsiperheitä, joissa lapset hoidatetaan mummoloissa ja sukulaisilla. Isovanhemmat myös järjestävät ja kustantavat lastenlasten ristiäiset, syntymäpäivät, rippijuhlat, valmistujaisjuhlat ja ylioppilasjuhlat.

Onhan se jotenkin koomista, kun noin 20-50-vuotiailla, nuorilla ja terveillä äideillä ja isillä on elämänhallinta täysin hukassa! Isoäidistä tehdään omille lapsille äiti ja isoisästä isä. Lapset asuvat mummoloissa jopa enemmän kuin kotonaan.

Näille uusavuttomille ja uushaluttomille vanhemmille isovanhemmat ja sukulaiset ovat 24/7 ilmaisia lastenhoitajia ja kotiapulaisia. Isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia, siivoavat, laittavat ruokaa, maksavat ostoksia ja tekevät pihatöitä. Lapsiperheen rakennustyöt ja remontoinnit tähän vielä päälle. Mikä on lapsen äidin ja isän rooli näissä perheissä?

On myös kummallista, kun ns. tavallinen lapsiperhe ei viitsi tehdä omassa kodissaan mitään jouluvalmisteluja. Ei valmisteta jouluruokia tai hankita joulukuusta. Nuoret ja terveet äidit ja isät kitisevät, mankuvat, valittavat ja vinkuvat. Joulunpyhinä matkustetaan mummoloihin ja sukulaisten nurkkiin viikoksi tai pariksi viikoksi valmiiseen pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkuvasti paasataan että pienten lasten vanhemmilla on niin vaikeaa, että isovanhemmat siksi passaa joulun heille. Entä ne isovanhemman tarpeet? Ei varmasti ole helppoa kun keho vanhenee,tulee kipuja ja rajoitteita, yhteiskunnassa on paljon syrjiviä ja ikärasistisia rakenteita. Mutta näitä ei kukaan mieti, kun eihän isovanhemmilla ole tarpeita ja toiveita. He suorastaan rakastavat raatamista.

Siis tämä. Itsekkäästi vaan mennään sinne vanhemmille loisimaan ja passattavaksi. Tiedän vanhempia joiden lasten syntymäpäivätkin järjestetään isovanhemmilla, koska omat vanhemmat eivät jaksa tai saa aikaiseksi. Eikö sitä vanhemmaksi tultuaan kuuluisi alkaa järjestämään ne joulut ja syntymäpäivät itse, eikä mennä vanhempien helmoihin.

Minä menen äidin luo. Äiti haluaa valmistautua jouluun, hakee raaka-aineita.

Minä valmistan. Useimmiten myös haemme vielä aatonaattona tai aattona tarvittavia.

Nykyisin ei enää tarvi minun edes tiskata, koska peruskorjauksen yhteydessä äidille laitettiin täysikokoinen astianpesukone.

Ä78, M54.

Ei meidän äitin tarvitse hössöttää jouluna. On niin vähän porukkaa tulossa ja käymme vasta tapaninpäivänä. Sen sijaan menemme miehen siskon luokse ja siellä on monta apukättä auttamassa. Olisimme varmaankin vain tiellä.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa lapsiperheitä, joissa lapset hoidatetaan mummoloissa ja sukulaisilla. Isovanhemmat myös järjestävät ja kustantavat lastenlasten ristiäiset, syntymäpäivät, rippijuhlat, valmistujaisjuhlat ja ylioppilasjuhlat.

Onhan se jotenkin koomista, kun noin 20-50-vuotiailla, nuorilla ja terveillä äideillä ja isillä on elämänhallinta täysin hukassa! Isoäidistä tehdään omille lapsille äiti ja isoisästä isä. Lapset asuvat mummoloissa jopa enemmän kuin kotonaan.

Näille uusavuttomille ja uushaluttomille vanhemmille isovanhemmat ja sukulaiset ovat 24/7 ilmaisia lastenhoitajia ja kotiapulaisia. Isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia, siivoavat, laittavat ruokaa, maksavat ostoksia ja tekevät pihatöitä. Lapsiperheen rakennustyöt ja remontoinnit tähän vielä päälle. Mikä on lapsen äidin ja isän rooli näissä perheissä?

On myös kummallista, kun ns. tavallinen lapsiperhe ei viitsi tehdä omassa kodissaan mitään jouluvalmisteluja. Ei valmisteta jouluruokia tai hankita joulukuusta. Nuoret ja terveet äidit ja isät kitisevät, mankuvat, valittavat ja vinkuvat. Joulunpyhinä matkustetaan mummoloihin ja sukulaisten nurkkiin viikoksi tai pariksi viikoksi valmiiseen pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkuvasti paasataan että pienten lasten vanhemmilla on niin vaikeaa, että isovanhemmat siksi passaa joulun heille. Entä ne isovanhemman tarpeet? Ei varmasti ole helppoa kun keho vanhenee,tulee kipuja ja rajoitteita, yhteiskunnassa on paljon syrjiviä ja ikärasistisia rakenteita. Mutta näitä ei kukaan mieti, kun eihän isovanhemmilla ole tarpeita ja toiveita. He suorastaan rakastavat raatamista.

Siis tämä. Itsekkäästi vaan mennään sinne vanhemmille loisimaan ja passattavaksi. Tiedän vanhempia joiden lasten syntymäpäivätkin järjestetään isovanhemmilla, koska omat vanhemmat eivät jaksa tai saa aikaiseksi. Eikö sitä vanhemmaksi tultuaan kuuluisi alkaa järjestämään ne joulut ja syntymäpäivät itse, eikä mennä vanhempien helmoihin.

Epäilen tätä kyllä. Omat vanhempani yrittivät tuota kyllä. Vaativat lapsia heille koko ajan ja suuttuivat, kun sanoimme, että haluamme itse olla lastemme kanssa. Jouluksi piti välttämättä mennä sinne ja suuttuivat, kun kerroin, että olen tehnyt meille kyllä omatkin jouluruoat. Olisi pitänyt olla koko joulu heidän ruokiensa varassa.

Ristiäiset olisi pitänyt järjestää heillä. Kauhean vihaisia olivat, kun järjestimme ne omassa pikku kodissamme.

Sitten oltiin niiiiin suurta marttyyria, kun kauheasti on autettu koko ajan ja emme niin millään olisi kuulemma tulleet toimeen ilman heitä, ja kiittämättömästi elämme omaa elämäämme emmekä tottele.

Nyt on välit poikki kokonaan ja hyvä niin.

En ole edes käynyt Suomessa päinkään vuosikausiin, joten en ole pöllähtämässä vanhempieni joulupöytään.

En silti ymmärrä miksi ap tekee tästä asiasta ongelman. Jos joku haluaa järjestää, hän kutsuu valmiiseen pöytään. Jos joku ei jaksa järjestää kokonaan, hän ehdottaa, että jaetaan tehtävät. Jos joku ei jaksa järjestää lainkaan, hän kertoo sen muille. Sama juttu jos joku haluaa viettää joulunsa itsekseen tai oman perheensä kesken tai vaikka matkailla jouluna. Kaikki selviää ihan sillä, että kommunikoidaan omat toiveet ja suunnitelmat ääneen muille osapuolille ja sitten toimitaan niiden pohjalta. Ei ole vaikeaa.