Aikuiset lapset, jo omillanne asuvat, ettehän mene vanhempien luokse jouluksi niin sanotusti valmiiseen pöytään!

Vierailija kirjoitti:

En minä odota, että osallistuvat mihinkään. Minulle on ilo tarjota heille muutama lomapäivä.

t. kahden aikuisen äiti

En minäkään. Tärkeintä, että tulevat, tykkään nimenomaan itse laittaa laittaa kaikkea jouluksi.

Minusta on ainaki mukavampaa laittaa kaikki yksin valmiiksi ja passata kunnolla lapsiani perheineen silloin kun he luokseni jouluna tulevat. Olen aika hiljainen luonteeltani ja varmaan liiankin pikkutarkka asioista. Menee hermo, jos joku tulee keittiööni "pitämään seuraa" ja pälpättämään joutavia enkä osaa keskittyä tekemisiini kun pitää keksiä puhuttavaa. Keittiö on paikka, mihin menen rentoutumaan yksin, kun talo on täynnä porukkaa, vaikka koko ajan siellä jotain huseeraan. Yleensä kokkaan vain itselleni ja on ihanaa kokata välillä isommalle porukalle. Ainoastaan joulutorttuja ja pipareita voin tehdä lastenlasten kanssa yhdessä, mutta se onkin enemmän leikkimistä ja sen ajan saa lasten vanhemmat vähän omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläisiä ketjuja kun lukee, niin ei paljon ihmetytä miksei sukulaisiin pidetä yhteyttä tai lapset katkaisevat välit vanhempiinsa.

Ei tulisi mieleenkään jouluna, että vieraat siivoavat tai perisin vuokraa/ruokarahaa, varsinkin, kun on omat lapset perheineen kyseessä. Jos kohtelet rakkaimpiasi kuin he olisivat vain lisäriesan ja -menojen tuoja elämässäsi, niin ihme että olette minkäänlaisissa väleissä.

Kutsuvatko hekin teitä kylään vastavuoroisesti? Ja niin ettei teidän tarvitse tehdä mitään?

Miksi pitäisi? Minä ainakin passaan ihan mielelläni aikuisia lapsiani, kun tulevat käymään, mutta en sen takia, että he sitten vuorostaan passaisivat  minua.

Ehkä sekin aika joskus koettaa, mutta nyt siihen ei ole mitään tarvetta.

Vastavuoroisuutta varmasti olisi tarjolla, mutta ainakaan minä en sitä tarvitse. 

Vai meinaatko, että jos lapset ei kutsu kylään niin ei sitten ole lapsuudenkotiin tulemista ;D

On se vaikeata joidenkin elämä ja aina pitää saada takaisin, jos jotakin itsestään antaa.

Saathan sinä tehdä niin kuin haluat. Itse en vaan haluaisi puolisokseni sellaista vässykkää, joka menee joka joulu ja juhannus jne. äitinsä helmoihin passattavaksi ja hyysättäväksi. Kertoo jotain ihmisestä.

 Eihän tässä ollut kyse kuin joulusta. Vaikea sitä on toiselta puolelta Suomea raahata junassa ruokia, jotka pystyy valmistamaan täällä paikan päällä ilman stressiä. Ja  kun nytkin työ toppuu perjantaina ja aatto on lauantain, niin ei siinä paljoa ehditä tekemään. meillä perinteisesti on aatto jo rauhoittumisen aikaa. Katsotaan joulupukin kuumaa linjaa ja lumiukkoa. Kuunnellaan juolurauha ja saunotaan, syödään rauhassa, eikä enää aattona hössötetä mitään ruokia eikä muutakaan. nautitaan toistemme seurasta, harvoin kun  nähdään, kun lapset asuu satojen kilomertien päässä.

Juhannuksena meillä ei passata ketään, kun ei juhannusta mitenkään erikoisesti vietetä ja nuorilla saattaa olla omia menoja , niin kuin minulla ja miehellänikin.

Tuskin minun tytöt ois sulle puolisoksi tuppautumassakaan ;D

Itse en ainakaan opeta lapsilleni että jouluna äiti uhrautuu pyyteettömästi koko perheen eteen ja raataa keittiössä. Opetan että joulu tehdään yhdessä. En halua tytöilleni vääristynyttä uhrautuvaa naiskuvaa.

Vieras ajatus että aikuiset lapset marssii valmiiseen pöytään. Kyllä se on enemmin niin että nuoremmat passaa vanhempia eikä päinvastoin.

Jotkut tykkää tarjota valmiin pöydän eikä halua muita häseltämään siihen. Jos haluaa osallistua välttämättä niin voi tuoda vaikka jotain tuliaista tullessaan, vaikka juomisia tai herkkuja.

Miksi täällä jatkuvasti paasataan että pienten lasten vanhemmilla on niin vaikeaa, että isovanhemmat siksi passaa joulun heille. Entä ne isovanhemman tarpeet? Ei varmasti ole helppoa kun keho vanhenee,tulee kipuja ja rajoitteita, yhteiskunnassa on paljon syrjiviä ja ikärasistisia rakenteita. Mutta näitä ei kukaan mieti, kun eihän isovanhemmilla ole tarpeita ja toiveita. He suorastaan rakastavat raatamista.

Missä kaikki kokkaavat isät on tässä keskustelussa? Äidit raataa joulun keittiössä.. kai isät auttaa edes vähän? Vai onko isän tehtävä isännöidä ja kertoa hauskoja juttuja?

Minäkin tykkään tehdä kaiken pikkuhiljaa itse, on rentouttavaa vastapainoa työelämälle. Tosin meille tulee vain kymmenkunta ihmistä joten kovin suurelle porukalle ei tarvitse tehdä. Teinit asuvat vielä kotona, isovanhemmat tulevat meille.

Äitini asuu lähellä ja käy meillä muutenkin usein, ja osallistuu valmisteluihin tuomalla ennen joulua esim. kalkkunarullan, mätejä, poronpaistia, juomia yms. Hän ei ole koskaan ollut ns. keittiöihmisiä joten tämä työnjako sopii meille hyvin kun haluaa kuitenkin osallistua.

Lapset kun lentävät pesästä ovat meille aina tervetulleita ja mielelläni heitä mahdollisine perheineen tuolloinkin passaan niin kauan kuin kunto vaan riittää. (Ja ymmärrän toki, jos haluavat viettää joulunsa muualla - ehkä sitten lennämme miehen kanssa etelän lämpöön... 😉)

Pointti tosiaan siis vaan siinä, että monet myös pitävät niistä jouluvalmisteluista ja tekevät ne mielellään ihan itse.

Tämä saattaa tulla nyt ihmetyksenä niille, joilla on hyvät ja lämpimät välit vanhempiinsa. Oma äitini on todella kontrolloiva, yrittää tulla meille jouluksi, mutta en päästä. Viimeiset viisi joulua sain kuulla, kuinka en osaa mitään ja kaikki huipentui toissa jouluna, kun äitini ei joulupöydässä suostunut syömään mitään minun laittamia ruokia, mieheni laittama kinkku kelpasi. Sitten valitti jouluaattoiltana, että ei ole mitään tekemistä, kun luin kirjaa ja lapset leikkivät saamillaan lahjoillaan. Juuri tällä viikolla äitini suuttui, kun ei saa tehdä meille joululaatikoita ja alkoi kärttää, että mistä hankin laatikot, kun en kuitenkaan niitä itse tee. Vietän nyt siis toista joulua mieheni ja lasteni kanssa, olen todella tyytyväinen tähän ratkaisuun

Tapaninpäivänä mies käy lasten kanssa oman äitinsä luona.

Pidän puhelinta kiinni näin joulun aikaan ettei tarvitse lapsien kanssa raahautua rikkaiden buumer-vanhempien lukaaliin kuuntelemaan kuinka nykynuoret ei tee töitä ahkerasti ja ei edes yritä että saisivat suuren omaisuuden.

Bussilla viisi tuntia loskassa ja sitten pitää osallistua kustannuksiin. Bussimatka perheeltä vie puolet kuukauden palkasta ja vuokraan ei jää rahaa.

Ei pelkoa buumerit. Ei tulla edes hautajaisiin :)

Liian kallista nykyään sukulointi.

Vierailija kirjoitti:

En kehtaa sanoa että en jaksa laittaa joulua aikuisille lapsilleni. Haluan kuitenkin nähdä heitä ja viettää aikaa heidän ja lastenlasteni kanssa. Pelkään että muuten en näkisi ja tämä on hinta. Joskus olen ajatellut että mitä sitten kun en enää jaksa? Varmasti sitten yksinäisiä jouluja loppuun asti. Ehkä joku nopeasti käyttää joululounaalle kotonaan.

Tää on varmaan se ongelman ydin ja pelko monella. Mutta eikö voisi sopia että yhdessä laittaisitte joulua? Puhua tilanteesta rehellisesti niille lapsille, löytyisikö joku ratkaisu? Entäs jos sinä menetkin lapsen perheeseen vuorostaan jouluksi? Minun lapsuudessa mummo oli vuorollaan jokaisen lapsensa kotona joulunvietossa, puurot syötiin porukalla mummon luona ja siitä kukin meni omaan kotiinsa ja yksi otti mummon mukaan. Tämä toki edellyttää lähekkäin asumista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä saattaa tulla nyt ihmetyksenä niille, joilla on hyvät ja lämpimät välit vanhempiinsa. Oma äitini on todella kontrolloiva, yrittää tulla meille jouluksi, mutta en päästä. Viimeiset viisi joulua sain kuulla, kuinka en osaa mitään ja kaikki huipentui toissa jouluna, kun äitini ei joulupöydässä suostunut syömään mitään minun laittamia ruokia, mieheni laittama kinkku kelpasi. Sitten valitti jouluaattoiltana, että ei ole mitään tekemistä, kun luin kirjaa ja lapset leikkivät saamillaan lahjoillaan. Juuri tällä viikolla äitini suuttui, kun ei saa tehdä meille joululaatikoita ja alkoi kärttää, että mistä hankin laatikot, kun en kuitenkaan niitä itse tee. Vietän nyt siis toista joulua mieheni ja lasteni kanssa, olen todella tyytyväinen tähän ratkaisuun

Tapaninpäivänä mies käy lasten kanssa oman äitinsä luona.

Tuollaista se on useimmiten. Siksi jokainen viettäköön joulun omassa rauhassa. En minäkään jaksa paria tuntia pidempää omia vanhempia. Oman perheenkin kanssa on raskasta olla samassa tilassa pidempään.

Jokainen tarvitsee omaa tilaa rauhoittua jouluna. Tuollaisen äidin kanssa on tosi raskasta elää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä jatkuvasti paasataan että pienten lasten vanhemmilla on niin vaikeaa, että isovanhemmat siksi passaa joulun heille. Entä ne isovanhemman tarpeet? Ei varmasti ole helppoa kun keho vanhenee,tulee kipuja ja rajoitteita, yhteiskunnassa on paljon syrjiviä ja ikärasistisia rakenteita. Mutta näitä ei kukaan mieti, kun eihän isovanhemmilla ole tarpeita ja toiveita. He suorastaan rakastavat raatamista.

Suurin osa noin kommentoinnista on itse niitä isovanhempia. Kun ei kaikki isovanhemmat ole sairaita ja vaivaisia.

Menen, juuri siksi, että he ovat minut sellaiseen pyytäneet. Lue: vanhempani tietävät miten vaativa työni on, ja miten se juuri loppuvuodesta imee voimat ja vie ajan.

Toki ostan tuomisiksi parilla sadalla kalaa. Graavilohta ja -siikaa, kylmäsavulohta, sillejä.

Me ollaan kutsuttu isovanhemmat syömään jo varmaan kymmenen vuoden ajan. Ovat sairastelleet jonkin verran ja ollaan ajateltu, että on helpompi tulla valmiiseen pöytään Tämä ei ole kuitenkaan lainkaan vähentänyt äidin ja anopin työtaakkaa. Laatikot on pakko tehdä silti, leipoa pullat, ostaa kalat, kinkut ja salaatit jne. Syövät kumpikin pariskunta kahdestaan vielä uuden jouluaterian seuraavana päivänä ja ruokaa on tarjolla vielä meillekin kun mennään välipäivinä tai uutena vuotena syömään. Tällöin jouluruoka ei oikein kenellekään enää maistu.

Ollaan ajateltu olla avuksi ottamalla vastuu jouluruokailusta, mutta ei se kyllä ole auttanut heitä yhtään, kun silti halutaan tehdä "oma joulu".

Kyllä menen. Äiti haluaa tehdä tarjoilut itse, se on hänelle kunnia-asia, ja muutenkin vain ne omat reseptit miellyttävät. Ehkä jonkun juustokakun saan jälkkäriksi tehdä korkeintaan, tai jos jonkun muun tarjottavan tuon, se on vain extrana, niiden kaikenkattavien normaaleiden lisäksi. (Mietin punajuuri-aurajuustolaatikkoa tänä vuonna, ei yleensä kuulu tarjoiluun. En oo varma tykkäävätkö. Mutta ehkä joku tykkäis.)

Tosin, kertaakaan ei äitini tarvitse joulun aikana kattaa pöytää, tiskata, täyttää ja tyhjentää astianpesukonetta. Ruokien lämmityksestäkin (laatikot, piirakat) me lapset huolehditaan. Sen hän sallii. Hänen reseptillä siis ruuat, on valmistanut ne pikkuhiljaa, pääsääntöisesti pakastettuja siis kaikki. Sitten joulun hän nauttii siitä,että muut nauttii hänen tarjoiluistaan, mutta kaikki esillepano ja jälkien raivaaminen hoituu muilta.

Juhannuksena mökillä puolestaan me lapset tuodaan ja tehdään lähes kaikki tarjoilut, koska grillailut ja lohen loimutus yms. ei oo hänen bravuuri, vaan juuri se karjalainen pitopöytä.

Me ei mennä ollenkaan juuri siitä syystä että ensin kutsutaan, sitten kielletään osallistumasta ja lopulta syytetään kun ei osallistuta. En halua sellaista joulua lapsilleni.

Menen, mutta vien omat eväät. En syö lihaa, enkä kalaa, joten mielestäni on ok, että huolehdin omat jouluruokani pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan opeta lapsilleni että jouluna äiti uhrautuu pyyteettömästi koko perheen eteen ja raataa keittiössä. Opetan että joulu tehdään yhdessä. En halua tytöilleni vääristynyttä uhrautuvaa naiskuvaa.

Vieras ajatus että aikuiset lapset marssii valmiiseen pöytään. Kyllä se on enemmin niin että nuoremmat passaa vanhempia eikä päinvastoin.

Eli kun menet häihin, niin ryhdyt siellä organisoimaan tilaisuutta, kannat kotoa tuomasi salaatin pöytään jne. vain siksi, että kutsutun pitääkin noin toimia, olla avuksi, haluttiin tai ei.

Ei ole valmista pöytää hautausmaalla.