Lue keskustelun säännöt.
En saa näyttää yhtäkään tunnetta läheiselle
19.12.2022 |
Olen ollut hyvin vakavissa tilanteissa ja sen takia ne takaumat ovat nyt vasta purkautumassa kun aiemmin en muistanut k.o. tapahtumia.
Mitään tunnetta ei saa olla läheisen mukaan vaikka ne väkisin tulevat esiin.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolisten on
vaikea ymmärtää täällä tuota asiaa.Emme näe tilannetta, miten se siellä on ja miten läheinen näkee asian.
Näin on. Esim. äskettäin sain kohtauksen ja jouduin pysähtymään ulkona ja hengitys salpaantui.
Sitä ei olisi saanut tapahtua, ei kysytty mikä on.
Käänsin sen fyysiseksi oireiluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy seurakunnalta olisiko sielunhoitajalla vapaita aikoja. Siellä tuskin tunteita pelätään.
Kysyn.
Näitä juttuja ei voi ikuisesti pantata ja odottaa kun pääsee terapiaan, kun en pääse!
Vierailija kirjoitti:
Kysy seurakunnalta olisiko sielunhoitajalla vapaita aikoja. Siellä tuskin tunteita pelätään.
Hyvä kun muistutit.
"Kun jokaisella on jotakin", on vastaus aina.
No kellään muulla tuskin on samaa kuin mulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hlö itse kyllä saa raivota, mulla ei saa olla mitään tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No riippuu tosi paljon siitä että mikä tämä tunne on. Jos kyse on toiselle huutamisesta/raivoamisesta tai vaikka tavaroiden särkemisestä siksi että itsellä on paha olla, niin siihen pitäisi etsiä muita ratkaisuja. Viha on mielestäni tunne, jonka ilmentämiseen pitää panostaa vähän enemmän kuin muiden tunteiden. Saa sanoa, että on vihainen, mutta raivon osoitus on muista usein pelottavaa ja ahdistavaa. Vaikka tuota ei kuulu "tukahduttaa" niin sitä ei voi myöskään purkaa tavalla, josta koituu ympäristölle haittaa.
Jos "vain" itket niin sitä ei tietenkään voi kieltää, vaikka et voikaan odottaa että toinen tulee joka kerta erikseen lohduttamaan tai vaikka halailemaan, jos tuota tapahtuu tosi usein ja toistuvasti (esimerkiksi minä olen tällainen itkeskelijä, reagoin moniin asioihin kyynelillä). Myös toistuva sanallinen tilanteiden purkaminen voi olla toiselle hyvin kuormittavaa ja sopii paremmin ammattilaisen kanssa läpikäytäväksi.
Paniikkikohtauksien tms. kieltäminen sen sijaan on sekä törkeää että mahdotonta, ottaisin etäisyyttä "läheiseen" joka sellaista yrittää vaatia.
Pääsisitkö lyhytterapiaan tai terveyskeskukseen juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tavis jaksa olla toisen terapeuttina.
Tilanne on tuttu itsellenikin.
En ole koskaan odottanut tai edellyttänyt että kukaan alkaisi terapeutikseni, mutta kylmä torjunta ja jopa hylkääminen ja selän kääntäminen ihmiselle jolla on akuutti hätä, on todella kauheaa.
Se rikkoo entistä enemmän.
Ymmärrän, että hän joka ei ole samaa tai samantapaista kokenut ei voi sitä ymmärtää ja voi mennä hämilleen ja tuntea avuttomuutta asian edessä, mutta sen voi sanoa. Voi olla läsnä ja sanoa että en tiedä mitä sanoa, en tiedä miten auttaa mutta en jätä yksin.
En minäkään sanoisi vakavasti haavoittuneelle että nuole veresi. Miksi sitten henkistä hätää kärsivälle käännetään selkä ja puhutaan töykeästi ja ilkeästi?
Olen oppinut etten puhu. On ikävää että ennen hyvinkin läheisen ihmisen kanssa välit on viilenneet sillä en luota enää.
Toki, jos kyse on yksittäisestä kerrasta. Tai edes satunnaisesta. Mutta sitten kun se toistuu päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen muuttumattomana, niin ei silloin. Ei voi jatkuvasti tilittää läheisellekään. Se läheinen ei kohta enää ole läheisesti, jos sama kaava toistuu ilman mitään edistystä.
Juuri tämä. Totta kai esimerkiksi läheisen kuolemantapauksessa tai yksittäisessä henkilökohtaisessa kriisissä ollaan tukena. Mutta jos kriisi on luonteeltaan usein toistuva tai aikaisempaa kriisiä on tarve käydä läpi kuukausien tai vuosien ajan, ammattiapu tai esimerkiksi vertaisryhmä on oikeampi osoite.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö hätä olisi oikea ja tarve avulle todellinen. Kenenkään läheisen paukut eivät kuitenkaan riitä toistuvaan auttamiseen, kuuntelemiseen ja tukemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Pääsisitkö lyhytterapiaan tai terveyskeskukseen juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle?
En pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos läheiseni olisi ryöstetty ja raiskattu, hylkäisinkö hänet?
Älä tunne, älä puhu, älä itke.
Ei tuommoinen ole mikään läheinen vaan hyväksikäyttäjä. Kaikki näyttää tunteensa vaan epärehellinen peittää ne, eli susta on tämä "läheinen" tekemässä epärehellistä teeskentelijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekkin kokenut samaa. Kun vihdoin avauduin täysin järkyttyneenä ja kivussa tilanteesta mistä en ollut uskaltanut puhua niin asia haluttiin ohittaa. Tilanne oli liian rankka läheiselle ja se etten ollut saanut apua pahoinpitelyn aiheuttamaan vammaan. En halunnut huolestuttaa muita ja olin pitänyt kaiken sisälläni liian kauan kunnes kivut yltyivät mahdottomiksi kestää.
Vaikeita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Saat itkeä jos itkettää, mutta älä pidä läheistäsi terapeuttina.
...tai varsinkaan likasankona: alkaa haukkua ja syytellä toista joka asiasta pelkästään sen vuoksi, kun on muuten vaan niin paha olla.
Vierailija kirjoitti:
Hlö itse kyllä saa raivota, mulla ei saa olla mitään tunnetta.
Tuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat itkeä jos itkettää, mutta älä pidä läheistäsi terapeuttina.
...tai varsinkaan likasankona: alkaa haukkua ja syytellä toista joka asiasta pelkästään sen vuoksi, kun on muuten vaan niin paha olla.
Kirjoitin siksi, koska näitäkin ihmisiä on. Ikäänkuin muutkin on saatava voimaan huonosti, kun itsellä on maailmankirjat sekaisin. Ap:lla on kai kommenteista tulkiten toisenlainen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Siitä ei ainakaan seuraa mitään hyvää, että tunteitaan alkaa patoamaan. Siitä ne ongelmat vasta alkaa.
Siinäpä se onkin. Sietämätön olo vähän väliä.
Vierailija kirjoitti:
Kysy seurakunnalta olisiko sielunhoitajalla vapaita aikoja. Siellä tuskin tunteita pelätään.
Tämä on hyvä. Myös papin kanssa pääsee juttelemaan terapiatyylisesti vaikka kerran viikossa.
Kysy seurakunnalta olisiko sielunhoitajalla vapaita aikoja. Siellä tuskin tunteita pelätään.