Lue keskustelun säännöt.
En saa näyttää yhtäkään tunnetta läheiselle
19.12.2022 |
Olen ollut hyvin vakavissa tilanteissa ja sen takia ne takaumat ovat nyt vasta purkautumassa kun aiemmin en muistanut k.o. tapahtumia.
Mitään tunnetta ei saa olla läheisen mukaan vaikka ne väkisin tulevat esiin.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy seurakunnalta olisiko sielunhoitajalla vapaita aikoja. Siellä tuskin tunteita pelätään.
Tämä on hyvä. Myös papin kanssa pääsee juttelemaan terapiatyylisesti vaikka kerran viikossa.
Soitin kerran papille. Loppujen lopuksi jouduinkin diakonille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerropas mitä karkeaa sinulle on tapahtunut? Mietitään porukalla ja sitten helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy seurakunnalta olisiko sielunhoitajalla vapaita aikoja. Siellä tuskin tunteita pelätään.
Tämä on hyvä. Myös papin kanssa pääsee juttelemaan terapiatyylisesti vaikka kerran viikossa.
Soitin kerran papille. Loppujen lopuksi jouduinkin diakonille.
Minä menin käymään seurakunnan kansliassa, jossa sihteeri(?) kertoi eri vaihtoehdoista. Sanoin, että haluan nyt tässä elämäntilanteessa puhua papin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No kerropas mitä karkeaa sinulle on tapahtunut? Mietitään porukalla ja sitten helpottaa.
Liian kamalaa. Olen tottunut siihen ettei kukaan halua kuulla.
Pakahdun tähän olooni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene terapiaan. Ongelmasi ei kuulu läheisillesi.
A) en pääse noin vain terapiaan
B) ei ole varaa ja tilanne on akuutti
Asuit missä päin suome tahansa. Menen netti helsinki mission sivut. Löydät numeroita joihin voit otta kontaktin ikän ,sukupuoleen katsomatta.Nimeäsikän ei tarvitse sanoa.Heillä on myös catt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudoksi on mennyt jos et voi läheiselle näyttää tunteita. Onko tuollainen läheinen edes kaveri vai onko tällä "läheisellä" itsellään ongelmia tunteiden käsittelyssä ja hyväksymisessä. Normaalit tunteet, niistä puhuminen ja niiden näyttäminen kuuluvat ihmissuhteisiin eikä terapeutteja tarvitse niiden takia. Ajatushan ja tarkoitus on, että ihminen itse käsittelee, selviytyy ja puhuu asioista läheistensä kanssa myös ja jos ei siltikään pääse jaloilleen ja tunteisiin jumiin, niin sitten terapia voisi olla kohdillaan
Vierailija kirjoitti:
Näytä te tunteet terapeutille.
Kuinkahan läheinen suhde silloin on kyseessä, jos tunteitaan ei saa näyttää? Mietipä omalle kohdalle miltä tuntuu, jos sinulle sanotaan, että näytä tunteesi terapeutille. Siinä kohtaa, jos tunteiden näyttämistä ei sallita, on kyse henkisestä väkivallasta. Suhteesta, jossa kumpikaan ei saa olla oma itsensä vaan läheisen luoman kuvan kaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kokenut järkyttäviä asioita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oon kokenut järkyttäviä asioita.
Ap
Oletko jo kertonut niistä läheisellesi vai vain aloittanut kertomaan ja joutunut lopettamaan, kun hän ei halunnutkaan kuulla asioitasi?
Onko kyseessä yksi tietty läheinen, jolle erityisesti haluaisit kertoa järkyttävistä asioista mitä olet kokenut? Asutko yhdessä tuon läheisen kanssa vai asuuko hän muualla, onko hän ystäväsi?
Onko sinulla ketään muita läheisiä joiden kanssa haluaisit puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pilallehakattuja ei koskaan pitäisi ottaa parisuhteeseen. pilallaoleva on pilalla. ei se siitä muutu. terveitäkin on tarjolla. ei ainoaa elämää pidä haaskata pilallaolevaan.
Tällä palstalla elää käsitys, että puolisolle, ystävälle tai sukulaiselle ei saisi koskaan avautua huolista, koska se on "toisen kuormittamista" ja "pahan olon kaatamista toisen niskaan".
Uskoakseni tämä ajattelutapa on Suomessa hyvin yleinen. Pienestä pitäen täytyy selviytyä itse, koska "läheisiä ei saa rasittaa". Eipä ihme, että täällä on niin paljon pahoinvointia ja alkoholiongelmaa.
Toivottavasti sinä ap saat avun, joko terapeutilta tai joltain toiselta läheiseltä. Kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät ovat olemassa sitä varten, että heidän kanssaan voi kokea iloa ja saada lohtua suruihin.
Se on erikoinen ajatus, ettei ystävien kanssa voisi puhua surullisista tai ahdistavista asioista lainkaan, jotta ystävät eivät kuormittuisi. Toisaalta kaikkien kanssa ei välttämättä voi puhua kaikesta, sillä jotkut asiat saattavat olla joillekin ihmisille liian vaikeita puheenaiheita heidän omien, ehkä käsittelemättömien tai kipeiden, kokemustensa takia.
Puhumisen tulee myös olla vastavuoroista. Ystävälle voi puhua ja ystävää on kuunneltava, kun hänellä on vaikeita asioita kerrottavanaan. Ja jos ystävällä on sellainen aika elämässään, että hänellä on murheita, niin hänellä ei ehkä ole kapasiteettia toisten murheiden käsittelyyn. Pelkkä kuunteleminenkin voi olla liian raskasta jos itsellä on vaikea aika meneillään.
Yleisesti kuitenkin toivoisin, että ihmiset luottaisivat ystäviinsä, kuuntelisivat toisiaan ja välittäisivät toisistaan, eivätkä ajattelisi, että kaikki ikävämmät asiat kuuluu puhua vain terapeuteille.
Vierailija kirjoitti:
pilallehakattuja ei koskaan pitäisi ottaa parisuhteeseen. pilallaoleva on pilalla. ei se siitä muutu. terveitäkin on tarjolla. ei ainoaa elämää pidä haaskata pilallaolevaan.
Millähän määrittelet pilalla olevan. Hylätäänkö sinutkin, jos kohtaat tulevaisuudessa vastoinkäymisiä tai sairastut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näytä te tunteet terapeutille.
Kuinkahan läheinen suhde silloin on kyseessä, jos tunteitaan ei saa näyttää? Mietipä omalle kohdalle miltä tuntuu, jos sinulle sanotaan, että näytä tunteesi terapeutille. Siinä kohtaa, jos tunteiden näyttämistä ei sallita, on kyse henkisestä väkivallasta. Suhteesta, jossa kumpikaan ei saa olla oma itsensä vaan läheisen luoman kuvan kaltainen.
Suhde on läheinen mutta mulla ei saa olla tunteita koskaan.
Erään kerran alkoi melkein huutamaan kun olin shokissa.
Henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kokenut järkyttäviä asioita.
ApOletko jo kertonut niistä läheisellesi vai vain aloittanut kertomaan ja joutunut lopettamaan, kun hän ei halunnutkaan kuulla asioitasi?
Onko kyseessä yksi tietty läheinen, jolle erityisesti haluaisit kertoa järkyttävistä asioista mitä olet kokenut? Asutko yhdessä tuon läheisen kanssa vai asuuko hän muualla, onko hän ystäväsi?
Onko sinulla ketään muita läheisiä joiden kanssa haluaisit puhua?
Haluaisin edes hiukan puhua niistä että hän ymmärtäisi miksi mulle tulee näitä kohtauksia.
Ainoastaan kaksi ihmistä tietää asiani.
Käytännössä ei ole ketään jolle puhua.
Aiemmin tätä ei tapahtunut, ei tullut kohtauksia.
Sanoin etten saa apua. En siis siltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ovat olemassa sitä varten, että heidän kanssaan voi kokea iloa ja saada lohtua suruihin.
Se on erikoinen ajatus, ettei ystävien kanssa voisi puhua surullisista tai ahdistavista asioista lainkaan, jotta ystävät eivät kuormittuisi. Toisaalta kaikkien kanssa ei välttämättä voi puhua kaikesta, sillä jotkut asiat saattavat olla joillekin ihmisille liian vaikeita puheenaiheita heidän omien, ehkä käsittelemättömien tai kipeiden, kokemustensa takia.Puhumisen tulee myös olla vastavuoroista. Ystävälle voi puhua ja ystävää on kuunneltava, kun hänellä on vaikeita asioita kerrottavanaan. Ja jos ystävällä on sellainen aika elämässään, että hänellä on murheita, niin hänellä ei ehkä ole kapasiteettia toisten murheiden käsittelyyn. Pelkkä kuunteleminenkin voi olla liian raskasta jos itsellä on vaikea aika meneillään.
Yleisesti kuitenkin toivoisin, että ihmiset luottaisivat ystäviinsä, kuuntelisivat toisiaan ja välittäisivät toisistaan, eivätkä ajattelisi, että kaikki ikävämmät asiat kuuluu puhua vain terapeuteille.
On se outoa ettei mitään saa puhua...
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla elää käsitys, että puolisolle, ystävälle tai sukulaiselle ei saisi koskaan avautua huolista, koska se on "toisen kuormittamista" ja "pahan olon kaatamista toisen niskaan".
Uskoakseni tämä ajattelutapa on Suomessa hyvin yleinen. Pienestä pitäen täytyy selviytyä itse, koska "läheisiä ei saa rasittaa". Eipä ihme, että täällä on niin paljon pahoinvointia ja alkoholiongelmaa.
Toivottavasti sinä ap saat avun, joko terapeutilta tai joltain toiselta läheiseltä. Kaikkea hyvää.
Kiitos! Kun kyseessä on hätä, mielestäni läheisen pitäisi pienen hetken ajan pystyä vastaanottamaan toisen hätä ja paniikki.
Eikä olla ilkeä.
Mihin sitten menen? En pääse sairaalaan, en mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi läheisen tulisi joutua kestämään sinun tunteitasi? Miksi sinun vihasi oikeuttaa lyömään ja raivoamaan, miksi surusi oikeuttaa halveksimaan toisen iloa, miksi sinun tunteittesi tulee täyttää koko tila? Meillä kaikilla on tunteemme, mutta vain terapian tarpeessa oleva tekee niistä niin isoja asioita, että kaikkien tulee tunteittesi edessä pysähtyä.
Jos tunteesi eivät liity tähän läheiseen, miksi hänen tulisi sinua kannatella?
Tunteet voi ja on hyvä kyllä näyttää. Ketään ei tietenkään saa vahingoittaa.
Tunteiden näyttäminen ei ole väkivaltaa.
Tämä henkilö vaikuttaa siltä, että hän haluaa kerrata samoja asioita päivittäin tai viikottain. Silloin ystävyyssuhde muuttuu terapiasuhteeksi ja se on rankkaa kuulijalle.