Lue keskustelun säännöt.
En saa näyttää yhtäkään tunnetta läheiselle
19.12.2022 |
Olen ollut hyvin vakavissa tilanteissa ja sen takia ne takaumat ovat nyt vasta purkautumassa kun aiemmin en muistanut k.o. tapahtumia.
Mitään tunnetta ei saa olla läheisen mukaan vaikka ne väkisin tulevat esiin.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus tuntea ja näyttää tunteesi. Läheiselläsi on oikeus sanoa, ettei hänestä ole kipuiluasi tukemaan. Jokaisella on omat kamppailunsa eikä kaikilla ole tukiverkkoa. Sellaista se vaan on. Itselläni vähän sama tilanne. Kirjoitan päiväkirjaan ajatuksia, kun on oikein paha.
Entäpä jos ne tunteet ovat kielteisiä? Tai ne ilmenevät kielteisesti? Huutamisen ja raivona esimerkiksi, saako nekin näyttää ja aiheuttaa pahaa oloa läheisille?
Siis häh? Milloin maailma on muuttunut niin sairaaksi, että tunteiden näyttämisestä on tullut kiellettyä? Ei hyvä jumala.
Rikoslaki taitaa olla 1800-luvulta ja jo siellä kielletään tunteiden näyttäminen, jos se vahingoittaa toista. Ei sovi tappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos en saisi näyttää tunteitani niin olisin varmaan mielisairaalassa. Ihmisen kuuluu elää ja näyttää tunteensa. On tämä maailma mennyt hulluksi.
Minä olin eksän tunteiden roskakori ja lopulta aloin itseksin oireilla ja oli pakko sanoa, etten kestä enää vaan hae apua jostain muualta.
Vierailija kirjoitti:
Jos en saisi näyttää tunteitani niin olisin varmaan mielisairaalassa. Ihmisen kuuluu elää ja näyttää tunteensa. On tämä maailma mennyt hulluksi.
Mun työkaveri on samaa mieltä kuin sinä. Hänellä on tunteita, joiden vuoksi hän voi ryhtyä nauramaan kesken tärkeän palaverin tai vaihtoehtoisesti voivottelemaan suureen ääneen. Hän voi heitellä tavaroita ulos ikkunasta, koska "kyllä tunteet pitää saada näyttää" tai selittää pitkään, millaisia tunteita läpikäy nyt, kun lapsi meni päivähoitoon. Jokaista kuvaa päivähoidosta pitää ihastella pitkään, pitää lauleskella onnesta ja itkeä tirauttaa ikävää.
Tätä se nykypäivä on tunteiden pitää olla esillä, vaikka ne eivät varsinaisesti liittyisi senhetkiseen tilanteeseen.
Siitä ei ainakaan seuraa mitään hyvää, että tunteitaan alkaa patoamaan. Siitä ne ongelmat vasta alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai ihminen saa näyttää tunteensa, mutta kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta olla siinä vastaanottavansa osapuolena, joten silloin täytyy löytää joku toinen paikka, jossa niitä tunteitaan purkaa, terapeutti, kriisipuhelin, vertaisryhmä tms.
Tunteiden läpikäyminen tapahtuu ihmisten välillä. Terapeutit on tarkoitettu henkisesti sairaille. Hankkikaa kavereita ja puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä siltä että hyötyisit ammattiavusta, yritä päästä sellaisen piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tavis jaksa olla toisen terapeuttina.
Tilanne on tuttu itsellenikin.
En ole koskaan odottanut tai edellyttänyt että kukaan alkaisi terapeutikseni, mutta kylmä torjunta ja jopa hylkääminen ja selän kääntäminen ihmiselle jolla on akuutti hätä, on todella kauheaa.
Se rikkoo entistä enemmän.
Ymmärrän, että hän joka ei ole samaa tai samantapaista kokenut ei voi sitä ymmärtää ja voi mennä hämilleen ja tuntea avuttomuutta asian edessä, mutta sen voi sanoa. Voi olla läsnä ja sanoa että en tiedä mitä sanoa, en tiedä miten auttaa mutta en jätä yksin.
En minäkään sanoisi vakavasti haavoittuneelle että nuole veresi. Miksi sitten henkistä hätää kärsivälle käännetään selkä ja puhutaan töykeästi ja ilkeästi?
Olen oppinut etten puhu. On ikävää että ennen hyvinkin läheisen ihmisen kanssa välit on viilenneet sillä en luota enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tavis jaksa olla toisen terapeuttina.
Tilanne on tuttu itsellenikin.
En ole koskaan odottanut tai edellyttänyt että kukaan alkaisi terapeutikseni, mutta kylmä torjunta ja jopa hylkääminen ja selän kääntäminen ihmiselle jolla on akuutti hätä, on todella kauheaa.
Se rikkoo entistä enemmän.
Ymmärrän, että hän joka ei ole samaa tai samantapaista kokenut ei voi sitä ymmärtää ja voi mennä hämilleen ja tuntea avuttomuutta asian edessä, mutta sen voi sanoa. Voi olla läsnä ja sanoa että en tiedä mitä sanoa, en tiedä miten auttaa mutta en jätä yksin.
En minäkään sanoisi vakavasti haavoittuneelle että nuole veresi. Miksi sitten henkistä hätää kärsivälle käännetään selkä ja puhutaan töykeästi ja ilkeästi?
Olen oppinut etten puhu. On ikävää että ennen hyvinkin läheisen ihmisen kanssa välit on viilenneet sillä en luota enää.
Toki, jos kyse on yksittäisestä kerrasta. Tai edes satunnaisesta. Mutta sitten kun se toistuu päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen muuttumattomana, niin ei silloin. Ei voi jatkuvasti tilittää läheisellekään. Se läheinen ei kohta enää ole läheisesti, jos sama kaava toistuu ilman mitään edistystä.
Ei kaikki vaan osaa kohdata toisten tunteita. Ehkä heille itselleen on sattunut jotain sellaista, joka on sen aiheuttanut. Että on vaikka hädässä jätetty yksin ja ei siksi auta ketään muutakaan? Itse olen tarponut omassa suossani niin pitkään etten jaksa auttaa muita. Enkä oikeastaan edes halua, kun en itsekään apua saanut. Oma lapsi on tähän ainoa poikkeus. Ärsyttää vaan jos joku jankkaa jostain hankalasta sisarussuhteestaan joka kerta kun tavataan.
Mun kokemus on, että se olkapää löytyy vain elokuvista ja kirjoista. Tosielämässä sen saa rahalla, kun maksaa terapeutille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten täytynee näyttää tunteita ilman lupaa.
Kyllä, yritän kääntää asiat niin että ne ovatkin vain fyysistä oireilua.
Vierailija kirjoitti:
Siitä ei ainakaan seuraa mitään hyvää, että tunteitaan alkaa patoamaan. Siitä ne ongelmat vasta alkaa.
Tämä on totta. Olen kauan pidätellyt tunteita, oikeasti voin äärimmäisen huonosti silloin kun se paha olo oireilee.
Kyse olisi vain pienistä hetkistä että se pahimpien juttujen kärki tulisi ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tavis jaksa olla toisen terapeuttina.
Tilanne on tuttu itsellenikin.
En ole koskaan odottanut tai edellyttänyt että kukaan alkaisi terapeutikseni, mutta kylmä torjunta ja jopa hylkääminen ja selän kääntäminen ihmiselle jolla on akuutti hätä, on todella kauheaa.
Se rikkoo entistä enemmän.
Ymmärrän, että hän joka ei ole samaa tai samantapaista kokenut ei voi sitä ymmärtää ja voi mennä hämilleen ja tuntea avuttomuutta asian edessä, mutta sen voi sanoa. Voi olla läsnä ja sanoa että en tiedä mitä sanoa, en tiedä miten auttaa mutta en jätä yksin.
En minäkään sanoisi vakavasti haavoittuneelle että nuole veresi. Miksi sitten henkistä hätää kärsivälle käännetään selkä ja puhutaan töykeästi ja ilkeästi?
Olen oppinut etten puhu. On ikävää että ennen hyvinkin läheisen ihmisen kanssa välit on viilenneet sillä en luota enää.
Kirjoitat kuin minä. Kyse on kuin ois hengenhädässä olemisesta, ei haluta edes kysyä mikä on,mistä johtuu.
Eihän vakavasti loukkaantunuttakaan jätetä maahan makaamaan.
Saat itkeä jos itkettää, mutta älä pidä läheistäsi terapeuttina.
Niin miksi et voi näyttää tunteitasi itseksesi? On ihan normaalia välillä itkeskellä yksikseen tai vaikka kirjoittaa päiväkirjaan tuntemuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos raivoa ja vihaa pidättelee niin eipä sekään hyvää tee. Mutta kuten sanoin, kenenkään ei tarvitse sellaista katsella ja sitä voi purkaa myös vaikka päiväkirjaan. Ketään ei tietenkään saa vahingoittaa. Se on ihan eri juttu se.
En nyt oo kellekään raivoamassa.
Hetkittäin tulee kohtauksia johtuen liiasta kuormasta ja muistoista.
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi et voi näyttää tunteitasi itseksesi? On ihan normaalia välillä itkeskellä yksikseen tai vaikka kirjoittaa päiväkirjaan tuntemuksiaan.
Toki myös itsekseni käyn tunteita läpi jos saan ne "auki".
Vierailija kirjoitti:
Miksi läheisen tulisi joutua kestämään sinun tunteitasi? Miksi sinun vihasi oikeuttaa lyömään ja raivoamaan, miksi surusi oikeuttaa halveksimaan toisen iloa, miksi sinun tunteittesi tulee täyttää koko tila? Meillä kaikilla on tunteemme, mutta vain terapian tarpeessa oleva tekee niistä niin isoja asioita, että kaikkien tulee tunteittesi edessä pysähtyä.
Jos tunteesi eivät liity tähän läheiseen, miksi hänen tulisi sinua kannatella?
Koska en jaksa enää kauaa. Olo on niin järkyttävä.
Jos en saisi näyttää tunteitani niin olisin varmaan mielisairaalassa. Ihmisen kuuluu elää ja näyttää tunteensa. On tämä maailma mennyt hulluksi.