Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus ja toisten parisuhteita vierestä seuranneena on, että miehet eivät riittävän selvästi asetu näissä tilanteissa vaimon taakse. Mies ei ehkä näe, mikä vika siinä miehen lapsuuskodissa vietetyssä joulussa on. Toisaalta harva mies olisi vastaavasti riemusta kiljuen lähdössä omaan anoppilaansa jouluksi.
Niin, kumma juttu, että tässä asiassa miehillä on vielä pieni muisto omasta tahdosta eikä mennäkään vaimon vaatimusten mukaan. Entä jos ap:n puolison mielestä paras, ihanin, lämpimin, muistojaluovin joulu on siellä oman suvun keskellä, sekö on nyt sitten väärin? Ja hänen pitää ymmärtää, että perhe on kompromisseja, ei enää mitään miehen haluamaa, vaan kaikki tehdään niin kuin vaimo tahtoo. Vaikka siinä samalla menettäisi kaiken sen, mikä on itselle tärkeää.
Ei ihme, että pikkulapsiperheissä erotaan runsaasti, kun naiset ei kykene katsomaan mitään asiaa toisten kannalta. Kaikki miehen oma tahto on sama asia kuin itsenäistymisen puute.
Missä vaiheessa saa luoda oman perheen joulun ja muistot?
Onko ne muistot oikeasti kivoja? Isä olisi halunnut sukujoulun, äidin mielestä isän suvun kanssa ei olla ja niin perhejoulut ovat kireätunnelmaisia, ahdistavia, täynnä piikittelyä ja kiukkua. Äidin suunnittelema perhejoulunäytelmä kivoine koristeineen jne. ei onnistu, koska isä ei suostu koristelemaan kotia ja äiti ährää ruokien kanssa keittiössä isän pelatessa . Koska sait haluamasi perhejoulun, niin tee se nyt sitten sellaiseksi kuin haluat, ei kosketa minua. Lapset tuijottavat päivän ruutua, jouluruoka on pahaa, tekemistä ei ole ja kaikilla on paha mieli. Mutta tärkeintä on, että on perheen oma joulu, juuri sellainen, minkä äiti väkisin halusi. Ja suoritti. Ja epäonnistui.
Tuskin se mies siellä sukujoulussakaan sen enempää olisi tikkua ristiin laittanut joulun eteen. Kunhan saa mennä valmiiseen pöytään ja valmiiksi koristeltuun taloon.
En tiedä miksi sinulla on tuollainen mielikuva, että oman perheen kanssa vietetty joulu on noin kamala? Miksi se olisi yhtään sen parempaa siellä anoppilassakaan, jossa voi olla myöskin se kireä tunnelma, kun äiti on joutunut vuosikaudet vaan suorittamaan?
Ahaa, olennaista on siis nyt se, että miehen tulee joulu vaimolle tehdä tämän määräysten mukaisesti ja on aivan poissuljettu asia, että anoppi nauttisi joulun laittamisesta, koska eihän vaimokaan siitä nauti, kunhan kotona suorittaa. Mutta valtaansa näyttääkseen haluaa, että miehellä ei saa olla kivaa joulua, jos ei tottele pilkulleen ja siihenhän kuuluu tietenkin se, että muistaa tehdä miehelle selväksi, että "haluat vain valmiiseen pöytään, et halua tehdä mitään, mikä tekee minut onnelliseksi".
Mielikuva "omasta joulusta" on tältä palstalta, missä valitetaan, että mies ei jouluna tee sitä eikä tätä ja aattona saamme lukea, miten se hankki ihan väärät lahjatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus ja toisten parisuhteita vierestä seuranneena on, että miehet eivät riittävän selvästi asetu näissä tilanteissa vaimon taakse. Mies ei ehkä näe, mikä vika siinä miehen lapsuuskodissa vietetyssä joulussa on. Toisaalta harva mies olisi vastaavasti riemusta kiljuen lähdössä omaan anoppilaansa jouluksi.
Niin, kumma juttu, että tässä asiassa miehillä on vielä pieni muisto omasta tahdosta eikä mennäkään vaimon vaatimusten mukaan. Entä jos ap:n puolison mielestä paras, ihanin, lämpimin, muistojaluovin joulu on siellä oman suvun keskellä, sekö on nyt sitten väärin? Ja hänen pitää ymmärtää, että perhe on kompromisseja, ei enää mitään miehen haluamaa, vaan kaikki tehdään niin kuin vaimo tahtoo. Vaikka siinä samalla menettäisi kaiken sen, mikä on itselle tärkeää.
Ei ihme, että pikkulapsiperheissä erotaan runsaasti, kun naiset ei kykene katsomaan mitään asiaa toisten kannalta. Kaikki miehen oma tahto on sama asia kuin itsenäistymisen puute.
Missä vaiheessa saa luoda oman perheen joulun ja muistot?
Onko ne muistot oikeasti kivoja? Isä olisi halunnut sukujoulun, äidin mielestä isän suvun kanssa ei olla ja niin perhejoulut ovat kireätunnelmaisia, ahdistavia, täynnä piikittelyä ja kiukkua. Äidin suunnittelema perhejoulunäytelmä kivoine koristeineen jne. ei onnistu, koska isä ei suostu koristelemaan kotia ja äiti ährää ruokien kanssa keittiössä isän pelatessa . Koska sait haluamasi perhejoulun, niin tee se nyt sitten sellaiseksi kuin haluat, ei kosketa minua. Lapset tuijottavat päivän ruutua, jouluruoka on pahaa, tekemistä ei ole ja kaikilla on paha mieli. Mutta tärkeintä on, että on perheen oma joulu, juuri sellainen, minkä äiti väkisin halusi. Ja suoritti. Ja epäonnistui.
Tuskin se mies siellä sukujoulussakaan sen enempää olisi tikkua ristiin laittanut joulun eteen. Kunhan saa mennä valmiiseen pöytään ja valmiiksi koristeltuun taloon.
En tiedä miksi sinulla on tuollainen mielikuva, että oman perheen kanssa vietetty joulu on noin kamala? Miksi se olisi yhtään sen parempaa siellä anoppilassakaan, jossa voi olla myöskin se kireä tunnelma, kun äiti on joutunut vuosikaudet vaan suorittamaan?
Ahaa, olennaista on siis nyt se, että miehen tulee joulu vaimolle tehdä tämän määräysten mukaisesti ja on aivan poissuljettu asia, että anoppi nauttisi joulun laittamisesta, koska eihän vaimokaan siitä nauti, kunhan kotona suorittaa. Mutta valtaansa näyttääkseen haluaa, että miehellä ei saa olla kivaa joulua, jos ei tottele pilkulleen ja siihenhän kuuluu tietenkin se, että muistaa tehdä miehelle selväksi, että "haluat vain valmiiseen pöytään, et halua tehdä mitään, mikä tekee minut onnelliseksi".
Mielikuva "omasta joulusta" on tältä palstalta, missä valitetaan, että mies ei jouluna tee sitä eikä tätä ja aattona saamme lukea, miten se hankki ihan väärät lahjatkin.
No voi kyynel....
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa miehistä kannata lapsuuskodissaan vietettävää joulua siksi, että siellä omat vanhemmat laittaa joulun valmiiksi. Omassa kodissa vaimo luultavasti patistaisi miestä kantamaan kortensa kekoon jouluvalmisteluiden osalta.
Miksi mies ei saisi nauttia valmiista joulusta, jos joku sellaisen haluaa laittaa? Sekö tässä nyt on ytimenä: koska nainen kokee raatavansa joulun vuoksi, pitää miehenkin tehdä sama, vaikka kaikki olisi valmiiksi tarjolla. Ei käy, pitää olla joulukärsimystä, koska mies ei saa saada toivejouluaan helpolla. Siksi naiset marttyyreina tekevät kotiin joulukulisseja ja vaativat miestä osallistumaan, koska heidän jouluunsa kuuluu miehen kyykyttäminen. Joulunahan kuuluu olla kivaa, joten tottele.
Ole itsekäs ja älä mene. Monta joulua pilasin toisten mielihalujen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun kutsutaan hyviin tapoihin kuuluu mennä.
Jännä, kun se ei monesti toimi niin päin, että ne vanhemmat tulisivat kutsusta lastensa luo viettämään joulua. Toki poikkeuksia on tottakai, mutta paljon on tätä, että sinne mummulaan vaatimalla vaaditaan, mutta koskaan ei se auton/junan/bussin nokka osoita sinne lapsen kotiin ihmeellisin tekosyin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa miehistä kannata lapsuuskodissaan vietettävää joulua siksi, että siellä omat vanhemmat laittaa joulun valmiiksi. Omassa kodissa vaimo luultavasti patistaisi miestä kantamaan kortensa kekoon jouluvalmisteluiden osalta.
Miksi mies ei saisi nauttia valmiista joulusta, jos joku sellaisen haluaa laittaa? Sekö tässä nyt on ytimenä: koska nainen kokee raatavansa joulun vuoksi, pitää miehenkin tehdä sama, vaikka kaikki olisi valmiiksi tarjolla. Ei käy, pitää olla joulukärsimystä, koska mies ei saa saada toivejouluaan helpolla. Siksi naiset marttyyreina tekevät kotiin joulukulisseja ja vaativat miestä osallistumaan, koska heidän jouluunsa kuuluu miehen kyykyttäminen. Joulunahan kuuluu olla kivaa, joten tottele.
Onko se anopin laittama joulu myös joulukulissi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa miehistä kannata lapsuuskodissaan vietettävää joulua siksi, että siellä omat vanhemmat laittaa joulun valmiiksi. Omassa kodissa vaimo luultavasti patistaisi miestä kantamaan kortensa kekoon jouluvalmisteluiden osalta.
Miksi mies ei saisi nauttia valmiista joulusta, jos joku sellaisen haluaa laittaa? Sekö tässä nyt on ytimenä: koska nainen kokee raatavansa joulun vuoksi, pitää miehenkin tehdä sama, vaikka kaikki olisi valmiiksi tarjolla. Ei käy, pitää olla joulukärsimystä, koska mies ei saa saada toivejouluaan helpolla. Siksi naiset marttyyreina tekevät kotiin joulukulisseja ja vaativat miestä osallistumaan, koska heidän jouluunsa kuuluu miehen kyykyttäminen. Joulunahan kuuluu olla kivaa, joten tottele.
Miksi se äiti haluaisi laittaa yhtään sen enempää kuin vaimokaan todellisuudessa? Mitähän se miehen isä on mieltä? Samaa kärsimystä hänelläkin? Jestas kun voi olla sekopäistä porukkaa tällä palstalla...
Minulla on aikuiset lapset, jotak asuvat monen sadan kilometrin päässä. He ovat vielä halunneet tulla kotiin jouluksi ja se on kyllä kiva. Viime jouluna mukana oli myös pojan kihlattu. Onhan se mukavaa, että perhe on kasassa, mutta me ymmärretään oikein hyvin, jos jouluksi ei pysty tai huvita lähteä ajamaan pitkää matkaa talvikelissä tai tekee mieli mennä jonnekin muualle. Olisin hyvin järkyttynyt, jos heillä olisi lapsia ja oma lapsi ilmoittaisi, että hän tulee meille jouluksi yksin, kun puoliso haluaa pysyä kotona. sanoisin kyllä, että mieti nyt hyvä ihminen vielä uudestaan, missä sinua tarvitaan enemmän. Jos aikuisena haluaa lapsuuden satujoulun, pitää aikuisen tehdä se itse ja etenkin omalle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Särähtää kyllä korvaan tuo, että anoppi haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut kuin hänen poikansa sai. Teillä on nyt oma perhe ja te päätätte, millaiset joulut teidän lapsenne saavat. Anopin täytyy kunnioittaa teidän rajoja. On teidän vuoronne luoda omat perinteenne. Jos haluatte olla jouluna kotona, voitte hyvin olla.
Ymmärsin ettei niitä jouluperinteitä heillä juurikaan ole, kun ovat aina töissä. Niitä korvaamattomia omilla työpaikoillaan. Kyllähän se aina kotiolot voittaa, mummolasta nyt puhumattakaan.
Itse teen sairaanhoitajana 3-vuorotyötä ja kyllä, vaikka minulla onkin lapsia, niin joulunakki napsahtaa aina silloin tällöin. Ei nyt joka vuosi, mutta lähes joka vuosi on oltava edes joku joulun pyhäpäivistä töissä. Se on ehkä joillakin niin vaikea käsittää.
Mä mietin kans, mitä "korvaamattomuutta" siinä on, että joskus vaan sattuu se työpäivä joululle. Mä tapailen palomiestä, tiedossa on ollut jo pitkään, että hän on joulupäivän töissä. Tarkoittaa siis sitä, että menee joulupäivänä kahdeksalta töihin ja pääsee tapanina kahdeksalta pois, ja varmasti nukkuu osan tapaninpäivää. Siinäpä se joulu hänellä menikin, aattona käy tyttärensä kansa oman äitinsä luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus ja toisten parisuhteita vierestä seuranneena on, että miehet eivät riittävän selvästi asetu näissä tilanteissa vaimon taakse. Mies ei ehkä näe, mikä vika siinä miehen lapsuuskodissa vietetyssä joulussa on. Toisaalta harva mies olisi vastaavasti riemusta kiljuen lähdössä omaan anoppilaansa jouluksi.
Niin, kumma juttu, että tässä asiassa miehillä on vielä pieni muisto omasta tahdosta eikä mennäkään vaimon vaatimusten mukaan. Entä jos ap:n puolison mielestä paras, ihanin, lämpimin, muistojaluovin joulu on siellä oman suvun keskellä, sekö on nyt sitten väärin? Ja hänen pitää ymmärtää, että perhe on kompromisseja, ei enää mitään miehen haluamaa, vaan kaikki tehdään niin kuin vaimo tahtoo. Vaikka siinä samalla menettäisi kaiken sen, mikä on itselle tärkeää.
Ei ihme, että pikkulapsiperheissä erotaan runsaasti, kun naiset ei kykene katsomaan mitään asiaa toisten kannalta. Kaikki miehen oma tahto on sama asia kuin itsenäistymisen puute.
Missä vaiheessa saa luoda oman perheen joulun ja muistot?
Onko ne muistot oikeasti kivoja? Isä olisi halunnut sukujoulun, äidin mielestä isän suvun kanssa ei olla ja niin perhejoulut ovat kireätunnelmaisia, ahdistavia, täynnä piikittelyä ja kiukkua. Äidin suunnittelema perhejoulunäytelmä kivoine koristeineen jne. ei onnistu, koska isä ei suostu koristelemaan kotia ja äiti ährää ruokien kanssa keittiössä isän pelatessa . Koska sait haluamasi perhejoulun, niin tee se nyt sitten sellaiseksi kuin haluat, ei kosketa minua. Lapset tuijottavat päivän ruutua, jouluruoka on pahaa, tekemistä ei ole ja kaikilla on paha mieli. Mutta tärkeintä on, että on perheen oma joulu, juuri sellainen, minkä äiti väkisin halusi. Ja suoritti. Ja epäonnistui.
Tuskin se mies siellä sukujoulussakaan sen enempää olisi tikkua ristiin laittanut joulun eteen. Kunhan saa mennä valmiiseen pöytään ja valmiiksi koristeltuun taloon.
En tiedä miksi sinulla on tuollainen mielikuva, että oman perheen kanssa vietetty joulu on noin kamala? Miksi se olisi yhtään sen parempaa siellä anoppilassakaan, jossa voi olla myöskin se kireä tunnelma, kun äiti on joutunut vuosikaudet vaan suorittamaan?
Ahaa, olennaista on siis nyt se, että miehen tulee joulu vaimolle tehdä tämän määräysten mukaisesti ja on aivan poissuljettu asia, että anoppi nauttisi joulun laittamisesta, koska eihän vaimokaan siitä nauti, kunhan kotona suorittaa. Mutta valtaansa näyttääkseen haluaa, että miehellä ei saa olla kivaa joulua, jos ei tottele pilkulleen ja siihenhän kuuluu tietenkin se, että muistaa tehdä miehelle selväksi, että "haluat vain valmiiseen pöytään, et halua tehdä mitään, mikä tekee minut onnelliseksi".
Mielikuva "omasta joulusta" on tältä palstalta, missä valitetaan, että mies ei jouluna tee sitä eikä tätä ja aattona saamme lukea, miten se hankki ihan väärät lahjatkin.
Mieti sitä miehen isäparkaa mitä se on joutunut nämä vuodet kestämään. Nyyhkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun sukuni asuu aivan kaikki pk-seudulla. Miehen sukulaiset Kainuussa.
Anopille ikuinen dilemma, että näemme hänen mielestään enemmän minun sukuani kuin miehen sukua.
Tällaisina jouluina kuin tänä vuonna on aika ilmeistä että emme lähde kolmen päivän takia ajamaan sinne Kainuuseen kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa.
Meillä on iso asunto, tarvittaessa kaksikin vierashuonetta tai kolme jos keskimmäinen siirtyy nukkumaan kuopuksen huoneeseen kerrossänkyyn, hotelleja kaupunki täynnä. Silti ne tiet ja junat ei ikinä kulje tännepäin, vaan aina meidän pitäisi tämä revohka siirtää sinne Kainuuseen.
Tämä on jotain aivan käsittämätöntä! Samoin meillä, minun vanhempani ja miehen vanhemmat ovat kummatkin autollisia virkeitä ihmisiä, mutta KOSKAAN ei onnistu matkat meille etenkään jouluisin... Se on ilmeisesti vaikeampaa kahden hyväkuntoisen eläkeläisen istahtaa autoon kuin perheen, jossa vanhemmat tekevät vuorotyötä, useampi pieni lapsi ja vielä lemmikit ja muu oheismatkatavara?
Meillä tätä tapahtuu kuulkaas ihan niinkin lyhyellä etäisyydellä kuin 10-15 km...
Turha vatvoa asioita etukäteen. Mietitte sitten, kun on ajankohtaista, että mihin ne voimavarat ja aika riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa miehistä kannata lapsuuskodissaan vietettävää joulua siksi, että siellä omat vanhemmat laittaa joulun valmiiksi. Omassa kodissa vaimo luultavasti patistaisi miestä kantamaan kortensa kekoon jouluvalmisteluiden osalta.
Miksi mies ei saisi nauttia valmiista joulusta, jos joku sellaisen haluaa laittaa? Sekö tässä nyt on ytimenä: koska nainen kokee raatavansa joulun vuoksi, pitää miehenkin tehdä sama, vaikka kaikki olisi valmiiksi tarjolla. Ei käy, pitää olla joulukärsimystä, koska mies ei saa saada toivejouluaan helpolla. Siksi naiset marttyyreina tekevät kotiin joulukulisseja ja vaativat miestä osallistumaan, koska heidän jouluunsa kuuluu miehen kyykyttäminen. Joulunahan kuuluu olla kivaa, joten tottele.
Sinä nyt et osaa ajatella asiaa sen aikuisen äidin kannalta. Siinä joulussa on oikeasti helvatan iso työ ja aikuisen pitäisi tajuta tehdä oma osansa. Varsinkin lapsia hankkineen aikuisen, siis sen miehen, pitää ruveta tekemään sitä toivejoulua omalle perheelle. Lapsen toivejouluun kuuluu, että pääsee valmiiksi katettuun joulupöytään ja syömisen päälle pääsee sohvalle katsomaan jouluohjelmia. Aikuinen mies saa vähintään raivata pöydän ja huolehtia tiskit eikä jättää sitä äidin tehtäväksi. Ja vielä niin, että pöydät on pyyhitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun sukuni asuu aivan kaikki pk-seudulla. Miehen sukulaiset Kainuussa.
Anopille ikuinen dilemma, että näemme hänen mielestään enemmän minun sukuani kuin miehen sukua.
Tällaisina jouluina kuin tänä vuonna on aika ilmeistä että emme lähde kolmen päivän takia ajamaan sinne Kainuuseen kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa.
Meillä on iso asunto, tarvittaessa kaksikin vierashuonetta tai kolme jos keskimmäinen siirtyy nukkumaan kuopuksen huoneeseen kerrossänkyyn, hotelleja kaupunki täynnä. Silti ne tiet ja junat ei ikinä kulje tännepäin, vaan aina meidän pitäisi tämä revohka siirtää sinne Kainuuseen.
Tämä on jotain aivan käsittämätöntä! Samoin meillä, minun vanhempani ja miehen vanhemmat ovat kummatkin autollisia virkeitä ihmisiä, mutta KOSKAAN ei onnistu matkat meille etenkään jouluisin... Se on ilmeisesti vaikeampaa kahden hyväkuntoisen eläkeläisen istahtaa autoon kuin perheen, jossa vanhemmat tekevät vuorotyötä, useampi pieni lapsi ja vielä lemmikit ja muu oheismatkatavara?
Meillä tätä tapahtuu kuulkaas ihan niinkin lyhyellä etäisyydellä kuin 10-15 km...
Kuule, sama täällä! Tai no, 20 km on pisin matka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa miehistä kannata lapsuuskodissaan vietettävää joulua siksi, että siellä omat vanhemmat laittaa joulun valmiiksi. Omassa kodissa vaimo luultavasti patistaisi miestä kantamaan kortensa kekoon jouluvalmisteluiden osalta.
Miksi mies ei saisi nauttia valmiista joulusta, jos joku sellaisen haluaa laittaa? Sekö tässä nyt on ytimenä: koska nainen kokee raatavansa joulun vuoksi, pitää miehenkin tehdä sama, vaikka kaikki olisi valmiiksi tarjolla. Ei käy, pitää olla joulukärsimystä, koska mies ei saa saada toivejouluaan helpolla. Siksi naiset marttyyreina tekevät kotiin joulukulisseja ja vaativat miestä osallistumaan, koska heidän jouluunsa kuuluu miehen kyykyttäminen. Joulunahan kuuluu olla kivaa, joten tottele.
Sinä nyt et osaa ajatella asiaa sen aikuisen äidin kannalta. Siinä joulussa on oikeasti helvatan iso työ ja aikuisen pitäisi tajuta tehdä oma osansa. Varsinkin lapsia hankkineen aikuisen, siis sen miehen, pitää ruveta tekemään sitä toivejoulua omalle perheelle. Lapsen toivejouluun kuuluu, että pääsee valmiiksi katettuun joulupöytään ja syömisen päälle pääsee sohvalle katsomaan jouluohjelmia. Aikuinen mies saa vähintään raivata pöydän ja huolehtia tiskit eikä jättää sitä äidin tehtäväksi. Ja vielä niin, että pöydät on pyyhitty.
Ei itsekäs mies ymmärrä, kun hänelle pääasia on se, että joku tekee HÄNELLE joulun valmiiksi. Vaimo voi jopa vaatia osallistumaan, mutta mamma passaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se sinun miehesi sitten lapsena asui, kun hänen täytyy matkustaa jouluksi äitinsä ja isänsä luokse?
Oletko pilvessä vai Porvoossa?Matkustivat mummolaan. Lapsella oli mummo. Matkusti vanhempiensa kanssa mummolaan.
Aloitus oli helvetin sekavasti kirjoitettu. Ja on muutenkin täyttä paskaa.
Kirjoitus täytyy laatia niin huolella, ettei sitä voi väärin ymmärtää.
Vaihtoehtona on jättää kirjoittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän osa miehistä kannata lapsuuskodissaan vietettävää joulua siksi, että siellä omat vanhemmat laittaa joulun valmiiksi. Omassa kodissa vaimo luultavasti patistaisi miestä kantamaan kortensa kekoon jouluvalmisteluiden osalta.
Miksi mies ei saisi nauttia valmiista joulusta, jos joku sellaisen haluaa laittaa? Sekö tässä nyt on ytimenä: koska nainen kokee raatavansa joulun vuoksi, pitää miehenkin tehdä sama, vaikka kaikki olisi valmiiksi tarjolla. Ei käy, pitää olla joulukärsimystä, koska mies ei saa saada toivejouluaan helpolla. Siksi naiset marttyyreina tekevät kotiin joulukulisseja ja vaativat miestä osallistumaan, koska heidän jouluunsa kuuluu miehen kyykyttäminen. Joulunahan kuuluu olla kivaa, joten tottele.
Tuollainen mies taantuu takaisin lapseksi jouluna. Pelottavampi ajatus on, että ei taannu vaan hän on aina kuin pikkulapsi, polkee jalkaa, kun pitäisi aikuistua.
Kukahan sen joulun on tehnyt kun tuollainen mies on ollut pieni? Onko joulu vietetty mummolassa vai omassa kodissa? Mieshän on ihan hukassa, kun äiti ei enää jaksakaan tehdä joulua koko suvulle vaan mamma karkaa itse jonnekin valmiiseen pöytään.
On aivan naurettavaa juosta jouluna isovanhempien ja anoppien vaivoina. Miksei nuoret perheet, olivatpa
töissä tai vapaalla, laita itselleen oman näköistään joulua alun alkaen. Voihan sitä piipahtaa vierailulla
sukulaisilla pikimmiten pyhinä.
Yleensä anopit ovat jo ikäihmisiä ja vuosi vuodelta voimat hupenee, niin väsyvät passaamiseen. Eivät
kehtaa vaan sanoa, etteivät enää jaksa!
Vierailija kirjoitti:
On aivan naurettavaa juosta jouluna isovanhempien ja anoppien vaivoina. Miksei nuoret perheet, olivatpa
töissä tai vapaalla, laita itselleen oman näköistään joulua alun alkaen. Voihan sitä piipahtaa vierailulla
sukulaisilla pikimmiten pyhinä.
Yleensä anopit ovat jo ikäihmisiä ja vuosi vuodelta voimat hupenee, niin väsyvät passaamiseen. Eivät
kehtaa vaan sanoa, etteivät enää jaksa!
Niin. Se ongelma on just se, että miten sinä piipahdat jossain satojen kilsojen takana.
Eiköhän osa miehistä kannata lapsuuskodissaan vietettävää joulua siksi, että siellä omat vanhemmat laittaa joulun valmiiksi. Omassa kodissa vaimo luultavasti patistaisi miestä kantamaan kortensa kekoon jouluvalmisteluiden osalta.