Lue keskustelun säännöt.
Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
18.12.2022 |
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
141/510
|
19.12.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.
Miehen pitää ymmärtää oman perheensä rajat. Eikä vain hääriä siinä äitinsä essun narussa.
Sama koskee toki myös vaimoa.
Ja jos se anoppi hukkuu elämästä, jos ei saa määrätä kaikkea niin ehkä se on vain hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus ja toisten parisuhteita vierestä seuranneena on, että miehet eivät riittävän selvästi asetu näissä tilanteissa vaimon taakse. Mies ei ehkä näe, mikä vika siinä miehen lapsuuskodissa vietetyssä joulussa on. Toisaalta harva mies olisi vastaavasti riemusta kiljuen lähdössä omaan anoppilaansa jouluksi.
Niin, kumma juttu, että tässä asiassa miehillä on vielä pieni muisto omasta tahdosta eikä mennäkään vaimon vaatimusten mukaan. Entä jos ap:n puolison mielestä paras, ihanin, lämpimin, muistojaluovin joulu on siellä oman suvun keskellä, sekö on nyt sitten väärin? Ja hänen pitää ymmärtää, että perhe on kompromisseja, ei enää mitään miehen haluamaa, vaan kaikki tehdään niin kuin vaimo tahtoo. Vaikka siinä samalla menettäisi kaiken sen, mikä on itselle tärkeää.
Ei ihme, että pikkulapsiperheissä erotaan runsaasti, kun naiset ei kykene katsomaan mitään asiaa toisten kannalta. Kaikki miehen oma tahto on sama asia kuin itsenäistymisen puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.
Miehen pitää ymmärtää oman perheensä rajat. Eikä vain hääriä siinä äitinsä essun narussa.
Sama koskee toki myös vaimoa.
Ja jos se anoppi hukkuu elämästä, jos ei saa määrätä kaikkea niin ehkä se on vain hyvä.
Eli kun mies haluaa tietynlaisen joulun, on se sama asia kuin äitinsä määräysvallassa oleminen? Miehen tulee hirttäytyä vaimonsa essunnaruihin ja sietää se, että ei enää saa elämäänsä mitään mukavaa, kaikki on puolison elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus ja toisten parisuhteita vierestä seuranneena on, että miehet eivät riittävän selvästi asetu näissä tilanteissa vaimon taakse. Mies ei ehkä näe, mikä vika siinä miehen lapsuuskodissa vietetyssä joulussa on. Toisaalta harva mies olisi vastaavasti riemusta kiljuen lähdössä omaan anoppilaansa jouluksi.
Niin, kumma juttu, että tässä asiassa miehillä on vielä pieni muisto omasta tahdosta eikä mennäkään vaimon vaatimusten mukaan. Entä jos ap:n puolison mielestä paras, ihanin, lämpimin, muistojaluovin joulu on siellä oman suvun keskellä, sekö on nyt sitten väärin? Ja hänen pitää ymmärtää, että perhe on kompromisseja, ei enää mitään miehen haluamaa, vaan kaikki tehdään niin kuin vaimo tahtoo. Vaikka siinä samalla menettäisi kaiken sen, mikä on itselle tärkeää.
Ei ihme, että pikkulapsiperheissä erotaan runsaasti, kun naiset ei kykene katsomaan mitään asiaa toisten kannalta. Kaikki miehen oma tahto on sama asia kuin itsenäistymisen puute.
Missä vaiheessa saa luoda oman perheen joulun ja muistot?
Tottakai mummi toivoo, että lapsen lapsi ja hänen perheensä jatkaa suvun jouluperinteitä kokoontua mummilaan ja nauttia joulusta "kaikilla perinteisillä mausteilla"
Toisaalta kaikki mummin toiveet ei toteudu. Teillä ei ole mitään velvollisuutta osallistua mummin joulunäytelmään.
Ilmoitatte mummille hyvissä ajoin, että xx töiden vuoksi ette pääse koko jouluksi, mutta sopiiko että tulette käymään itsenäisyyspäivä viikonloppuna/joulupäivänä/tapanina/uutena vuotena. Joka vuosi aina uusi päätös.
Työnantaja ei voi yksipuolisesti muuttaa työvuoroja, eli pikaisissa muutostoiveissa voi sanoa, että olet ehtinyt sopia muuta menoa, eli ei sovi tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.
Miehen pitää ymmärtää oman perheensä rajat. Eikä vain hääriä siinä äitinsä essun narussa.
Sama koskee toki myös vaimoa.
Ja jos se anoppi hukkuu elämästä, jos ei saa määrätä kaikkea niin ehkä se on vain hyvä.
Eli kun mies haluaa tietynlaisen joulun, on se sama asia kuin äitinsä määräysvallassa oleminen? Miehen tulee hirttäytyä vaimonsa essunnaruihin ja sietää se, että ei enää saa elämäänsä mitään mukavaa, kaikki on puolison elämää.
Jos mies käyttäytyy kuin olisi edelleen äidin pikku poika ja kokee lapsuudenkotinsa kodikseen, niin kyllä pitää ryhdistäytyä.
Oman perheen joulut päätetään yhdessä perheen kesken, ei ulkopuolisten kanssa.
Minun anoppini oli vielä viisikymppisenä täysin oman äitinsä vietävissä ja kuvitteli että mekin lähdetään Helsingistä ajamaan sinne Oulun taakse hänen äitinsä luo - koska hän oli aina sinne mennyt jouluksi.
Pitää itsenäistyä. Eikä pahimmassa tapauksessa hilata jotain vinoutunutta mallia sukupolvelta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.
Pariskunnalla on kummankin puolisoiden lapsuudenkotien joulut ja sitten vielä oman kodin joulu.
Kuka sen perheen joulun viettotavan valitsee? Anopitko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisuksi käy hyvin se, että kumpikin puolisoista viettää haluamansa joulun ja lapsi on vuorotellen kummankin kanssa. Silloin molemmat saavat haluamansa ja kaikki on hyvin. Jos siitä seuraa ap:lle yksinäisiä jouluja, niin asia pitää vain hyväksyä, koska puolisoaan ei voi määräillä. Tai jos määräilee, saa aikaan eron.
Jos ap:n ei tarvitse reissata jouluksi anopille, on asiat toivotulla tavalla. Ja kun puoliso lapsuudenkotiin lähtee, on sekin OK. Yksinäisyyttä ei pidä pelätä, se on kompromisseista pienimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.
Pariskunnalla on kummankin puolisoiden lapsuudenkotien joulut ja sitten vielä oman kodin joulu.
Kuka sen perheen joulun viettotavan valitsee? Anopitko?
Kuten kirjoitin: jokainen valitsee itse joulunsa. Jos haluaa lapsuudenkotiin, niin menee sinne ja jos haluaa anoppilaan (ja on kutsuttu), niin menee sinne. Tai jää kotiin. Tärkeintä on, että ei vaadi puolisoa alistumaan omaan tahtoonsa. Jos perhejoulu anoppilassa ahdistaa, ei tietenkään pidä sinne väkisin joutua, mutta samalla hyväksyy sen, että kotijoulu kahdestaan voi olla toiselle samanlainen ei-toivottu juhla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisuksi käy hyvin se, että kumpikin puolisoista viettää haluamansa joulun ja lapsi on vuorotellen kummankin kanssa. Silloin molemmat saavat haluamansa ja kaikki on hyvin. Jos siitä seuraa ap:lle yksinäisiä jouluja, niin asia pitää vain hyväksyä, koska puolisoaan ei voi määräillä. Tai jos määräilee, saa aikaan eron.
Jos ap:n ei tarvitse reissata jouluksi anopille, on asiat toivotulla tavalla. Ja kun puoliso lapsuudenkotiin lähtee, on sekin OK. Yksinäisyyttä ei pidä pelätä, se on kompromisseista pienimpiä.
Perheen pitää erota jouluksi, jotta anoppi on tyytyväinen 🤣
Missä tämä ongelma on? Sanotte, että ette ole tulossa, kiitos kutsusta, ettekä enää vastaa anopin puheluihin. Sehän ei ole teille tulossa, joten problem solved.
En ole ikinä ymmärtänyt selkärangattomia aikuisia, jotka vielä ovat menneet lisääntymäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.
Pariskunnalla on kummankin puolisoiden lapsuudenkotien joulut ja sitten vielä oman kodin joulu.
Kuka sen perheen joulun viettotavan valitsee? Anopitko?Kuten kirjoitin: jokainen valitsee itse joulunsa. Jos haluaa lapsuudenkotiin, niin menee sinne ja jos haluaa anoppilaan (ja on kutsuttu), niin menee sinne. Tai jää kotiin. Tärkeintä on, että ei vaadi puolisoa alistumaan omaan tahtoonsa. Jos perhejoulu anoppilassa ahdistaa, ei tietenkään pidä sinne väkisin joutua, mutta samalla hyväksyy sen, että kotijoulu kahdestaan voi olla toiselle samanlainen ei-toivottu juhla.
Olisi suotavaa valita oma puoliso niin, että hänen kanssaan kestää myös vaoaa-ajan. Anoppia tai äitiään ei pysty valitsemaan. Tai no anopin voi, osalla ero on tullut anopin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus ja toisten parisuhteita vierestä seuranneena on, että miehet eivät riittävän selvästi asetu näissä tilanteissa vaimon taakse. Mies ei ehkä näe, mikä vika siinä miehen lapsuuskodissa vietetyssä joulussa on. Toisaalta harva mies olisi vastaavasti riemusta kiljuen lähdössä omaan anoppilaansa jouluksi.
Niin, kumma juttu, että tässä asiassa miehillä on vielä pieni muisto omasta tahdosta eikä mennäkään vaimon vaatimusten mukaan. Entä jos ap:n puolison mielestä paras, ihanin, lämpimin, muistojaluovin joulu on siellä oman suvun keskellä, sekö on nyt sitten väärin? Ja hänen pitää ymmärtää, että perhe on kompromisseja, ei enää mitään miehen haluamaa, vaan kaikki tehdään niin kuin vaimo tahtoo. Vaikka siinä samalla menettäisi kaiken sen, mikä on itselle tärkeää.
Ei ihme, että pikkulapsiperheissä erotaan runsaasti, kun naiset ei kykene katsomaan mitään asiaa toisten kannalta. Kaikki miehen oma tahto on sama asia kuin itsenäistymisen puute.
Missä vaiheessa saa luoda oman perheen joulun ja muistot?
Onko ne muistot oikeasti kivoja? Isä olisi halunnut sukujoulun, äidin mielestä isän suvun kanssa ei olla ja niin perhejoulut ovat kireätunnelmaisia, ahdistavia, täynnä piikittelyä ja kiukkua. Äidin suunnittelema perhejoulunäytelmä kivoine koristeineen jne. ei onnistu, koska isä ei suostu koristelemaan kotia ja äiti ährää ruokien kanssa keittiössä isän pelatessa . Koska sait haluamasi perhejoulun, niin tee se nyt sitten sellaiseksi kuin haluat, ei kosketa minua. Lapset tuijottavat päivän ruutua, jouluruoka on pahaa, tekemistä ei ole ja kaikilla on paha mieli. Mutta tärkeintä on, että on perheen oma joulu, juuri sellainen, minkä äiti väkisin halusi. Ja suoritti. Ja epäonnistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hoitovapaalla ja käyt kuitenkin töissä?
Ehkä selitin epäselvästi. Nyt olen hoitovapaalla, mutta normaalisti käyn töissä.
Ap
Selitit? Ei vaan sepitit! Tarkista teksti ennen kuin lähetät näitä keksittyjä anoppiviha-tarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.
Pariskunnalla on kummankin puolisoiden lapsuudenkotien joulut ja sitten vielä oman kodin joulu.
Kuka sen perheen joulun viettotavan valitsee? Anopitko?Kuten kirjoitin: jokainen valitsee itse joulunsa. Jos haluaa lapsuudenkotiin, niin menee sinne ja jos haluaa anoppilaan (ja on kutsuttu), niin menee sinne. Tai jää kotiin. Tärkeintä on, että ei vaadi puolisoa alistumaan omaan tahtoonsa. Jos perhejoulu anoppilassa ahdistaa, ei tietenkään pidä sinne väkisin joutua, mutta samalla hyväksyy sen, että kotijoulu kahdestaan voi olla toiselle samanlainen ei-toivottu juhla.
Ei. Perheen pitää luoda oma joulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.
Miehen pitää ymmärtää oman perheensä rajat. Eikä vain hääriä siinä äitinsä essun narussa.
Sama koskee toki myös vaimoa.
Ja jos se anoppi hukkuu elämästä, jos ei saa määrätä kaikkea niin ehkä se on vain hyvä.
Eli kun mies haluaa tietynlaisen joulun, on se sama asia kuin äitinsä määräysvallassa oleminen? Miehen tulee hirttäytyä vaimonsa essunnaruihin ja sietää se, että ei enää saa elämäänsä mitään mukavaa, kaikki on puolison elämää.
Jos mies käyttäytyy kuin olisi edelleen äidin pikku poika ja kokee lapsuudenkotinsa kodikseen, niin kyllä pitää ryhdistäytyä.
Oman perheen joulut päätetään yhdessä perheen kesken, ei ulkopuolisten kanssa.
Minun anoppini oli vielä viisikymppisenä täysin oman äitinsä vietävissä ja kuvitteli että mekin lähdetään Helsingistä ajamaan sinne Oulun taakse hänen äitinsä luo - koska hän oli aina sinne mennyt jouluksi.
Pitää itsenäistyä. Eikä pahimmassa tapauksessa hilata jotain vinoutunutta mallia sukupolvelta toiselle.
Oikeastiko et usko, että se mies ihan itse haluaa tietynlaisen joulun? Eli miehen päätökset ja toiveet ovat aina äitinsä päätöksiä ja toiveita, naisen vastaavat ovat ihan omia? Vaikka pitäisi mennä naisen vanhemmille aattona lounaalle, niin sekin on naisen oma toive, ei koskaan hänen äitinsä?
Anoppi ilmeisesti eksynyt palstalle heti aamutuimaan.
Olisi lapsen kannalta varmaan mukavaa, jos saisitte luotua perinteen, että anoppi tulee teille. Lapsen tuskin on hauska viettää jouluaan päiväkodissa, jos molemmat vanhemmat ovat töissä. Ja enpä tiedä pääseekö vuoropäiväkotiin edes noin vain ilmoittamalla jouluna, jos joku töissä sairastuu ja häntä pitäisi tuurata. Voi olla aika stressaavia jouluja edessä ilman turvaverkkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.
Miehen pitää ymmärtää oman perheensä rajat. Eikä vain hääriä siinä äitinsä essun narussa.
Sama koskee toki myös vaimoa.
Ja jos se anoppi hukkuu elämästä, jos ei saa määrätä kaikkea niin ehkä se on vain hyvä.
Kannattaisi muistaa, että eron jälkeen lapset todennäköisesti ovat joka toisen joulun anoppilassa ja saavat sieltä ne parhaat lapsuusmuistot. Perhejoulut tuollaisessa "mä vihaan sun äitiä" -perheessä on todennäköisesti sellaisia, että niitä käsitellään myöhemmin terapiassa.