Lue keskustelun säännöt.
Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
18.12.2022 |
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
Miksi te stressaatte ja mietitte jo valmiiksi jotain tulevaisuuden jouluja? Kannattaisi mennä ihan joulu kerrallaan. Anoppi saa toivoa mitä haluaa, mutta te sen päätöksen teette miehesi kanssa miten vietätte joulun. Kyllä minunkin äiti yritti sitä, että me tultaisiin aina heille koko joulupyhiksi yhtään miettimättä sitä, että miehenkin vanhemmat halusivat meitä jonain päivänä sinne ja mekin halusimme olla myös kotona! Kyllä oli alkuunsa harmissaan, mutta nyt on pari viimeistä joulua mennyt niin, että ollaan aatto kotona perheen kesken ja joulupäivänä ja tapanina vieraillaan, jos vieraillaan.
Kummatkaan isovanhemmat eivät ole kuitenkaan halukkaita tulemaan meille kutsuista huolimatta, joten ei tee itsellekään pahaa sanoa, että sorry, ei mekään jakseta pakata tänä jouluna lapsia autoon ja tulla teille, että halutaan olla rauhassa kotona.
Minä en jaksa tuollaisia vaatimuksia, kiukutteluja ja marttyyripelleilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisuksi käy hyvin se, että kumpikin puolisoista viettää haluamansa joulun ja lapsi on vuorotellen kummankin kanssa. Silloin molemmat saavat haluamansa ja kaikki on hyvin. Jos siitä seuraa ap:lle yksinäisiä jouluja, niin asia pitää vain hyväksyä, koska puolisoaan ei voi määräillä. Tai jos määräilee, saa aikaan eron.
Jos ap:n ei tarvitse reissata jouluksi anopille, on asiat toivotulla tavalla. Ja kun puoliso lapsuudenkotiin lähtee, on sekin OK. Yksinäisyyttä ei pidä pelätä, se on kompromisseista pienimpiä.
Perheen pitää erota jouluksi, jotta anoppi on tyytyväinen 🤣
Ei, vaan siksi, että puoliso saa haluamansa joulun. En tiedä, millaisia tahdottomia vätyksiä olette puolisoiksi ottaneet, jos jokainen heidän ajatuksensa on mielestänne puolison äidin ajatus ja teidän tehtävänne on saada mies tottelemaan teitä, ei omia toiveitaan eli äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus ja toisten parisuhteita vierestä seuranneena on, että miehet eivät riittävän selvästi asetu näissä tilanteissa vaimon taakse. Mies ei ehkä näe, mikä vika siinä miehen lapsuuskodissa vietetyssä joulussa on. Toisaalta harva mies olisi vastaavasti riemusta kiljuen lähdössä omaan anoppilaansa jouluksi.
Niin, kumma juttu, että tässä asiassa miehillä on vielä pieni muisto omasta tahdosta eikä mennäkään vaimon vaatimusten mukaan. Entä jos ap:n puolison mielestä paras, ihanin, lämpimin, muistojaluovin joulu on siellä oman suvun keskellä, sekö on nyt sitten väärin? Ja hänen pitää ymmärtää, että perhe on kompromisseja, ei enää mitään miehen haluamaa, vaan kaikki tehdään niin kuin vaimo tahtoo. Vaikka siinä samalla menettäisi kaiken sen, mikä on itselle tärkeää.
Ei ihme, että pikkulapsiperheissä erotaan runsaasti, kun naiset ei kykene katsomaan mitään asiaa toisten kannalta. Kaikki miehen oma tahto on sama asia kuin itsenäistymisen puute.
Missä vaiheessa saa luoda oman perheen joulun ja muistot?
Onko ne muistot oikeasti kivoja? Isä olisi halunnut sukujoulun, äidin mielestä isän suvun kanssa ei olla ja niin perhejoulut ovat kireätunnelmaisia, ahdistavia, täynnä piikittelyä ja kiukkua. Äidin suunnittelema perhejoulunäytelmä kivoine koristeineen jne. ei onnistu, koska isä ei suostu koristelemaan kotia ja äiti ährää ruokien kanssa keittiössä isän pelatessa . Koska sait haluamasi perhejoulun, niin tee se nyt sitten sellaiseksi kuin haluat, ei kosketa minua. Lapset tuijottavat päivän ruutua, jouluruoka on pahaa, tekemistä ei ole ja kaikilla on paha mieli. Mutta tärkeintä on, että on perheen oma joulu, juuri sellainen, minkä äiti väkisin halusi. Ja suoritti. Ja epäonnistui.
Anopeilla voi olla tarjolla ihan samanlaiselta tuntuva joulunäytelmä. Perheen oma joulu voi olla huomattavasti rauhallisempi, eikä aikataulun perässä maraton.
Vierailija kirjoitti:
Särähtää kyllä korvaan tuo, että anoppi haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut kuin hänen poikansa sai. Teillä on nyt oma perhe ja te päätätte, millaiset joulut teidän lapsenne saavat. Anopin täytyy kunnioittaa teidän rajoja. On teidän vuoronne luoda omat perinteenne. Jos haluatte olla jouluna kotona, voitte hyvin olla.
Ymmärsin ettei niitä jouluperinteitä heillä juurikaan ole, kun ovat aina töissä. Niitä korvaamattomia omilla työpaikoillaan. Kyllähän se aina kotiolot voittaa, mummolasta nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.
Miehen pitää ymmärtää oman perheensä rajat. Eikä vain hääriä siinä äitinsä essun narussa.
Sama koskee toki myös vaimoa.
Ja jos se anoppi hukkuu elämästä, jos ei saa määrätä kaikkea niin ehkä se on vain hyvä.
Eli kun mies haluaa tietynlaisen joulun, on se sama asia kuin äitinsä määräysvallassa oleminen? Miehen tulee hirttäytyä vaimonsa essunnaruihin ja sietää se, että ei enää saa elämäänsä mitään mukavaa, kaikki on puolison elämää.
Jos mies käyttäytyy kuin olisi edelleen äidin pikku poika ja kokee lapsuudenkotinsa kodikseen, niin kyllä pitää ryhdistäytyä.
Oman perheen joulut päätetään yhdessä perheen kesken, ei ulkopuolisten kanssa.
Minun anoppini oli vielä viisikymppisenä täysin oman äitinsä vietävissä ja kuvitteli että mekin lähdetään Helsingistä ajamaan sinne Oulun taakse hänen äitinsä luo - koska hän oli aina sinne mennyt jouluksi.
Pitää itsenäistyä. Eikä pahimmassa tapauksessa hilata jotain vinoutunutta mallia sukupolvelta toiselle.
Oikeastiko et usko, että se mies ihan itse haluaa tietynlaisen joulun? Eli miehen päätökset ja toiveet ovat aina äitinsä päätöksiä ja toiveita, naisen vastaavat ovat ihan omia? Vaikka pitäisi mennä naisen vanhemmille aattona lounaalle, niin sekin on naisen oma toive, ei koskaan hänen äitinsä?
Voi olla, mutta siinä vaiheessa knu se mies perustaa perheen, hänen pitää ymmärtää, että se on nyt se perhe ensin, eikä hän tai anoppi.
Ja on aika eri asia mennä yhdelle lounaalle kuin että mennään jouluksi anoppilaan.
Ja sinulle perhe ensin on sama asia kuin totella vaimoa? Ymmärrän, miksi miehet käy ahkerasti vieraissa, on edes yksi elämänalue, jossa vaimo ei ole koko ajan sanomassa, mitä nyt saat tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus ja toisten parisuhteita vierestä seuranneena on, että miehet eivät riittävän selvästi asetu näissä tilanteissa vaimon taakse. Mies ei ehkä näe, mikä vika siinä miehen lapsuuskodissa vietetyssä joulussa on. Toisaalta harva mies olisi vastaavasti riemusta kiljuen lähdössä omaan anoppilaansa jouluksi.
Niin, kumma juttu, että tässä asiassa miehillä on vielä pieni muisto omasta tahdosta eikä mennäkään vaimon vaatimusten mukaan. Entä jos ap:n puolison mielestä paras, ihanin, lämpimin, muistojaluovin joulu on siellä oman suvun keskellä, sekö on nyt sitten väärin? Ja hänen pitää ymmärtää, että perhe on kompromisseja, ei enää mitään miehen haluamaa, vaan kaikki tehdään niin kuin vaimo tahtoo. Vaikka siinä samalla menettäisi kaiken sen, mikä on itselle tärkeää.
Ei ihme, että pikkulapsiperheissä erotaan runsaasti, kun naiset ei kykene katsomaan mitään asiaa toisten kannalta. Kaikki miehen oma tahto on sama asia kuin itsenäistymisen puute.
Missä vaiheessa saa luoda oman perheen joulun ja muistot?
Onko ne muistot oikeasti kivoja? Isä olisi halunnut sukujoulun, äidin mielestä isän suvun kanssa ei olla ja niin perhejoulut ovat kireätunnelmaisia, ahdistavia, täynnä piikittelyä ja kiukkua. Äidin suunnittelema perhejoulunäytelmä kivoine koristeineen jne. ei onnistu, koska isä ei suostu koristelemaan kotia ja äiti ährää ruokien kanssa keittiössä isän pelatessa . Koska sait haluamasi perhejoulun, niin tee se nyt sitten sellaiseksi kuin haluat, ei kosketa minua. Lapset tuijottavat päivän ruutua, jouluruoka on pahaa, tekemistä ei ole ja kaikilla on paha mieli. Mutta tärkeintä on, että on perheen oma joulu, juuri sellainen, minkä äiti väkisin halusi. Ja suoritti. Ja epäonnistui.
Anopeilla voi olla tarjolla ihan samanlaiselta tuntuva joulunäytelmä. Perheen oma joulu voi olla huomattavasti rauhallisempi, eikä aikataulun perässä maraton.
Aika vähän poliisit menee jouluna sukujouluihin apuun, kyllä ne kotikäynnit on nimenomaan perhejouluihin. Sekin tietty on anopin vika?
Me oltiin lapsen ensimmäinen joulu minun vanhemmilla ja joulupäivä miehen vanhemmilla. Ainoastaan siitä syystä, että asuimme silloin remonttia paossa vanhemmillani ja anoppi vaati, että myös he saavat osansa lapsen ensimmäisestä joulusta. Se olikin ainoa joulu, kun anopin vaatimuksiin taivuimme. Sen jälkeen olemme viettäneet jokaisen joulun omalla porukalla omassa kodissa. Ensimmäiset kolme joulua jaksoi valittaa kovaäänisesti. Sen jälkeen hiljeni. Omat vanhemmat pitivät itsestäänselvyytenä, että vietämme joulun omassa kodissamme. Meidän puolella iso sukujoulu ei ole ikinä ollut mikään juttu.
Miehen veli viettää aina joulun vanhemmillaan. Hänen lapset saa kasoittain paketteja miehen vanhemmilta. Meidän lapsi vain yhden, koska enempää olisi liian rankka tuoda meille. Lähinnä huvittaa anopin yritys manipuloida lapsen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.
Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.
Ap
Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.
Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen.
Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.
Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.
Miehen pitää ymmärtää oman perheensä rajat. Eikä vain hääriä siinä äitinsä essun narussa.
Sama koskee toki myös vaimoa.
Ja jos se anoppi hukkuu elämästä, jos ei saa määrätä kaikkea niin ehkä se on vain hyvä.
Eli kun mies haluaa tietynlaisen joulun, on se sama asia kuin äitinsä määräysvallassa oleminen? Miehen tulee hirttäytyä vaimonsa essunnaruihin ja sietää se, että ei enää saa elämäänsä mitään mukavaa, kaikki on puolison elämää.
Jos mies käyttäytyy kuin olisi edelleen äidin pikku poika ja kokee lapsuudenkotinsa kodikseen, niin kyllä pitää ryhdistäytyä.
Oman perheen joulut päätetään yhdessä perheen kesken, ei ulkopuolisten kanssa.
Minun anoppini oli vielä viisikymppisenä täysin oman äitinsä vietävissä ja kuvitteli että mekin lähdetään Helsingistä ajamaan sinne Oulun taakse hänen äitinsä luo - koska hän oli aina sinne mennyt jouluksi.
Pitää itsenäistyä. Eikä pahimmassa tapauksessa hilata jotain vinoutunutta mallia sukupolvelta toiselle.
Oikeastiko et usko, että se mies ihan itse haluaa tietynlaisen joulun? Eli miehen päätökset ja toiveet ovat aina äitinsä päätöksiä ja toiveita, naisen vastaavat ovat ihan omia? Vaikka pitäisi mennä naisen vanhemmille aattona lounaalle, niin sekin on naisen oma toive, ei koskaan hänen äitinsä?
Voi olla, mutta siinä vaiheessa knu se mies perustaa perheen, hänen pitää ymmärtää, että se on nyt se perhe ensin, eikä hän tai anoppi.
Ja on aika eri asia mennä yhdelle lounaalle kuin että mennään jouluksi anoppilaan.
Ja sinulle perhe ensin on sama asia kuin totella vaimoa? Ymmärrän, miksi miehet käy ahkerasti vieraissa, on edes yksi elämänalue, jossa vaimo ei ole koko ajan sanomassa, mitä nyt saat tehdä.
MISSÄÄN EI LUE NIIN.
Onko sulla peruskoulu kesken kun et osaa edes lukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus ja toisten parisuhteita vierestä seuranneena on, että miehet eivät riittävän selvästi asetu näissä tilanteissa vaimon taakse. Mies ei ehkä näe, mikä vika siinä miehen lapsuuskodissa vietetyssä joulussa on. Toisaalta harva mies olisi vastaavasti riemusta kiljuen lähdössä omaan anoppilaansa jouluksi.
Niin, kumma juttu, että tässä asiassa miehillä on vielä pieni muisto omasta tahdosta eikä mennäkään vaimon vaatimusten mukaan. Entä jos ap:n puolison mielestä paras, ihanin, lämpimin, muistojaluovin joulu on siellä oman suvun keskellä, sekö on nyt sitten väärin? Ja hänen pitää ymmärtää, että perhe on kompromisseja, ei enää mitään miehen haluamaa, vaan kaikki tehdään niin kuin vaimo tahtoo. Vaikka siinä samalla menettäisi kaiken sen, mikä on itselle tärkeää.
Ei ihme, että pikkulapsiperheissä erotaan runsaasti, kun naiset ei kykene katsomaan mitään asiaa toisten kannalta. Kaikki miehen oma tahto on sama asia kuin itsenäistymisen puute.
Missä vaiheessa saa luoda oman perheen joulun ja muistot?
Onko ne muistot oikeasti kivoja? Isä olisi halunnut sukujoulun, äidin mielestä isän suvun kanssa ei olla ja niin perhejoulut ovat kireätunnelmaisia, ahdistavia, täynnä piikittelyä ja kiukkua. Äidin suunnittelema perhejoulunäytelmä kivoine koristeineen jne. ei onnistu, koska isä ei suostu koristelemaan kotia ja äiti ährää ruokien kanssa keittiössä isän pelatessa . Koska sait haluamasi perhejoulun, niin tee se nyt sitten sellaiseksi kuin haluat, ei kosketa minua. Lapset tuijottavat päivän ruutua, jouluruoka on pahaa, tekemistä ei ole ja kaikilla on paha mieli. Mutta tärkeintä on, että on perheen oma joulu, juuri sellainen, minkä äiti väkisin halusi. Ja suoritti. Ja epäonnistui.
Tuskin se mies siellä sukujoulussakaan sen enempää olisi tikkua ristiin laittanut joulun eteen. Kunhan saa mennä valmiiseen pöytään ja valmiiksi koristeltuun taloon.
En tiedä miksi sinulla on tuollainen mielikuva, että oman perheen kanssa vietetty joulu on noin kamala? Miksi se olisi yhtään sen parempaa siellä anoppilassakaan, jossa voi olla myöskin se kireä tunnelma, kun äiti on joutunut vuosikaudet vaan suorittamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Särähtää kyllä korvaan tuo, että anoppi haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut kuin hänen poikansa sai. Teillä on nyt oma perhe ja te päätätte, millaiset joulut teidän lapsenne saavat. Anopin täytyy kunnioittaa teidän rajoja. On teidän vuoronne luoda omat perinteenne. Jos haluatte olla jouluna kotona, voitte hyvin olla.
Ymmärsin ettei niitä jouluperinteitä heillä juurikaan ole, kun ovat aina töissä. Niitä korvaamattomia omilla työpaikoillaan. Kyllähän se aina kotiolot voittaa, mummolasta nyt puhumattakaan.
Itse teen sairaanhoitajana 3-vuorotyötä ja kyllä, vaikka minulla onkin lapsia, niin joulunakki napsahtaa aina silloin tällöin. Ei nyt joka vuosi, mutta lähes joka vuosi on oltava edes joku joulun pyhäpäivistä töissä. Se on ehkä joillakin niin vaikea käsittää.
Missä se sinun miehesi sitten lapsena asui, kun hänen täytyy matkustaa jouluksi äitinsä ja isänsä luokse?
Oletko pilvessä vai Porvoossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis Mitä, ratkaisu on se että teette niinkuin haluatte ja kerrotte muille miten teette ettei turhaan odota.
Minun sukuni asuu aivan kaikki pk-seudulla. Miehen sukulaiset Kainuussa.
Anopille ikuinen dilemma, että näemme hänen mielestään enemmän minun sukuani kuin miehen sukua.
Tällaisina jouluina kuin tänä vuonna on aika ilmeistä että emme lähde kolmen päivän takia ajamaan sinne Kainuuseen kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa.
Meillä on iso asunto, tarvittaessa kaksikin vierashuonetta tai kolme jos keskimmäinen siirtyy nukkumaan kuopuksen huoneeseen kerrossänkyyn, hotelleja kaupunki täynnä. Silti ne tiet ja junat ei ikinä kulje tännepäin, vaan aina meidän pitäisi tämä revohka siirtää sinne Kainuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä se sinun miehesi sitten lapsena asui, kun hänen täytyy matkustaa jouluksi äitinsä ja isänsä luokse?
Oletko pilvessä vai Porvoossa?
Matkustivat mummolaan. Lapsella oli mummo. Matkusti vanhempiensa kanssa mummolaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hoitovapaalla ja käyt kuitenkin töissä?
Ehkä selitin epäselvästi. Nyt olen hoitovapaalla, mutta normaalisti käyn töissä.
Ap
Kukaan ei jaksa lukea sun paskoja novelleja.
Itse olen viettänyt mummolajoulut, samoin lapseni aika pitkälle, mutta meillä onkin normaali päivätyö..
Meillä on vanhemmille runsaan tunnin ajomatka. Voisin kuvitella, että jos töistä olisi kotona kolmeen mennessä, olisi vielä järkevän rajoissa ajaa muutamaksi tunniksi vanhemmille. Tämä siis todella tarkottaisi että seitsemältä auto kääntyisi takaisin kotiin. Mummolassa voisi olla parhaimmillaan kolme tuntia.
Jos työpäivä loppuukin 16 ja kotona 17 + auton pakkaaminen, ei kyllä jäisi aikaa joulun viettoon...
Riittääkö mummolle tuo. Omat vanhempani jakasavat syyllistää ku lähdemme parin tunnin oleilun jälkeen, sekin on raskas ja ikävä tapa.
Ei voi olettaa kaiken jatkuvan entisenlaisena, tilanteet muuttuvat. Mummokin voi joustaa ja reissata.
Vierailija kirjoitti:
Minun sukuni asuu aivan kaikki pk-seudulla. Miehen sukulaiset Kainuussa.
Anopille ikuinen dilemma, että näemme hänen mielestään enemmän minun sukuani kuin miehen sukua.
Tällaisina jouluina kuin tänä vuonna on aika ilmeistä että emme lähde kolmen päivän takia ajamaan sinne Kainuuseen kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa.
Meillä on iso asunto, tarvittaessa kaksikin vierashuonetta tai kolme jos keskimmäinen siirtyy nukkumaan kuopuksen huoneeseen kerrossänkyyn, hotelleja kaupunki täynnä. Silti ne tiet ja junat ei ikinä kulje tännepäin, vaan aina meidän pitäisi tämä revohka siirtää sinne Kainuuseen.
Tämä on jotain aivan käsittämätöntä! Samoin meillä, minun vanhempani ja miehen vanhemmat ovat kummatkin autollisia virkeitä ihmisiä, mutta KOSKAAN ei onnistu matkat meille etenkään jouluisin... Se on ilmeisesti vaikeampaa kahden hyväkuntoisen eläkeläisen istahtaa autoon kuin perheen, jossa vanhemmat tekevät vuorotyötä, useampi pieni lapsi ja vielä lemmikit ja muu oheismatkatavara?
Kun kutsutaan hyviin tapoihin kuuluu mennä.
Jokaisella aikuisella ja perheellä on oikeus määritellä itse se, missä ja miten viettää joulunsa. Jos itse valitsee toisin kuin esim. anoppi tai appi, niin se ei ole itsekästä.
Olen anoppi ja sanonut aikuisille lapsilleni j heidän tietenkin viettävän sellaisen joulun mitä he haluavat. Tänä jouluna tulevat lapsenlapsineen meille. Viime jouluna mukana joulunvietossamme meillä oli myös vävyn äiti. Nuorin tyttäreni mietti vielä muutamia viikkoja sitten, että tuleeko hän meille joulun viettoon vai ei. Kannustin häntä toimimaan oman jaksamisensa mukaan.
Millä ihmeen oikeudella toinen ihminen määräilee toisen aikuisen joulun vietosta? Onhan niitä vuodessa muitakin päiviä, jolloin tavata läheisiään! Meillä ainakin tavataan lapsia ja lapsenlapsia sen mukaan, miten milloinkin sopii eri osapuolille. On sitten joulu, juhannus tai arki. Eikä tulisi mieleenkään käyttää kiristyskeinona sitä (esim. lastenlasten hoitamisessa), että onko meillä vanhemmilla ja isovanhemmilla käyty jouluna vai ei.
Edellä mainitsemani mielipiteet eivät tarkoita ettenkö kunnioittaisi ja arvostaisi perinteitä tai pitäisi esim. joulusta. Joulu on minulle tärkein juhla kalenterivuoden juhlista. Lasten ollessa pieniä jouduin harmikseni (kaikki eivät voineet saada juhlapyhiä vapaiksi yhtä aikaa) usein olemaan töissä jouluna, juhannuksena jne. Töissä käyminen juhlapyhinä ja siinä ohessa lapsille ja omalle perheelle juhlan järjestäminen oli aivan tarpeeksi stressaavaa, puhumattakaan että siinä olisi vielä pitänyt miettiä kenen luokse milloinkin olisi pitänyt juosta juhlapyhiä viettämään (jos olin töissä esim. koko joulun, niin olimme yleensä vain kotona). Kannattaa pitää jämäkästi kiinni omalle perheelle ja omaan elämäntilanteeseen sopivista ratkaisuista.
Voi olla, mutta siinä vaiheessa knu se mies perustaa perheen, hänen pitää ymmärtää, että se on nyt se perhe ensin, eikä hän tai anoppi.
Ja on aika eri asia mennä yhdelle lounaalle kuin että mennään jouluksi anoppilaan.