Lue keskustelun säännöt.
Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
18.12.2022 |
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
Vierailija kirjoitti:
Että ihan TUNNIN ajomatka? Voi tsiisus. Me käymme joka vuosi isovanhemmilla kylässä parin viikon reissun jos mahdollista noin tuhannen kilometrin matkan suuntaansa eli pauttiaralla semmoiset 12-14 tuntia SUUNTANSA. V..u mitä vätyksiä tässä maassa nykyään elää. Jos saisin oman äitini vielä takaisin, matkustaisin vaikka minkä matkan nähdäkseni edes kerran vuodessa. Itsekästä ja typerää-muillakin on mahdollisuus muutaman päivän lomaan jouluisin-mikä erityistapaus ap oikein on olevinaan?
Sanos kuule sitä. Tunnin ajomatka on kuitenkin monesti niille hyväkuntoisille eläkeläisille ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten näin, meillä anoppi pyysi ja vaati jouluksi heidän luo, ja pystyimme menemään vasta 27.12. Matkaa useampi tunti autossa ja kiva joulufiilis. No kun päästiin perille niin ei ollutkaan enää edes joulukuusta (kertoi kyllä että oli ollut), ei jouluruokia tai kinkkua jne. Eikä ollut pyytänyt tuomaan mukana koska hän on niitä naisia että vain hän laittaa ja vain hänen tavallaan. No väistämättä tuli mieleen että oliko tämä sitten hänen tapansa rankaista ja koska meininki oli kuin mikä tahansa arkipäivä/viikonloppu niin en ymmärrä miksi sitten vaati sinne juuri joulun aikaan. Olemme jouluihmisiä ja olisin tuonkin päivän vielä sitten mieluummin viettänyt muualla kuin autossa.
Onko sinulla itselläsi joku oikein järkevä selitys sille, miksi sitten ette viettäneet joulua omalla tavallanne?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällä palstalla ne anopit tuntuvat olevan aina ongelma? Eikö appiukolla ole mitään mielipidettä asioista vai onko hän jo haudassa?
Appi ei juuri haudastaan huutele. Vara-appi on myös kirkkomullissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-anopin luona oltiin joka joulu, heillä suurperhe ja oli ihana vaan sopeutua joukkoon ilman, että anoppi kohdisti kaiken huomionsa lapsenlapseen.
Vietettiin niin pitkiä aikoja siellä kuin kehdattiin olla.😃
Nyt jo täysi-ikäinen lapsi haluaa yhä jouluisin käydä siellä, enkä ihmettele.
Anoppi oli välitön ja hellä, aito ihminen.
Mutta nykyisen anopin luokse en edes halua kylään, on todella ahdistava mummeli, joka istua kyyhöttää sohvalla suu auki, ja koko vierailun kuvaa infantin näköisenä vauvaa ja esittelee kirpparitavaroitaan.
Läheisyyttä ei osaa antaa eikä vastaanottaa, saati mitään ohjeita vauvan suhteen.
Varmaan tuhonnut viinalla aivosolunsa.
Telkku päällä koko ajan, hiihtoa tai haikeaa musiikkia kuunnellaan.
Tunnelma on kuin hautajaisissa.
Sitten syödään jotain rasvaista possupataa ja tuijotetaan vauvaa, jonka täytyy hymyillä ja olla vierastamatta, eli ts. olla kuin nukke.
Sitten vikistään vartti, kun ei oltu kylässä kuin tunti.
Anopilla on joku ideaali päässä mummoilusta, siihen ei sisälly elävä ja tunteva lapsi.
Voi kun olis voinut saada nykyisen miehen ja ex-anopin, mutta kait tämä parempi näin.
Mies käy lapsen kanssa siellä jouluviikon alussa, joulupyhät ollaan kotona.
Anoppi tosin vaatii aina, että hän saa paistaa kinkun, jota mies käy aaton aattona hakemassa itselleen.
Tuokin perinne on vähän koominen, kuitenkin yli nelikymppinen mies. Muttei ole minulta pois.😁Mun anopilla on myös harhainen kuva siitä, miten ollaan mummo. Hyvin on päätetty etukäteen, miten lapsen tulee reagoida saadessaan jotain. Hän on myös mielessään se tärkeämpi mummo, ja on avoimen vihamielinen, kun lapset mainitsevat sen vihollismummon. Anoppi on myös mielestään meidän perheen jäsen. Vieläpä se jäsen, jolla on viimeinen sana kaikkeen.
Jostain syystä emme ole viettämässä joulun keskenään. Mies ehkä käy viemässä joulukukan. Jos muistaa ja ehtii.
Joo ja siis oma äitini ei ole enää täällä kilpailemassa mummoilusta, joten miehen äiti on lapsen ainoa mummo. Ikävä kyllä.
Kaikki mummoikäiset vanhukset eivät tosiaankaan osaa olla pienten lasten kanssa kuin ajatusten tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ihan TUNNIN ajomatka? Voi tsiisus. Me käymme joka vuosi isovanhemmilla kylässä parin viikon reissun jos mahdollista noin tuhannen kilometrin matkan suuntaansa eli pauttiaralla semmoiset 12-14 tuntia SUUNTANSA. V..u mitä vätyksiä tässä maassa nykyään elää. Jos saisin oman äitini vielä takaisin, matkustaisin vaikka minkä matkan nähdäkseni edes kerran vuodessa. Itsekästä ja typerää-muillakin on mahdollisuus muutaman päivän lomaan jouluisin-mikä erityistapaus ap oikein on olevinaan?
Sanos kuule sitä. Tunnin ajomatka on kuitenkin monesti niille hyväkuntoisille eläkeläisille ihan liikaa.
Tässä päästään taas siihen että lapset eivät suostu näkemään vanhempiensa vanhenemista vaan näkevät heidät teinin silmin. Joku just kehui miten terveitä 75- vuotiaita vanhempansa ovat, kyllä ne jaksaa. Kuitenkin 70, 75, 80 jne joutuu uusimaan ajokorttinsa lääkäritodistuksen kautta.
Itse olen nyt iän takia kahdesti uusinut. Kesällä ajan tunnin matkoja, mutta en pimeässä enkä näin talvellakaan lumisina aikoina.
Naurakaa, mutta en ole se mummu joka lähtee väärää kaistaa. Ne , jotka, ja joiden lapset ei tunnista iän haittoja ( hämäränäkö , fyysinen rasite pitkään ajaessa) sitten hämmästyvät, miten se isä/ äiti niin sekosi, vuoskymmeniä ajanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex-anopin luona oltiin joka joulu, heillä suurperhe ja oli ihana vaan sopeutua joukkoon ilman, että anoppi kohdisti kaiken huomionsa lapsenlapseen.
Vietettiin niin pitkiä aikoja siellä kuin kehdattiin olla.😃
Nyt jo täysi-ikäinen lapsi haluaa yhä jouluisin käydä siellä, enkä ihmettele.
Anoppi oli välitön ja hellä, aito ihminen.
Mutta nykyisen anopin luokse en edes halua kylään, on todella ahdistava mummeli, joka istua kyyhöttää sohvalla suu auki, ja koko vierailun kuvaa infantin näköisenä vauvaa ja esittelee kirpparitavaroitaan.
Läheisyyttä ei osaa antaa eikä vastaanottaa, saati mitään ohjeita vauvan suhteen.
Varmaan tuhonnut viinalla aivosolunsa.
Telkku päällä koko ajan, hiihtoa tai haikeaa musiikkia kuunnellaan.
Tunnelma on kuin hautajaisissa.
Sitten syödään jotain rasvaista possupataa ja tuijotetaan vauvaa, jonka täytyy hymyillä ja olla vierastamatta, eli ts. olla kuin nukke.
Sitten vikistään vartti, kun ei oltu kylässä kuin tunti.
Anopilla on joku ideaali päässä mummoilusta, siihen ei sisälly elävä ja tunteva lapsi.
Voi kun olis voinut saada nykyisen miehen ja ex-anopin, mutta kait tämä parempi näin.
Mies käy lapsen kanssa siellä jouluviikon alussa, joulupyhät ollaan kotona.
Anoppi tosin vaatii aina, että hän saa paistaa kinkun, jota mies käy aaton aattona hakemassa itselleen.
Tuokin perinne on vähän koominen, kuitenkin yli nelikymppinen mies. Muttei ole minulta pois.😁
Miksi anopin pitäisi sinua, vanhaa naista, jolla jo aikuinen lapsi, vauvan hoidossa?
Anoppisi ei halua " omia lasta ".
Itellä hyvä kun ei ole monia anoppeja joita vertailla. Mulle tuli faceen valokuvia jonkun neljänsistä häistä, narinkkatorilla juhlivat niitä, siinä jo kunnon vertailua pääsee tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ihan TUNNIN ajomatka? Voi tsiisus. Me käymme joka vuosi isovanhemmilla kylässä parin viikon reissun jos mahdollista noin tuhannen kilometrin matkan suuntaansa eli pauttiaralla semmoiset 12-14 tuntia SUUNTANSA. V..u mitä vätyksiä tässä maassa nykyään elää. Jos saisin oman äitini vielä takaisin, matkustaisin vaikka minkä matkan nähdäkseni edes kerran vuodessa. Itsekästä ja typerää-muillakin on mahdollisuus muutaman päivän lomaan jouluisin-mikä erityistapaus ap oikein on olevinaan?
Sanos kuule sitä. Tunnin ajomatka on kuitenkin monesti niille hyväkuntoisille eläkeläisille ihan liikaa.
Tässä päästään taas siihen että lapset eivät suostu näkemään vanhempiensa vanhenemista vaan näkevät heidät teinin silmin. Joku just kehui miten terveitä 75- vuotiaita vanhempansa ovat, kyllä ne jaksaa. Kuitenkin 70, 75, 80 jne joutuu uusimaan ajokorttinsa lääkäritodistuksen kautta.
Itse olen nyt iän takia kahdesti uusinut. Kesällä ajan tunnin matkoja, mutta en pimeässä enkä näin talvellakaan lumisina aikoina.
Naurakaa, mutta en ole se mummu joka lähtee väärää kaistaa. Ne , jotka, ja joiden lapset ei tunnista iän haittoja ( hämäränäkö , fyysinen rasite pitkään ajaessa) sitten hämmästyvät, miten se isä/ äiti niin sekosi, vuoskymmeniä ajanut.
Sen tunnin matkan voi yleensä taittaa myös julkisilla tai vaikka niin, että haetaan.
Meillä appivanhemmat asuvat ihan juna-aseman vieressä, me hakisimme asemalta täällä. Käly miehineen voisi käydä laittamassa junaan, jos se on ylivoimaista. Mitään ei tarvitsisi tuoda mukana kuin omat vaatteensa.
Ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ihan TUNNIN ajomatka? Voi tsiisus. Me käymme joka vuosi isovanhemmilla kylässä parin viikon reissun jos mahdollista noin tuhannen kilometrin matkan suuntaansa eli pauttiaralla semmoiset 12-14 tuntia SUUNTANSA. V..u mitä vätyksiä tässä maassa nykyään elää. Jos saisin oman äitini vielä takaisin, matkustaisin vaikka minkä matkan nähdäkseni edes kerran vuodessa. Itsekästä ja typerää-muillakin on mahdollisuus muutaman päivän lomaan jouluisin-mikä erityistapaus ap oikein on olevinaan?
Sanos kuule sitä. Tunnin ajomatka on kuitenkin monesti niille hyväkuntoisille eläkeläisille ihan liikaa.
Tässä päästään taas siihen että lapset eivät suostu näkemään vanhempiensa vanhenemista vaan näkevät heidät teinin silmin. Joku just kehui miten terveitä 75- vuotiaita vanhempansa ovat, kyllä ne jaksaa. Kuitenkin 70, 75, 80 jne joutuu uusimaan ajokorttinsa lääkäritodistuksen kautta.
Itse olen nyt iän takia kahdesti uusinut. Kesällä ajan tunnin matkoja, mutta en pimeässä enkä näin talvellakaan lumisina aikoina.
Naurakaa, mutta en ole se mummu joka lähtee väärää kaistaa. Ne , jotka, ja joiden lapset ei tunnista iän haittoja ( hämäränäkö , fyysinen rasite pitkään ajaessa) sitten hämmästyvät, miten se isä/ äiti niin sekosi, vuoskymmeniä ajanut.
Sen tunnin matkan voi yleensä taittaa myös julkisilla tai vaikka niin, että haetaan.
Meillä appivanhemmat asuvat ihan juna-aseman vieressä, me hakisimme asemalta täällä. Käly miehineen voisi käydä laittamassa junaan, jos se on ylivoimaista. Mitään ei tarvitsisi tuoda mukana kuin omat vaatteensa.
Ei käy.
Vaikutat kyllä miniältä jonka luokse minullakin olisi ylivoimaisia vaikeuksia päästä.
Jos perheen yhteinen päätös on ettei vanhemmista välitetä, heidän luonaan on kurjaa ja ikävää, voi sitten vaan elää sen mukaan. Sitten ei käydä eikä nähdä. Miksi sitä pitää yleensä vauvapalstalla koko ajan valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ihan TUNNIN ajomatka? Voi tsiisus. Me käymme joka vuosi isovanhemmilla kylässä parin viikon reissun jos mahdollista noin tuhannen kilometrin matkan suuntaansa eli pauttiaralla semmoiset 12-14 tuntia SUUNTANSA. V..u mitä vätyksiä tässä maassa nykyään elää. Jos saisin oman äitini vielä takaisin, matkustaisin vaikka minkä matkan nähdäkseni edes kerran vuodessa. Itsekästä ja typerää-muillakin on mahdollisuus muutaman päivän lomaan jouluisin-mikä erityistapaus ap oikein on olevinaan?
Sanos kuule sitä. Tunnin ajomatka on kuitenkin monesti niille hyväkuntoisille eläkeläisille ihan liikaa.
Tässä päästään taas siihen että lapset eivät suostu näkemään vanhempiensa vanhenemista vaan näkevät heidät teinin silmin. Joku just kehui miten terveitä 75- vuotiaita vanhempansa ovat, kyllä ne jaksaa. Kuitenkin 70, 75, 80 jne joutuu uusimaan ajokorttinsa lääkäritodistuksen kautta.
Itse olen nyt iän takia kahdesti uusinut. Kesällä ajan tunnin matkoja, mutta en pimeässä enkä näin talvellakaan lumisina aikoina.
Naurakaa, mutta en ole se mummu joka lähtee väärää kaistaa. Ne , jotka, ja joiden lapset ei tunnista iän haittoja ( hämäränäkö , fyysinen rasite pitkään ajaessa) sitten hämmästyvät, miten se isä/ äiti niin sekosi, vuoskymmeniä ajanut.
Sen tunnin matkan voi yleensä taittaa myös julkisilla tai vaikka niin, että haetaan.
Meillä appivanhemmat asuvat ihan juna-aseman vieressä, me hakisimme asemalta täällä. Käly miehineen voisi käydä laittamassa junaan, jos se on ylivoimaista. Mitään ei tarvitsisi tuoda mukana kuin omat vaatteensa.
Ei käy.
Vaikutat kyllä miniältä jonka luokse minullakin olisi ylivoimaisia vaikeuksia päästä.
Jos perheen yhteinen päätös on ettei vanhemmista välitetä, heidän luonaan on kurjaa ja ikävää, voi sitten vaan elää sen mukaan. Sitten ei käydä eikä nähdä. Miksi sitä pitää yleensä vauvapalstalla koko ajan valittaa?
Miten muka? Mitään ei tarvitsisi tuoda, olisi lakanat, pyyhkeet, ruuat, sampoot kaikki. Oma huone omalla kylppärillä, kahvitkin saisi keittää omalla keittimellä ja jääkaappi on, jos haluaa hörppiä ne aamusumppinsa kello viisi maidon ja purtavan kera.
Ei käy.
Sen sijaan minun pitää pakata aina autoon kolme lasta, kaksi koiraa, kaikki liinavaatteet, ruoat jne jotta voimme viettää joulun ahtaassa pikkiriikkisessä kaksiossa ja nukkua kuin sillit suolassa siellä lattialla.
Mitään omaa tilaa tai rauhaa ei ole, lepääminen raskaan syksyn jälkeen mahdotonta ja joulusta suurin osa menee ajamiseen pimeässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että ihan TUNNIN ajomatka? Voi tsiisus. Me käymme joka vuosi isovanhemmilla kylässä parin viikon reissun jos mahdollista noin tuhannen kilometrin matkan suuntaansa eli pauttiaralla semmoiset 12-14 tuntia SUUNTANSA. V..u mitä vätyksiä tässä maassa nykyään elää. Jos saisin oman äitini vielä takaisin, matkustaisin vaikka minkä matkan nähdäkseni edes kerran vuodessa. Itsekästä ja typerää-muillakin on mahdollisuus muutaman päivän lomaan jouluisin-mikä erityistapaus ap oikein on olevinaan?
Kaikilla aloilla ei ole mitään mahdollisuutta saada joulun aikaan kahta viikkoa lomaa. Omalla työpaikalla lomaa ei saa edes yhtä päivää, ainoastaan ne joulunpyhät. En kyllä itsekään istuisi autossa saati ajaisi ensin puolta vuorokautta mennessä aattona ja takaisin saman verran tapaninpäivänä. Joulun jälkeen töissä olisi taas pitkät päivät, ihan hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-anopin luona oltiin joka joulu, heillä suurperhe ja oli ihana vaan sopeutua joukkoon ilman, että anoppi kohdisti kaiken huomionsa lapsenlapseen.
Vietettiin niin pitkiä aikoja siellä kuin kehdattiin olla.😃
Nyt jo täysi-ikäinen lapsi haluaa yhä jouluisin käydä siellä, enkä ihmettele.
Anoppi oli välitön ja hellä, aito ihminen.
Mutta nykyisen anopin luokse en edes halua kylään, on todella ahdistava mummeli, joka istua kyyhöttää sohvalla suu auki, ja koko vierailun kuvaa infantin näköisenä vauvaa ja esittelee kirpparitavaroitaan.
Läheisyyttä ei osaa antaa eikä vastaanottaa, saati mitään ohjeita vauvan suhteen.
Varmaan tuhonnut viinalla aivosolunsa.
Telkku päällä koko ajan, hiihtoa tai haikeaa musiikkia kuunnellaan.
Tunnelma on kuin hautajaisissa.
Sitten syödään jotain rasvaista possupataa ja tuijotetaan vauvaa, jonka täytyy hymyillä ja olla vierastamatta, eli ts. olla kuin nukke.
Sitten vikistään vartti, kun ei oltu kylässä kuin tunti.
Anopilla on joku ideaali päässä mummoilusta, siihen ei sisälly elävä ja tunteva lapsi.
Voi kun olis voinut saada nykyisen miehen ja ex-anopin, mutta kait tämä parempi näin.
Mies käy lapsen kanssa siellä jouluviikon alussa, joulupyhät ollaan kotona.
Anoppi tosin vaatii aina, että hän saa paistaa kinkun, jota mies käy aaton aattona hakemassa itselleen.
Tuokin perinne on vähän koominen, kuitenkin yli nelikymppinen mies. Muttei ole minulta pois.😁Mun anopilla on myös harhainen kuva siitä, miten ollaan mummo. Hyvin on päätetty etukäteen, miten lapsen tulee reagoida saadessaan jotain. Hän on myös mielessään se tärkeämpi mummo, ja on avoimen vihamielinen, kun lapset mainitsevat sen vihollismummon. Anoppi on myös mielestään meidän perheen jäsen. Vieläpä se jäsen, jolla on viimeinen sana kaikkeen.
Jostain syystä emme ole viettämässä joulun keskenään. Mies ehkä käy viemässä joulukukan. Jos muistaa ja ehtii.
Anoppisi ei ole hyväksynyt sitä että aina on miniän äiti se parempi mummo ja parempi anoppi, vävyt ei valita.
Itse en ole lähtenyt kilpasille, alusta asti ollut selvää että pojat menevät anoppilaansa pyhät ja lomat. Ihan hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ihan TUNNIN ajomatka? Voi tsiisus. Me käymme joka vuosi isovanhemmilla kylässä parin viikon reissun jos mahdollista noin tuhannen kilometrin matkan suuntaansa eli pauttiaralla semmoiset 12-14 tuntia SUUNTANSA. V..u mitä vätyksiä tässä maassa nykyään elää. Jos saisin oman äitini vielä takaisin, matkustaisin vaikka minkä matkan nähdäkseni edes kerran vuodessa. Itsekästä ja typerää-muillakin on mahdollisuus muutaman päivän lomaan jouluisin-mikä erityistapaus ap oikein on olevinaan?
Kaikilla aloilla ei ole mitään mahdollisuutta saada joulun aikaan kahta viikkoa lomaa. Omalla työpaikalla lomaa ei saa edes yhtä päivää, ainoastaan ne joulunpyhät. En kyllä itsekään istuisi autossa saati ajaisi ensin puolta vuorokautta mennessä aattona ja takaisin saman verran tapaninpäivänä. Joulun jälkeen töissä olisi taas pitkät päivät, ihan hirveää.
Ja jos tosiaan jollain ilveellä saa kaksi viikkoa lomaa joulun aikaan, ei sitä välttämättä halua viettää siellä hornan tuutissa, vaan on muitakin sukulaisia ja ihmisiä, joita haluaisi tavata. Esimerkiksi niitä vaimon sukulaisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ihan TUNNIN ajomatka? Voi tsiisus. Me käymme joka vuosi isovanhemmilla kylässä parin viikon reissun jos mahdollista noin tuhannen kilometrin matkan suuntaansa eli pauttiaralla semmoiset 12-14 tuntia SUUNTANSA. V..u mitä vätyksiä tässä maassa nykyään elää. Jos saisin oman äitini vielä takaisin, matkustaisin vaikka minkä matkan nähdäkseni edes kerran vuodessa. Itsekästä ja typerää-muillakin on mahdollisuus muutaman päivän lomaan jouluisin-mikä erityistapaus ap oikein on olevinaan?
Sanos kuule sitä. Tunnin ajomatka on kuitenkin monesti niille hyväkuntoisille eläkeläisille ihan liikaa.
Tässä päästään taas siihen että lapset eivät suostu näkemään vanhempiensa vanhenemista vaan näkevät heidät teinin silmin. Joku just kehui miten terveitä 75- vuotiaita vanhempansa ovat, kyllä ne jaksaa. Kuitenkin 70, 75, 80 jne joutuu uusimaan ajokorttinsa lääkäritodistuksen kautta.
Itse olen nyt iän takia kahdesti uusinut. Kesällä ajan tunnin matkoja, mutta en pimeässä enkä näin talvellakaan lumisina aikoina.
Naurakaa, mutta en ole se mummu joka lähtee väärää kaistaa. Ne , jotka, ja joiden lapset ei tunnista iän haittoja ( hämäränäkö , fyysinen rasite pitkään ajaessa) sitten hämmästyvät, miten se isä/ äiti niin sekosi, vuoskymmeniä ajanut.
Sen tunnin matkan voi yleensä taittaa myös julkisilla tai vaikka niin, että haetaan.
Meillä appivanhemmat asuvat ihan juna-aseman vieressä, me hakisimme asemalta täällä. Käly miehineen voisi käydä laittamassa junaan, jos se on ylivoimaista. Mitään ei tarvitsisi tuoda mukana kuin omat vaatteensa.
Ei käy.
Vaikutat kyllä miniältä jonka luokse minullakin olisi ylivoimaisia vaikeuksia päästä.
Jos perheen yhteinen päätös on ettei vanhemmista välitetä, heidän luonaan on kurjaa ja ikävää, voi sitten vaan elää sen mukaan. Sitten ei käydä eikä nähdä. Miksi sitä pitää yleensä vauvapalstalla koko ajan valittaa?
Miten muka? Mitään ei tarvitsisi tuoda, olisi lakanat, pyyhkeet, ruuat, sampoot kaikki. Oma huone omalla kylppärillä, kahvitkin saisi keittää omalla keittimellä ja jääkaappi on, jos haluaa hörppiä ne aamusumppinsa kello viisi maidon ja purtavan kera.
Ei käy.
Sen sijaan minun pitää pakata aina autoon kolme lasta, kaksi koiraa, kaikki liinavaatteet, ruoat jne jotta voimme viettää joulun ahtaassa pikkiriikkisessä kaksiossa ja nukkua kuin sillit suolassa siellä lattialla.
Mitään omaa tilaa tai rauhaa ei ole, lepääminen raskaan syksyn jälkeen mahdotonta ja joulusta suurin osa menee ajamiseen pimeässä.
Sinun EI Tarvitse. Ei tosiaankaan. Miksi asetat itsellesi tommosia pakkoja? Ei tulla, olemme kotona. Nyt on muita lomasuunnitelmia, sanotte kesällä.
Eikä heidän tarvitse tulla loistolukaalisi. Luuletko etteivät tajua olevansa vastenmielisiä vieraita?
Menee lapselliseksi jo tuo valitus anopista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-anopin luona oltiin joka joulu, heillä suurperhe ja oli ihana vaan sopeutua joukkoon ilman, että anoppi kohdisti kaiken huomionsa lapsenlapseen.
Vietettiin niin pitkiä aikoja siellä kuin kehdattiin olla.😃
Nyt jo täysi-ikäinen lapsi haluaa yhä jouluisin käydä siellä, enkä ihmettele.
Anoppi oli välitön ja hellä, aito ihminen.
Mutta nykyisen anopin luokse en edes halua kylään, on todella ahdistava mummeli, joka istua kyyhöttää sohvalla suu auki, ja koko vierailun kuvaa infantin näköisenä vauvaa ja esittelee kirpparitavaroitaan.
Läheisyyttä ei osaa antaa eikä vastaanottaa, saati mitään ohjeita vauvan suhteen.
Varmaan tuhonnut viinalla aivosolunsa.
Telkku päällä koko ajan, hiihtoa tai haikeaa musiikkia kuunnellaan.
Tunnelma on kuin hautajaisissa.
Sitten syödään jotain rasvaista possupataa ja tuijotetaan vauvaa, jonka täytyy hymyillä ja olla vierastamatta, eli ts. olla kuin nukke.
Sitten vikistään vartti, kun ei oltu kylässä kuin tunti.
Anopilla on joku ideaali päässä mummoilusta, siihen ei sisälly elävä ja tunteva lapsi.
Voi kun olis voinut saada nykyisen miehen ja ex-anopin, mutta kait tämä parempi näin.
Mies käy lapsen kanssa siellä jouluviikon alussa, joulupyhät ollaan kotona.
Anoppi tosin vaatii aina, että hän saa paistaa kinkun, jota mies käy aaton aattona hakemassa itselleen.
Tuokin perinne on vähän koominen, kuitenkin yli nelikymppinen mies. Muttei ole minulta pois.😁Miksi anopin pitäisi sinua, vanhaa naista, jolla jo aikuinen lapsi, vauvan hoidossa?
Anoppisi ei halua " omia lasta ".
Itellä hyvä kun ei ole monia anoppeja joita vertailla. Mulle tuli faceen valokuvia jonkun neljänsistä häistä, narinkkatorilla juhlivat niitä, siinä jo kunnon vertailua pääsee tekemään.
Sen mitä tuosta ymmärsin, niin vastaan siihen.
Olen 38v. 😀👍Vanha en ihan vielä!
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-anopin luona oltiin joka joulu, heillä suurperhe ja oli ihana vaan sopeutua joukkoon ilman, että anoppi kohdisti kaiken huomionsa lapsenlapseen.
Vietettiin niin pitkiä aikoja siellä kuin kehdattiin olla.😃
Nyt jo täysi-ikäinen lapsi haluaa yhä jouluisin käydä siellä, enkä ihmettele.
Anoppi oli välitön ja hellä, aito ihminen.
Mutta nykyisen anopin luokse en edes halua kylään, on todella ahdistava mummeli, joka istua kyyhöttää sohvalla suu auki, ja koko vierailun kuvaa infantin näköisenä vauvaa ja esittelee kirpparitavaroitaan.
Läheisyyttä ei osaa antaa eikä vastaanottaa, saati mitään ohjeita vauvan suhteen.
Varmaan tuhonnut viinalla aivosolunsa.
Telkku päällä koko ajan, hiihtoa tai haikeaa musiikkia kuunnellaan.
Tunnelma on kuin hautajaisissa.
Sitten syödään jotain rasvaista possupataa ja tuijotetaan vauvaa, jonka täytyy hymyillä ja olla vierastamatta, eli ts. olla kuin nukke.
Sitten vikistään vartti, kun ei oltu kylässä kuin tunti.
Anopilla on joku ideaali päässä mummoilusta, siihen ei sisälly elävä ja tunteva lapsi.
Voi kun olis voinut saada nykyisen miehen ja ex-anopin, mutta kait tämä parempi näin.
Mies käy lapsen kanssa siellä jouluviikon alussa, joulupyhät ollaan kotona.
Anoppi tosin vaatii aina, että hän saa paistaa kinkun, jota mies käy aaton aattona hakemassa itselleen.
Tuokin perinne on vähän koominen, kuitenkin yli nelikymppinen mies. Muttei ole minulta pois.😁Miksi anopin pitäisi sinua, vanhaa naista, jolla jo aikuinen lapsi, vauvan hoidossa?
Anoppisi ei halua " omia lasta ".
Itellä hyvä kun ei ole monia anoppeja joita vertailla. Mulle tuli faceen valokuvia jonkun neljänsistä häistä, narinkkatorilla juhlivat niitä, siinä jo kunnon vertailua pääsee tekemään.Sen mitä tuosta ymmärsin, niin vastaan siihen.
Olen 38v. 😀👍Vanha en ihan vielä!
Kuitenkin miksi aikuisen lapsen äitinä odotat että anopin pitäisi ohjata sinua vauvan hoidossa? Anopilla varmaan kauemmin vielä siitä kun hän on hoitanut vauvaa.
Ja jos neuvoisi, siitä vasta meteli nousisi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!
Muistapas kun olet anoppi. Minkälainen tyranni olet lapsiasi kohtaan. Alku on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-anopin luona oltiin joka joulu, heillä suurperhe ja oli ihana vaan sopeutua joukkoon ilman, että anoppi kohdisti kaiken huomionsa lapsenlapseen.
Vietettiin niin pitkiä aikoja siellä kuin kehdattiin olla.😃
Nyt jo täysi-ikäinen lapsi haluaa yhä jouluisin käydä siellä, enkä ihmettele.
Anoppi oli välitön ja hellä, aito ihminen.
Mutta nykyisen anopin luokse en edes halua kylään, on todella ahdistava mummeli, joka istua kyyhöttää sohvalla suu auki, ja koko vierailun kuvaa infantin näköisenä vauvaa ja esittelee kirpparitavaroitaan.
Läheisyyttä ei osaa antaa eikä vastaanottaa, saati mitään ohjeita vauvan suhteen.
Varmaan tuhonnut viinalla aivosolunsa.
Telkku päällä koko ajan, hiihtoa tai haikeaa musiikkia kuunnellaan.
Tunnelma on kuin hautajaisissa.
Sitten syödään jotain rasvaista possupataa ja tuijotetaan vauvaa, jonka täytyy hymyillä ja olla vierastamatta, eli ts. olla kuin nukke.
Sitten vikistään vartti, kun ei oltu kylässä kuin tunti.
Anopilla on joku ideaali päässä mummoilusta, siihen ei sisälly elävä ja tunteva lapsi.
Voi kun olis voinut saada nykyisen miehen ja ex-anopin, mutta kait tämä parempi näin.
Mies käy lapsen kanssa siellä jouluviikon alussa, joulupyhät ollaan kotona.
Anoppi tosin vaatii aina, että hän saa paistaa kinkun, jota mies käy aaton aattona hakemassa itselleen.
Tuokin perinne on vähän koominen, kuitenkin yli nelikymppinen mies. Muttei ole minulta pois.😁Miksi anopin pitäisi sinua, vanhaa naista, jolla jo aikuinen lapsi, vauvan hoidossa?
Anoppisi ei halua " omia lasta ".
Itellä hyvä kun ei ole monia anoppeja joita vertailla. Mulle tuli faceen valokuvia jonkun neljänsistä häistä, narinkkatorilla juhlivat niitä, siinä jo kunnon vertailua pääsee tekemään.Sen mitä tuosta ymmärsin, niin vastaan siihen.
Olen 38v. 😀👍Vanha en ihan vielä!Kuitenkin miksi aikuisen lapsen äitinä odotat että anopin pitäisi ohjata sinua vauvan hoidossa? Anopilla varmaan kauemmin vielä siitä kun hän on hoitanut vauvaa.
Ja jos neuvoisi, siitä vasta meteli nousisi.
Sulla on kyllä luetun ymmärtämisessä vikaa. 💁🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-anopin luona oltiin joka joulu, heillä suurperhe ja oli ihana vaan sopeutua joukkoon ilman, että anoppi kohdisti kaiken huomionsa lapsenlapseen.
Vietettiin niin pitkiä aikoja siellä kuin kehdattiin olla.😃
Nyt jo täysi-ikäinen lapsi haluaa yhä jouluisin käydä siellä, enkä ihmettele.
Anoppi oli välitön ja hellä, aito ihminen.
Mutta nykyisen anopin luokse en edes halua kylään, on todella ahdistava mummeli, joka istua kyyhöttää sohvalla suu auki, ja koko vierailun kuvaa infantin näköisenä vauvaa ja esittelee kirpparitavaroitaan.
Läheisyyttä ei osaa antaa eikä vastaanottaa, saati mitään ohjeita vauvan suhteen.
Varmaan tuhonnut viinalla aivosolunsa.
Telkku päällä koko ajan, hiihtoa tai haikeaa musiikkia kuunnellaan.
Tunnelma on kuin hautajaisissa.
Sitten syödään jotain rasvaista possupataa ja tuijotetaan vauvaa, jonka täytyy hymyillä ja olla vierastamatta, eli ts. olla kuin nukke.
Sitten vikistään vartti, kun ei oltu kylässä kuin tunti.
Anopilla on joku ideaali päässä mummoilusta, siihen ei sisälly elävä ja tunteva lapsi.
Voi kun olis voinut saada nykyisen miehen ja ex-anopin, mutta kait tämä parempi näin.
Mies käy lapsen kanssa siellä jouluviikon alussa, joulupyhät ollaan kotona.
Anoppi tosin vaatii aina, että hän saa paistaa kinkun, jota mies käy aaton aattona hakemassa itselleen.
Tuokin perinne on vähän koominen, kuitenkin yli nelikymppinen mies. Muttei ole minulta pois.😁Miksi anopin pitäisi sinua, vanhaa naista, jolla jo aikuinen lapsi, vauvan hoidossa?
Anoppisi ei halua " omia lasta ".
Itellä hyvä kun ei ole monia anoppeja joita vertailla. Mulle tuli faceen valokuvia jonkun neljänsistä häistä, narinkkatorilla juhlivat niitä, siinä jo kunnon vertailua pääsee tekemään.Sen mitä tuosta ymmärsin, niin vastaan siihen.
Olen 38v. 😀👍Vanha en ihan vielä!Kuitenkin miksi aikuisen lapsen äitinä odotat että anopin pitäisi ohjata sinua vauvan hoidossa? Anopilla varmaan kauemmin vielä siitä kun hän on hoitanut vauvaa.
Ja jos neuvoisi, siitä vasta meteli nousisi.Sulla on kyllä luetun ymmärtämisessä vikaa. 💁🏻
Lues mitä kirjoitit. Ei ohjannut vauvan kanssa oli van infantiili.
Mun anopilla on myös harhainen kuva siitä, miten ollaan mummo. Hyvin on päätetty etukäteen, miten lapsen tulee reagoida saadessaan jotain. Hän on myös mielessään se tärkeämpi mummo, ja on avoimen vihamielinen, kun lapset mainitsevat sen vihollismummon. Anoppi on myös mielestään meidän perheen jäsen. Vieläpä se jäsen, jolla on viimeinen sana kaikkeen.
Jostain syystä emme ole viettämässä joulun keskenään. Mies ehkä käy viemässä joulukukan. Jos muistaa ja ehtii.