Kuinka pärjätä autistisen lapsen kanssa?

Ja niille jotka jaksaa tuota kasvattamista painottaa niin ok. Kyllähän heitä täytyy kasvattaa. Mutta... normaalit kasvatuskeinot ei tosiaan aina toimi.

Ohjeeksi meille annettu hoitotahoilta että se joustaa jonka aivot siihen pystyy. Eli vanhemmat, sisarukset ja ympäristö.

Hyvänen aika miten typeriä vastauksia osalla! Ilmoitin asiattomiksi!

Ota yhteyttä autismiliittoon, saat sieltä asiantuntevaa apua!

esim. https://autismiliitto.fi/autismi/vahvuuksien-tukeminen/

Vierailija kirjoitti:

Ja niille jotka jaksaa tuota kasvattamista painottaa niin ok. Kyllähän heitä täytyy kasvattaa. Mutta... normaalit kasvatuskeinot ei tosiaan aina toimi.

Ohjeeksi meille annettu hoitotahoilta että se joustaa jonka aivot siihen pystyy. Eli vanhemmat, sisarukset ja ympäristö.

Tuo ei minusta ole oikein että muut joutuvat aina yhden takia. Ei ole reilua sisaruksille että heidän pitää asettaa yksi muita edelle.

Eihän se reilua sisaruksille ole. Senhän nyt sanoo järkikin. Itse äitinä olen hyvin surullinen siitä asiasta, fakta on että sisarukset kärsivät.

Näin se kuitenkin menee, sisarukset joustavat. Esim ollaan tekemässä jotain mieluista. Autistinen lapsi kuitenkin syystä tai toisesta kuormittuu nopeasti sinä päivänä. Alkaa oireilla, tiedän että nyt täytyy heti lähteä kotiin ennenkuin melttari iskee todella. Silloin kaikilta jää kiva tekeminen kesken. Sisaruksia kiukuttaa mutta kotiin on lähdettävä. Eli kaikki muut joustaa koska autisti ei pysty.

Tämän takia yritän parhaani mukaan tehdä asioita myös sisarusten kanssa yksin. Että heille syntyisi hyviä kokemuksia ja olisi mukavaa yhteistä aikaa.

Perheessä jossa on esim vakavasti autistinen lapsi, sisarukset eivät valitettavasti saa elää täysin huoletonta normaalia elämää. Se on kammottavaa mutta valitettavasti totta.

Pelin alussa käydään säännöt läpi. Jos tuntuu pelin aikana, että pinna on autistisella pettämässä niin peli loppuu hänen kohdallaan siihen. Ja jos jo alussa on venkulointia niin peliin ei ole osallistumista. Ja itse voisin tehdä niin että opetuksen vuoksi järjestäisin useamman häviön hermoromahduksen saavalle peräkkäin, jotta tilannetta pystyisi treenata kaikessa rauhassa ja turvallisessa ympäristössä. Kyläpaikassa menee muuten sormi suuhun kavereiden vanhemmilla jos lapsestasi kuoriutuu peto häviön keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se reilua sisaruksille ole. Senhän nyt sanoo järkikin. Itse äitinä olen hyvin surullinen siitä asiasta, fakta on että sisarukset kärsivät.

Näin se kuitenkin menee, sisarukset joustavat. Esim ollaan tekemässä jotain mieluista. Autistinen lapsi kuitenkin syystä tai toisesta kuormittuu nopeasti sinä päivänä. Alkaa oireilla, tiedän että nyt täytyy heti lähteä kotiin ennenkuin melttari iskee todella. Silloin kaikilta jää kiva tekeminen kesken. Sisaruksia kiukuttaa mutta kotiin on lähdettävä. Eli kaikki muut joustaa koska autisti ei pysty.

Tämän takia yritän parhaani mukaan tehdä asioita myös sisarusten kanssa yksin. Että heille syntyisi hyviä kokemuksia ja olisi mukavaa yhteistä aikaa.

Perheessä jossa on esim vakavasti autistinen lapsi, sisarukset eivät valitettavasti saa elää täysin huoletonta normaalia elämää. Se on kammottavaa mutta valitettavasti totta.

Ei näytä järki sanovan hoitotaholla jos ovat kannalla että muut joustavat aina. Eihän sellainen opeta vaikka autistille kun sen että voi tehdä ihan miten mielii ja muut hyppää.

Kummitätini on tehnyt pitkän uran vammaistyössä ja hänellä on minusta hyvä näkemys tähän käytös puoleen. Sanoi aina että et voi käyttäytyä kuten haluat vaikka olet vammainen tms. Ja sitten ohjaus. Tuossa oli hyvää näkemystä asian käsittelyyn lapsesi suhteen. Että se joka saa seurauksia on tämä riehuja. Ellei onnistu peli sääntöjen avulla. Onko mahdollista kivoissa paikoissa olla aikuisia niin että yksi poistuu kuormittuneen kanssa? Eikä aina kaikki joudu luopumaan. Mikä se teidän hoitotaho on? Eli oikea ja riittävä.

Vaikka mulla ei olekaan keinoja neuvoa, kerron, että jaan tunteesi. Meillä myös samoin käyttäytyvä jo isompi lapsi. Autismia epäillään myös. Kyllähän siinä muut joustaa kun pakko on. Sitten täytyy sisarusten kanssa järjestää omaa aikaa ilman artistia, jotta aina ei tarvitse joustaa vaan saa jokainen vuorollaan olla ns päätähti. Voimia!

Hoitotaho on ihan pätevä. Jotkut ehkä ymmärtävät väärin tämän muiden joustamisen. Ei se tarkoita sitä että autistinen lapsi päättää perheessä kaikesta. Se tarkoittaa sitä että tilanteessa jossa voi olla ainekset katastrofiin(riidan alku tms) niin sisarus joustaa.

Normaalitilanteessa sisarus jatkaisi riitaa ja No, se ei yltyisi siihen että toinen hakkaa päätään seinään 2h. Meidän perheessä sisarus nielee sillä hetkellä mielipiteensä ja poistuu paikalta. Autisti pysyy näin kasassa ja säästytään itsensä satuttamiselta.

Turha sanoa että kyllä hän oppii kun sitkeästi yritetään. Tunnereaktio on niin vahva että siihen ei ole löydetty apua 13v aikana. Valitettavasti.

Meillä mies ja lapsi molemmat jästipäisiä autisteja. Mies ei anna missään periaatepäätöksessään periksi ja se näkyy myös kasvatuksessa. Lapsi ei jostain syystä jaksa edes haastaa isäänsä, kun tietää vuosien kokemuksella ettei saa tuumaakaan periksi. Itse olen lepsumpi ja lapsi on tuon huomannut ja vähän väliä koettelee. Sanoisin, että jotain jämäkkyyttä pitää olla sillä muuten pakka leviää käsiin. Olen oikeastaan vähän ymmällään siitä, miten soljuvasti lapsella menee isänsä kanssa. Epäilen, että johdonmukaisuutensa ja rutiineiden tarkka noudattaminen tuo omalta osaltaan turvallisuutta ja haluamattomuutta kapinoida vastaan.

Meillä samoin oirehtiva 7v. Ollaan otettu se linja että isommat lapset joustavat, kyseessä kuitenkin perheen pienin. Parempaan käytökseen päästään antamalla voittaa ja palkitsemalla sen jälkeen hyvästä käytöksestä esim. herkuilla tai jollain pienellä lelulla/tarroilla.

Lapsiparka, autismi periytyy.

Miten näitä nepsyjä on nyt joka paikassa? Lisääntyvätkö he tehokkaammin kuin muut?

Sääliksi käy autistin sisaruksia tuolla kasvatustyylillä. Miksi autistisen lapsen pitää antaa pelata, jos hän ei sellaista kestä vahingoittamatta itseään tai ilman, että sisarukset kärsii? Eikö hänelle voi antaa kykyjensä mukaista tekemistä? Hän voi vaikka värittää, kun muut lapset pelaa. Ei sen lapsen, jolla on rajoitteita, tarvitse aina tehdä samaa, kun niiden normaalien lasten. Oikeastaan aika tyhmää viedä se autistinen lapsi muiden mukana vaikka jonnekin hoploppiin ja pelätä koko ajan jotain kohtausta. Eikö toinen vanhempi voisi viedä lapset hoppariin ja toinen tekee sitten sen autistisen kanssa sellaista, mikä ei kuormita liikaa häntä? Tasa-arvo lasten kesken ei tuollaisessa perheessä toteudu muutenkaan ja eikö olisi myös sen autistisen lapsen parasta, että hänellä on tekemistä joka ei kuormita liikaa?

Itsepähän olette tuon lapselle opettaneet. Ei lapsi luontaisesti mistään kilpailusta tiedä.

Joku täällä aina väittää että "kaikki lapset on samanlailla kasvatettu ja vain yksi katkaisee välit", vaikka kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy autistin sisaruksia tuolla kasvatustyylillä. Miksi autistisen lapsen pitää antaa pelata, jos hän ei sellaista kestä vahingoittamatta itseään tai ilman, että sisarukset kärsii? Eikö hänelle voi antaa kykyjensä mukaista tekemistä? Hän voi vaikka värittää, kun muut lapset pelaa. Ei sen lapsen, jolla on rajoitteita, tarvitse aina tehdä samaa, kun niiden normaalien lasten. Oikeastaan aika tyhmää viedä se autistinen lapsi muiden mukana vaikka jonnekin hoploppiin ja pelätä koko ajan jotain kohtausta. Eikö toinen vanhempi voisi viedä lapset hoppariin ja toinen tekee sitten sen autistisen kanssa sellaista, mikä ei kuormita liikaa häntä? Tasa-arvo lasten kesken ei tuollaisessa perheessä toteudu muutenkaan ja eikö olisi myös sen autistisen lapsen parasta, että hänellä on tekemistä joka ei kuormita liikaa?

Vanhemmat kuormittuvat tuosta, jos pitää mennä lasten ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä nepsyjä on nyt joka paikassa? Lisääntyvätkö he tehokkaammin kuin muut?

Olis kiva jutella autististen lasten kasvatuksesta asiallisesti, mutta jokaiseen tällaiseen ketjuun tulee aina joku tällainen ihmettelijä. Siis etkö nyt ihan oikeasti tähän vuoteen 2023 mennessä ole alkanut esim. googlettaa vastausta, jos se sinua oikeasti mietityttää. Niin arvelinkin, kysyt vain, koska haluat olla ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Miten näitä nepsyjä on nyt joka paikassa? Lisääntyvätkö he tehokkaammin kuin muut?

Syy on tässä: Nykyään autismi ym. on onneksi siinä määrin normalisoitunut ilmiö, että siitä voi puhua helpommin kuin ennen. Ja kun puhutaan niin ulkopuolisista ehkä tuntuu, kuin nepsyjä olisi enemmän.

Vielä 15-20 vuotta sitten esim. aspergeria/"assia" käytettiin yleisesti haukkumasanana esim täällä vauvapalstalla (missähän moderointi oli, ehkä sitä ei ollut) ja työpaikan käytävillä. Yhtä ihmisryhmää sai mollata surutta. Ei paljon tehnyt mieli huudella, että rakas lapseni muuten sai tässä asperger-diagnoosin. Olisi ehkä pitänyt, mutta en vaan jaksanut.

Nykyään puhun enemmän. Jotain on mennyt yhteiskunnassa eteenpäin ja vauvapalstallakin jo moderointi toimii, siitä kiitokset.

Siis mitä mä just luin? Että on muiden tehtävä ymmärtää/joustaa  autistin vuoksi vielä nytkin vuonna 2023?  No siitä ei seuraa mitään hyvää - pahimmassa tapauksessa tämä autistinen sisarus liimautuu normaaleihin sisaruksiinsa täysin epäterveellä tavalla mm. kuvittelemalla että juu sisko tai veli huolehtii minusta kun vanhemmistani aika jättää.  Olen yhden assbergerin sisarus ja minun ei auttanut muu kuin muuttaa salaa sekä salata osoitteeni että saisin olla rauhassa edes aikuisena. Tämä sen jälkeen kun yritin auttaa assia useallakin tavalla vuosien varrella. Assi ei vaan kerta kaikkiaan ymmärtänyt että olen ihan oma yksilöni enkä olemassa häntä varten. Semmosta

Itsellä autistinen poika, helppo kuin mikä. Muut näkevät vammaisena ja heidän kanssaan tulee ongelmia. En tiedä sitten olenko itse jollain tapaa niin autistinen ettei voimakkaita tunnereaktioita herää tmv.