Kuinka pärjätä autistisen lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Eihän se reilua sisaruksille ole. Senhän nyt sanoo järkikin. Itse äitinä olen hyvin surullinen siitä asiasta, fakta on että sisarukset kärsivät.

Näin se kuitenkin menee, sisarukset joustavat. Esim ollaan tekemässä jotain mieluista. Autistinen lapsi kuitenkin syystä tai toisesta kuormittuu nopeasti sinä päivänä. Alkaa oireilla, tiedän että nyt täytyy heti lähteä kotiin ennenkuin melttari iskee todella. Silloin kaikilta jää kiva tekeminen kesken. Sisaruksia kiukuttaa mutta kotiin on lähdettävä. Eli kaikki muut joustaa koska autisti ei pysty.

Tämän takia yritän parhaani mukaan tehdä asioita myös sisarusten kanssa yksin. Että heille syntyisi hyviä kokemuksia ja olisi mukavaa yhteistä aikaa.

Perheessä jossa on esim vakavasti autistinen lapsi, sisarukset eivät valitettavasti saa elää täysin huoletonta normaalia elämää. Se on kammottavaa mutta valitettavasti totta.

Mulle tulee nyt mieleen ihan ufo idea, en tiedä onko tää järkevää, mutta.. voisko keksiä jonkun pelin, jossa nimenomaan harjoteltas häviämistä? Tai että häviäjälle tulisi myös joku "palkinto"? Voittaja saisi palkinnon ja samoin häviäjä. Se palkinto voisi olla yllätys (tietysti mukava). Vosko sitä kautta opetella sitä että se häviäminen ei oo niin kauheeta? Tunteensietoa. Palkkion avulla oppimista. Vähän niinkuin kissoille voi opettaa juttuja palkkiolla.

En tiedä, oon itsekin vähän autisti ja mun jutut on aina vähän out of space ja puolivalmiita. En tiiä saitko yhtään kiinni.

Autismi itsessään ei mun mielestä ole paha juttu. Minä ainakin rakastan autismia. Kyllä autisti oppii paljon, mutta jos kelle tahansa tulee stoppi jossain asiassa, niin ei se auta että väkisin viedään asiat läpi. Pakko ei oo hyvä. Mulle on kehittynyt vaikee tuoksuyliherkkyys, mun on hyvin vaikea kaupassa mennä pesuaineosaston läpi. Mutta sitten yhteiskunta päättäis, että mun täytys työskennellä siellä ja vaan sopeutua. Huono vertaus, mutta pointti on että pakko ei auta.

Entä psykopaatin aivot, syntymästä asti erilaiset, et voi opettaa tuntemaan empatiaa tai jotain mitä se ei vaan tunne, vaikka mitä tekisit.

Mikä siinä on niin vaikeaa? Kyllähän muitakin erilaisia ihmisiä varten muokataan ympäristöä. Ei ihmistä voi vasaroida johonkin muottiin, kun yhteiskunta ja epäreilua. Huoh.

Sinun täytyy vaan yrittää estää väkivaltaisuutta, mutta tuolle piirteelle et voi mitään. Usko pois, kokeiltu on ja edelleen teininä raivostuu jos ei voita kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä autistinen poika, helppo kuin mikä. Muut näkevät vammaisena ja heidän kanssaan tulee ongelmia. En tiedä sitten olenko itse jollain tapaa niin autistinen ettei voimakkaita tunnereaktioita herää tmv.

Autistisetkin ovat yksilöitä.

Meillä on 2kv(keskvaik. ja syvä ) autistia, 2 teini-iässä diagnosoitua lievää autistia ja yksi, jolla ei ole dg.

Käyttäytymisongelmat vaihtelevat myös jaksoittain, sekä iän mukaan.

Esikoisemme, keskivaikea kv, vaikutti täysin normaalilta n. 3v saakka, tilanteen vakavuus tuli ilmi vasta, kun hän oli 6.

Autismi on lapsiraukalle huonoista geeneistä periytynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Autismi on lapsiraukalle huonoista geeneistä periytynyt. 

Mutta vanhempi halusi lisääntyä ja hänen tarpeensa ovat tärkeimmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääliksi käy autistin sisaruksia tuolla kasvatustyylillä. Miksi autistisen lapsen pitää antaa pelata, jos hän ei sellaista kestä vahingoittamatta itseään tai ilman, että sisarukset kärsii? Eikö hänelle voi antaa kykyjensä mukaista tekemistä? Hän voi vaikka värittää, kun muut lapset pelaa. Ei sen lapsen, jolla on rajoitteita, tarvitse aina tehdä samaa, kun niiden normaalien lasten. Oikeastaan aika tyhmää viedä se autistinen lapsi muiden mukana vaikka jonnekin hoploppiin ja pelätä koko ajan jotain kohtausta. Eikö toinen vanhempi voisi viedä lapset hoppariin ja toinen tekee sitten sen autistisen kanssa sellaista, mikä ei kuormita liikaa häntä? Tasa-arvo lasten kesken ei tuollaisessa perheessä toteudu muutenkaan ja eikö olisi myös sen autistisen lapsen parasta, että hänellä on tekemistä joka ei kuormita liikaa?

Vanhemmat kuormittuvat tuosta, jos pitää mennä lasten ehdoilla.

Tämä. Vanhemman tarpeet ovat tärkeimmät.

Vierailija kirjoitti:

Pelin alussa käydään säännöt läpi. Jos tuntuu pelin aikana, että pinna on autistisella pettämässä niin peli loppuu hänen kohdallaan siihen. Ja jos jo alussa on venkulointia niin peliin ei ole osallistumista. Ja itse voisin tehdä niin että opetuksen vuoksi järjestäisin useamman häviön hermoromahduksen saavalle peräkkäin, jotta tilannetta pystyisi treenata kaikessa rauhassa ja turvallisessa ympäristössä. Kyläpaikassa menee muuten sormi suuhun kavereiden vanhemmilla jos lapsestasi kuoriutuu peto häviön keskellä.

Hih tää tyyppi on muka tietoinen asiasta, mutta oikeasti ei tajua mitään. Et sä pysty kouluttamaan autistista millään häviöpeleillä. Ei ne aivot siitä miksikään muutu. Sä puhut nyt kasvatuksesta normaalille lapselle. Autistinen ei ole normaali lapsi. Ainoa mitä saat tollaisella kasvatuksella aikaan on lisää kuormitusta ja lisää aggressiota.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se reilua sisaruksille ole. Senhän nyt sanoo järkikin. Itse äitinä olen hyvin surullinen siitä asiasta, fakta on että sisarukset kärsivät.

Näin se kuitenkin menee, sisarukset joustavat. Esim ollaan tekemässä jotain mieluista. Autistinen lapsi kuitenkin syystä tai toisesta kuormittuu nopeasti sinä päivänä. Alkaa oireilla, tiedän että nyt täytyy heti lähteä kotiin ennenkuin melttari iskee todella. Silloin kaikilta jää kiva tekeminen kesken. Sisaruksia kiukuttaa mutta kotiin on lähdettävä. Eli kaikki muut joustaa koska autisti ei pysty.

Tämän takia yritän parhaani mukaan tehdä asioita myös sisarusten kanssa yksin. Että heille syntyisi hyviä kokemuksia ja olisi mukavaa yhteistä aikaa.

Perheessä jossa on esim vakavasti autistinen lapsi, sisarukset eivät valitettavasti saa elää täysin huoletonta normaalia elämää. Se on kammottavaa mutta valitettavasti totta.

Näin se on. Samoin monen muunkin sairauden kohdalla (tosin autismi ei varsinaisesti ole sairaus, mutta kuitenkin). Tosi hyvä, jos on mahdollista järjestää jokaiselle lapselle omaa aikaa. Perheen yhteisiä tekemisiä voi helpottaa ennakoimalla kaiken mahdollimman yksityiskohtaisesti autistille. Se vähentää kuormitusta. Päivään voi myös yrittää järjestää autistin kannalta sopivia taukoja (rauhallinen tila jossa ei turhia aistiärsykkeitä). Tarkka auikataulu ja rutiineista, kuten ruoka-ajoista kiinnipitäminen auttaa. Kuulosuojaimet ja aurinkolasit tarvittaessa. Tietysti riippuu siitä miten vaikea autismi on kyseessä auttaako mikään,ja minkä verran auttaa.