Oletko koskaan käynyt mielisairaalassa vierailemassa

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan luomu nainen on paras. Yököttää nämä "muovinaiset". Enkö  tilaisi sitten muovinukkea saman tien?

Öh?

Vierailija kirjoitti:

Oon käyny sukulaista katsomassa.

Oon sit ollu itekkin osastolla.

Toivottavasti ei tarttis enää mennä, ikinä.

Mikä siinä on pahinta?

Mun nuoruuden aikainen poikaystävä oli Peijaksen suljetulla viikon.

Olin tilanteesta kauhean ahdistunut ja itkin poikaystäväni isälle kun minua ei päästetty sinne osastolle vierailemaan.

No, en tiedä minkä tempun hän oikein teki koska minä sain vierailuoikeuden ja olin siellä osastolla tunteja päivässä.

Poikaystäväni oli lääkitty zombiksi ja hän nukkui paljon.

Minä viihdyin erinomaisesti muiden potilaiden seurassa.

Henkilökunta siellä pari kertaa murisi ettei mun pitäisi olla siellä niin kauan joka päivä muttei minuu uloskaan ajanut.

Poikaystävä kotiutui viikon jälkeen yhä lääkepökkyrässä ja monta reseptiä mukana.

Fiksumpia kuin esim. Putin ja Kremlin kellokkaansa.

Kaikki on suhteellista.

Olen ollut siellä "hoidossa" useampaan otteeseen, yli puoli vuotta yhteensä. Mitään psyykkistä sairautta minulla ei ole kuitenkaan diagnosoitu.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt mielisairaalassa tapaamassa kaveria ja entistä vaimoani. Minä itse elämäni 44v aikana olen ollut yhteensä noin 8 kk mielisairaalassa, Äiti ei tullut vierailulle tai kukaan "kaveri".

Kai siinä on jokin käsitystä pöpilässä huudetaan ulostetaan kaikkialle ja kaikki on kaakosta. :O

Kaosta. :D Kaakosta.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt. En muista mitään ihmeitä. Kaveri, jota kävin katsomassa, läksi kanssani kävelemään ulos. Oltiin pihalla hetkinen ja palattiin sit sisään. Meillä taisi olla joku aika, joka saatiin olla pihalla. Sit saatoin hänet sisään ja läksin itse pois. Ovet olivat lukittuja. En muista muuta erikoista kuin ne lukitut ovet. 

Onko ne samanlaisia kuin vanhusten hoitolaitoksissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt. En muista mitään ihmeitä. Kaveri, jota kävin katsomassa, läksi kanssani kävelemään ulos. Oltiin pihalla hetkinen ja palattiin sit sisään. Meillä taisi olla joku aika, joka saatiin olla pihalla. Sit saatoin hänet sisään ja läksin itse pois. Ovet olivat lukittuja. En muista muuta erikoista kuin ne lukitut ovet. 

Onko ne samanlaisia kuin vanhusten hoitolaitoksissa?

Oikeastaan joo.

Olen käväissyt elämäni aikana muutaman kerran katsomassa paria kolmea heppua.

Aika rauhallista oli. Kalpeita ihmisiä.

En vaikka olisi pitänyt 2 eri henkilöä tavata.

Vierailija kirjoitti:

Mun nuoruuden aikainen poikaystävä oli Peijaksen suljetulla viikon.

Olin tilanteesta kauhean ahdistunut ja itkin poikaystäväni isälle kun minua ei päästetty sinne osastolle vierailemaan.

No, en tiedä minkä tempun hän oikein teki koska minä sain vierailuoikeuden ja olin siellä osastolla tunteja päivässä.

Poikaystäväni oli lääkitty zombiksi ja hän nukkui paljon.

Minä viihdyin erinomaisesti muiden potilaiden seurassa.

Henkilökunta siellä pari kertaa murisi ettei mun pitäisi olla siellä niin kauan joka päivä muttei minuu uloskaan ajanut.

Poikaystävä kotiutui viikon jälkeen yhä lääkepökkyrässä ja monta reseptiä mukana.

Mitä tuosta tuli? Palautuiko ennalleen ilman lääkkeitä?

Olen ollut töissä Niuvanniemessä useammalla osastolla.

Olen käynyt tapaamassa sukulaisia. Rauhallista oli. Lapsena pelkäsin vähän setääni, kun oli niin kärttyinen aina kun käytiin katsomassa. Piti aina viedä sille tupakkaa. Myöhemmin toisen sukulaisen ollessa osastolla kaikki paikalla olevat nuoret oli ihan normaalin oloisia ihmisiä.

Olen nähnyt mielisairaaloita vain telkkarissa:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli siellä tutkittavana (onko adhdtä yms) niin saatiin vierailla. Kaikki kulki hoitajan kanssa. Aikuiset siis myös mitä nähtiin.

Ja mitens se sanonta menee, "Työntekijät ja potilaat erottaa vain avaimista."

Lapsena kerran kävin. 80- luvulla näki mielisairaalapotilaita käytävillä. Joku tuijotti tyhjänä eteenpäin, joku hyrräsi outoa liikettä ja joku puhui outoja. En pelännyt tai säikähtänyt. Olin varmaan n. 10v ja tiesin missä olin.

Tuo oli kyllä outoa, mutten todellakaan säikähtänyt. Vierailevilla lapsilla on ihmeen vahva toleranssi. Lapset eivät ole herkkiä lumihiutaleita.

Kyllä nuo näkemät mieleen jää, mutta ne on osa ymmärrystä ja yleissivistystä.

Vierailija kirjoitti:

Julkisella puolella ei osata erottaa sairautta ja lääkkeiden vaikutuksia sekä haittavaikutuksia.

Tyypillisesti hoidetaan seurausta syyn sijaan 😳🧐

Kertoisitko syyn hoidosta.

Ei siellä mitään ihmeellistä ole, olin hetken potilaana ja yllättäen törmäsin naapuriin, potilaana hänkin.

Ei kummastakaan tulis mieleenkään tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli siellä tutkittavana (onko adhdtä yms) niin saatiin vierailla. Kaikki kulki hoitajan kanssa. Aikuiset siis myös mitä nähtiin.

Ja mitens se sanonta menee, "Työntekijät ja potilaat erottaa vain avaimista."

Ja nimineulasta. Töissä ollessa tuntuu hyvältä, kun on vielä avaimet taskussa, siksi niitä niin mielellään kilisyttää.

Avaimet? Nykyään on elektroninen tunnistautminen heilauttamalla kättä. Kädessä ranne ja nopeasti puristaa ranneketta saa paikalle muita hoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut töissä Niuvanniemessä useammalla osastolla.

Ei, et sinä töissä ole ollut! Se on jotain terapiaa, että teillä potilailla teetetään jotain yksinkertaista työtä, kuten astioiden pesua, siivousta yms.