Oletko koskaan käynyt mielisairaalassa vierailemassa

En ole käynyt, mutta miniä sai sähköhoitoa ja minä mummona hoidin vastasyntyneen 

Olen käynyt mielisairaalassa tapaamassa kaveria ja entistä vaimoani. Minä itse elämäni 44v aikana olen ollut yhteensä noin 8 kk mielisairaalassa, Äiti ei tullut vierailulle tai kukaan "kaveri".

Kai siinä on jokin käsitystä pöpilässä huudetaan ulostetaan kaikkialle ja kaikki on kaakosta. :O

Vierailija kirjoitti:

Poika oli siellä tutkittavana (onko adhdtä yms) niin saatiin vierailla. Kaikki kulki hoitajan kanssa. Aikuiset siis myös mitä nähtiin.

Ja mitens se sanonta menee, "Työntekijät ja potilaat erottaa vain avaimista."

Lapsena kerran kävin. 80- luvulla näki mielisairaalapotilaita käytävillä. Joku tuijotti tyhjänä eteenpäin, joku hyrräsi outoa liikettä ja joku puhui outoja. En pelännyt tai säikähtänyt. Olin varmaan n. 10v ja tiesin missä olin.

Oon käyny sukulaista katsomassa.

Oon sit ollu itekkin osastolla.

Toivottavasti ei tarttis enää mennä, ikinä.

Olen käynyt lapsena äitiä katsomassa ja myöhemmin toistakin lähisukulaista.

Olen vieraillut viime vuosituhannella B-mielisairaalassa, isoäitini vietti siellä suuren osan elämäänsä. Se muistutti nykyisiä vanhusten hoivakoteja, tosin potilaissa oli nuorempiakin.

Julkisella puolella ei osata erottaa sairautta ja lääkkeiden vaikutuksia sekä haittavaikutuksia.

Tyypillisesti hoidetaan seurausta syyn sijaan 😳🧐

Olen käynyt, olen ollut asiakkaanakin

En, mutta olen ollut potilaana.

Tämän elokuvan myötä kiellettiin lobotomialeikkaukset epäinhimillisinä.

Olen käynyt. Ei mitään ihmeellistä.

Kyllä olen., useinkin. Juttelin paljon muidenkin potilaiden kuin vain sen, ketä menin tervehtimään.

Ihan kaikkienkanssa ei saanut keskustelua aikaan,ksoka olivat niin vahvasti lääkittyjä.

Älykästä porukkaa, oikeasti. Ja huomattavasti myötätuntoisempaa kuin suurin osa palstalaisista.

Olen käynyt hylätyssä mielisairaalassa kuin myös sukulaistani tapaamassa sellaisessa sairaakassa.

Olen käynyt. Kävin sieltä hakemassa tuttavani kävelylle. Häntä ei päästetty ulos ilman seuraa.

Olen ja melkein kuin elokuvissa sellainen kartano missä aidat ympärillä 😅

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tämän elokuvan myötä kiellettiin lobotomialeikkaukset epäinhimillisinä.

Plaah ei totta.

Olen käynyt. En muista mitään ihmeitä. Kaveri, jota kävin katsomassa, läksi kanssani kävelemään ulos. Oltiin pihalla hetkinen ja palattiin sit sisään. Meillä taisi olla joku aika, joka saatiin olla pihalla. Sit saatoin hänet sisään ja läksin itse pois. Ovet olivat lukittuja. En muista muuta erikoista kuin ne lukitut ovet. 

Eino Grönillä on Atzheimerin tautia sairastava vaimo ja silti hänellä on uusi naisystävä.

"Eino Grön, 80, ei suunnittele avoliittoa naisystävänsä kanssa - Marjatta-vaimo hoitokodissa: ”Jouluaattona käyn hänen luonaan”.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/c0d307f0-5d41-4f44-811e-949e69…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli siellä tutkittavana (onko adhdtä yms) niin saatiin vierailla. Kaikki kulki hoitajan kanssa. Aikuiset siis myös mitä nähtiin.

Ja mitens se sanonta menee, "Työntekijät ja potilaat erottaa vain avaimista."

Lapsena kerran kävin. 80- luvulla näki mielisairaalapotilaita käytävillä. Joku tuijotti tyhjänä eteenpäin, joku hyrräsi outoa liikettä ja joku puhui outoja. En pelännyt tai säikähtänyt. Olin varmaan n. 10v ja tiesin missä olin.

Lapset ei säikähdä, jos ne tietää etukäteen, mitä on tulossa.

Olen käynyt monessakin paikassa ja useita ihmisiä tapaamassa, myös vankimielisairaalassa. Mitä sitten? Mitä haet tällä aloituksella?