En haluakaan psykologiksi enää

ihmiset muuttuu sitä myötä kun ikä karttuu. Psykologit voi tehdä paljon muutakin kun suoraa asiakastyötä. On erilaista tutkimusta sun muuta. Toki jos tuntuu, että koko ala on jo menettänyt hohtonsa ei kannata pääsykokeisiin mennä. Voit jatkaa työtäsi tai kokeilla jotakin muuta työtä. Sairaanhoitajan paperilla pääsee myös esim. vakuutusyhtiöihin töihin.

ihmisten auttamishalu on hyvä, mutta nykyään on tosiaan niin paljon ihmisiä, jotka ovat valmis ns. imemään sut kuiviin...eli takerrutaan eikä autettavat halua auttaa itse itseään vain kaikki pitäisi tulla muiden tekemänä valmiina. Senkin jälkeen saattaa tulla märinää, että väärin autettu, pitäisi saada enemmän etc.

Psykologin koulutuksellahan voi tehdä hyvin paljon erilaisia töitä, jos se aihepiiri kuitenkin kiinnostaa.

Kaikkea tutkimukseksta HR-puoleen jne, ei siis tarvitse tehdä perus asiakastyötä jos se ei inspiroi

Vierailija kirjoitti:

ihmisten auttamishalu on hyvä, mutta nykyään on tosiaan niin paljon ihmisiä, jotka ovat valmis ns. imemään sut kuiviin...eli takerrutaan eikä autettavat halua auttaa itse itseään vain kaikki pitäisi tulla muiden tekemänä valmiina. Senkin jälkeen saattaa tulla märinää, että väärin autettu, pitäisi saada enemmän etc.

Tämä on ihan hirveää, mutta olen itse kokenut tosi kovia asioita, mutta ollut aina sisukas. Sairaanhoitajan työssä tuntuu, että potilaat eivät edes yritä. Kaikki pitäisi tehdä puolesta. Ei jakseta nousta edes sängystä ylös, vaikka fyysiset voimavarat antaisivat myöden. Eikä ole edes mitään diagnooseja taustalla. Kävelevä pyytää täyttämään vesilasin, vaikka kraana on 2 metrin päässä. Yksi tiputti tavaransa tarkoituksella ja käski minun nostaa sen. Vaatteitakaan ei jakseta itse laittaa päälle, vaikka ollaan kotiin menossa ja väitetään siellä pärjäävänsä. Valitetaan myös hirveitä kipuja, vaikka selataan vain sängyssä puhelinta. Olen kyynistynyt tässä työssä. En tätä koskaan halunnut edes tehdä. Tämän piti vain olla väylä psykoterapeutiksi. En silti osannut odottaa mitä tämä työ on ja kuinka paljon hoitajaa halveksintaan. 

Ap

Älä nyt enempää aikaa ja energiaa hukkaa alaan, jota noin vihaat. Mieti jotain ihan muuta.

Moni varmasti kauhistuu nyt tästä mitä tänne kirjoitan, mutta en sensuroi itseäni. Tuntuu, että kaikki olettavat hoitajan olevan joku enkeli ja pyhimys, joka hyvää hyvyyttään tekee kaiken.

Ap

Ajattele sitä eroa palkassa. Ja että voit tehdä psykologin koulutuksella muutakin työtä. Taustasi hoitajana antaa arvokasta osaamista moneen hommaan

Vierailija kirjoitti:

Moni varmasti kauhistuu nyt tästä mitä tänne kirjoitan, mutta en sensuroi itseäni. Tuntuu, että kaikki olettavat hoitajan olevan joku enkeli ja pyhimys, joka hyvää hyvyyttään tekee kaiken.

Ap

Haluaisitko mennä juttelemaan tuosta jollekin?

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt enempää aikaa ja energiaa hukkaa alaan, jota noin vihaat. Mieti jotain ihan muuta.

Niin, mutta mitä se muu on? Koko elämäni olen vain odottanut, että se alkaa, kun sitten pääsen psykologiksi. Kaikelta putosi pohja. Samalla minusta tuntuu, koska olen ollut tästä avoin, että minun täytyy kuitenkin näyttää muille, että pääsisin etteivät he luule, että minulla ei ollut rahkeita. Hullua. Ei minua oikeasti kiinnosta nuo ihmiset tai heidän mielipiteensä minusta tai mistään minuun liittyvästä. 

Ap

No mitäs tuosta. Aika moni kuvittelee asioita ihan toisin kuin käytäntö sitten osoittaa. Turha noita miettiä. Ei muuta kuin sille alalle, mikä ei ahdista.

Olisko vaikka koodarin homma sulle sopiva?

Itsekin kuvittelin joskus nuorena, että aloittaisin terapeuttiopinnot. Valmistuin kuitenkin sossuksi ja kyynistyin täysin. En voi lukea enää edes uutisiakaan, kun näen sieluni silmin ne ihmispaskat erilaisten uutisten taustalla. Ei minua huvita palvella näiden asioita. Haluan vain olla rauhassa ja selvitä eläkkeelle, niin että voin muuttaa mökkiin keskelle metsää koirani kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihmisten auttamishalu on hyvä, mutta nykyään on tosiaan niin paljon ihmisiä, jotka ovat valmis ns. imemään sut kuiviin...eli takerrutaan eikä autettavat halua auttaa itse itseään vain kaikki pitäisi tulla muiden tekemänä valmiina. Senkin jälkeen saattaa tulla märinää, että väärin autettu, pitäisi saada enemmän etc.

Tämä on ihan hirveää, mutta olen itse kokenut tosi kovia asioita, mutta ollut aina sisukas. Sairaanhoitajan työssä tuntuu, että potilaat eivät edes yritä. Kaikki pitäisi tehdä puolesta. Ei jakseta nousta edes sängystä ylös, vaikka fyysiset voimavarat antaisivat myöden. Eikä ole edes mitään diagnooseja taustalla. Kävelevä pyytää täyttämään vesilasin, vaikka kraana on 2 metrin päässä. Yksi tiputti tavaransa tarkoituksella ja käski minun nostaa sen. Vaatteitakaan ei jakseta itse laittaa päälle, vaikka ollaan kotiin menossa ja väitetään siellä pärjäävänsä. Valitetaan myös hirveitä kipuja, vaikka selataan vain sängyssä puhelinta. Olen kyynistynyt tässä työssä. En tätä koskaan halunnut edes tehdä. Tämän piti vain olla väylä psykoterapeutiksi. En silti osannut odottaa mitä tämä työ on ja kuinka paljon hoitajaa halveksintaan. 

Ap

Sinun pitää olla kovempi, kovettaa itsesi. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta tuo että asiakkaat/potilaat yrittää palveluttaa kertoo että olet liian kiltti (paradoksi, tiedän). Mutta maailma on ruma paikka, sairas ihminen osaa olla ikävä ja ilkeä, ihmisen luonteenpiirteet ja ällöttävimmät vietit saattavat nostaa päätään ja jos nämä näkevät liian kiltin hoitajan, ne alkavat alistaa. Ja jos ei itse pysty vetämään rajojaan, se tulee kotiin mukana ja alkaa nakertaa kuten sinulle on käynyt. Taistele tai pakene - siinä sinun vaihtoehtosi. Olen käynyt saman aikanaan läpi ja pakottanut itseni kovaksi. Se oli vaikeaa, mutta onnistui. Nyt katson kun moni nuori hoitaja kamppailee saman asian kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt enempää aikaa ja energiaa hukkaa alaan, jota noin vihaat. Mieti jotain ihan muuta.

Niin, mutta mitä se muu on? Koko elämäni olen vain odottanut, että se alkaa, kun sitten pääsen psykologiksi. Kaikelta putosi pohja. Samalla minusta tuntuu, koska olen ollut tästä avoin, että minun täytyy kuitenkin näyttää muille, että pääsisin etteivät he luule, että minulla ei ollut rahkeita. Hullua. Ei minua oikeasti kiinnosta nuo ihmiset tai heidän mielipiteensä minusta tai mistään minuun liittyvästä. 

Ap

Ei sitä pysty kukaan muu kuin sinä selvittämään, millainen työ sulle olisi mieleistä. Kertomasi perusteella ei ainakaan mitään ihmisläheistä varmaankaan. Onhan siinä työtä päästä takaisin raiteille, kun elämältä on pohja pudonnut. Se nyt olisi kuitenkin järjetöntä, että puskisit eteenpäin asiassa, jota inhoat. Ja tosiaan, näyttääksesi ihmisille, joiden mielipiteellä ei ole merkitystä. Sinä se joudut kuitenkin valintojesi kanssa elämään ja niiden seuraukset sietämään, ei kukaan muu.

Vierailija kirjoitti:

Moni varmasti kauhistuu nyt tästä mitä tänne kirjoitan, mutta en sensuroi itseäni. Tuntuu, että kaikki olettavat hoitajan olevan joku enkeli ja pyhimys, joka hyvää hyvyyttään tekee kaiken.

Ap

Anna tulla vaan. Et nimittäin ole ajatuksinesi yksin. 

-ohis

Hoitoalalle susta ei tosiaan ole.

Siinä vaaditaan sekä fyysistä että henkistä voimaa ja osaamista.

Sairaat eivät todellakaan hyödy millään tavoin hoitsusta, joka valittaa ja ilmiselvästi on kipeämpi kuin varsinaiset potilaat.

Ihmiset joutuvat sairaalaan hyvästä syystä. Hoitajan tulee ymmärtää tämä ihan perusasia.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin kuvittelin joskus nuorena, että aloittaisin terapeuttiopinnot. Valmistuin kuitenkin sossuksi ja kyynistyin täysin. En voi lukea enää edes uutisiakaan, kun näen sieluni silmin ne ihmispaskat erilaisten uutisten taustalla. Ei minua huvita palvella näiden asioita. Haluan vain olla rauhassa ja selvitä eläkkeelle, niin että voin muuttaa mökkiin keskelle metsää koirani kanssa.

Ymmärrän täysin ♥ Ihmiset käyttäytyvät törkeästi, vaikka heitä yrittäisi vain auttaa. Sanovat maksaneensa veroja jne. Lääkäreitä kohtaan ollaan kyllä enkeleitä, mutta hoitajaa puretaan kaikki paha olo. Millä muulla alalla kuin sotealalla tämä olisi sallittua? Kollegatkin ovat sitä mieltä, että kaikki iskut ja haukut kuuluu vain kestää. Ne kuuluvat alaan ja en ymmärrä miksi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalle susta ei tosiaan ole.

Siinä vaaditaan sekä fyysistä että henkistä voimaa ja osaamista.

Sairaat eivät todellakaan hyödy millään tavoin hoitsusta, joka valittaa ja ilmiselvästi on kipeämpi kuin varsinaiset potilaat.

Ihmiset joutuvat sairaalaan hyvästä syystä. Hoitajan tulee ymmärtää tämä ihan perusasia.

Viestiltäsi putosi koko pohja hoitsusanan kohdalla. En jaksanut lukea, sori.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt enempää aikaa ja energiaa hukkaa alaan, jota noin vihaat. Mieti jotain ihan muuta.

Niin, mutta mitä se muu on? Koko elämäni olen vain odottanut, että se alkaa, kun sitten pääsen psykologiksi. Kaikelta putosi pohja. Samalla minusta tuntuu, koska olen ollut tästä avoin, että minun täytyy kuitenkin näyttää muille, että pääsisin etteivät he luule, että minulla ei ollut rahkeita. Hullua. Ei minua oikeasti kiinnosta nuo ihmiset tai heidän mielipiteensä minusta tai mistään minuun liittyvästä. 

Ap

Jos sua ei oikeasti kiinnosta ihmiset ja niitten mielipiteet, niin et kokis että tarvis näyttää muille pääseväsi sinne.

Minun mielestä psykologian nimi pitäisi muuttaa terveyspsykologiaksi. 

Väärä nimi houkuttelee liikaa tai vääränlaisia hakijoita. Ihmismieltä tutkitaan jo filosofiassa, kirjallisuustieteissä, kasvatustieteessä, teologiassa yms. mutta niihin ei yhdistetä samaa valtaa ja statusta kuin terveyspsykologiaan. Elokuvat kuten "Kuudes Aisti" ovat myös romantisoineet terveyspsykologin ammattia. 

Koska sana 'psykologia' tuntuu kattavan kaiken maan ja taivaan väliltä, nuori hakija voi ajatella, että hän oppii kaiken kaikesta käymällä yliopistotutkinnon. Jos näin olisi, sitten ei tarvittaisi sosiologiaa, filosofiaa tai esim.sosiaalipsykologiaa. 

Terveyspsykologin eli nykynimeltään psykologin ydinosaamista on tietynlaisten arvioiden tekeminen koulujen, työterveyden, yritysten yms. tarpeisiin. Terveyspsykologi ei ole ihmismielen yleisasiantuntija, vaan laillistettu terveydenhuollon ammattilainen. Jos hän olisi yleistietäjä, ei markkinointia, antropologiaa ja muuta tarvittaisi. 

Jos auttava juttelu ihmisten kanssa kiinnostaa, psykologi on silti hyvä ammatti, mutta tätä työtä tekevät monet muutkin kuin terveyspsykologit ja AP:kin on tämän oivaltanut.