Lue keskustelun säännöt.
Miksi äiti on perheen likasanko?
17.12.2022 |
Muut eli lapset ja mies kiukuttelee juuri äidille, jos jokin asia on huonosti tai hoitamatta tai vain väsyttää ja tekee mieli kiukutella. Juuri äitiä vaaditaan hoitamaan kaikki hankalampi. Juuri äidin odotetaan venyvän ja jaksavan mitä vain. Miksi näin? Ja miten tästä roolista pääsee irti?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös minä äitinä joudun aina olemaan se kurinpitäjä, muistuttaja ja ikävä ihminen. Mies on tossu, joka haluaa olla aina kiva.
Lasten kiukuttelun äidille allekirjoitan, mutta että mieskin purkaisi kiukkunsa minuun? Vaihda ap miestä.
Niin se jostain syystä menee. Äiti usein koetaan kaikista läheisimmäksi ihmiseksi ja ensisijaiseksi turvan ja huolen antajaksi ja siksi äitin niskaan tulee kaadettua kaikki. Voisivathan ne isätkin ottaa myös sitä kuormaa vastaan, mutta jostain syystä isätkin suhtautuvat vaimoonsa niin kuin äitiinsä!
Äidit ovat usein liberaaleja tunnekasvattajia jotka kokevat, että lapsilla on oikeus ilmaista tunteitaan rajoituksetta. Isällä sen sijaan on tyypillisesti kurittajan rooli eikä isä kauaa kuuntele turhaa länkytystä vaan tekee siitä lopun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisten miesten kanssa olette oikein lisääntyneet? Ikävä lukea tällaista.. Meillä ei onneksi kukaan ole "likasanko", mies ja minä pidämme molemmat kuria ja lapset kiukuttelevat silloin tällöin molemmille. Vastaavasti hyvät päivät ja viikot jakautuvat tasan kaikkien kesken.
Vierailija kirjoitti:
Äidit ovat usein liberaaleja tunnekasvattajia jotka kokevat, että lapsilla on oikeus ilmaista tunteitaan rajoituksetta. Isällä sen sijaan on tyypillisesti kurittajan rooli eikä isä kauaa kuuntele turhaa länkytystä vaan tekee siitä lopun.
Ei vaan isä on ihan yhtä tunne-elämältään vastuuntunnoton kuin mukulatkin ja tarvitsisi itse ensiksi kasvatusta, jotta kykenisi edes sanomaan mitään järkevää ja kasvattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole, enkä ole koskaan ollut, sillä en suostuisi siihen.
Kyllä se on itsestä kiinni alistuuko likasangoksi, mikään pakko ei ole.
En ikinä huolisi miestä joka kaataisi pahan olonsa ja kiukkunsa päälleni, saatikka sovinistia joka kuvittelisi olevansa minun yläpuolellani. Lapset saattavat kiukutella, mutta äidille sen paremmin kuin isällekään ei hypitä silmille, ei haistatella, ei käyttäydyttävä huonosti.
Hyvä käytös ja toisten huomioon ottaminen opitaan jo pienestä, mitään huutoa ja rangaistuksia ei siihen tarvita.
Siitä on sitten nyvä jatkaa kun tullaan siihen ikään että pitää pärjätä yhteiskunnassa ja työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole, enkä ole koskaan ollut, sillä en suostuisi siihen.
Kyllä se on itsestä kiinni alistuuko likasangoksi, mikään pakko ei ole.
En ikinä huolisi miestä joka kaataisi pahan olonsa ja kiukkunsa päälleni, saatikka sovinistia joka kuvittelisi olevansa minun yläpuolellani. Lapset saattavat kiukutella, mutta äidille sen paremmin kuin isällekään ei hypitä silmille, ei haistatella, ei käyttäydyttävä huonosti.
Hyvä käytös ja toisten huomioon ottaminen opitaan jo pienestä, mitään huutoa ja rangaistuksia ei siihen tarvita.
Siitä on sitten nyvä jatkaa kun tullaan siihen ikään että pitää pärjätä yhteiskunnassa ja työelämässä.
Joopajoo. Helppo se on sanoa. En minäkään mielestäni suostu siihen, vaan joka kerta laitan muille rajat. Silti, vuosienkin rajojen laittamisen jälkeen he jaksaa samaa vielä yrittää. Ja miehestä kuoriutui tällainen vasta, kun olimme jo perheellistyneet. Ei hän ennen lapsia tällainen ollut. Että enpä osannut arvata, että näin käy.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit ovat usein liberaaleja tunnekasvattajia jotka kokevat, että lapsilla on oikeus ilmaista tunteitaan rajoituksetta. Isällä sen sijaan on tyypillisesti kurittajan rooli eikä isä kauaa kuuntele turhaa länkytystä vaan tekee siitä lopun.
Ei vaan isä on ihan yhtä tunne-elämältään vastuuntunnoton kuin mukulatkin ja tarvitsisi itse ensiksi kasvatusta, jotta kykenisi edes sanomaan mitään järkevää ja kasvattavaa.
Tämäpä juuri.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole, enkä ole koskaan ollut, sillä en suostuisi siihen.
Kyllä se on itsestä kiinni alistuuko likasangoksi, mikään pakko ei ole.
En ikinä huolisi miestä joka kaataisi pahan olonsa ja kiukkunsa päälleni, saatikka sovinistia joka kuvittelisi olevansa minun yläpuolellani. Lapset saattavat kiukutella, mutta äidille sen paremmin kuin isällekään ei hypitä silmille, ei haistatella, ei käyttäydyttävä huonosti.
Hyvä käytös ja toisten huomioon ottaminen opitaan jo pienestä, mitään huutoa ja rangaistuksia ei siihen tarvita.
Siitä on sitten nyvä jatkaa kun tullaan siihen ikään että pitää pärjätä yhteiskunnassa ja työelämässä.
Ei se nyt ihan noinkaan ole että ei ole pakko suostua. Miehen voi tietenkin heittää pellolle. Mutta lapsia oikein ei. Ja kasvattamisella voi vaikuttaa lapsiin cain osittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä äiti on käyttänyt aina muita likasankonaan.
Ihan yksinkertaisesti sanomalle että äiti ei nyt jaksa, suljet oven ja lähdet ulos. Teet 3-6 tunnin "lenkin" ja tulet takaisin rauhoittuneen ja levänneenä. Arvostusta ei saa jos omaa arvoaan ei tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan yksinkertaisesti sanomalle että äiti ei nyt jaksa, suljet oven ja lähdet ulos. Teet 3-6 tunnin "lenkin" ja tulet takaisin rauhoittuneen ja levänneenä. Arvostusta ei saa jos omaa arvoaan ei tunne.
Ja jättää pienet lapset yksin kotiin vai?
Se on naisen paikka tässä maailmassa. Aina ollut.
Tuntuu että äidit ovat Suomessa koko yhteiskunnan likasanko... Itse olen lapseton sinkku (juurikin SE lapseton sinkku) mutta kyllä välillä hirvittää kuinka rumasti suomalaisäideistä puhutaan. Ihan kuin ihmisillä olisi suhteellisuudentaju aivan hukassa!
Kiitos kaikille äideille ja muillekin kasvattajille, myös meiltä lapsettomilta sinkuilta, te teette arvokasta työtä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että äidit ovat Suomessa koko yhteiskunnan likasanko... Itse olen lapseton sinkku (juurikin SE lapseton sinkku) mutta kyllä välillä hirvittää kuinka rumasti suomalaisäideistä puhutaan. Ihan kuin ihmisillä olisi suhteellisuudentaju aivan hukassa!
Kiitos kaikille äideille ja muillekin kasvattajille, myös meiltä lapsettomilta sinkuilta, te teette arvokasta työtä.
No juuri näin. Julkisessa keskustelussa äidit tekee aina väärin, teki ne mitä tahansa. Jos äidit on kotona pitkään lasten kanssa, niin se on paha teko, koska pitäisi olla työelämässä mahdollisimman paljon. Jos taas äidit menee töihin lasten ollessa pieniä, niin he ovat liian vähän lasten kanssa ja sysäävät kasvatusvastuun päiväkodille, ja se on paha teko se. Jos äiti on joskus kännykällä niin hyi hyi kamala teko, koska kaikki aika pitää olla läsnä lapselle. Mutta äidin pitää silti pysyä erittäin kärryillä kaikista uusista aplikaatioista ja someista ja digijutuista, jotta pystyy valvomaan lastensa kännykän käyttöä ja sovelluksia. Miten tahansa lastaan kasvattaa, niin se on ainakin varmasti aivan väärin tehty, vaikka miten parhaansa yrittäisi. Syyllistämisen määrä ei koskaan lopu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole, enkä ole koskaan ollut, sillä en suostuisi siihen.
Kyllä se on itsestä kiinni alistuuko likasangoksi, mikään pakko ei ole.
En ikinä huolisi miestä joka kaataisi pahan olonsa ja kiukkunsa päälleni, saatikka sovinistia joka kuvittelisi olevansa minun yläpuolellani. Lapset saattavat kiukutella, mutta äidille sen paremmin kuin isällekään ei hypitä silmille, ei haistatella, ei käyttäydyttävä huonosti.
Hyvä käytös ja toisten huomioon ottaminen opitaan jo pienestä, mitään huutoa ja rangaistuksia ei siihen tarvita.
Siitä on sitten nyvä jatkaa kun tullaan siihen ikään että pitää pärjätä yhteiskunnassa ja työelämässä.
Ei se nyt ihan noinkaan ole että ei ole pakko suostua. Miehen voi tietenkin heittää pellolle. Mutta lapsia oikein ei. Ja kasvattamisella voi vaikuttaa lapsiin cain osittain.
Voimaantunut tosimamma heittää lapsetkin pellolle.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kiukuttelun äidille allekirjoitan, mutta että mieskin purkaisi kiukkunsa minuun? Vaihda ap miestä.
Aplle myöhäistä kun jälkikasvu on tehty, se on vain yritettävä sietää tai olla yksin. Mutta varoituksen sana muille (naimattomille naisille).
En tiedä. Näin se meilläkin on.
Ja loppuviimemmäksi osana on myös se loputon muistuttaminen ja usein myös sitten se, että on pakko tehdä ne asiat, joita muut ei vaan saa aikaiseksi.