Onko nykyään normaalia, että lapset eivät voi olla hiljaa sitä hetkeä, kun kulkevat porraskäytävässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärtänyt tätä kunnolla ennen omia lapsia.

Itse lapsena olin aina kusi sukassa jos oli vieraita näkemässä. Olin siinä käsityksessä, että minut voidaan viedä vankilaan tai lastenkotiin jos olen mitenkään häiriöksi. Selkäänkin saatiin siihen aikaan jos vanhemmilta sattui hermo menemään. Ihmettelin kurittomia lapsia jotka eivät osaa niellä itkuaan hiljaa ja peittämään tarpeitaan, jotka voisivat ärsyttää aikuisia.

Nykyään on vähän erilaista. Minun lapseni eivät ole koskaan joutuneet esim. itkemään pelosta kotona. Tunteiden patoamiseen ei muutenkaan kannusteta, koska se on epätervettä ja ruokkii ahdistusta. Valitettavasti tunteiden näyttämisestä lähtee lasten tapauksessa ääntä. Pikkulapsille ei valitettavasti ole aamulla ennen kukonlaulua mieleen laittaa kurahousuja päälle ja lähteä räntäsateeseen. Valitettavasti ei vanhemmatkaan voi odotella puolta päivää töihin lähdön kanssa koska lapsilla on parempi hetki. Siksi lähtee ääntä.

Nykyään on paremmin kuin ennen, vaikka naapureille varmaan rankkaa. Me asumme metsän keskellä okt:ssa, ja monet kerrat kyllä kiittänyt että ei tarvitse käydä läpi tätä jossain 100 asunnon kaikuvassa rappukäytävässä.

Sinulla on näköjään kokemusta kahdesta ääripäästä. Kyllä ennenkin on osattu kasvattaa lapsia ilman selkäsaunoja tuntemaan ne tunteensa ilman jatkuvaa älämölöä. Ja jotkut osaavat kasvattaa nykyäänkin. Onneksi te asutte kuitenkin siellä metsän keskellä, niin etteivät lapsenne aamuiset itkupotkuraivarit ja muut tunteiden näyttämiset häiritse muita ihmisiä.

Vielä 60-luvulla (ja vuosituhansia sitä ennen...) käytännössä kaikissa perheissä annettiin selkäsaunoja.

Ei todellakaan annettu. Toki se oli yleisempää siihen aikaan, muttei se ole koskaan ollut mikään kaikkia perheitä koskeva käytäntö.

"Käytännössä kaikissa" on eri asia kuin "kaikissa". Tietenkin aina on pieni marginaali toisinajattelijoita.

Ainakaan omakotiasujat eivät osaa olla mölisemättä rappukäytävissä. Ei aikuiset eikä lapset. Ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat lapsia, mutta rajansa kaikella. Ennen, jos ei osannut olla, sai luunapin tai tukkapöllyä. Ja pelkästään terveydeksi oli sellainen. Eikä loputtomiin sitä, että viittisiksä eksäviittis Jannica-Yessika olla kunnolla.

Paljon on hyvin käyttäytyviä lapsia, joita on vaan kasvatettu. Ei kuritettu. Kurittamista harrastaa vain ne, jotka ei osaa kasvattaa; joiden vaihtoehdot on tehdä kipeää tai olla tekemättä yhtään mitään.

Kyllä taas erottaa nää tukkapöllyä saaneet, jotka katkerana sisään päin itkien huutaa, että ihan hyviä heistäkin tuli.

Kuritus on keksitty siksi, että ihmiset ovat käytännön elämässä havainneet, että lapset eivät useinkaan tottele pelkkää suusanallista ohjausta. Ihan niin kuin rikoslaissa on rangaistussäädökset sitä varten, että iso osa ihmisistä ei tottele lakia jos rangaistuksen uhkaa ei ole.

Voi kun ne "kurituksen" tekijät saisivat rangaistuksen tekemistään pahoinpitelystään. Vaan mitenkä se lapsi enää vuosien/vuosikymmenten jälkeen voisi mitään ilmoitusta tehdä, kun teko on jo rikosoikeudellisesta näkökulmasta vanhentunut? Sain kerran tällä palstalla vinkin, että "osta pesäpallomaila ja lähde kostamaan", mutta mitä siitä seuraisi muuta kuin että saisin itse syytteen? Vaan tekijä ei. Sairasta. 

Sossutalon arkea. Ole tyytyväinen jos et saa nyrkistä.

Normaalia se oli myös ennenvanhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lapset eivät saa näkyä eikä kuulua. Sairas yhteiskunta.

Kuka niin on sanonut? Hyvät käytöstavat ja toisten huomioiminen taitavat olla sinulle tuntematon käsite.

Olen mm. todistanut tilannetta että pieni vauva itkee bussissa ja joku huusi että turpa kiinni, taapero iloisesti selitti jotain kahvilassa ja sekin häiritsi rouvaa vieressä pöydässä. Suomi on omituinen maa ja suomalaiset vielä omituisempia, ei toki kaikki.

Taas tää sama väsynyt argumentti. Ehkä olet sitten todistanut myös esimerkiksi ranskalaisten lasten hyviä käytöstapoja tai vieraillut Keski-Euroopan kouluissa joissa lapset aloittavat taaperoina?

Tämän ketjun aloituksessa ei ole kyse vauvan itkusta vaan siitä, että isommille lapsille ei välitetä opettaa naapurien ja kanssaihmisten huomiointia yhtään. Mikä teitä Suomi on paska maa -vääntelijöitä vaivaa, mitä kulttuuria tänne tuo se että lasten ei tarvitse nähdä mallista ja kuulla ohjeita siihen, että eletään rinnakkain ja kohdellaan kivasti muita ihmisiä? Lapset eivät usein edes tervehdi kun tapaan heitä työssäni.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärtänyt tätä kunnolla ennen omia lapsia.

Itse lapsena olin aina kusi sukassa jos oli vieraita näkemässä. Olin siinä käsityksessä, että minut voidaan viedä vankilaan tai lastenkotiin jos olen mitenkään häiriöksi. Selkäänkin saatiin siihen aikaan jos vanhemmilta sattui hermo menemään. Ihmettelin kurittomia lapsia jotka eivät osaa niellä itkuaan hiljaa ja peittämään tarpeitaan, jotka voisivat ärsyttää aikuisia.

Nykyään on vähän erilaista. Minun lapseni eivät ole koskaan joutuneet esim. itkemään pelosta kotona. Tunteiden patoamiseen ei muutenkaan kannusteta, koska se on epätervettä ja ruokkii ahdistusta. Valitettavasti tunteiden näyttämisestä lähtee lasten tapauksessa ääntä. Pikkulapsille ei valitettavasti ole aamulla ennen kukonlaulua mieleen laittaa kurahousuja päälle ja lähteä räntäsateeseen. Valitettavasti ei vanhemmatkaan voi odotella puolta päivää töihin lähdön kanssa koska lapsilla on parempi hetki. Siksi lähtee ääntä.

Nykyään on paremmin kuin ennen, vaikka naapureille varmaan rankkaa. Me asumme metsän keskellä okt:ssa, ja monet kerrat kyllä kiittänyt että ei tarvitse käydä läpi tätä jossain 100 asunnon kaikuvassa rappukäytävässä.

Ok, koska meillä on kolme alle kouluikäistä, jotka eivät aamuisin saa itkupotkuraivareita kurahaalarien pukemisesta, he joutuvat Patoamaan Tunteensa. Aikamoista potaskaa huutelet sieltä perämetsästä. Kantsisko vaikka tarkistaa omaa tunteiden ilmaisua ja viestimistä lasten suuntaan, keksiä yhdessä tapoja tehdä aamuista sujuvampia? Meidän ero taitaa olla siinäkin, että vaikka ajattelen myös seinänaapureita, en itsekään halua asua minkään huutosakin kanssa. Meillä omakin perhe haluaa että aamut ovat mukavia.