Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään normaalia, että lapset eivät voi olla hiljaa sitä hetkeä, kun kulkevat porraskäytävässä?
17.12.2022 |
Meidän ennen niin rauhalliseen rappuun on tullut muutama lapsiperhe ja en vaan käsitä sitä, että aina kun ovat siirtymässä asunnolta ulos tai päinvastoin, alkaa se järkyttävä meteli, joka kaikuu pitkin porraskäytävää. Vääävääväävävää tauotonta huutoa ja kitinää aina.
Siis sen ikäisiä lapsia, jotka osaa puhua, eli ei ole kyse vauvan itkusta nyt.
Eikö niille voi sanoa, että nyt turpa kiinni siihen asti, että ollaan ulkona?
Kommentit (47)
Porraskäytävissä on kiva kaiku.
Siitä lapset tykkää.
Antaa poveria ilmaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat lapsia, mutta rajansa kaikella. Ennen, jos ei osannut olla, sai luunapin tai tukkapöllyä. Ja pelkästään terveydeksi oli sellainen. Eikä loputtomiin sitä, että viittisiksä eksäviittis Jannica-Yessika olla kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. annan sulle ilmaisen neuvon. Muuta se minkä voit muuttaa, jos tarve on. Ja sopeudu siihen mitä et voi muuttaa, sillä toisia et todellakaan voi muuttaa.
Pääset paljon helpommalla elämässä, jos et valita kaikista toisten tekemisistä.
Kerrostalossa on olemassa järjestyssäännöt, jotka koskevat kaikkia. Myös lapset voi ja pitää opettaa noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Siitä on kaikille hyötyä nyt ja tulevaisuudessa.
Missään kerrostalossa ei kielletä rapussa äntelyä. Sitäpaitsi talojen järjestyssäännöillä voi pyyhkiä pyllynsä, niin lainvoimaisia ne ovat.
tälläinen suhtautuminen kiteyttää näiden metelijöiden ajatusmaailman, metelöinti ei ole kielletty, joten menen kun prkln metsäläinen :D Jotkut ilmeisesti edelleen yrittävät opettaa lapsilleen käytöstapoja oli sitten rappukäytävässä/kaupassa tms. Toki jos vanhemmalla itsellä näitä ei ole, on hiukan vaikea ammentaa näitä jostakin. Kukaan ei oleta että rappukäytävässä mennään huopatossuillaan hipihiljaa, mut joku järki kuitenkin.
Kuule mä en metelöi rapussa eikä mun lapset tee niin, mutta ap:n kaltaiset kitisijät ottaa pannuun. Joistakin lapsista nyt vaan lähtee ääntä. Ja edelleenkään ap ei tällä rutinallaan saa niitä lapsia hiljaisiksi. Nostaa vain omaa verenpainettaan yrittäessään.
No ap hiljenikö ne lapset tästä vuodatuksestasi? Taisit vain saada kaikki palstan äidit suututettua. Mitään konkreettista apua ei tullut.
Miten niin nykyään. Me lapsena juostiin isossa lössissä rinkuttamassa naapureitten ovikelloja ja juostiin karkuun. Katoavaa kansanperinnettä, kun mulle ei vielä kukaan ole tehnyt niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normi lapsia ne on
Niin, nykyään normilapsi voi traumatisoitua, jos hänelle sanoo "EI" tai "HILJAA".
Mene, saatana, komentamaan niitä lapsia. Käy ovella mäkättämässä. Laita heippalappuja rappukäytävään. Hakkaa kävelykepilläsi seinään tai lattiaan. Soita isännöitsijälle tai poliisille. Juoruile naapurille ja hae muilta kyylääjiltä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin nykyään. Me lapsena juostiin isossa lössissä rinkuttamassa naapureitten ovikelloja ja juostiin karkuun. Katoavaa kansanperinnettä, kun mulle ei vielä kukaan ole tehnyt niin.
Nykyään on aika harvinaista, että ihmiset saavat lapsia. Ja vielä harvinaisempaa on se, että vauvaiän ohittaneen lapsen kanssa asutaan kerrostalossa. Normaalisti lapsiperheillä on omakotitalo tai rivitalonpätkä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lapset eivät saa näkyä eikä kuulua. Sairas yhteiskunta.
Ja kaikki velat parkissa VAUVApalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
samaan huomannut muuton jälkeen, nykyisessä kerrostalossa enemmän vissiin "sopivan ikäisiä" lapsia. Jos ei huudateta sitä lasta( onko normaalia että lapsi rääkyy aina kun pitää mennä pois kotoa tai tulla kotiin?..), niin mennään portaat sellaisella marssitöminällä ja samalla kaiteita helistäen/kolistaen, että varmasti kuuluu läpi talon. Teen paljon etätöitä, niin kyllä kaikki turha ylimääräinen meteli ottaa hiukan hermoon.
Itse olisin lapsena saanut luunapin, jos olisin ölynnyt kuin heikkolahjainen ja pärryyttänyt porraskaiteen pienoja kuin palikka. Eikä normaalia lasta kiinnosta älämölö. Mutta jos sun lasta kiinnostaa, niin käytä se psykologilla ja ota luunapit käyttöön.
70-luvun lähiölapsena voin kertoa, että kyllä metelöitiin silloinkin. Rappuset hypittiin ja kaiteilla liuuttiin. Syljettiin yläkerroksen kaiteen välistä pohjakerrokseen ja joskus se osui jonkun asukkaan päähän. Puisteluparvekjeilta heitettiin vesipommeja, eli muovipussillinen vettä ohikulkijaa päin. Ällän paperit kuitenkin kirjoitettu ja ihan hyvin tienataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän toimii se, että muuttaa omakotitaloon johonkin hevonvitunkuuseen. Niitä saa aika edullisesti.
Juuri näin. Meluavat lapsiperheet hevonvitunkuuseen kauas muita häiritsemästä.
Haha. Just siellähän näitä kasvaa. Eli laiskat vanhemmat, jotka lapsia saatuaan tajuaa, että näitä pitää ohjata, kieltää ja kasvattaa, muuttavat sinne kuuseen, ja oikein kehuvat, että maailmaan ääntä mahtuu.
Sitten näiden lapset muuttavat kaupunkiin eivätkä osaa olla ihmisiksi. Oikeasti, ihan systemaattisesti nuoret, joita on joutunut opettamaan asumisen normaalikäyttäytymyaestä tulee näistä perheistä.
Kerrostalossa kasvaneet ymmärtävät, vaikkei opetellessa kaikki menekään nappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin nykyään. Me lapsena juostiin isossa lössissä rinkuttamassa naapureitten ovikelloja ja juostiin karkuun. Katoavaa kansanperinnettä, kun mulle ei vielä kukaan ole tehnyt niin.
Nykyään on aika harvinaista, että ihmiset saavat lapsia. Ja vielä harvinaisempaa on se, että vauvaiän ohittaneen lapsen kanssa asutaan kerrostalossa. Normaalisti lapsiperheillä on omakotitalo tai rivitalonpätkä.
Eikä ole. Tutustu todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
samaan huomannut muuton jälkeen, nykyisessä kerrostalossa enemmän vissiin "sopivan ikäisiä" lapsia. Jos ei huudateta sitä lasta( onko normaalia että lapsi rääkyy aina kun pitää mennä pois kotoa tai tulla kotiin?..), niin mennään portaat sellaisella marssitöminällä ja samalla kaiteita helistäen/kolistaen, että varmasti kuuluu läpi talon. Teen paljon etätöitä, niin kyllä kaikki turha ylimääräinen meteli ottaa hiukan hermoon.
Itse olisin lapsena saanut luunapin, jos olisin ölynnyt kuin heikkolahjainen ja pärryyttänyt porraskaiteen pienoja kuin palikka. Eikä normaalia lasta kiinnosta älämölö. Mutta jos sun lasta kiinnostaa, niin käytä se psykologilla ja ota luunapit käyttöön.
Ja katso, miten hyvää se fyysinen kurittaminen sullekin teki. Yhtään ongelmanratkaisua ei opettanut.
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lähiölapsena voin kertoa, että kyllä metelöitiin silloinkin. Rappuset hypittiin ja kaiteilla liuuttiin. Syljettiin yläkerroksen kaiteen välistä pohjakerrokseen ja joskus se osui jonkun asukkaan päähän. Puisteluparvekjeilta heitettiin vesipommeja, eli muovipussillinen vettä ohikulkijaa päin. Ällän paperit kuitenkin kirjoitettu ja ihan hyvin tienataan.
Miten muka sait ällän kun noin huonosti kirjoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat lapsia, mutta rajansa kaikella. Ennen, jos ei osannut olla, sai luunapin tai tukkapöllyä. Ja pelkästään terveydeksi oli sellainen. Eikä loputtomiin sitä, että viittisiksä eksäviittis Jannica-Yessika olla kunnolla.
Paljon on hyvin käyttäytyviä lapsia, joita on vaan kasvatettu. Ei kuritettu. Kurittamista harrastaa vain ne, jotka ei osaa kasvattaa; joiden vaihtoehdot on tehdä kipeää tai olla tekemättä yhtään mitään.
Kyllä taas erottaa nää tukkapöllyä saaneet, jotka katkerana sisään päin itkien huutaa, että ihan hyviä heistäkin tuli.
Minäkään en ymmärtänyt tätä kunnolla ennen omia lapsia.
Itse lapsena olin aina kusi sukassa jos oli vieraita näkemässä. Olin siinä käsityksessä, että minut voidaan viedä vankilaan tai lastenkotiin jos olen mitenkään häiriöksi. Selkäänkin saatiin siihen aikaan jos vanhemmilta sattui hermo menemään. Ihmettelin kurittomia lapsia jotka eivät osaa niellä itkuaan hiljaa ja peittämään tarpeitaan, jotka voisivat ärsyttää aikuisia.
Nykyään on vähän erilaista. Minun lapseni eivät ole koskaan joutuneet esim. itkemään pelosta kotona. Tunteiden patoamiseen ei muutenkaan kannusteta, koska se on epätervettä ja ruokkii ahdistusta. Valitettavasti tunteiden näyttämisestä lähtee lasten tapauksessa ääntä. Pikkulapsille ei valitettavasti ole aamulla ennen kukonlaulua mieleen laittaa kurahousuja päälle ja lähteä räntäsateeseen. Valitettavasti ei vanhemmatkaan voi odotella puolta päivää töihin lähdön kanssa koska lapsilla on parempi hetki. Siksi lähtee ääntä.
Nykyään on paremmin kuin ennen, vaikka naapureille varmaan rankkaa. Me asumme metsän keskellä okt:ssa, ja monet kerrat kyllä kiittänyt että ei tarvitse käydä läpi tätä jossain 100 asunnon kaikuvassa rappukäytävässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat lapsia, mutta rajansa kaikella. Ennen, jos ei osannut olla, sai luunapin tai tukkapöllyä. Ja pelkästään terveydeksi oli sellainen. Eikä loputtomiin sitä, että viittisiksä eksäviittis Jannica-Yessika olla kunnolla.
Paljon on hyvin käyttäytyviä lapsia, joita on vaan kasvatettu. Ei kuritettu. Kurittamista harrastaa vain ne, jotka ei osaa kasvattaa; joiden vaihtoehdot on tehdä kipeää tai olla tekemättä yhtään mitään.
Kyllä taas erottaa nää tukkapöllyä saaneet, jotka katkerana sisään päin itkien huutaa, että ihan hyviä heistäkin tuli.
Kuritus on keksitty siksi, että ihmiset ovat käytännön elämässä havainneet, että lapset eivät useinkaan tottele pelkkää suusanallista ohjausta. Ihan niin kuin rikoslaissa on rangaistussäädökset sitä varten, että iso osa ihmisistä ei tottele lakia jos rangaistuksen uhkaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärtänyt tätä kunnolla ennen omia lapsia.
Itse lapsena olin aina kusi sukassa jos oli vieraita näkemässä. Olin siinä käsityksessä, että minut voidaan viedä vankilaan tai lastenkotiin jos olen mitenkään häiriöksi. Selkäänkin saatiin siihen aikaan jos vanhemmilta sattui hermo menemään. Ihmettelin kurittomia lapsia jotka eivät osaa niellä itkuaan hiljaa ja peittämään tarpeitaan, jotka voisivat ärsyttää aikuisia.
Nykyään on vähän erilaista. Minun lapseni eivät ole koskaan joutuneet esim. itkemään pelosta kotona. Tunteiden patoamiseen ei muutenkaan kannusteta, koska se on epätervettä ja ruokkii ahdistusta. Valitettavasti tunteiden näyttämisestä lähtee lasten tapauksessa ääntä. Pikkulapsille ei valitettavasti ole aamulla ennen kukonlaulua mieleen laittaa kurahousuja päälle ja lähteä räntäsateeseen. Valitettavasti ei vanhemmatkaan voi odotella puolta päivää töihin lähdön kanssa koska lapsilla on parempi hetki. Siksi lähtee ääntä.
Nykyään on paremmin kuin ennen, vaikka naapureille varmaan rankkaa. Me asumme metsän keskellä okt:ssa, ja monet kerrat kyllä kiittänyt että ei tarvitse käydä läpi tätä jossain 100 asunnon kaikuvassa rappukäytävässä.
Sinulla on näköjään kokemusta kahdesta ääripäästä. Kyllä ennenkin on osattu kasvattaa lapsia ilman selkäsaunoja tuntemaan ne tunteensa ilman jatkuvaa älämölöä. Ja jotkut osaavat kasvattaa nykyäänkin. Onneksi te asutte kuitenkin siellä metsän keskellä, niin etteivät lapsenne aamuiset itkupotkuraivarit ja muut tunteiden näyttämiset häiritse muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärtänyt tätä kunnolla ennen omia lapsia.
Itse lapsena olin aina kusi sukassa jos oli vieraita näkemässä. Olin siinä käsityksessä, että minut voidaan viedä vankilaan tai lastenkotiin jos olen mitenkään häiriöksi. Selkäänkin saatiin siihen aikaan jos vanhemmilta sattui hermo menemään. Ihmettelin kurittomia lapsia jotka eivät osaa niellä itkuaan hiljaa ja peittämään tarpeitaan, jotka voisivat ärsyttää aikuisia.
Nykyään on vähän erilaista. Minun lapseni eivät ole koskaan joutuneet esim. itkemään pelosta kotona. Tunteiden patoamiseen ei muutenkaan kannusteta, koska se on epätervettä ja ruokkii ahdistusta. Valitettavasti tunteiden näyttämisestä lähtee lasten tapauksessa ääntä. Pikkulapsille ei valitettavasti ole aamulla ennen kukonlaulua mieleen laittaa kurahousuja päälle ja lähteä räntäsateeseen. Valitettavasti ei vanhemmatkaan voi odotella puolta päivää töihin lähdön kanssa koska lapsilla on parempi hetki. Siksi lähtee ääntä.
Nykyään on paremmin kuin ennen, vaikka naapureille varmaan rankkaa. Me asumme metsän keskellä okt:ssa, ja monet kerrat kyllä kiittänyt että ei tarvitse käydä läpi tätä jossain 100 asunnon kaikuvassa rappukäytävässä.
Sinulla on näköjään kokemusta kahdesta ääripäästä. Kyllä ennenkin on osattu kasvattaa lapsia ilman selkäsaunoja tuntemaan ne tunteensa ilman jatkuvaa älämölöä. Ja jotkut osaavat kasvattaa nykyäänkin. Onneksi te asutte kuitenkin siellä metsän keskellä, niin etteivät lapsenne aamuiset itkupotkuraivarit ja muut tunteiden näyttämiset häiritse muita ihmisiä.
Vielä 60-luvulla (ja vuosituhansia sitä ennen...) käytännössä kaikissa perheissä annettiin selkäsaunoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärtänyt tätä kunnolla ennen omia lapsia.
Itse lapsena olin aina kusi sukassa jos oli vieraita näkemässä. Olin siinä käsityksessä, että minut voidaan viedä vankilaan tai lastenkotiin jos olen mitenkään häiriöksi. Selkäänkin saatiin siihen aikaan jos vanhemmilta sattui hermo menemään. Ihmettelin kurittomia lapsia jotka eivät osaa niellä itkuaan hiljaa ja peittämään tarpeitaan, jotka voisivat ärsyttää aikuisia.
Nykyään on vähän erilaista. Minun lapseni eivät ole koskaan joutuneet esim. itkemään pelosta kotona. Tunteiden patoamiseen ei muutenkaan kannusteta, koska se on epätervettä ja ruokkii ahdistusta. Valitettavasti tunteiden näyttämisestä lähtee lasten tapauksessa ääntä. Pikkulapsille ei valitettavasti ole aamulla ennen kukonlaulua mieleen laittaa kurahousuja päälle ja lähteä räntäsateeseen. Valitettavasti ei vanhemmatkaan voi odotella puolta päivää töihin lähdön kanssa koska lapsilla on parempi hetki. Siksi lähtee ääntä.
Nykyään on paremmin kuin ennen, vaikka naapureille varmaan rankkaa. Me asumme metsän keskellä okt:ssa, ja monet kerrat kyllä kiittänyt että ei tarvitse käydä läpi tätä jossain 100 asunnon kaikuvassa rappukäytävässä.
Sinulla on näköjään kokemusta kahdesta ääripäästä. Kyllä ennenkin on osattu kasvattaa lapsia ilman selkäsaunoja tuntemaan ne tunteensa ilman jatkuvaa älämölöä. Ja jotkut osaavat kasvattaa nykyäänkin. Onneksi te asutte kuitenkin siellä metsän keskellä, niin etteivät lapsenne aamuiset itkupotkuraivarit ja muut tunteiden näyttämiset häiritse muita ihmisiä.
Vielä 60-luvulla (ja vuosituhansia sitä ennen...) käytännössä kaikissa perheissä annettiin selkäsaunoja.
Ei todellakaan annettu. Toki se oli yleisempää siihen aikaan, muttei se ole koskaan ollut mikään kaikkia perheitä koskeva käytäntö.
Kuule mä en metelöi rapussa eikä mun lapset tee niin, mutta ap:n kaltaiset kitisijät ottaa pannuun. Joistakin lapsista nyt vaan lähtee ääntä. Ja edelleenkään ap ei tällä rutinallaan saa niitä lapsia hiljaisiksi. Nostaa vain omaa verenpainettaan yrittäessään.