Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä hyvä kuvaus mielestäni: https://lahjakkaatlapset.fi/mita-tarkoittaa-lahjakas-lapsi/tyypillista/

.

Puhutaanko nyt siis lahjakkaista vai huippuälykkäistä?

Mitä eroa näissä loppujen lopuksi on? Jos puhutaan kuitenkin ns akateemisista taidoista?

Akateemiset taidot taas eivät ole niinkään älykkyyttä tai lahjakkuuttakaan. Niihin liittyvät läheisesti keskittymiskyky ja motivaatio.

Vierailija<br />

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä hyvä kuvaus mielestäni: https://lahjakkaatlapset.fi/mita-tarkoittaa-lahjakas-lapsi/tyypillista/

.

Puhutaanko nyt siis lahjakkaista vai huippuälykkäistä?

Mitä eroa näissä loppujen lopuksi on? Jos puhutaan kuitenkin ns akateemisista taidoista?

Akateemiset taidot taas eivät ole niinkään älykkyyttä tai lahjakkuuttakaan. Niihin liittyvät läheisesti keskittymiskyky ja motivaatio.

En ole varmaan itse ole kovin älykäs, mutta miten älykkyys tai lahjakkuus ilmenee muuten kuin keskittymiskyvyn tai motivaation kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän yhtä omista lapsistani (nyt jo aikuinen) huippuälykkäänä. Hän poikkesi muista tuntemistani lapsista (sekä omista että muiden) pienenä siitä, että hän kyseli aivan hirveästi ja asioita, jotka normaalisti kiinnostavat vasta muutamaa vuotta vanhempia lapsia. Kerran, kun menimme bussilla Kampista Espooseen, laskin aivan huvikseni. Siinä vaiheessa, kun olimme päässeet Otaniemen liittymään, tämä silloin 4-vuotias oli ehtinyt kysyä bussin lähdön jälkeen jo 20 eri kysymystä.

Mun lapseni ovat olleet tuollaisia, ja olen pitänyt heitä puheliaina.

Paljon on kiinni vanhemmastakin. Lapsi kyllä lopettaa kyselyn jos ei saa vastauksia. Tälläkin palstalla usein valitetaan, miten lapset ja aikuiset tekevät hyvä vanhemmuus -performanssia puhumalla toisilleen jatkuvalla syötöllä julkisilla paikoilla. Itse lupasin itselleni jo vanhemmuuden aluksi, että vastaan joka ainoaan kysymykseen ellei suorastaan olla konsertissa tai teatterissa. Ja olen lupaukseni pitänyt. Tosin joskus on pitänyt turvautua klassikkoon: niin, mitäs mieltä sinä itse olet?

Myös epävarmat lapset kyselevät paljon ja nimenomaan samoja kysymyksiä uudelleen ja uudelleen (esim onko tämä

saippua, vaikka tietää varsin hyvin onko se saippua). Sellaiset joilla vaikka perusturvallisuus järkkynyt. Eikä tarvi edes kovin pahasti olla järkkynyt. Toki kaikilla tulee kyselyikä jossain vaiheessa, mutta toisilla se on sellaista nonstop-kyselyä ja kyllä on aiheellista opettaa lapsellekin ettei ihan kaikkea tarvi heti kysyä, etenkin jos samoja kysymyksiä kyselee, vaan voi ihan itsekin pohtia mitenköhän on asian laita.

Vierailija kirjoitti:

Yhdenkään aidosti huippuälykkään lapsen vanhempi ei taatusti ole tässä ketjussa vastailemassa :D

Juu ei, heillä on omat huippuälykkäiden keskustelupalstat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.

Tiedän yhden tapauksen.  Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä.  Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle.  Ei ole siltä tieltä palannut.  

Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.

Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.

Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.

Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.

Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.

Se ei toimi. Tajuatko miten tylsää tavallinen peruskoulu on huippuälykkäälle? Niin tylsää, että se laiskistaa ja syö kaiken motivaation. Huippuälykkäitä tarvitaan innovoimaan, jotta tämä maa selviytyy.

No en tosiaankaan tajua, miten peruskoulu on niin erityisen tylsää. Minulla ei ole ollut missään tylsää. En toki olekaan varmaan mielestäsi niin huippuälykäs, mutta top kahden prosentin joukossa kuitenkin.

Se, pitkästyykö ihminen, ei ole älykkyyskysymys vaan temperamentti- ja motivaatiokysymys. Opettajakin pystyy tekemään kaikenlaista asian hyväksi.

Luovat lapset harvemmin tylsistyvät.

Oppimishaluiselle, nopeasti oppivalle lapselle peruskoulu on turhauttava paikka. Siellä on pakko puuhastella yksinkertaisten asioiden parissa, mikä on monelle turhauttavaa, pahimmillaan ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.

Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.

Minulla on kaksi lasta, toisella on lukuaineiden ka 10 ja toisella 8. Kasin omaava on huippuälykäs. Jaa, mistäkö tiedän. No siitä että hän ymmärtää kaikki matemaattiset ja fysiikkaan liittyvät jutut samantien kertakertomalla ja muutenkin äly leikkaa kuin partaveitsi. Jos pitäisi valita kumman ottaisin töihin niin valinta olisi helppo. Hyviä ja rakkaita ovat toki molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.

Tiedän yhden tapauksen.  Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä.  Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle.  Ei ole siltä tieltä palannut.  

Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.

Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.

Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.

Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.

Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.

Se ei toimi. Tajuatko miten tylsää tavallinen peruskoulu on huippuälykkäälle? Niin tylsää, että se laiskistaa ja syö kaiken motivaation. Huippuälykkäitä tarvitaan innovoimaan, jotta tämä maa selviytyy.

No en tosiaankaan tajua, miten peruskoulu on niin erityisen tylsää. Minulla ei ole ollut missään tylsää. En toki olekaan varmaan mielestäsi niin huippuälykäs, mutta top kahden prosentin joukossa kuitenkin.

Se, pitkästyykö ihminen, ei ole älykkyyskysymys vaan temperamentti- ja motivaatiokysymys. Opettajakin pystyy tekemään kaikenlaista asian hyväksi.

Luovat lapset harvemmin tylsistyvät.

Oppimishaluiselle, nopeasti oppivalle lapselle peruskoulu on turhauttava paikka. Siellä on pakko puuhastella yksinkertaisten asioiden parissa, mikä on monelle turhauttavaa, pahimmillaan ahdistavaa.

Peruskoulussa saa tehdä melkein mitä vain, jos on tehnyt yhteiset jutut, ei häiritse muita ja kysyy nätisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.

Tiedän yhden tapauksen.  Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä.  Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle.  Ei ole siltä tieltä palannut.  

Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.

Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.

Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.

Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.

Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.

Se ei toimi. Tajuatko miten tylsää tavallinen peruskoulu on huippuälykkäälle? Niin tylsää, että se laiskistaa ja syö kaiken motivaation. Huippuälykkäitä tarvitaan innovoimaan, jotta tämä maa selviytyy.

No en tosiaankaan tajua, miten peruskoulu on niin erityisen tylsää. Minulla ei ole ollut missään tylsää. En toki olekaan varmaan mielestäsi niin huippuälykäs, mutta top kahden prosentin joukossa kuitenkin.

Se, pitkästyykö ihminen, ei ole älykkyyskysymys vaan temperamentti- ja motivaatiokysymys. Opettajakin pystyy tekemään kaikenlaista asian hyväksi.

Luovat lapset harvemmin tylsistyvät.

Oppimishaluiselle, nopeasti oppivalle lapselle peruskoulu on turhauttava paikka. Siellä on pakko puuhastella yksinkertaisten asioiden parissa, mikä on monelle turhauttavaa, pahimmillaan ahdistavaa.

Jännä, että lapseni ovat lukeneet sujuvasti, laskeneet kertotauluja ja omanneet todella vahvan yleistietämyksen erinäisistä asioista mennessään kouluun, mutta silti eivät koskaan valittaneet että siellä olisi ollut tylsää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.

Tiedän yhden tapauksen.  Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä.  Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle.  Ei ole siltä tieltä palannut.  

Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.

Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.

Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.

Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.

Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.

Se ei toimi. Tajuatko miten tylsää tavallinen peruskoulu on huippuälykkäälle? Niin tylsää, että se laiskistaa ja syö kaiken motivaation. Huippuälykkäitä tarvitaan innovoimaan, jotta tämä maa selviytyy.

No en tosiaankaan tajua, miten peruskoulu on niin erityisen tylsää. Minulla ei ole ollut missään tylsää. En toki olekaan varmaan mielestäsi niin huippuälykäs, mutta top kahden prosentin joukossa kuitenkin.

Se, pitkästyykö ihminen, ei ole älykkyyskysymys vaan temperamentti- ja motivaatiokysymys. Opettajakin pystyy tekemään kaikenlaista asian hyväksi.

Luovat lapset harvemmin tylsistyvät.

Oppimishaluiselle, nopeasti oppivalle lapselle peruskoulu on turhauttava paikka. Siellä on pakko puuhastella yksinkertaisten asioiden parissa, mikä on monelle turhauttavaa, pahimmillaan ahdistavaa.

Jännä, että lapseni ovat lukeneet sujuvasti, laskeneet kertotauluja ja omanneet todella vahvan yleistietämyksen erinäisistä asioista mennessään kouluun, mutta silti eivät koskaan valittaneet että siellä olisi ollut tylsää?

Samoin. Lapseni sai myös lähes kympin keskiarvot sekä ala- että yläasteelta, ja on matemaattisesti hyvin lahjakas.. Koskaan ei valittanut tylsyyttä. Jos joku ala-asteelainen kokee ahdistusta erinomaisuudestaan, niin silloin ollaan jonkun muun ongelman äärellä kuin huippuälykkyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.

Tiedän yhden tapauksen.  Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä.  Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle.  Ei ole siltä tieltä palannut.  

Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.

Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.

Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.

Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.

Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.

Se ei toimi. Tajuatko miten tylsää tavallinen peruskoulu on huippuälykkäälle? Niin tylsää, että se laiskistaa ja syö kaiken motivaation. Huippuälykkäitä tarvitaan innovoimaan, jotta tämä maa selviytyy.

No en tosiaankaan tajua, miten peruskoulu on niin erityisen tylsää. Minulla ei ole ollut missään tylsää. En toki olekaan varmaan mielestäsi niin huippuälykäs, mutta top kahden prosentin joukossa kuitenkin.

Se, pitkästyykö ihminen, ei ole älykkyyskysymys vaan temperamentti- ja motivaatiokysymys. Opettajakin pystyy tekemään kaikenlaista asian hyväksi.

Luovat lapset harvemmin tylsistyvät.

Oppimishaluiselle, nopeasti oppivalle lapselle peruskoulu on turhauttava paikka. Siellä on pakko puuhastella yksinkertaisten asioiden parissa, mikä on monelle turhauttavaa, pahimmillaan ahdistavaa.

Jännä, että lapseni ovat lukeneet sujuvasti, laskeneet kertotauluja ja omanneet todella vahvan yleistietämyksen erinäisistä asioista mennessään kouluun, mutta silti eivät koskaan valittaneet että siellä olisi ollut tylsää?

Samoin. Lapseni sai myös lähes kympin keskiarvot sekä ala- että yläasteelta, ja on matemaattisesti hyvin lahjakas.. Koskaan ei valittanut tylsyyttä. Jos joku ala-asteelainen kokee ahdistusta erinomaisuudestaan, niin silloin ollaan jonkun muun ongelman äärellä kuin huippuälykkyyden.

Huippuälykäs oppii nopeasti viihdyttämään itseään ajatuksissaan muilla asioilla. Matematiikan opetus on ainakin niin hidasta ja junnaavaa ettei se tarjoa lahjakkaalle mitään haastetta tai mielenkiintoa.

DI-tutkinnossa yhdessä kurssissa(3 opintoviikkoa, opintopisteistä en tiedä) käydään suunnilleen saman verran asiaa kuin lukiossa vuodessa.

On innokas oppimaan uutta, tietty palo näkyy silmistä ja koko olemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.

Tiedän yhden tapauksen.  Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä.  Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle.  Ei ole siltä tieltä palannut.  

Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.

Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.

Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.

Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.

Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.

Se ei toimi. Tajuatko miten tylsää tavallinen peruskoulu on huippuälykkäälle? Niin tylsää, että se laiskistaa ja syö kaiken motivaation. Huippuälykkäitä tarvitaan innovoimaan, jotta tämä maa selviytyy.

No en tosiaankaan tajua, miten peruskoulu on niin erityisen tylsää. Minulla ei ole ollut missään tylsää. En toki olekaan varmaan mielestäsi niin huippuälykäs, mutta top kahden prosentin joukossa kuitenkin.

Se, pitkästyykö ihminen, ei ole älykkyyskysymys vaan temperamentti- ja motivaatiokysymys. Opettajakin pystyy tekemään kaikenlaista asian hyväksi.

Luovat lapset harvemmin tylsistyvät.

Oppimishaluiselle, nopeasti oppivalle lapselle peruskoulu on turhauttava paikka. Siellä on pakko puuhastella yksinkertaisten asioiden parissa, mikä on monelle turhauttavaa, pahimmillaan ahdistavaa.

Jännä, että lapseni ovat lukeneet sujuvasti, laskeneet kertotauluja ja omanneet todella vahvan yleistietämyksen erinäisistä asioista mennessään kouluun, mutta silti eivät koskaan valittaneet että siellä olisi ollut tylsää?

Samoin. Lapseni sai myös lähes kympin keskiarvot sekä ala- että yläasteelta, ja on matemaattisesti hyvin lahjakas.. Koskaan ei valittanut tylsyyttä. Jos joku ala-asteelainen kokee ahdistusta erinomaisuudestaan, niin silloin ollaan jonkun muun ongelman äärellä kuin huippuälykkyyden.

Tämä tuntuu olevan monilla vanhemmilla myös pelon aihe, eikä sen takia haluta opettaa lasta lukemaan ennen koulua, vaikka lapsi olisi selvästi kiinnostunut oppimaan. Ettei lapselle vaan tule tylsää koulussa. Tosi monen olen elämäni aikana kuullut puhuvan näin. Mihin tämä perustuu?

Oma lapsi on aina älykäs, kunnes joku tulee kertomaan että hän on kehitysvammainen.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyyttäkin on montaa lajia. Että mitä kukin sitten eniten arvostaa; matemaattista, loogista vai kielellistä lahjakkuutta. Avaruudellista hahmotuskykuä, sosiaalisia taitoja vai eettisiä taitoja kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyväsydämisyys. Vai liikunnallisuus ja musikaalisuus tai se, että ihminen on taitava käsistään ja taitava korjaaja. Tai taitava autolla ajaja kuten vaikkapa rekan kuljettajat tai Mika Häkkinen. Ja mikä sitten katsotaan menestykseksi?

Oikeasti älykäs loistaa noissa kaikissa.

Olkaa nyt sen verran älykkäitä, ettette jaa lastenne asioita netissä! Ette ole niin anonyymeja mitä kuvittelette. Lapsilla on oikeus yksityisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Olkaa nyt sen verran älykkäitä, ettette jaa lastenne asioita netissä! Ette ole niin anonyymeja mitä kuvittelette. Lapsilla on oikeus yksityisyyteen.

Voiei, mun lapsi varmaan heti tunnistettiin, kun kirjoitin että hän on älykäs! Kuten 100 muutakin 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.

Tiedän yhden tapauksen.  Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä.  Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle.  Ei ole siltä tieltä palannut.  

Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.

Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.

Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.

Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.

Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.

Se ei toimi. Tajuatko miten tylsää tavallinen peruskoulu on huippuälykkäälle? Niin tylsää, että se laiskistaa ja syö kaiken motivaation. Huippuälykkäitä tarvitaan innovoimaan, jotta tämä maa selviytyy.

No en tosiaankaan tajua, miten peruskoulu on niin erityisen tylsää. Minulla ei ole ollut missään tylsää. En toki olekaan varmaan mielestäsi niin huippuälykäs, mutta top kahden prosentin joukossa kuitenkin.

Se, pitkästyykö ihminen, ei ole älykkyyskysymys vaan temperamentti- ja motivaatiokysymys. Opettajakin pystyy tekemään kaikenlaista asian hyväksi.

Luovat lapset harvemmin tylsistyvät.

Oppimishaluiselle, nopeasti oppivalle lapselle peruskoulu on turhauttava paikka. Siellä on pakko puuhastella yksinkertaisten asioiden parissa, mikä on monelle turhauttavaa, pahimmillaan ahdistavaa.

Jännä, että lapseni ovat lukeneet sujuvasti, laskeneet kertotauluja ja omanneet todella vahvan yleistietämyksen erinäisistä asioista mennessään kouluun, mutta silti eivät koskaan valittaneet että siellä olisi ollut tylsää?

Eivät vaan ole oikeasti olleet mitään poikkeuksellisen älykkäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.

Tiedän yhden tapauksen.  Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä.  Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle.  Ei ole siltä tieltä palannut.  

Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.

Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.

Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.

Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.

Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.

Se ei toimi. Tajuatko miten tylsää tavallinen peruskoulu on huippuälykkäälle? Niin tylsää, että se laiskistaa ja syö kaiken motivaation. Huippuälykkäitä tarvitaan innovoimaan, jotta tämä maa selviytyy.

No en tosiaankaan tajua, miten peruskoulu on niin erityisen tylsää. Minulla ei ole ollut missään tylsää. En toki olekaan varmaan mielestäsi niin huippuälykäs, mutta top kahden prosentin joukossa kuitenkin.

Se, pitkästyykö ihminen, ei ole älykkyyskysymys vaan temperamentti- ja motivaatiokysymys. Opettajakin pystyy tekemään kaikenlaista asian hyväksi.

Luovat lapset harvemmin tylsistyvät.

Oppimishaluiselle, nopeasti oppivalle lapselle peruskoulu on turhauttava paikka. Siellä on pakko puuhastella yksinkertaisten asioiden parissa, mikä on monelle turhauttavaa, pahimmillaan ahdistavaa.

Jännä, että lapseni ovat lukeneet sujuvasti, laskeneet kertotauluja ja omanneet todella vahvan yleistietämyksen erinäisistä asioista mennessään kouluun, mutta silti eivät koskaan valittaneet että siellä olisi ollut tylsää?

Samoin. Lapseni sai myös lähes kympin keskiarvot sekä ala- että yläasteelta, ja on matemaattisesti hyvin lahjakas.. Koskaan ei valittanut tylsyyttä. Jos joku ala-asteelainen kokee ahdistusta erinomaisuudestaan, niin silloin ollaan jonkun muun ongelman äärellä kuin huippuälykkyyden.

Tämä tuntuu olevan monilla vanhemmilla myös pelon aihe, eikä sen takia haluta opettaa lasta lukemaan ennen koulua, vaikka lapsi olisi selvästi kiinnostunut oppimaan. Ettei lapselle vaan tule tylsää koulussa. Tosi monen olen elämäni aikana kuullut puhuvan näin. Mihin tämä perustuu?

Yksi äiti selitti, että lapselle tulee lukihäiriö jos hänet opettaa liian aikaisin lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa nyt sen verran älykkäitä, ettette jaa lastenne asioita netissä! Ette ole niin anonyymeja mitä kuvittelette. Lapsilla on oikeus yksityisyyteen.

Voiei, mun lapsi varmaan heti tunnistettiin, kun kirjoitin että hän on älykäs! Kuten 100 muutakin 😂

Joo, arvasin heti, että Pekka 11v Lempäälästähän se on oltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.

Tiedän yhden tapauksen.  Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä.  Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle.  Ei ole siltä tieltä palannut.  

Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.

Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.

Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.

Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.

Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.

Se ei toimi. Tajuatko miten tylsää tavallinen peruskoulu on huippuälykkäälle? Niin tylsää, että se laiskistaa ja syö kaiken motivaation. Huippuälykkäitä tarvitaan innovoimaan, jotta tämä maa selviytyy.

No en tosiaankaan tajua, miten peruskoulu on niin erityisen tylsää. Minulla ei ole ollut missään tylsää. En toki olekaan varmaan mielestäsi niin huippuälykäs, mutta top kahden prosentin joukossa kuitenkin.

Se, pitkästyykö ihminen, ei ole älykkyyskysymys vaan temperamentti- ja motivaatiokysymys. Opettajakin pystyy tekemään kaikenlaista asian hyväksi.

Luovat lapset harvemmin tylsistyvät.

Oppimishaluiselle, nopeasti oppivalle lapselle peruskoulu on turhauttava paikka. Siellä on pakko puuhastella yksinkertaisten asioiden parissa, mikä on monelle turhauttavaa, pahimmillaan ahdistavaa.

Jännä, että lapseni ovat lukeneet sujuvasti, laskeneet kertotauluja ja omanneet todella vahvan yleistietämyksen erinäisistä asioista mennessään kouluun, mutta silti eivät koskaan valittaneet että siellä olisi ollut tylsää?

Eivät vaan ole oikeasti olleet mitään poikkeuksellisen älykkäitä.

Silti jos kouluun mentäessä osaa jo kaikki kolmen ekan vuoden asiat voisi kuvitella että lapsi voisi tylsistyä?