Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?
Onko sinulla ollut lapsi joka myöhemmin todettu poikkeuksellisen älykkääksi? Minkälainen hän oli pienenä? Entä koulussa? Miten hän tulee toimeen muiden ihmisten kanssa? Entä muuten pärjää elämässä?
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Ensin pitäisi tietää, mitä älykkyydellä tarkoitetaan. Ja sitten, että onko lapsi oikeasti älykäs vaiko äidistä ja mummostä älykäs.
Joissain nepsyn kirjon oireyhtymissä on tyypillistä epätasainen lahjakkuusprofiili. Eli lapsi saattaa olla huippu yhdellä osa-alueella, mutta selvästi heikko muilla osa-alueilla. Tällöin ei yleensä puhuta älykkyydestä vaan epätasaisesti kykyprofiilista. Toki yksittäisenä osa-alueena voi älykkyyttä ilmetä, mutta kokonaisälykkyyttä ei välttämättä ole.
Sitten joillain voi olla hyvä muisti. Eli osaa tyyliin 2 vuotiaana ulkoa kartan, pääkaupungit tms. Tämäkin kielii enemmän muistista kuin älykkyydestä.
Älykkyys ei näyttäydy ihan vauvana tai taaperona. Eli se milloin konttaa, kävelee, sanoo ensimmäinen sanan ei kerro älykkyydestä. Mutta siinä kolmen neljän paikkeilla saattaa eroja jo olla, ja toki jos alkaa perus taidoissa jäädä jälkeen, niin ei se hyvä merkki ole.
Usein älykäs on älykäs monella osa-alueella, ja kun kokonaisälykkyyteen kuuluu tilannetaju, ajattelun joustavuus ja kontekstin ymmärtäminen, niin älykkäät eivät yleensä ole sosiaalisesti outoja. He hoksaavan ja hahmottavat tilanteet sekä osaavat mukauttaa omaa toimintaansa tilanteen vaatimalla tavalla. Jo lapsena. Epätasaisen kykyprofiilin lapset omaavat enemmän sosiaalisia haasteita.
Onpa jotenkin mustavalkoinen tapa ajatella. Että ihmisiä on joko tai. Vaan kahdenlaista älykkyyttä. Kyllä löytyy joka lähtöön älykästä ihmistä. Määrittele epätasainen kykyprofiili vaikka nyt alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.
Tiedän yhden tapauksen. Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä. Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle. Ei ole siltä tieltä palannut.
Ällät kirjoituksissa eivät ole merkki huippuälykkyydestä. Lukio on helppo koulu. Minuakin pidettiin tulevana menestyjänä kirjoitusten tulosten (ja aiemman koulumenestyksen) vuoksi. En kuitenkaan ole älykäs. Lukion jälkeen en edes opiskellut, vaan menin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmatkin ovat älykkäitä ja korkeasti koulutettuja.
Haha mutta kun älykäs ei ole = korkeasti koulutettu.
Enpä ole opettajana tavannut huippulahjasta lasta joiden vanhemmat ovat amistaustaisia, ovat kyllä kaikki olleet korkeasti koulutettujen lapsia, nytkin on luokalla todella älykäs tyttö jonka vanhemmat ovat lääketieteen professori ja erikoislääkäri.
Mistähän tuo voi johtua, onko teidän koulu tai asuinalue jotenkin oppilasainesta seulovia?
Mä olen oppilas, joka oli hyvä kaikessa, yleensä täydet arvosanat kaikesta. Vanhemmat täysin kouluttamattomia.
Se mitkä lähtökohdat vanhemmilla on ollut elämässään kouluttautua, ei ole aina johtunut heidän älykkyydestä eikä lahjakkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttä on monenlaista. Tunnistin siinä vaiheessa, kun vei minua peleissä kuin pässiä narussa, vaikka itselläni korkea ÄO. Musikaalista lahjakkuutta meille ei ole kummallekaan suotu. Voisin itse luopua vaikka 10 pointsista vaihtokaupassa.
Tuo ihan normaalia että lapsi voittaa peleissä, lapset elää juuri siinä hetkessä ja panostaa täysillä, aikuinen keskittyy vähän kaikkeen muuhunkin samalla siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmatkin ovat älykkäitä ja korkeasti koulutettuja.
Haha mutta kun älykäs ei ole = korkeasti koulutettu.
Enpä ole opettajana tavannut huippulahjasta lasta joiden vanhemmat ovat amistaustaisia, ovat kyllä kaikki olleet korkeasti koulutettujen lapsia, nytkin on luokalla todella älykäs tyttö jonka vanhemmat ovat lääketieteen professori ja erikoislääkäri.
Mistähän tuo voi johtua, onko teidän koulu tai asuinalue jotenkin oppilasainesta seulovia?
Mä olen oppilas, joka oli hyvä kaikessa, yleensä täydet arvosanat kaikesta. Vanhemmat täysin kouluttamattomia.
Se mitkä lähtökohdat vanhemmilla on ollut elämässään kouluttautua, ei ole aina johtunut heidän älykkyydestä eikä lahjakkuudesta.
Ihan siitäkin että jos on taustalla korkeasti koulutetu t vanhemmat,on myös rahaa , eli voidaan tarjota lapselle mahdollisuuksia enemmän.
Viisas köyhän perheen lapsi ei pääse helpolla hienoon yliopistoon, tavis rikas lapsi pääsee kun oikein prepataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttäkin on montaa lajia. Että mitä kukin sitten eniten arvostaa; matemaattista, loogista vai kielellistä lahjakkuutta. Avaruudellista hahmotuskykuä, sosiaalisia taitoja vai eettisiä taitoja kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyväsydämisyys. Vai liikunnallisuus ja musikaalisuus tai se, että ihminen on taitava käsistään ja taitava korjaaja. Tai taitava autolla ajaja kuten vaikkapa rekan kuljettajat tai Mika Häkkinen. Ja mikä sitten katsotaan menestykseksi?
Unohdit taiteellisesti lahjakkaat. Olen ollut sellainen lapsi. Ja älykäs. Lapsena olin niin paljon omissa maailmoissani, että vanhemmat luulivat, että minusta tulee professori. Olen aina viihtynyt hyvin omassa seurassani. En koskaan pitkästynyt, enkä kysynyt, mitä mä äiti tekisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttäkin on montaa lajia. Että mitä kukin sitten eniten arvostaa; matemaattista, loogista vai kielellistä lahjakkuutta. Avaruudellista hahmotuskykuä, sosiaalisia taitoja vai eettisiä taitoja kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyväsydämisyys. Vai liikunnallisuus ja musikaalisuus tai se, että ihminen on taitava käsistään ja taitava korjaaja. Tai taitava autolla ajaja kuten vaikkapa rekan kuljettajat tai Mika Häkkinen. Ja mikä sitten katsotaan menestykseksi?
Unohdit taiteellisesti lahjakkaat. Olen ollut sellainen lapsi. Ja älykäs. Lapsena olin niin paljon omissa maailmoissani, että vanhemmat luulivat, että minusta tulee professori. Olen aina viihtynyt hyvin omassa seurassani. En koskaan pitkästynyt, enkä kysynyt, mitä mä äiti tekisin.
Mielikuvitus on myös auttanut aikuisena, kun on ollut huonoja hetkiä elämässä, niin olen aina voinut paeta mielikuvitusmaailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiheesta inasen sivuten, kiinnostaisi tietää, että jos lapsi on ekalla luokalla ja on todella kiinnostunut kaikista aineista ja saa melkein täysiä pisteitä kokeista, niin kuinka todennäköistä on, että sama jatkuu vielä muillakin luokilla?
Matikkaa tuntuu tajuavan nopeasti, lukee suht nopeasti, mutta tulee kyllä aika paljon virheitä lukiessa, kun ei jaksa keskittyä joka sanaan vaan arvailee. Kuitenkin selviytyy erinomaisesti esim. hankalista luetunymmärtämistehtävistä.
Mulle yks kakka hailee mikä lapsen äo on, mutta salainen toiveeni on, että kouluttautuisi tulevaisuudessa enemmän kuin minä.
Kuulostaa vähän minun lapselta, ja hän opiskelee nykyään DI:ksi ja pärjäilee hyvin.
Varmasti lapsellasi on kaikki mahdollisuudet kouluttautua niin paljon kuin haluaa.
Ajattelisin, että tue hänen uteliaisuutta, jutelkaa kaikenlaisesta, tutustukaa ilmiöihin. Heureka, tiedekerhot, tietokonepelit joissa pidetään hauskaa rakentamalla koneita.
Tietokone ei ole mörkö, yritä hankkia hänelle pöytätietokone ja hyvä nettiyhteys varhain, jos häntä yhtään kiinnostaa.
Äidillä on iso rooli, koska hän voi tukea ja kuunnella lasta, pitää hänen puolia koulun suuntaan jos häntä kiusataan, valita millaisella alueella hän asuu ja millaisessa porukassa pyörii.
Ihanaa kun hänellä on sinut, olet kiinnostunut hänestä ja haluat hänen parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttäkin on montaa lajia. Että mitä kukin sitten eniten arvostaa; matemaattista, loogista vai kielellistä lahjakkuutta. Avaruudellista hahmotuskykuä, sosiaalisia taitoja vai eettisiä taitoja kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyväsydämisyys. Vai liikunnallisuus ja musikaalisuus tai se, että ihminen on taitava käsistään ja taitava korjaaja. Tai taitava autolla ajaja kuten vaikkapa rekan kuljettajat tai Mika Häkkinen. Ja mikä sitten katsotaan menestykseksi?
Unohdit taiteellisesti lahjakkaat. Olen ollut sellainen lapsi. Ja älykäs. Lapsena olin niin paljon omissa maailmoissani, että vanhemmat luulivat, että minusta tulee professori. Olen aina viihtynyt hyvin omassa seurassani. En koskaan pitkästynyt, enkä kysynyt, mitä mä äiti tekisin.
Sosiaaliset taidot ei paljon auta älykästä, koska useimpien ihmisten seura tuntuu tyhmältä ja tylsältä. Sori, mutta näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmatkin ovat älykkäitä ja korkeasti koulutettuja.
Haha mutta kun älykäs ei ole = korkeasti koulutettu.
Enpä ole opettajana tavannut huippulahjasta lasta joiden vanhemmat ovat amistaustaisia, ovat kyllä kaikki olleet korkeasti koulutettujen lapsia, nytkin on luokalla todella älykäs tyttö jonka vanhemmat ovat lääketieteen professori ja erikoislääkäri.
Mistähän tuo voi johtua, onko teidän koulu tai asuinalue jotenkin oppilasainesta seulovia?
Mä olen oppilas, joka oli hyvä kaikessa, yleensä täydet arvosanat kaikesta. Vanhemmat täysin kouluttamattomia.
Se mitkä lähtökohdat vanhemmilla on ollut elämässään kouluttautua, ei ole aina johtunut heidän älykkyydestä eikä lahjakkuudesta.Ihan siitäkin että jos on taustalla korkeasti koulutetu t vanhemmat,on myös rahaa , eli voidaan tarjota lapselle mahdollisuuksia enemmän.
Viisas köyhän perheen lapsi ei pääse helpolla hienoon yliopistoon, tavis rikas lapsi pääsee kun oikein prepataan.
Tämä on kaikki totta. Mutta myös duunariperheen lapsi voi olla todella älykäs, ja on vastuutonta opettajan antaa ymmärtää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.
Tiedän yhden tapauksen. Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä. Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle. Ei ole siltä tieltä palannut.
Ällät kirjoituksissa eivät ole merkki huippuälykkyydestä. Lukio on helppo koulu. Minuakin pidettiin tulevana menestyjänä kirjoitusten tulosten (ja aiemman koulumenestyksen) vuoksi. En kuitenkaan ole älykäs. Lukion jälkeen en edes opiskellut, vaan menin töihin.
Lukio ei ole helppo koulu, jos se oli sinulle kovin helppoa, olet todennäköisesti keskivertoa älykkäämpi. Töihin meno oli tietysti oma valintasi, tuskin johtui siitä ettet olisi opinnoissa pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolaa vähemmän kuin ns. normaalit lapset?
Rauhallinen lapsi pienenä. Koulussa oli helppoa, mitä nyt lukiossa pisti jotkut evvk aineet ihan läskiksi.
Lukiossa sen älykkyyden huomasi siitä, että pääsi lukiolaisten kisoissa finaaliin kahdessa lajissa, vaikka ei erityisemmin treenannut. Peruskoulun aikanakin oli viitteitä siitä, että on todella älykäs, mutta ei siinä kohtaa pystynyt vielä arvioimaan, mitä se tarkoittaa valtakunnallisella tasolla.
Korkeakouluopinnoissa menestys oli vaihtelevaa, mieluisat kurssit menivät hyvin ja epämieluisat jäivät kesken. ADHD-diagnoosi tuli vasta korkeakouluopintojen aikana ja psykologin tekemissä kognitiivisissa testeissä kokonaisälykkyys oli merkitty prosentteina 99,8%.
Ihmisten kanssa tulee toimeen, mutta on melko valikoiva seurastaan. Alakoulussa oli jotain kavereita, joiden kanssa hän ei olisi niin välittänyt olla, mutta ei kehdannut sanoa näille. Oli helpottunut, kun sai nämä koulunvaihdoksen myötä karistettua pois. Ystäväpiiri koostuu lähinnä lukiokavereista, opintojen kautta ei ole tainnut tutustua oikein kehenkään, eikä töissäkään taida olla sellainen, joka tutustuu työkavereihin.
Opiskelut on vähän vaiheessa (150op), kun on ollut mielenterveydenkin kanssa ongelmaa (tulee usein ADHD:n kaverina tällaisia). Mutta ehkä se älykkyys näkyy siinäkin, että 22-vuotiaalle maksetaan 4200€/kk ja kehutaan töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muiden lasten seurassa outo. Viihtyy paremmin aikuisten kanssa.
Varma tunnistus on, että sellaisen lapsen vanhemmat eivät korosta ja leuhki lastensa osaamisella ja älykkyydellä.
Mulla on omasta mielestäni älykkäät lapset. Ovat olleet aina vähän vaikeita ja jääräpäisiä, oman tien kulkijoita. Menestyneet elämässään kuitenkin todella hyvin. Tämä on äidin subjektiivinen näkemys. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttäkin on montaa lajia. Että mitä kukin sitten eniten arvostaa; matemaattista, loogista vai kielellistä lahjakkuutta. Avaruudellista hahmotuskykuä, sosiaalisia taitoja vai eettisiä taitoja kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyväsydämisyys. Vai liikunnallisuus ja musikaalisuus tai se, että ihminen on taitava käsistään ja taitava korjaaja. Tai taitava autolla ajaja kuten vaikkapa rekan kuljettajat tai Mika Häkkinen. Ja mikä sitten katsotaan menestykseksi?
Unohdit taiteellisesti lahjakkaat. Olen ollut sellainen lapsi. Ja älykäs. Lapsena olin niin paljon omissa maailmoissani, että vanhemmat luulivat, että minusta tulee professori. Olen aina viihtynyt hyvin omassa seurassani. En koskaan pitkästynyt, enkä kysynyt, mitä mä äiti tekisin.
Sosiaaliset taidot ei paljon auta älykästä, koska useimpien ihmisten seura tuntuu tyhmältä ja tylsältä. Sori, mutta näin on.
Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös kyky tulla toimeen niiden tyhmempien kanssa. Tällä in merkitystä varsinkin työasioissa myöhemmin. Kukaan ei tarvitse työntekijää, joka kaikesta lahjakkuudestaan huolimatta ei pysty laskeutumaan kollegoidensa tasolle ja kommunikoinaan niin, että nämä ymmärtävät hänen asian.
Mitä teet sillä tiedolla lapsesi lahjakkuudesta?
En tiedä onko lapseni huippuälykäs mutta todella helposti hän on kyllä päässyt todella hyviin suorituksiin. Ehkä se merkittävin piirre on se miten todella nopeasti ja tehokkaasti pystyy omaksumaan jonkun tiedon kun vain siihen keskittyy. Lukiossa otti monin ajoin todella löysin rantein ja sai vain hyvin keskinkertaisia arvosanoja mutta kun jonkun aineen kirjoitukset olivat edessä niin kuukaudessa parissa omaksui aineen kuin aineen L:n arvoisesti, niin kielissä, reaaliaineissa kuin pitkässä matikassakin.
Pääsi sitten yliopistoon alalle joka yleensä edellyttää kovaa pänttäämistä mutta tuntuu että hän vain lukaisee kirjat nopeasti läpi ja saa sitten hyviä arvosanoja tenteistä.
Oppiminen on siis hänelle todelle helppoa.
Täyttää p sykopaatin määreet.
Nää ylisuorittajat eivät pärjää pettymysten kanssa. Yleensä elämä sekaisin 30veenä kun elämä ei mennytkään niin kuin vanhemmat lupasivat.
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.
Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.
Siitä tunnistaa etteivät heidän vanhempansa kysele vauvapalstalla jonninjoutavia.
Siitä, kuinka aikaisin hän tajuaa median olevan kaiken tämän negatiivisuuden takana, mistä ihmiset kärsivät.
Ja siitä, että hän tajuaa kuinka säälittäviä median edustajat keskimäärin ovat uhratakseen journalismin etiikan kiireen ja rahan alttarille. Se ei ole sen arvoista, mutta silti ihmiset valitsevat tuhon tien.
Jos olet media-alan työntekijä, kysyisin itseltäni hyvin tarkkaan, miksi ihmeessä toimin niin kuin toimin.