Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?
Onko sinulla ollut lapsi joka myöhemmin todettu poikkeuksellisen älykkääksi? Minkälainen hän oli pienenä? Entä koulussa? Miten hän tulee toimeen muiden ihmisten kanssa? Entä muuten pärjää elämässä?
Kommentit (500)
Minä olin todennäköisesti huippuälykäs lapsi. Keskiarvo oli ala-asteella 9,5 ja kaikki muut aineet kymppejä paitsi käsityö ja liikunta. Sitten tapahtui muutama traumaattinen asia, ja sairastuin psyykkisesti. Keskiarvo aleni kun en enää jaksanut panostaa kouluun. Olen aikuisiällä päässyt useaan yliopistoon ja suorittanut opintoja jonkin verran. Olen mielenterveyssyistä määräaikaisella eläkkeellä, koska sairastuin psykoosisairauteen parikymppisenä. Älykkyys on testattu psykiatrian poliklinikalla ja tulos oli harvinainen psykologin mukaan. Harmittaa, kun tuntuu siltä, että lahjakkuus menee hukkaan psyykkisen sairastelun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono koulumnestys ei välttämättä tarkoita, että lapsi ei olisi hyvinkin älykäs. Varsinkaan jos kysymys on pitkästymisestä tavallisen porukan tahtiin ja osaamattomista opettajista.
Aiheesta inasen sivuten, kiinnostaisi tietää, että jos lapsi on ekalla luokalla ja on todella kiinnostunut kaikista aineista ja saa melkein täysiä pisteitä kokeista, niin kuinka todennäköistä on, että sama jatkuu vielä muillakin luokilla?
Matikkaa tuntuu tajuavan nopeasti, lukee suht nopeasti, mutta tulee kyllä aika paljon virheitä lukiessa, kun ei jaksa keskittyä joka sanaan vaan arvailee. Kuitenkin selviytyy erinomaisesti esim. hankalista luetunymmärtämistehtävistä.
Mulle yks kakka hailee mikä lapsen äo on, mutta salainen toiveeni on, että kouluttautuisi tulevaisuudessa enemmän kuin minä.
Luultavasti sellainen, jolla on kengät väärässä jalassa, vetskari auki ja ei osaa keittää vettä.
No se on se meidän lapsi tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin virhe kirjoittaa tänne, kun vastaanotonhan tietää etukäteen. Enkä väitä että meidän lapsi on mitenkään huippuälykäs. Mutta hänestä opettaja totesi ekan luokan marraskuussa, että on erityislahjakas, ja kysyi jos haluaisimme hänen siirtyvän ylemmälle luokalle. Ei haluttu, koska sosiaalisesti lapsi oli ja on ihan ikätasolla.
Sovimme, että lapsi vaihtaa matematiikassa kolmosen kirjaan ja saa lukea välillä muilla tunneilla omia englanninkielisiä kirjoja, jos on liian helppoa asiaa.
Meillä ei ole muita lapsia, joten en niin osannut arvioida kehitystä, mutta mieleen on jäänyt yksi kerta jollain automatkalla kun lapsi oli 4 v. Ajelin ihan omissa ajatuksissani ja lapsi nökötti hiljaa takapenkillä. Yhtäkkiä sieltä kuului, että "äiti, onko tuhannessa viisikymmentä kahtakymmentä?" Minunkin piti hetki miettiä, että joo, onhan siinä. Eskarissa laski jo yhteen ja vähennyslaskuja sadoilla ja pystyi laskemaan myös kertotaulut päässä.
Lapsi oppi myös itsestään puhumaan englantia 2-vuotiaana, ihan vain lastenohjelmia ja -videoita katsomalla.
Koulussa saa käytännössä pelkkiä kiitettäviä ja funa-mittauksissa ym. vastaavissa testeissä on saanut pistemääriä, jotka sijoittuvat vanhempien lasten tulosten alueelle. Silti historiassa, ympässä, uskonnossa ym. joutuu tekemään tietysti oppiakseen ihan saman työn kuin muutkin, ainoa mikä vähän helpottaa on se, että on hyvä kirjoittamaan esseevastauksia.
Lapsi on aina ollut rauhallinen ja hyvä keskittymään, joten meillä ei ole ollut ongelmia, että alkaisi häiriköidä koulussa, jos on liian helppoa. Isoin haaste on se, että koska lapsi on käytännössä aina ollut luokan "paras" kokeissa, niin hän on kehittänyt itselleen aika isot suorituspaineet. Me sitten musituttelemme, ettei tarvitse onnistua täydellisesti, mutta kyllä hän silti ottaa välillä todella raskaasti pienetkin huolimattomuusvirheet ja unohdukset. Lapsi on nyt neljännellä ja saa tänä vuonna valmiiksi 6 lk. matematiikan, joten se vähän huolettaa myös, että mitä yläkoulun matikasta tulee ensi vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Aiheesta inasen sivuten, kiinnostaisi tietää, että jos lapsi on ekalla luokalla ja on todella kiinnostunut kaikista aineista ja saa melkein täysiä pisteitä kokeista, niin kuinka todennäköistä on, että sama jatkuu vielä muillakin luokilla?
Matikkaa tuntuu tajuavan nopeasti, lukee suht nopeasti, mutta tulee kyllä aika paljon virheitä lukiessa, kun ei jaksa keskittyä joka sanaan vaan arvailee. Kuitenkin selviytyy erinomaisesti esim. hankalista luetunymmärtämistehtävistä.
Mulle yks kakka hailee mikä lapsen äo on, mutta salainen toiveeni on, että kouluttautuisi tulevaisuudessa enemmän kuin minä.
Kouluttautuminen ei sinänsä takaa yhtään mitään, mutta sivistyksellä on merkitystä. En siis keskittyisi mihinkään statushakuiseen tittelinmetsästykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielestäni lapsi, joka osaa soittaa pienoa ja puhuu eri kieliä alle 10.v on erityinen.
Ihan siis friikki muihin ikäisiinsä verrattuna.
En tarkoita pahalla, erilainen, poikkeava.
soittaa pianoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin virhe kirjoittaa tänne, kun vastaanotonhan tietää etukäteen. Enkä väitä että meidän lapsi on mitenkään huippuälykäs. Mutta hänestä opettaja totesi ekan luokan marraskuussa, että on erityislahjakas, ja kysyi jos haluaisimme hänen siirtyvän ylemmälle luokalle. Ei haluttu, koska sosiaalisesti lapsi oli ja on ihan ikätasolla.
Sovimme, että lapsi vaihtaa matematiikassa kolmosen kirjaan ja saa lukea välillä muilla tunneilla omia englanninkielisiä kirjoja, jos on liian helppoa asiaa.
Meillä ei ole muita lapsia, joten en niin osannut arvioida kehitystä, mutta mieleen on jäänyt yksi kerta jollain automatkalla kun lapsi oli 4 v. Ajelin ihan omissa ajatuksissani ja lapsi nökötti hiljaa takapenkillä. Yhtäkkiä sieltä kuului, että "äiti, onko tuhannessa viisikymmentä kahtakymmentä?" Minunkin piti hetki miettiä, että joo, onhan siinä. Eskarissa laski jo yhteen ja vähennyslaskuja sadoilla ja pystyi laskemaan myös kertotaulut päässä.
Lapsi oppi myös itsestään puhumaan englantia 2-vuotiaana, ihan vain lastenohjelmia ja -videoita katsomalla.
Koulussa saa käytännössä pelkkiä kiitettäviä ja funa-mittauksissa ym. vastaavissa testeissä on saanut pistemääriä, jotka sijoittuvat vanhempien lasten tulosten alueelle. Silti historiassa, ympässä, uskonnossa ym. joutuu tekemään tietysti oppiakseen ihan saman työn kuin muutkin, ainoa mikä vähän helpottaa on se, että on hyvä kirjoittamaan esseevastauksia.
Lapsi on aina ollut rauhallinen ja hyvä keskittymään, joten meillä ei ole ollut ongelmia, että alkaisi häiriköidä koulussa, jos on liian helppoa. Isoin haaste on se, että koska lapsi on käytännössä aina ollut luokan "paras" kokeissa, niin hän on kehittänyt itselleen aika isot suorituspaineet. Me sitten musituttelemme, ettei tarvitse onnistua täydellisesti, mutta kyllä hän silti ottaa välillä todella raskaasti pienetkin huolimattomuusvirheet ja unohdukset. Lapsi on nyt neljännellä ja saa tänä vuonna valmiiksi 6 lk. matematiikan, joten se vähän huolettaa myös, että mitä yläkoulun matikasta tulee ensi vuonna.
Mukava lukea koulusta, jossa annetaan lapsen edetä omaan tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin virhe kirjoittaa tänne, kun vastaanotonhan tietää etukäteen. Enkä väitä että meidän lapsi on mitenkään huippuälykäs. Mutta hänestä opettaja totesi ekan luokan marraskuussa, että on erityislahjakas, ja kysyi jos haluaisimme hänen siirtyvän ylemmälle luokalle. Ei haluttu, koska sosiaalisesti lapsi oli ja on ihan ikätasolla.
Sovimme, että lapsi vaihtaa matematiikassa kolmosen kirjaan ja saa lukea välillä muilla tunneilla omia englanninkielisiä kirjoja, jos on liian helppoa asiaa.
Meillä ei ole muita lapsia, joten en niin osannut arvioida kehitystä, mutta mieleen on jäänyt yksi kerta jollain automatkalla kun lapsi oli 4 v. Ajelin ihan omissa ajatuksissani ja lapsi nökötti hiljaa takapenkillä. Yhtäkkiä sieltä kuului, että "äiti, onko tuhannessa viisikymmentä kahtakymmentä?" Minunkin piti hetki miettiä, että joo, onhan siinä. Eskarissa laski jo yhteen ja vähennyslaskuja sadoilla ja pystyi laskemaan myös kertotaulut päässä.
Lapsi oppi myös itsestään puhumaan englantia 2-vuotiaana, ihan vain lastenohjelmia ja -videoita katsomalla.
Koulussa saa käytännössä pelkkiä kiitettäviä ja funa-mittauksissa ym. vastaavissa testeissä on saanut pistemääriä, jotka sijoittuvat vanhempien lasten tulosten alueelle. Silti historiassa, ympässä, uskonnossa ym. joutuu tekemään tietysti oppiakseen ihan saman työn kuin muutkin, ainoa mikä vähän helpottaa on se, että on hyvä kirjoittamaan esseevastauksia.
Lapsi on aina ollut rauhallinen ja hyvä keskittymään, joten meillä ei ole ollut ongelmia, että alkaisi häiriköidä koulussa, jos on liian helppoa. Isoin haaste on se, että koska lapsi on käytännössä aina ollut luokan "paras" kokeissa, niin hän on kehittänyt itselleen aika isot suorituspaineet. Me sitten musituttelemme, ettei tarvitse onnistua täydellisesti, mutta kyllä hän silti ottaa välillä todella raskaasti pienetkin huolimattomuusvirheet ja unohdukset. Lapsi on nyt neljännellä ja saa tänä vuonna valmiiksi 6 lk. matematiikan, joten se vähän huolettaa myös, että mitä yläkoulun matikasta tulee ensi vuonna.
Mukava lukea koulusta, jossa annetaan lapsen edetä omaan tahtiin.
Niin sen kuuluisi ollakin joka koulussa.
Varmaan siitä on huippu herkkä. On emotionaalisesti älykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisiällä kiri sitten korkeakoulussa alta aikayksikön kursseja, oli toka vuonna jo apulaisproffa ja valmistui melkein historian parhaana (2.).
Kukaan ei kuitenkaan tokana korkeakouluvuonnaan olla apulaisprofessori 😅. Ehkä tarkoitetaan, että on ollut assarina.
Älykkyyttä on monenlaista. Tunnistin siinä vaiheessa, kun vei minua peleissä kuin pässiä narussa, vaikka itselläni korkea ÄO. Musikaalista lahjakkuutta meille ei ole kummallekaan suotu. Voisin itse luopua vaikka 10 pointsista vaihtokaupassa.
Ensin pitäisi tietää, mitä älykkyydellä tarkoitetaan. Ja sitten, että onko lapsi oikeasti älykäs vaiko äidistä ja mummostä älykäs.
Joissain nepsyn kirjon oireyhtymissä on tyypillistä epätasainen lahjakkuusprofiili. Eli lapsi saattaa olla huippu yhdellä osa-alueella, mutta selvästi heikko muilla osa-alueilla. Tällöin ei yleensä puhuta älykkyydestä vaan epätasaisesti kykyprofiilista. Toki yksittäisenä osa-alueena voi älykkyyttä ilmetä, mutta kokonaisälykkyyttä ei välttämättä ole.
Sitten joillain voi olla hyvä muisti. Eli osaa tyyliin 2 vuotiaana ulkoa kartan, pääkaupungit tms. Tämäkin kielii enemmän muistista kuin älykkyydestä.
Älykkyys ei näyttäydy ihan vauvana tai taaperona. Eli se milloin konttaa, kävelee, sanoo ensimmäinen sanan ei kerro älykkyydestä. Mutta siinä kolmen neljän paikkeilla saattaa eroja jo olla, ja toki jos alkaa perus taidoissa jäädä jälkeen, niin ei se hyvä merkki ole.
Usein älykäs on älykäs monella osa-alueella, ja kun kokonaisälykkyyteen kuuluu tilannetaju, ajattelun joustavuus ja kontekstin ymmärtäminen, niin älykkäät eivät yleensä ole sosiaalisesti outoja. He hoksaavan ja hahmottavat tilanteet sekä osaavat mukauttaa omaa toimintaansa tilanteen vaatimalla tavalla. Jo lapsena. Epätasaisen kykyprofiilin lapset omaavat enemmän sosiaalisia haasteita.
Lahjakkuus kasaantuu, on monipuolista. Koulu on turhankin helppoa. Usein tavallista selvästi älykkäämpi on myös hyvännäköinen, urheilullinen, kiva ja suosittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy useamman koululuokan samaa aikaa. Suorittaa akateemisen loppututkinnon huomattavasti normaalia nopeammassa tahdissa.
SamaaN aikaaN.
älykäs ymmärtää tekstin sisällön pienistä kirjoitusvirheistä huolimatta. keskitason alareunalla oleva huomaa virheet ja tulee tänne pätemään "älykkyydellään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiheesta inasen sivuten, kiinnostaisi tietää, että jos lapsi on ekalla luokalla ja on todella kiinnostunut kaikista aineista ja saa melkein täysiä pisteitä kokeista, niin kuinka todennäköistä on, että sama jatkuu vielä muillakin luokilla?
Matikkaa tuntuu tajuavan nopeasti, lukee suht nopeasti, mutta tulee kyllä aika paljon virheitä lukiessa, kun ei jaksa keskittyä joka sanaan vaan arvailee. Kuitenkin selviytyy erinomaisesti esim. hankalista luetunymmärtämistehtävistä.
Mulle yks kakka hailee mikä lapsen äo on, mutta salainen toiveeni on, että kouluttautuisi tulevaisuudessa enemmän kuin minä.
Kouluttautuminen ei sinänsä takaa yhtään mitään, mutta sivistyksellä on merkitystä. En siis keskittyisi mihinkään statushakuiseen tittelinmetsästykseen.
No en tässä oikein aja sitäkään takaa, että pitäisi olla lääkäriä tai mitä vaan "arvostettua" ammattikuntaan kuuluvaa. Mulle riittää pohjimmiltaan se, että lapsi tulee olemaan alalla joka häntä oikeasti kiinnostaa.
Olen itse alalla jossa on sekasin amiksen käyneitä ja korkeakoulutettuja ja sinänsä haasteellinen ala, mikäli ei ole tehnyt duunarina vähintään 10v alan töitä TAI käynyt korkeakoulututkinnon kys. alasta ja vähemmän kun 10v alan duunarina tehneenä voin kertoa, että paljon helpommalla pääsisin, jos olisin kouluttautunut enemmän.
Toki ei ole vieläkään myöhäistä kouluttautua, mutta paljon hankalampaa se nyt on, kun peruskouluaineet on pyyhkiytynyt pois muistista vuosia sitten, lapsi tehtynä ja vakituista kokopäivätyötä tehden.
Huippuälykkyydestä en tiedä. Siihen aikaan kun laitoimme lapsemme peruskouluun alle normaalin aloitusikäisenä, hänen piti käydä psykologiset testit kouluun päästäkseen. Lausunnon mukaan hän oli eräillä osa-alueilla kymmenvuotiaan tasolla. Lapsiemme älykkyys ei ole koskaan ollut mikään itseisarvo, vaan olemme opettaneet ymmärtämään asioita loogiselta faktaperusteiselta kannalta; kysymään sen lisäksi että mitä, myös miksi.
Tunnistamisesta. Älykkyydellä on monia ilmenemismuotoja. Ainakin verbaaliset kyvyt ja looginen ajattelu ilmenee melko varhain. Kun lapsi haluaa jotain, keskustele hänen kanssaan miksi hän sen haluaa. Vastauksista selviää paljon. Tai tarkkaile millaiseen johtopäätökseen hän tulee saadessaan jotain uutta tietoa - osaako hän päätellä mitä siitä tiedosta johdonmukaisesti seuraa ja miten se vaikuttaa hänen elämäänsä.