Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?
Onko sinulla ollut lapsi joka myöhemmin todettu poikkeuksellisen älykkääksi? Minkälainen hän oli pienenä? Entä koulussa? Miten hän tulee toimeen muiden ihmisten kanssa? Entä muuten pärjää elämässä?
Kommentit (500)
Tunnen monia tällaisia, koska kuulun Mensaan.
Valitettavan usein lahjakkaita lapsia kiusataan koulussa, koska ovat introvertteja. Ei kuitenkaan voi yleistää. Huippulahjakkaista moni voi olla nepsy-lapsia. Elävät enemmän omassa päässään kuin ympäröivässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana huippuälykäs on mielenkiintoinen yhdyssana. Millainen ihminen on huippu? Onko huipulla yksinäistä, vai onko siellä läjä ihmisiä? Mitä on olla alansa huippu? Lionel Messi on mielestäsi alansa huippu, ts. kaikkien aikojen paras omalla alallaan, ja kaikki muut ovat tällöin ei-huipulla, koska ovat hänen alapuolellaan.
Mielestäni sanaa huippu väärinkäytetään totaalisesti, kun vain yksi ihminen voi olla huippu jossakin.
Miten huipulle päästään? Tämä on verrattavissa korkeimman vuoren huipulle kiipeämiseen, ts. sen eteen joutuu tekemään oikeasti paljonkin työtä. Ja kun lopulta pääsee 1. maailmassa huipulle, voi todeta, että ilma on raikasta - se korkeuksien ilmaa - ja ihastella, kuinka paljon voikaan jättää alapuolelleen ...
Kyllä mielestäni lapsi, joka osaa soittaa pienoa ja puhuu eri kieliä alle 10.v on erityinen.
Ihan siis friikki muihin ikäisiinsä verrattuna.
En tarkoita pahalla, erilainen, poikkeava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murm3li kirjoitti:
Lukematta kaikkia kommentteja oletan, että täällä on sankoin joukoin vanhempia jotka ilmoittavat juuri sen oman tekevänsä "huippuälykkääksi". Eikös huippuälykls ole se, jolla äo vähintään noin 150?? Ja näitä o joku pari prosenttia väestöstä :D
Huippuälykkäitä en ole eläissäni tavannut, mutta keskivertoa älykkäämpiä lapsia kyllä. Olen yli 30 vuotta toiminut perhepäivähoitajana ja junnujen urheiluvalmennuksen parissa. Lapsia ja perheitä olen nähnyt aikas monia.
Muutama entinen hoitolapsi/valmennettava on sitten aikuistuttuaan pärjännyt poikkeuksellisen hyvin opiskelujen/ töiden saralla, osoittaneet harvinaista lahjakkuutta jossain asiassa...
Nyt kun jälkeenpäin muistelee, kaikki nämä olivat todella tiedonjanoisua ja uteliaita lapsia. Hyvin vilkkaita suurinosa, joku voisi nimitellä heillä olleen adhd , mut mä sanoisin että vain vilkas ja "toimintaa kaipaava". Yksi "pikku professori" mahtui joukkoon, pikkuvanha ja hiljainen. Ja se mikä yhdisti kaikkia, oli sinnikkyys. Eivät luovuttaneet helpolla, kun jotain halusivat. Yksikin opetteli luistelemaan 2,5v iässä. Aikansa kaatuiltuaan nousi aina vaan sinnikkäästi ylös. Oppi 2kk aikana (kävi jäällä noin 2x viikossa) luistelemaan sujuvasti. Ois ehkä nopeamminkin jos ois us3ammin harjoitellut.Tasapaino kehittyy, kun aikansa kaatuilee, pätee mm. pylrällä ajoon, senhan moni oppii tosi aikaisin. Tasapaino ei varsinaisesti ole kognitio vaan kefalokaudaalisen kehityksen ja korvan toimivan tasapainoelimen onnistunut yhteistyö ja lopputulema. Mitä sinnikkyyteen tulee, kyllä jopa tylsämielinen saattaa olla hyvinkin sinnikäs ja ponnistelee väsymättä kohti päämäärää, jonka haluaa tavoittaa. Luja tahto ja sitkeä luonne ovat pikemminkin temperamenttiasioita.
Kommentoin minäkin tuota edellistä kirjoittajaa. Hän kirjoitti hymiöiden kanssa, että on toiminut perheiden parissa 30 vuotta mm. urheiluvalmentajana, muttei ole eläessään tavannut huippuälykkäitä, joita on vain pari prosenttia väestössä.
Tosiaankin Mensan testien raja on, että saa paremmat pisteet kuin 98 prosenttia väestöstä. Tämä tarkoittaa joka 50. ihmistä. Melkein jokaisella lukioluokalla on siis keskimäärin yksi tällainen oppilas. Omallani oli kaksi.
Hieman herää kysymys, että mikä on urheilulaji, jonka pariin nämä ihmiset eivät koskaan eksy.
Mensan testien raja on vain 130. Ollakseen HUIPUÄLYKÄS se äo on noin 150 tai enemmän. Näistä Huippuälykkäitä tuo entinen pph/urheiluvalmentaja puhui, kuten hänen kirjoituksensa alusta voi huomata. Ei puhunut mistään Mensan raja- tasoitusta.
Itsekään en usko tavalleni kuin yhden ihmisen elämäni aikana, jonka äo yli 150. Mensalaisua tosiaan on varmasti osunut kohdalle useampia, sellaisia joilla äo 130-140.
No se on ongelmallista koska ÄO testit ovat epätarkkoja +130 arvoilla ja monet testit eivät anna tulosta kuin max 135 tai max 145 esim.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murm3li kirjoitti:
Lukematta kaikkia kommentteja oletan, että täällä on sankoin joukoin vanhempia jotka ilmoittavat juuri sen oman tekevänsä "huippuälykkääksi". Eikös huippuälykls ole se, jolla äo vähintään noin 150?? Ja näitä o joku pari prosenttia väestöstä :D
Huippuälykkäitä en ole eläissäni tavannut, mutta keskivertoa älykkäämpiä lapsia kyllä. Olen yli 30 vuotta toiminut perhepäivähoitajana ja junnujen urheiluvalmennuksen parissa. Lapsia ja perheitä olen nähnyt aikas monia.
Muutama entinen hoitolapsi/valmennettava on sitten aikuistuttuaan pärjännyt poikkeuksellisen hyvin opiskelujen/ töiden saralla, osoittaneet harvinaista lahjakkuutta jossain asiassa...
Nyt kun jälkeenpäin muistelee, kaikki nämä olivat todella tiedonjanoisua ja uteliaita lapsia. Hyvin vilkkaita suurinosa, joku voisi nimitellä heillä olleen adhd , mut mä sanoisin että vain vilkas ja "toimintaa kaipaava". Yksi "pikku professori" mahtui joukkoon, pikkuvanha ja hiljainen. Ja se mikä yhdisti kaikkia, oli sinnikkyys. Eivät luovuttaneet helpolla, kun jotain halusivat. Yksikin opetteli luistelemaan 2,5v iässä. Aikansa kaatuiltuaan nousi aina vaan sinnikkäästi ylös. Oppi 2kk aikana (kävi jäällä noin 2x viikossa) luistelemaan sujuvasti. Ois ehkä nopeamminkin jos ois us3ammin harjoitellut.Tasapaino kehittyy, kun aikansa kaatuilee, pätee mm. pylrällä ajoon, senhan moni oppii tosi aikaisin. Tasapaino ei varsinaisesti ole kognitio vaan kefalokaudaalisen kehityksen ja korvan toimivan tasapainoelimen onnistunut yhteistyö ja lopputulema. Mitä sinnikkyyteen tulee, kyllä jopa tylsämielinen saattaa olla hyvinkin sinnikäs ja ponnistelee väsymättä kohti päämäärää, jonka haluaa tavoittaa. Luja tahto ja sitkeä luonne ovat pikemminkin temperamenttiasioita.
Kommentoin minäkin tuota edellistä kirjoittajaa. Hän kirjoitti hymiöiden kanssa, että on toiminut perheiden parissa 30 vuotta mm. urheiluvalmentajana, muttei ole eläessään tavannut huippuälykkäitä, joita on vain pari prosenttia väestössä.
Tosiaankin Mensan testien raja on, että saa paremmat pisteet kuin 98 prosenttia väestöstä. Tämä tarkoittaa joka 50. ihmistä. Melkein jokaisella lukioluokalla on siis keskimäärin yksi tällainen oppilas. Omallani oli kaksi.
Hieman herää kysymys, että mikä on urheilulaji, jonka pariin nämä ihmiset eivät koskaan eksy.
Mensan testien raja on vain 130. Ollakseen HUIPUÄLYKÄS se äo on noin 150 tai enemmän. Näistä Huippuälykkäitä tuo entinen pph/urheiluvalmentaja puhui, kuten hänen kirjoituksensa alusta voi huomata. Ei puhunut mistään Mensan raja- tasoitusta.
Itsekään en usko tavalleni kuin yhden ihmisen elämäni aikana, jonka äo yli 150. Mensalaisua tosiaan on varmasti osunut kohdalle useampia, sellaisia joilla äo 130-140.
No se on ongelmallista koska ÄO testit ovat epätarkkoja +130 arvoilla ja monet testit eivät anna tulosta kuin max 135 tai max 145 esim.
Sanalliset kuvaukset loppuvat arvoon 130 huippuälykkyys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muiden lasten seurassa outo. Viihtyy paremmin aikuisten kanssa.
Mä olen outo ja olen aina viihtynyt mielummin aikuisten tai vanhusten seurassa paljon enemmän, kuin nuorten ja teinien, mutta silti mun älykkyys on keskivertoa ihmistä alhaisempi. :)
N.21
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murm3li kirjoitti:
Lukematta kaikkia kommentteja oletan, että täällä on sankoin joukoin vanhempia jotka ilmoittavat juuri sen oman tekevänsä "huippuälykkääksi". Eikös huippuälykls ole se, jolla äo vähintään noin 150?? Ja näitä o joku pari prosenttia väestöstä :D
Huippuälykkäitä en ole eläissäni tavannut, mutta keskivertoa älykkäämpiä lapsia kyllä. Olen yli 30 vuotta toiminut perhepäivähoitajana ja junnujen urheiluvalmennuksen parissa. Lapsia ja perheitä olen nähnyt aikas monia.
Muutama entinen hoitolapsi/valmennettava on sitten aikuistuttuaan pärjännyt poikkeuksellisen hyvin opiskelujen/ töiden saralla, osoittaneet harvinaista lahjakkuutta jossain asiassa...
Nyt kun jälkeenpäin muistelee, kaikki nämä olivat todella tiedonjanoisua ja uteliaita lapsia. Hyvin vilkkaita suurinosa, joku voisi nimitellä heillä olleen adhd , mut mä sanoisin että vain vilkas ja "toimintaa kaipaava". Yksi "pikku professori" mahtui joukkoon, pikkuvanha ja hiljainen. Ja se mikä yhdisti kaikkia, oli sinnikkyys. Eivät luovuttaneet helpolla, kun jotain halusivat. Yksikin opetteli luistelemaan 2,5v iässä. Aikansa kaatuiltuaan nousi aina vaan sinnikkäästi ylös. Oppi 2kk aikana (kävi jäällä noin 2x viikossa) luistelemaan sujuvasti. Ois ehkä nopeamminkin jos ois us3ammin harjoitellut.Tasapaino kehittyy, kun aikansa kaatuilee, pätee mm. pylrällä ajoon, senhan moni oppii tosi aikaisin. Tasapaino ei varsinaisesti ole kognitio vaan kefalokaudaalisen kehityksen ja korvan toimivan tasapainoelimen onnistunut yhteistyö ja lopputulema. Mitä sinnikkyyteen tulee, kyllä jopa tylsämielinen saattaa olla hyvinkin sinnikäs ja ponnistelee väsymättä kohti päämäärää, jonka haluaa tavoittaa. Luja tahto ja sitkeä luonne ovat pikemminkin temperamenttiasioita.
Kommentoin minäkin tuota edellistä kirjoittajaa. Hän kirjoitti hymiöiden kanssa, että on toiminut perheiden parissa 30 vuotta mm. urheiluvalmentajana, muttei ole eläessään tavannut huippuälykkäitä, joita on vain pari prosenttia väestössä.
Tosiaankin Mensan testien raja on, että saa paremmat pisteet kuin 98 prosenttia väestöstä. Tämä tarkoittaa joka 50. ihmistä. Melkein jokaisella lukioluokalla on siis keskimäärin yksi tällainen oppilas. Omallani oli kaksi.
Hieman herää kysymys, että mikä on urheilulaji, jonka pariin nämä ihmiset eivät koskaan eksy.
Mensan testien raja on vain 130. Ollakseen HUIPUÄLYKÄS se äo on noin 150 tai enemmän. Näistä Huippuälykkäitä tuo entinen pph/urheiluvalmentaja puhui, kuten hänen kirjoituksensa alusta voi huomata. Ei puhunut mistään Mensan raja- tasoitusta.
Itsekään en usko tavalleni kuin yhden ihmisen elämäni aikana, jonka äo yli 150. Mensalaisua tosiaan on varmasti osunut kohdalle useampia, sellaisia joilla äo 130-140.
Se lukemahan riippuu keskihajonnasta. Aiemmin Mensan testissä käytettiin keskihajontaa 24, jota edelleen joissakin maissa käytetään. Sen mukaan Mensaan päästäkseen piti olla ÄO 148. Nykyään keskihajonta on 16, jolloin parhaan 2% rajana on 130.
Ehkä järkevämpää on puhua siitä, mihin prosenttiosuuteen kuuluu. En kyllä tiedä, onko sekään niin kovin järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhin lapsi joka on nyt 10v oppi kävelemään jo 8kk vanhana ja on oikeastaan ihan kaikessa mitä ikinä tekeekään oppinut sen nopeammin ja tehnyt sen aina paremmin kuin kukaan muu. Älykkyyttä ei ole mitenkään virallisesti mitattu tai todettu.
Laita vaan sitten Ressun lukioon kun on se aika.
Suosittelen, oli erittäin hyvä opinahjo.
-4-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murm3li kirjoitti:
Lukematta kaikkia kommentteja oletan, että täällä on sankoin joukoin vanhempia jotka ilmoittavat juuri sen oman tekevänsä "huippuälykkääksi". Eikös huippuälykls ole se, jolla äo vähintään noin 150?? Ja näitä o joku pari prosenttia väestöstä :D
Huippuälykkäitä en ole eläissäni tavannut, mutta keskivertoa älykkäämpiä lapsia kyllä. Olen yli 30 vuotta toiminut perhepäivähoitajana ja junnujen urheiluvalmennuksen parissa. Lapsia ja perheitä olen nähnyt aikas monia.
Muutama entinen hoitolapsi/valmennettava on sitten aikuistuttuaan pärjännyt poikkeuksellisen hyvin opiskelujen/ töiden saralla, osoittaneet harvinaista lahjakkuutta jossain asiassa...
Nyt kun jälkeenpäin muistelee, kaikki nämä olivat todella tiedonjanoisua ja uteliaita lapsia. Hyvin vilkkaita suurinosa, joku voisi nimitellä heillä olleen adhd , mut mä sanoisin että vain vilkas ja "toimintaa kaipaava". Yksi "pikku professori" mahtui joukkoon, pikkuvanha ja hiljainen. Ja se mikä yhdisti kaikkia, oli sinnikkyys. Eivät luovuttaneet helpolla, kun jotain halusivat. Yksikin opetteli luistelemaan 2,5v iässä. Aikansa kaatuiltuaan nousi aina vaan sinnikkäästi ylös. Oppi 2kk aikana (kävi jäällä noin 2x viikossa) luistelemaan sujuvasti. Ois ehkä nopeamminkin jos ois us3ammin harjoitellut.Tasapaino kehittyy, kun aikansa kaatuilee, pätee mm. pylrällä ajoon, senhan moni oppii tosi aikaisin. Tasapaino ei varsinaisesti ole kognitio vaan kefalokaudaalisen kehityksen ja korvan toimivan tasapainoelimen onnistunut yhteistyö ja lopputulema. Mitä sinnikkyyteen tulee, kyllä jopa tylsämielinen saattaa olla hyvinkin sinnikäs ja ponnistelee väsymättä kohti päämäärää, jonka haluaa tavoittaa. Luja tahto ja sitkeä luonne ovat pikemminkin temperamenttiasioita.
Kommentoin minäkin tuota edellistä kirjoittajaa. Hän kirjoitti hymiöiden kanssa, että on toiminut perheiden parissa 30 vuotta mm. urheiluvalmentajana, muttei ole eläessään tavannut huippuälykkäitä, joita on vain pari prosenttia väestössä.
Tosiaankin Mensan testien raja on, että saa paremmat pisteet kuin 98 prosenttia väestöstä. Tämä tarkoittaa joka 50. ihmistä. Melkein jokaisella lukioluokalla on siis keskimäärin yksi tällainen oppilas. Omallani oli kaksi.
Hieman herää kysymys, että mikä on urheilulaji, jonka pariin nämä ihmiset eivät koskaan eksy.
Tuossa kirjoittaja puhuu huippuälykkäistä, ei Mensan rajan ylittäneistä!!! Mensan raja on äo 130. Huippuälykkyyteen vaaditaan enemmän, 150 vähintään. Ja näitä henkilöitä nimenomaan EI ole ihan joka luokalla 😆 mensalaisia kyllä.
Sori Ohis.
Lainausketjun ensimmäinen kylläkin puhuu huippuälykkäistä, joita on pari prosenttia väestöstä, mutta joita hän ei ole eläessään tavannut.
Mitä ihmettä te kaikki jankkaatte?! Mitä väliä, mikä se urheilulaji on, olkoon vaikka futis, mä ylipäätään väitän ettei ne huippuälykkäät lapset yleensä ole kovin innostuneita joukkueurheilusta. Lol. Eli ei ihme, ettei valmentaja niitä oo tavannut.
Tai ylipäätään vaikka onkin valmentanut 30 vuotta, tuskinpa on tavannut silti kovin isoa otantaa ikäluokasta.
Futis on Suomen suosituin joukkueurheilulaji, joten kovin ihmeellistä, jos sinne ei top 2 prosentin lapsia ja nuoria ole päätynyt. Ylipäätään älykkäillä ihmisillä on keskimäärin hyvät mahdollisuudet menestyä urheilussa, koska heillä on muita ihmisiä lyhempi reaktioaika. Että lol itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus se, että lapsen poikkeuksellinen äly tulee tunnistetuksi on onnekas sattuma.
Joskus jää tunnistamattomaksi ja kaikki potentiaali jää käyttämättä.
Älykäs lapsi, joka syntyy kouluttamattomille vanhemmille, voi joutua leimatuksi hankalaksi ja rasittavaksi lapseksi, joutua kiusatuksi, aliarvioiduksi ja lytätyksi.
Ei älykkäitä lapsia aina tunnisteta koulussakaan, levottomassa luokassa, jossa mennään sen pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan, älykäs lapsi katoaa siihen massaan.
Lisäisin vielä, että monet uskomukset älykkyydestä sen ilmenemisesta ovat todella stereotyyppisiä, eivätkä pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Matemaattisesti erittäin lahjakas poikani lukee ihmisiä hyvin mutta ei ole sosiaalinen, muut ihmiset eivät sitten kuitenkaan niin kiinnosta. Kavereita nyt lukioiässä vähän. Pelaa paljon shakkia joko veljensä kanssa tai netissä. Soittaa pianoa. Urheileekin mutta joukkuelajit lopettanut. Ei jaksanut muiden älämölö seuraa.
Nämä samat piirteet pienestä saakka eli hyvin valikoiva seuransa suhteen. Semmoinen jonkinalainen loiste hänessä on jota ei muissa lapsissani samalla tavalla vaikka muutkin lahjakkaita.
Tuollaisia poikia oli lukiossa matikkaluokka täynnä! Ihme mököttäjiä, joilla ei tuntunut olevan yhtään kivaa elämässä, vaan seurasivat kaikkea hauskaa ulkopuolelta!
Ja sitten se naamioitiin niin, että muut olivat jotenkin rasittavan iloisia ja sosiaalisia. Tuo mainitsemasi "muiden älämölö" kuvastaa juuri hyvin sitä muka ylemmyttä, joka kuitenkin oli ulkopuolisuutta negatiivisessa mielessä!
Iso osa näistä lienee oli aspergereita, osa vain muuten sosiaalisesti kömpelöitä ja loput niitä itsestään liikaa luulevia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kiinnostunut luonnontieteistä. Saa matikasta aina kymppejä koulussa. Mutta on älykkyyden eri osa-alueitakin. Joku voi olla hyvä kielissä, mutta ei matikassa ja joku vaikka musiikissa tai kuvataiteissa. Jollakin hyvä muisti ja pärjää lukuaineissa ja osaa ehkä yhdistellä asioita hyvin. Näillä eväillä.
Huippuälykäs voidaan määritellä minusta monin perustein . Joku voi olla huippumetsästäjä ja eränkävijä. Toinen teoreettinen matemaatikko. Kolmas nerokas taiteilija jne.
Todella monilahjakkaat ovat sitten erittäin harvinaisia. Johtava poliitikko tai yritysjohtajakin voi olla sellainen, jos ymmärtää jakaa vallan niille jotka oman alansa parhaiten hallitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ei,mut jos ajattelet avaruudellista hahmotuskykyä ja motorista nopeaa reagointia..saatat päätyä toisenlaiseen päätelmään. Ihan niinkuin em totesi riippuu mistä nökökulmasta asiaa pohditaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matemaattisesti erittäin lahjakas poikani lukee ihmisiä hyvin mutta ei ole sosiaalinen, muut ihmiset eivät sitten kuitenkaan niin kiinnosta. Kavereita nyt lukioiässä vähän. Pelaa paljon shakkia joko veljensä kanssa tai netissä. Soittaa pianoa. Urheileekin mutta joukkuelajit lopettanut. Ei jaksanut muiden älämölö seuraa.
Nämä samat piirteet pienestä saakka eli hyvin valikoiva seuransa suhteen. Semmoinen jonkinalainen loiste hänessä on jota ei muissa lapsissani samalla tavalla vaikka muutkin lahjakkaita.Tuollaisia poikia oli lukiossa matikkaluokka täynnä! Ihme mököttäjiä, joilla ei tuntunut olevan yhtään kivaa elämässä, vaan seurasivat kaikkea hauskaa ulkopuolelta!
Ja sitten se naamioitiin niin, että muut olivat jotenkin rasittavan iloisia ja sosiaalisia. Tuo mainitsemasi "muiden älämölö" kuvastaa juuri hyvin sitä muka ylemmyttä, joka kuitenkin oli ulkopuolisuutta negatiivisessa mielessä!
Iso osa näistä lienee oli aspergereita, osa vain muuten sosiaalisesti kömpelöitä ja loput niitä itsestään liikaa luulevia!
Olen tuollainen "ihme mököttäjä" ollut lapsena, vaikka tyttö olinkin... Ja voihan se ulkopuolelta näyttää, ettei meidän kaltaisilla ollut koskaan kivaa, mutta voin vakuuttaa että mulla ainakin oli sisäinen elämä ja kiinnostus moniin älyllisiin asioihin niin vahva, että nautin elämästä todella. Vaikka en nauttinut niistä samoista asioista, kuin useimmat sen ikäiset. Minua ei onneksi väkisin tungettu "älämölö" seuraan sosiaalistumaan vaan sain tehdä mitä itse halusin, eli pääosin olla koulun lisäksi kotonani rauhassa lukemassa moninaisista aiheista, koodaamassa, rakentelemassa jotain (pienoismalleja, elektroniikkajuttuja) jne.
Vierailija kirjoitti:
Sana huippuälykäs on mielenkiintoinen yhdyssana. Millainen ihminen on huippu? Onko huipulla yksinäistä, vai onko siellä läjä ihmisiä? Mitä on olla alansa huippu? Lionel Messi on mielestäsi alansa huippu, ts. kaikkien aikojen paras omalla alallaan, ja kaikki muut ovat tällöin ei-huipulla, koska ovat hänen alapuolellaan.
Mielestäni sanaa huippu väärinkäytetään totaalisesti, kun vain yksi ihminen voi olla huippu jossakin.
Miten huipulle päästään? Tämä on verrattavissa korkeimman vuoren huipulle kiipeämiseen, ts. sen eteen joutuu tekemään oikeasti paljonkin työtä. Ja kun lopulta pääsee 1. maailmassa huipulle, voi todeta, että ilma on raikasta - se korkeuksien ilmaa - ja ihastella, kuinka paljon voikaan jättää alapuolelleen ...
No ei tässä nyt varmasti tarkoiteta huipulla sitä yhtä vain, kaikkein älykkäintä, vaan siellä korkeimman huipun tuntumassa olevien ihmisten joukkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matemaattisesti erittäin lahjakas poikani lukee ihmisiä hyvin mutta ei ole sosiaalinen, muut ihmiset eivät sitten kuitenkaan niin kiinnosta. Kavereita nyt lukioiässä vähän. Pelaa paljon shakkia joko veljensä kanssa tai netissä. Soittaa pianoa. Urheileekin mutta joukkuelajit lopettanut. Ei jaksanut muiden älämölö seuraa.
Nämä samat piirteet pienestä saakka eli hyvin valikoiva seuransa suhteen. Semmoinen jonkinalainen loiste hänessä on jota ei muissa lapsissani samalla tavalla vaikka muutkin lahjakkaita.Tuollaisia poikia oli lukiossa matikkaluokka täynnä! Ihme mököttäjiä, joilla ei tuntunut olevan yhtään kivaa elämässä, vaan seurasivat kaikkea hauskaa ulkopuolelta!
Ja sitten se naamioitiin niin, että muut olivat jotenkin rasittavan iloisia ja sosiaalisia. Tuo mainitsemasi "muiden älämölö" kuvastaa juuri hyvin sitä muka ylemmyttä, joka kuitenkin oli ulkopuolisuutta negatiivisessa mielessä!
Iso osa näistä lienee oli aspergereita, osa vain muuten sosiaalisesti kömpelöitä ja loput niitä itsestään liikaa luulevia!
Mun pojan lempparit oli matikka, fysiikka ja kemia, englanninkieli
Vaikea sanoa, mutta kun tiedetään geenien vaikutus niin ei ainakaan kukaan tällaisten vauva-palstalla kyselijöiden perinnöllinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhin lapsi joka on nyt 10v oppi kävelemään jo 8kk vanhana ja on oikeastaan ihan kaikessa mitä ikinä tekeekään oppinut sen nopeammin ja tehnyt sen aina paremmin kuin kukaan muu. Älykkyyttä ei ole mitenkään virallisesti mitattu tai todettu.
Laita vaan sitten Ressun lukioon kun on se aika.
Suosittelen, oli erittäin hyvä opinahjo.
-4-
Ressu on täynnä rikkaiden kakaroita joita on kannustettu opiskeluun, mutta joilta puuttuu todellist älyä. On niitä parempiakin lukioita oikeasti älykkäille ilman mitään yläluokkalarppia laukkuineen ja kauluspaitoineen.
Älykäs lapsi voi olla myös kunnianhimoton ja laiska alisuoriutuja mutta kun löytyy se kiinnostava oma juttu niin siinä pääsee loistoonsa.