Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmatkin ovat älykkäitä ja korkeasti koulutettuja.

Haha mutta kun älykäs ei ole = korkeasti koulutettu.

Enpä ole opettajana tavannut huippulahjasta lasta joiden vanhemmat ovat amistaustaisia, ovat kyllä kaikki olleet korkeasti koulutettujen lapsia, nytkin on luokalla todella älykäs tyttö jonka vanhemmat ovat lääketieteen professori ja erikoislääkäri.

Vaikea uskoa. Voihan myös toinen vanhempi olla amis ja toinen akateemisesti koulutettu. Itsekin tunnen useita tällaisia pareja.

Niin, Suomessa on jo parin sukupolven ajan ollut mahdollista kouluttautua sosiaaliluokasta riippumatta, jos päätä on ollut. Lisäksi koulutusta on arvostettu melko paljon. Niinpä ne älykkäimpään pariin prosenttiin kuuluvat ovat usein menneet putken päästä päähän siksi, että se on helppoa ja arvostettua. Toki ovat sitten saattaneet lopulta päätyä ihan muihin hommiin omien mieltymyksiensä vuoksi, vaikka kädentaitojen pariin.

Hiljalleen sekä suomalaisten keskimääräinen älykkyys että koulutuksen arvostus ovat hieman laskeneet. Joten nykyään ehkä se menee useammin niin päin että akateemisille ja älykkäille vanhemmille sattuu lapsi, jota ei oppiminen niin kiinnosta, kuin että kävisi päinvastoin.

En haluaisi tällaista opettajaa itselleni enkä lapsilleni vaikka tämä selitys olikin taidokkaasti muotoiltu. Kyllä se asenne kuitenkin tuli jo selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmatkin ovat älykkäitä ja korkeasti koulutettuja.

Haha mutta kun älykäs ei ole = korkeasti koulutettu.

Enpä ole opettajana tavannut huippulahjasta lasta joiden vanhemmat ovat amistaustaisia, ovat kyllä kaikki olleet korkeasti koulutettujen lapsia, nytkin on luokalla todella älykäs tyttö jonka vanhemmat ovat lääketieteen professori ja erikoislääkäri.

Vaikea uskoa. Voihan myös toinen vanhempi olla amis ja toinen akateemisesti koulutettu. Itsekin tunnen useita tällaisia pareja.

Niin, Suomessa on jo parin sukupolven ajan ollut mahdollista kouluttautua sosiaaliluokasta riippumatta, jos päätä on ollut. Lisäksi koulutusta on arvostettu melko paljon. Niinpä ne älykkäimpään pariin prosenttiin kuuluvat ovat usein menneet putken päästä päähän siksi, että se on helppoa ja arvostettua. Toki ovat sitten saattaneet lopulta päätyä ihan muihin hommiin omien mieltymyksiensä vuoksi, vaikka kädentaitojen pariin.

Hiljalleen sekä suomalaisten keskimääräinen älykkyys että koulutuksen arvostus ovat hieman laskeneet. Joten nykyään ehkä se menee useammin niin päin että akateemisille ja älykkäille vanhemmille sattuu lapsi, jota ei oppiminen niin kiinnosta, kuin että kävisi päinvastoin.

En haluaisi tällaista opettajaa itselleni enkä lapsilleni vaikka tämä selitys olikin taidokkaasti muotoiltu. Kyllä se asenne kuitenkin tuli jo selväksi.

Minä kirjoitin tekstin, jota kommentoit. En ole opettaja enkä edes akateemisen perheen lapsi. Tarkoitukseni oli pohdiskella, miksi opettaja on kyseisen havainnon tehnyt, ja tein pohdintani nimenomaan kouluttamattoman perheen pitkälle päässeen lapsen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmatkin ovat älykkäitä ja korkeasti koulutettuja.

Haha mutta kun älykäs ei ole = korkeasti koulutettu.

Enpä ole opettajana tavannut huippulahjasta lasta joiden vanhemmat ovat amistaustaisia, ovat kyllä kaikki olleet korkeasti koulutettujen lapsia, nytkin on luokalla todella älykäs tyttö jonka vanhemmat ovat lääketieteen professori ja erikoislääkäri.

Vaikea uskoa. Voihan myös toinen vanhempi olla amis ja toinen akateemisesti koulutettu. Itsekin tunnen useita tällaisia pareja.

Niin, Suomessa on jo parin sukupolven ajan ollut mahdollista kouluttautua sosiaaliluokasta riippumatta, jos päätä on ollut. Lisäksi koulutusta on arvostettu melko paljon. Niinpä ne älykkäimpään pariin prosenttiin kuuluvat ovat usein menneet putken päästä päähän siksi, että se on helppoa ja arvostettua. Toki ovat sitten saattaneet lopulta päätyä ihan muihin hommiin omien mieltymyksiensä vuoksi, vaikka kädentaitojen pariin.

Hiljalleen sekä suomalaisten keskimääräinen älykkyys että koulutuksen arvostus ovat hieman laskeneet. Joten nykyään ehkä se menee useammin niin päin että akateemisille ja älykkäille vanhemmille sattuu lapsi, jota ei oppiminen niin kiinnosta, kuin että kävisi päinvastoin.

En haluaisi tällaista opettajaa itselleni enkä lapsilleni vaikka tämä selitys olikin taidokkaasti muotoiltu. Kyllä se asenne kuitenkin tuli jo selväksi.

Minä kirjoitin tekstin, jota kommentoit. En ole opettaja enkä edes akateemisen perheen lapsi. Tarkoitukseni oli pohdiskella, miksi opettaja on kyseisen havainnon tehnyt, ja tein pohdintani nimenomaan kouluttamattoman perheen pitkälle päässeen lapsen näkökulmasta.

Juu, en tykännyt. Katsontakantasi on kapea. Ehkä sinulle on tärkeää erottautua jostain. Korostaa tiettyjä juttuja jne.

Varmaan parhaiten siitä että on huippuälykäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppi itsekseen ilman mitään opettamista lukemaan neljävuotiaana ja neljävuotiaana laski päässään jo aika monimutkaisia laskuja. Oli myös hyvin utelias maailman asioista ja siitä miksi asiat ovat kuin ovat. Ei siis kysellyt huvikseen vain miksi vaan hänellä oli kova tarve ihan oikeasti ymmärtää asiat perinjuurin.

Varhaisella lukemaan oppimisella ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.  Lukutaidon oppii jokainen, se on helppo "taito."  Minä opin täysin itsekseni lukemaan kolmevuotiaana.  Koulussa olin hyvä oppilas kaksi ensimmäistä vuotta, koska lukemisen opetteluun ei tarvinnut tuhlata energiaa.  Sen jälkeen olen aina ollut keskinkertainen ja joissakin aineissa jopa huono.  Enkä järin älykkäänä itseäni pidä, niin paljon on elämässä tullut virheitä tehdyksi.

Varhain lukemaan oppineet on niitä, joita se silloin pienenä kiinnostaa ja pystyvät keskittymään, ovat siis kohtuullisen rauhallisia lapsia.  Minäkin olin sellainen nurkassa nyhjääjä, tykkäsin kirjoista ja ehkä siinä oli sitäkin, että kotona ei ollut aina kaikki niin hyvin.  Pääsi satujen maailmaan pakoon.

On sillä nyt jotain tekemistä älykkyyden kanssa, että hoksaa lukemisen idean pienenä. Se ei tarkoita automaattisesti huippuälykkyyttä mutta älykkyyttä kuitenkin. Lukemaan oppimattomuuskaan ei tietenkään tarkoita, ettei voisi olla huippuälykäs. Minä tajusin lukemisen idean vasta koulussa, kun se opetettiin. Luulen, että liittyy ADHD:hen, että en jaksanut itsekseni keskittyä kirjaimiin niin paljon, että olisin hoksannut. Matematiikasta aloin saada kymppejä parin ekan luokan jälkeen. Tehtävien vaikeutuessa huolimattomuus ei vaikuttanut niin paljon arvosanaan ja ehkä myös tein vähemmän laskuvirheitä, kun tehtävät tarjosivat enemmän ajateltavaa. 

Riippuen siitä, mihin huippuälykkyyden rajan vetää, mut voi laskea huippuälykkääksi tai olla laskematta. En ole mikään yksi miljoonasta mutta Mensan testin mukaan korkeimmassa puolessa prosentissa. Mun tasoisia tai älykkäämpiä on siis 600 oppilaan peruskoulussa todennäköisesti jokunen. Olen opiskellut sellaista pääainetta, että siellä huippuälykkäitä oli aika monia ja osasta näin, että he olivat mua älykkäämpiä. Minä selvisin kursseista, kun tein töitä, mutta ne älykkäämmät tajusivat heti mitä proffa sanoi ja kysyivät fiksuja kysymyksiä kun minä vasta yritin saada palaset päässäni kohdilleen.

Siitä että hoksaa asiat nopeasti, ja että pystyy abstraktiin ajatteluun jo pienenä. Kyllä prosessorin nopeuden huomaa jo pk-iässä, mutta toki joillakin se voi jäädä vähän piiloon esim hahmotus- tai tarkkaavaisuushäiriöiden vuoksi. Samoin joistakin voi tulla älykkäämpi mielikuva esim ikäistään kypsemmän käytöksen vuoksi tai jos kotona on kovin prepattu asioita (esim lukemista tai laskemista).

Suomen Mensa on tehnyt takavuosina jäsenistään kyselytutkimusta, mutta data ei valitettavasti taida olla saatavilla :/ Olen kuullut että jäsenillä varhainen lukemaan oppiminen olisi hyvin tavallista, mutta toki en asiaa pysty tarkistamaan :D

Siitähän sen varmaksi tietää kun on itse synnyttänyt. Naapurin pennut ei ole ikinä ole millään tavalla fiksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.

Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.

Luettelemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin olisit voinut vielä ilmoittaa että älykkään lapsen kengän koko oli lukiossa 40 ja lempiväri vihreä.

Miten niin? Kyllä hyvät sosiaaliset taidot ja erityisesti keskittymiskyky korreloivat älykkyyden kanssa ilman muuta.

Eri

enemmän introverttejä ja matemaattisia

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhin lapsi joka on nyt 10v oppi kävelemään jo 8kk vanhana ja on oikeastaan ihan kaikessa mitä ikinä tekeekään oppinut sen nopeammin ja tehnyt sen aina paremmin kuin kukaan muu. Älykkyyttä ei ole mitenkään virallisesti mitattu tai todettu.

Laita vaan sitten Ressun lukioon kun on se aika.

Veikkaisin, että varmimmin älykkyydestään ja ongelmanratkaisukyvystään. Toissijaisina tuntomerkkeinä pitäisin laajaa kuperaa otsaa ja alhaalla olevia pitkiä, taaksepäin kallistuvia korvia. Korvat kertovat tosin vain eräistä taiteellisista lahjakkuusominaisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti toi opettaja on provo. Tai sitten kyllä kasvatustieteen luennoilla nukuttu. Karseeta, jos meillä on tuollaisia tyyppejä töissä.

Voi hän olla provokin, mutta lääkis on yksi kilpailuimmista koulutusaloista, ja lääkärien lapsethan siellä loistavat. Joten jossain määrin lääkiksessä vaadittavat ominaisuudet periytyvät joko geneettisesti tai elinympäristön kautta.

Itse olen humanistisella alalla ja lapsiani kiinnostaa taide ja humanismi.

Hki lääkis. Ei valmennuskurssia. Ekalla pääsi. Vanhemmat ei akateemisia, ei AMK

Vähän ihmeteltiin kun taapero ei vielä osannut nousta seisomaan eikä puhua mutta aina jos lehti unohtui lattialle tai lattialle niin ristisanat oli täytettynä.

Isosiskonsa jätti kerran toiveikkaasti matikan kirjan lattialle mutta matriisilaskenta ei vielä sujunut tai ei tykännyt siitä.

Itse olen erittäin älykäs, mutta en katso olevani silti huippuälykäs. Äo on mensan rajan kieppeillä, tosin ei mensan testillä vaan virallisella älykkyystestillä mitattuna. Millainen lapsi olin? Opin lukemaan ja kirjoittamaan varhain, ennen esikoulua. Olin utelias ja pohdiskeleva. Peruskoulussa en ollut kovin hyvä enkä saanut hyviä numeroita. Lukiossa sitten jokin muuttui, sain lukuaineista kymppejä, kirjoitin ällän paperit, pääsin ekalla yrittämällä parille alalle yliopistoon ja valmistuinkin parhaalla graduarvosanalla kahdelta alalta maisteriksi. En oikein tiedä mikä tuossa peruskoulussa mätti, jotenkin kapasiteettini ei päässyt siellä käyttöön ollenkaan.

Aika monet vanhemmat ja isovanhemmat kuvittelevat jälkikasvunsa olevan poikkeuksellisen älykkäitä/lahjakkaita. Heille luodaan suuria odotuksia ja paineita. Jos ei peruskoulussa tahdo menestyä, niin lukiossa sitten täytyy puhjeta kukkaan.

Ei puhettakaan, että amislinjalle lähtisi, vaikka itse haluaisi. Olenkin ihmetellyt, miten jotkut vanhemmat, jotka itse eivät loista älyllään millään muotoa, eikä muillakaan lahjoillaa kuvittelevat lapsistaan tulevan jotakin suurta. Toki poikkeuksiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Pidän yhtä omista lapsistani (nyt jo aikuinen) huippuälykkäänä. Hän poikkesi muista tuntemistani lapsista (sekä omista että muiden) pienenä siitä, että hän kyseli aivan hirveästi ja asioita, jotka normaalisti kiinnostavat vasta muutamaa vuotta vanhempia lapsia. Kerran, kun menimme bussilla Kampista Espooseen, laskin aivan huvikseni. Siinä vaiheessa, kun olimme päässeet Otaniemen liittymään, tämä silloin 4-vuotias oli ehtinyt kysyä bussin lähdön jälkeen jo 20 eri kysymystä.

Tuli mieleen eräs juttu kun olin n 8 v pojan kanssa istumassa penkillä ulkona ja hän piirsi ja selitti geometrisia kuvioita. En tainnut edes ymmärtää kun etäs mies sivusta sanoi kun lähti pois että kouluttakaa tuo poika. Pääsi sinne halusi opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän yhtä omista lapsistani (nyt jo aikuinen) huippuälykkäänä. Hän poikkesi muista tuntemistani lapsista (sekä omista että muiden) pienenä siitä, että hän kyseli aivan hirveästi ja asioita, jotka normaalisti kiinnostavat vasta muutamaa vuotta vanhempia lapsia. Kerran, kun menimme bussilla Kampista Espooseen, laskin aivan huvikseni. Siinä vaiheessa, kun olimme päässeet Otaniemen liittymään, tämä silloin 4-vuotias oli ehtinyt kysyä bussin lähdön jälkeen jo 20 eri kysymystä.

Tuli mieleen eräs juttu kun olin n 8 v pojan kanssa istumassa penkillä ulkona ja hän piirsi ja selitti geometrisia kuvioita. En tainnut edes ymmärtää kun etäs mies sivusta sanoi kun lähti pois että kouluttakaa tuo poika. Pääsi sinne halusi opiskelemaan.

Minne

William Sidisillä on tiettävästi ollut kaikkein korkein todennuttu IQ, lapsinero, mutta ei elämässä tehnyt mitään merkittävää, kirjoitti joukon unohdettavia kirjoja. 

Marilyn vos Savantilla on yksi kaikkien aikojen korkeimmista IQ:sta, lapsinero hänkin, ja hänestä tuli juorulehden toimittaja. 

Aikoinaan USAssa seurattiin pitkäistutkimuksella lapsena äärimmäisen korkean älykkyysosamäärän omaavia yksilöitä, ja näistä ketään ei saanut mitään merkittävää aikaan elämässä. Sen sijaan kaksi otantaan vertailuryhmään mukaan tullut lasta, jotka eivät olleet huippuälykkäitä, päätyivät merkittäviksi tieteentekijöiksi voittaen mm. tieteen Nobelin. 

Miksi lapsen tulisi olla huippuälykäs?

Vierailija kirjoitti:

Käy useamman koululuokan samaa aikaa. Suorittaa akateemisen loppututkinnon huomattavasti normaalia nopeammassa tahdissa.

SamaaN aikaaN. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija<br />

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä hyvä kuvaus mielestäni: https://lahjakkaatlapset.fi/mita-tarkoittaa-lahjakas-lapsi/tyypillista/

.

Puhutaanko nyt siis lahjakkaista vai huippuälykkäistä?

Mitä eroa näissä loppujen lopuksi on? Jos puhutaan kuitenkin ns akateemisista taidoista?

Akateemiset taidot taas eivät ole niinkään älykkyyttä tai lahjakkuuttakaan. Niihin liittyvät läheisesti keskittymiskyky ja motivaatio.

En ole varmaan itse ole kovin älykäs, mutta miten älykkyys tai lahjakkuus ilmenee muuten kuin keskittymiskyvyn tai motivaation kautta?

Uteliaisuutena ja luovuutena esim.

Älykkyyttä yliarvostetaan, sillä paljon tärkeämpää on se mihin-, ja kuinka sinnikkäästi lahjojaan käyttää. Älykkyyttä kun voi käyttää myös huonoihinkin asioihin, ja hyvääkin tarkoittavan älykkään pyrkimykset tuottavat usein onnettoman lopputuloksen.