Olisitko iloinen 20 € Hesburgerin lahjakortista jouluna?

Miettisin, että kannattaako tuollaisen ihmisen kanssa olla tekemisissä.

Toiset antaa vähistään, toisille ei riitä mikään

Olisin. Ei ole rahaa syödä Hesellä.

Huomas et tietty sakki ei syö ikinä roskaruokaa kun ovat niin kiukkuisia. Kantsis käydä välillä vetään kunnon mätöt helpottais tuo ikuinen änkyröinti.

Teinille tuo lahja sopisi. Kyllä sen käyttäisin, ostan ehkä kerran vuodessa Hesestä/Mäkkäristä/BK:sta.

Tuollaisissa lahjoissa on se hyvä puoli, että ne voi kierrättää eteenpäin. Eli annat vaikka jollekin sukulaislapselle synttörilahjaksi (tarkista voimassaoloaika).

Mulla on kaapin pohjalla kokonainen varasto hutilahjoja, sieltä sitten valikoin sopivan tilanteen tullen ja annan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Miettisin, että kannattaako tuollaisen ihmisen kanssa olla tekemisissä.

Olet tekemisissä vain rikkaiden ja anteliaiden ihmisten kanssa, jotka selvittävät tarkasti, mitä haluaisit saada ja järjestävät ihania yllätyksiä niin, että olet niistä aina suunnattoman iloinen ja kiitollinen? Karsit tuttava-, ystävä- ja sukulaispiiristäsi ihmiset, joiden kanssa ei kannata olla tekemisissä, koska he antavat mitättömiä tai epäsopivia lahjoja, sillä lahjat kertovat heistä kaiken? Annat itse aina mieluisia lahjoja, jotka herättävät ihastusta ja saavat ihmiset rakastamaan sinua niiden vuoksi ja kiittämään paitsi lahjasta myös uoeasta persoonallisuudestasi?

Olen iloinen jopa niistä kupongeista/kuponkiarkista, jos joku joskus antaa niitä. Käytän ehkä vain yhden arkillisesta, koska harvemmin käyn hampurilaispaikoissa, mutta säästän aina kun mahdollista. Ei vain huvita maksaa ylimääräistä minkään syyn takia, vaikka olen ihan hyvin toimeentuleva. Voisi toki olla hassua, jos pomo antaisi kupongin/lahjakortin pikaruokapaikkaan suureellisesti kuin jonkun kultakorun (työpaikassani annetaan arvokas kultakoru tai kello työntekijöille, jotka ovat olleet firmassa 20, 30 tai 40 vuotta; saa halutessaan vaihtaa toiseen samanhintaiseen malliin). Mutta esimerkiksi ystävien kesken on kiva antaa kaikenlaisia pieniäkin lahjoja, ja kekseliäimmät lahjat voivat olla hassuja ja halpoja, ja hauskimmat voivat olla esimerkiksi johonkin asiaan liittyviä vitsejä.

Tietysti lahjalla voi yrittää viestiä monia asioita, ja monille on tärkeää, että esimerkiksi lahjoja vaihdettaessa ne ovat suunnilleen samanarvoisia hinnaltaan ja/tai ajatukseltaan. Mutta etenkin näinä aikoina ihmisillä on niin monenlaista taloudellista, sosiaalista ja henkistä ongelmaa, ettei mielestäni ole kohtuullista odottaa, että kaikki olisi täysin harkittua tms. Olisi sääli, jos lahjojen antamisesta luovuttaisiin kokonaan. Ei sen nyt niin juhlallista tarvitse olla, kun annetaan toisillemme milloin mitäkin. Opiskeluaikana söin tympääntymiseen asti Unicafessa ja silloin oli suorastaan luxusta käydä joskus Hesessä ja syödä vaihteeksi vähän epäterveellisemmin ja maksaa enemmän (Unicafe oli siihen aikaan halpa paikka). Nyt se taas on paikka, jossa voi nauttia kuumana kesäpäivänä vaikka pirtelön ihan vain huvikseen ostosreissulla (jos siis ko. paikassa on vielä pirtelökone ja jos se jopa sattuu toimimaan).

Annoin taannoin yhdelle harrastustutulle tosi pienen lahjan (n. kolme euron suklaarasia) ihan vain joulukortin sijasta, koska halusin jotenkin muistaa häntä ja joulu oli sopiva hetki ilman mitään perusteluja. Kyseinen eläkeläisrouva ilahtui kovasti. Joulun jälkeen hän kertoi vieneensä sen kyläpaikkaan, kun hänellä ei ollut rahaa hankkia mitään, sillä hänellä oli ollut paljon lääkekuluja ja muita yllättäviä menoja. Oli jotenkin liikuttavaa, että hän kertoi asiasta vähän arastellen, etten kai vain loukkaantunut. Minusta oli vain mukavaa, että tietämättäni autoin häntä. Eihän minulla niihin konvehteihin ollut ladattuna mitään erityistä merkitystä enkä odottanut, että ne olisivat saaneet aikaan mitään valtavaa riemastusta. Tärkeintä oli vain se ele. Jonkin peruslahjanhan voi mainiosti antaa eteenpäin, jos vaikka sattuu jo olemaan tarpeeksi esim. suklaarasioita tai kynttilöitä.

Vaikka joku tuollaisesta suklaarasiastakin voisi sanoa, että lahjan saaja ei ehkä pidä suklaasta, on allerginen, boikotoi kyseistä suklaanvalmistajaa, katsoo ansainneensa jotain muuta/parempaa tai ei halua lahjoja/ei vietä joulua, joutuu noloon tilanteeseen, kun ei ole antaa vastalahjaa jne. jne., niin so what? Kyllä ihmiset yleensä osaavat suhtautua ihan myönteisesti eivätkä jää hautomaan kaunaa jostain lahjasta :)