Lue keskustelun säännöt.
Kaveri alkoi vittuilemaan mulle ja nauroi kun sanoin et ajattelen itsemurhaa
16.12.2022 |
En siis aio tehdä mitään mut on ollu hankala olotila tässä pari kuukautta ja olen toivonut että kuolisin ni ei tarvis kärsiä ja tulin kertoneeksi yhdelle kaverille että tällaisia ajatuksia nyt on ja se sanoi, että "kyllä muakin jännittää välillä sosiaaliset tilanteet töissä ja ärsyttää kun pitää nousta kuudelta töihin mut en mä silti mitään itsemurha toiveita ajattele" ja sitten jotain nauruhymiöitä perään. Mulla on yks trauma täs taustalla mut en jaksa selittää ellei ole pakko ja tullut kaamosmasennus ja alan opiskelun 2 vuoden sairaanaolon jälkeen niin on ollu hankalaa mutta ärsyttävää kun luulee että saisi tukea vastaan mutta tulee vain vittuilua. Kannattaako tuollaisen kanssa olla kaveri? Olenko liian herkkä tässä asiassa?
Ottaa toi kaveri muutenkin päähän ku se vittuilee kaikista muistakin asioista kunhan saa mahdollisuuden. Häntä pitää aina auttaa muutoissa yms mutta jos mä tarvitsen apua niin yhtäkkiä olen kauhea pummi.
Kommentit (44)
Jos vielä haluat olla hänen kaverinsa niin älä ainakaan kerro hänelle enää asioita, jotka ovat sinulle vaikeita tai kivuliaita.
Eräs keskustelun sääntö on se, että mikäli joku asia on mainittu, siitä saa puhua. Älä siis puhu sellaisista, joista et halua kommentteja.
Ei kannata hänelle myöskään paljastaa syvimpiä tunteitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No just. Olet varmaan valittanut hänelle tuhat kertaa asioitasi, mutta et tee mitään niiden parantamiseksi, vaan jatkat vain valittamista. Samalla kun valitat, myös uhkailet ja kerjäät oikein huomiota sairaalla tavalla.
Tuollaiset sinunkaltaiset ikivalittajat ovat erittäin rasittavia. He ovat rasittavia, energiaa vieviä pelottelijoita, jotka haluavat masentavaa muidenkin elämän.
Mikä olisi sinun mielestäsi oikea tapa jutella alati itsarilla uhkailevan tyypin kanssa? Sekö, että menee tilanteeseen mukaan, menettää itsekin yöunensa ja pelkää joka ikinen hetki, että toinen löytyy köysi kaulalta joku hetki?
Hae itsellesi apua ja lopeta muiden ihmisten vaivaaminen ikuisilla ongelmillasi.
Sellaista masennus on. Näkee asiat vähän sumeasti ja äärimmäisesti. Ei sitä monikaan tahallaan tee.
Keskimäärin itsemurhasta puhuva ei tee sitä. Käy puhumassa lääkärille ja pyydä lääkkeet, siinä ei ole mitään hävettävää ja fiilis tuntuu heti paremmalta.
Vierailija kirjoitti:
Keskimäärin itsemurhasta puhuva ei tee sitä. Käy puhumassa lääkärille ja pyydä lääkkeet, siinä ei ole mitään hävettävää ja fiilis tuntuu heti paremmalta.
Joo sain kyllä lääkkeet, tai lääkkeiden vaihdon oikeastaan ja toivottavasti ne auttavat. En kyllä uskalla tehdä itsemurhaa vaikka kuolemaa toivonkin, joten sillä lailla olet oikeassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole empatian kykyä. Ei siis välttämättä paha kaveri, mutta taitamaton.
Joo ajattelin kanssa et sil on varmaan itselläkin hankala olla kun on noin kamala muita kohtaan ja koitin sietää sitä vähän aikaa mut en jaksa enää sen negatiivisuutta. Se varmaan tykkää kaltoinkohdella mua sanallisesti kun sillä on paha olla eikä sillä ole tunne älyä mutta en kyllä jaksa sitä enää
Itse ainakin jossain vaiheessa ärähtäisin kunnolla että mitä vttua aukoo päätään ja vttuilee koko ajan ja vielä naureskelee kun toisella on paha olla. Oletko sanonut asiasta?
Joillakin on todella vaikea suhtautua toisen suruun, kipuun jne, niin se saattaa sit tulla ulos vähättelynä ja vitsiksi vääntämällä. Ja jotkut myös purkaa omaa oloaan muihin noin.
Mutta ei tietenkään sinun tarvitse tuollaista katsella!
Ei sitä kaverinkaan tarvitse ihan kaikkea kuunnella mutta tulisi sitä empatiakykyä ja lämpöä olla kaverille jos menee huonommin. Tuo hänen reaktio ei ainakaan sun oloja paranna.
Oletko päässyt juttelemaan ammattilaisen tai muiden kanssa?
Tuntuu tosipahalta puolestasi.
Voit purkautua myös täällä meille, täällä yllättävän usein saa vertaistukea ja hieman voimia siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskimäärin itsemurhasta puhuva ei tee sitä. Käy puhumassa lääkärille ja pyydä lääkkeet, siinä ei ole mitään hävettävää ja fiilis tuntuu heti paremmalta.
Aika usein itsemurhasta puhuva myös sitä yrittää. Ja yrityksen jälkeen tulee joskus se kerta kun se onnistuu.
Jospa et vähättelisi.
Ellei ole pitkä historia takana ystävinä, hanki parempia kavereita. Kuulostaa kauhealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä moni kokee, että itsemurhasta puhuvat haluavat vain sääliä ja huomiota, joten siksi eivät ota vakavasti.
Sen sijaan oikeasti itsetuhoiset ihmiset pitävät helposti patoumia sisällään kunnes on jo liian myöhäistä.
En tiedä mitä tuolle pitäisi tehdä, mutta psykiatrisia palveluja varmaan kannattaa rohkeasti käyttää.
Tuo ei ole totta. Suurin osa itsemurhan tehneistä kertoo aikeistaan etukäteen jollekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskimäärin itsemurhasta puhuva ei tee sitä. Käy puhumassa lääkärille ja pyydä lääkkeet, siinä ei ole mitään hävettävää ja fiilis tuntuu heti paremmalta.
Aika usein itsemurhasta puhuva myös sitä yrittää. Ja yrityksen jälkeen tulee joskus se kerta kun se onnistuu.
Jospa et vähättelisi.
En vähättele vaan sanoin keskimäärin. Kun ihminen puhuu, se on samalla myös avunpyyntö, se joka ei puhu, on paljon vaikeampi pelastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyyh nyyh taas. Kaveri paha, ikävä, ilkeä, kettuilija, ap hyvä ihana fiksu ja oikea ilopilleri! Valivalivali vain, teen itsarin, jos et auta, harkitsen itsaria, jos et ole hyvä kaveri.
Oikeasti ap, hae apua. Kaverisi eivät ole velvollisia kuuntelemaan sinun jatkuvaa ruikutustasi ja uhkailuasi.
Mistäs sinä saisit haettua itsellesi apua tuohon maaniseen itsesi toistamiseen?
Ei ole kaverilla elämänkokemusta tai viisautta ymmärtää pahaa oloa. Oikeasti hyvä kaveri tai hyvä ihminen kuuntelee. Mitään neuvoja ei tarvitse osata antaa, mutta pitää kuunnella ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole empatian kykyä. Ei siis välttämättä paha kaveri, mutta taitamaton.
Joo ajattelin kanssa et sil on varmaan itselläkin hankala olla kun on noin kamala muita kohtaan ja koitin sietää sitä vähän aikaa mut en jaksa enää sen negatiivisuutta. Se varmaan tykkää kaltoinkohdella mua sanallisesti kun sillä on paha olla eikä sillä ole tunne älyä mutta en kyllä jaksa sitä enää
Itse ainakin jossain vaiheessa ärähtäisin kunnolla että mitä vttua aukoo päätään ja vttuilee koko ajan ja vielä naureskelee kun toisella on paha olla. Oletko sanonut asiasta?
Joillakin on todella vaikea suhtautua toisen suruun, kipuun jne, niin se saattaa sit tulla ulos vähättelynä ja vitsiksi vääntämällä. Ja jotkut myös purkaa omaa oloaan muihin noin.
Mutta ei tietenkään sinun tarvitse tuollaista katsella!
Ei sitä kaverinkaan tarvitse ihan kaikkea kuunnella mutta tulisi sitä empatiakykyä ja lämpöä olla kaverille jos menee huonommin. Tuo hänen reaktio ei ainakaan sun oloja paranna.
Oletko päässyt juttelemaan ammattilaisen tai muiden kanssa?
Tuntuu tosipahalta puolestasi.
Voit purkautua myös täällä meille, täällä yllättävän usein saa vertaistukea ja hieman voimia siitä.
Kiitos että olet noin mukava, oikein lämmittää sydäntä. Toi kaverin reaktio sai mut vaan ajattelemaan että olen vain yksin ja on pakko olla kova että selviän. Mulla on tytär ja pakko sen takia olla vahva. Kiitos että kirjoitit noin mukavasti, se oikeasti sai mulle tosi hyvän olon. En aio siis tehdä itsemurhaa koska ensinnäkin en uskalla ja toiseksi en voi koska olen äiti mutta ajattelen sitä tosi paljon ja toivon melkein että se tapahtuisi vahingossa. Mutta toi mun veemäinen kaveri sai mut tajuamaan että on vaan pakko olla vahva eikä valittaa vaikka sattuu, niin sillä tavalla olen kiitollinen hänelle. Kerroinkin sen hänelle muttä hän vain sanoi että on aina auttanut mua eikä ollut veemäinen ja että mulla on päässä oikeasti jotain vikaa... ihme kaveri kyllä
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuli siis sanotuksi kännissä et toivoisin et voisin tehä itsarin mutten uskalla, eihän siihen nyt noin voi vastata. Ja oon jo jutellu lääkärillekin ja sain jo apua sieltä mutta ei kai kaveri nyt tuolla lailla voi alkaa vittuilemaan? Siis kun itse ainakin sanoisin että harmi että sulla on noin vaikeaa, kyllä se siitä vielä, enkä ainakaan nauraisi kaverille...? Mut aattelin silti oonko sit liian herkkä ku ilmeisesti ihmiset kuitenkin nauraa tuollaisille asioille. Vai onko tuo kaveri vaan tunneälytön.
Tuo kaverisi on vain tunneälytön. Normaaliempaattinen, tunneälykäs ihminen ei nauraisi, pilkkaisi ja sylkisi kuvaannollisesti päin näköä, jos hänelle avauduttaisiin noin vakavasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin viisikymppisenä miehenä, joka hekumoi nuorena itsemurhasta ja haahuili masennuksen suossa vuosikymmeniä ennen kuin meni terapiaan ja löysi sopivan masennuslääkkeen sanon AP:lle, että hoida homma kuntoon, kun olet vielä nuori, niin pääset nauttimaan tasapainoisesta elämästä kauemmin. Toki en ikääsi tiedä, mutta jotenkin jäi kuva nuoresta tyypistä. Ja tietty samapa tuo minkä ikäinen sitä on, mikäli ryhtyy toimiin päästäkseen eroon masennuksesta.
Itselläkin lapsuuden ajan paras kaveri ei ymmärtänyt lainkaan, kun kerroin jotain 25-vuotiaana kärsiväni masennuksesta. Muutenkin oltiin kasvettu aika erilleen, joten eipä tuo sen kummemmin yllättänyt, mutta arvelen, että mikäli ystävyytemme olisi jatkunut oltaisiin varmaan päästy yhteisymmärrykseen, mutta kun asuttiin eri puolilla maata niin yhteydenpito vain jäi.
Lähipiirissä on nuorta väkeä, joka on täysin jumahtanut paikoilleen, eikä suostu/pysty/halua mennä eteenpäin. Ihan perusneuvoa tässä nuorille. Maailma on nykyään niin täynnä melua ja virikkeitä joka suunnasta, että oman elämän perusasioiden kunnossa pitäminen pitää jalat maassa ja mielen tasaisena. Eli mikäli opiskelet ota se tosissasi. Mikäli et opiskele mene töihin ja ymmärrä miltä tuntuu olla vastuussa omasta elämästä ja omista tuloista. Toki töitä on nykyään monia erilaisia, mutta kyse on rahan tienaamisesta rehellisin keinoin. Yleisesti ottaen mitä teetkin yritä elää suht terveellisesti, unohda röökaaminen ja liika dokaaminen. Hoida terveyttäsi ja urheile vähintään sen verran, että kunto pysyy suht hyvänä. Noin sanoisin nuorelle itselleni, vaikka tuskinpa ottaisin neuvoja vastaan sen kummemmin kuin muutkaan nuoret. Mutta nuo ovat perusasioita, joilla saavutetaan mielen tasapainoa.
AP:lle vielä. Mikäli mietit itsemurhaa olisi keskustelu ammattilaisen kanssa varmaan se paras juttu. Toisaalta kuullostaa, että ehkä mieluummin haluat lähinnä paeta nykyistä elämäntilannettasi tai omaa itseäsi. Suosittelen kokeilemaan mindfulnessia ja meditaatiota, joilla löytää sisäistä rauhaa. Esim. Headspace-meditaatio app on oiva apu päivittäisen rutiinin ylläpitämiseen, tosin kyseessä on kuukauden ilmaisjakson jälkeen maksullinen palvelu ja se on englanniksi. En nyt löydä tarkempaa selostusta, mutta kuulin muistaakseni Headspacessa, että esim. keskittyessäsi meditoinnin aikana kehosi ulkopuolisiin asioihin eli tilaan ympärilläsi (kalusteet, tavarat, äänet) katkaiset tietyn prosessin kehossasi, jossa keskityt liikaa omiin huoliisi yms, ja kehossasi tapahtuu fyysisesti kemiallisia muutoksia, jotka auttavat vähentämään stressiä ja ahdistusta.
Oman paikan löytäminen maailmassa ei välttämättä ole helppoa, eivätkä sitä kaikki edes löydä. Parasta on kuitenkin oppia hyväksymään itsensä ja olemaan armollinen itseä kohtaan. Kävin psykoterapiassa muutaman vuoden, missä keskityttiin käytännössä täysin kognitiiviseen psykoterapiaan, eli käytännön toimien avulla muutin ajatusmaailmaani, tosin ihan varmasti bupropioni (täällä mm. Voxra, USA:ssa Wellbutrin) oli se suurin tekijä, joka auttoi tasaamaan omaa osittain adhd-tyylistä masennusta. Mutta terapian aikana ja sen ulkopuolella opitut keinot asettaa tavoitteita tulevaisuuteen ja mielikuvaharjoitteluilla muuttaa omia tunteita ja ajattelutapoja ovat kyllä tehneet maailmasta isomman paikan, jossa koen vihdoin olevani oikea osa maailmaa, jossa elän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole empatian kykyä. Ei siis välttämättä paha kaveri, mutta taitamaton.
Joo ajattelin kanssa et sil on varmaan itselläkin hankala olla kun on noin kamala muita kohtaan ja koitin sietää sitä vähän aikaa mut en jaksa enää sen negatiivisuutta. Se varmaan tykkää kaltoinkohdella mua sanallisesti kun sillä on paha olla eikä sillä ole tunne älyä mutta en kyllä jaksa sitä enää
Itse ainakin jossain vaiheessa ärähtäisin kunnolla että mitä vttua aukoo päätään ja vttuilee koko ajan ja vielä naureskelee kun toisella on paha olla. Oletko sanonut asiasta?
Joillakin on todella vaikea suhtautua toisen suruun, kipuun jne, niin se saattaa sit tulla ulos vähättelynä ja vitsiksi vääntämällä. Ja jotkut myös purkaa omaa oloaan muihin noin.
Mutta ei tietenkään sinun tarvitse tuollaista katsella!
Ei sitä kaverinkaan tarvitse ihan kaikkea kuunnella mutta tulisi sitä empatiakykyä ja lämpöä olla kaverille jos menee huonommin. Tuo hänen reaktio ei ainakaan sun oloja paranna.
Oletko päässyt juttelemaan ammattilaisen tai muiden kanssa?
Tuntuu tosipahalta puolestasi.
Voit purkautua myös täällä meille, täällä yllättävän usein saa vertaistukea ja hieman voimia siitä.Kiitos että olet noin mukava, oikein lämmittää sydäntä. Toi kaverin reaktio sai mut vaan ajattelemaan että olen vain yksin ja on pakko olla kova että selviän. Mulla on tytär ja pakko sen takia olla vahva. Kiitos että kirjoitit noin mukavasti, se oikeasti sai mulle tosi hyvän olon. En aio siis tehdä itsemurhaa koska ensinnäkin en uskalla ja toiseksi en voi koska olen äiti mutta ajattelen sitä tosi paljon ja toivon melkein että se tapahtuisi vahingossa. Mutta toi Lamun veemäinen kaveri sai mut tajuamaan että on vaan pakko olla vahva eikä valittaa vaikka sattuu, niin sillä tavalla olen kiitollinen hänelle. Kerroinkin sen hänelle muttä hän vain sanoi että on aina auttanut mua eikä ollut veemäinen ja että mulla on päässä oikeasti jotain vikaa... ihme kaveri kyllä
Ap
Kannattaa lakata kutsumasta sellaista tyyppiä kaveriksi ja suhtautua häneen pelkkänä pahan ilman lintuna.
Vierailija kirjoitti:
Näin viisikymppisenä miehenä, joka hekumoi nuorena itsemurhasta ja haahuili masennuksen suossa vuosikymmeniä ennen kuin meni terapiaan ja löysi sopivan masennuslääkkeen sanon AP:lle, että hoida homma kuntoon, kun olet vielä nuori, niin pääset nauttimaan tasapainoisesta elämästä kauemmin. Toki en ikääsi tiedä, mutta jotenkin jäi kuva nuoresta tyypistä. Ja tietty samapa tuo minkä ikäinen sitä on, mikäli ryhtyy toimiin päästäkseen eroon masennuksesta.
Itselläkin lapsuuden ajan paras kaveri ei ymmärtänyt lainkaan, kun kerroin jotain 25-vuotiaana kärsiväni masennuksesta. Muutenkin oltiin kasvettu aika erilleen, joten eipä tuo sen kummemmin yllättänyt, mutta arvelen, että mikäli ystävyytemme olisi jatkunut oltaisiin varmaan päästy yhteisymmärrykseen, mutta kun asuttiin eri puolilla maata niin yhteydenpito vain jäi.
Lähipiirissä on nuorta väkeä, joka on täysin jumahtanut paikoilleen, eikä suostu/pysty/halua mennä eteenpäin. Ihan perusneuvoa tässä nuorille. Maailma on nykyään niin täynnä melua ja virikkeitä joka suunnasta, että oman elämän perusasioiden kunnossa pitäminen pitää jalat maassa ja mielen tasaisena. Eli mikäli opiskelet ota se tosissasi. Mikäli et opiskele mene töihin ja ymmärrä miltä tuntuu olla vastuussa omasta elämästä ja omista tuloista. Toki töitä on nykyään monia erilaisia, mutta kyse on rahan tienaamisesta rehellisin keinoin. Yleisesti ottaen mitä teetkin yritä elää suht terveellisesti, unohda röökaaminen ja liika dokaaminen. Hoida terveyttäsi ja urheile vähintään sen verran, että kunto pysyy suht hyvänä. Noin sanoisin nuorelle itselleni, vaikka tuskinpa ottaisin neuvoja vastaan sen kummemmin kuin muutkaan nuoret. Mutta nuo ovat perusasioita, joilla saavutetaan mielen tasapainoa.
AP:lle vielä. Mikäli mietit itsemurhaa olisi keskustelu ammattilaisen kanssa varmaan se paras juttu. Toisaalta kuullostaa, että ehkä mieluummin haluat lähinnä paeta nykyistä elämäntilannettasi tai omaa itseäsi. Suosittelen kokeilemaan mindfulnessia ja meditaatiota, joilla löytää sisäistä rauhaa. Esim. Headspace-meditaatio app on oiva apu päivittäisen rutiinin ylläpitämiseen, tosin kyseessä on kuukauden ilmaisjakson jälkeen maksullinen palvelu ja se on englanniksi. En nyt löydä tarkempaa selostusta, mutta kuulin muistaakseni Headspacessa, että esim. keskittyessäsi meditoinnin aikana kehosi ulkopuolisiin asioihin eli tilaan ympärilläsi (kalusteet, tavarat, äänet) katkaiset tietyn prosessin kehossasi, jossa keskityt liikaa omiin huoliisi yms, ja kehossasi tapahtuu fyysisesti kemiallisia muutoksia, jotka auttavat vähentämään stressiä ja ahdistusta.
Oman paikan löytäminen maailmassa ei välttämättä ole helppoa, eivätkä sitä kaikki edes löydä. Parasta on kuitenkin oppia hyväksymään itsensä ja olemaan armollinen itseä kohtaan. Kävin psykoterapiassa muutaman vuoden, missä keskityttiin käytännössä täysin kognitiiviseen psykoterapiaan, eli käytännön toimien avulla muutin ajatusmaailmaani, tosin ihan varmasti bupropioni (täällä mm. Voxra, USA:ssa Wellbutrin) oli se suurin tekijä, joka auttoi tasaamaan omaa osittain adhd-tyylistä masennusta. Mutta terapian aikana ja sen ulkopuolella opitut keinot asettaa tavoitteita tulevaisuuteen ja mielikuvaharjoitteluilla muuttaa omia tunteita ja ajattelutapoja ovat kyllä tehneet maailmasta isomman paikan, jossa koen vihdoin olevani oikea osa maailmaa, jossa elän.
Kiitos ihmisystävällisistä neuvoista, olen toisaalta itse niin syvällä että dokaan joka kerta kun on mahdollisuus, sitten pidän taas huolen 2 v tyttärestäni ja röökaan kuin savupiippu. Olen nyt 29 ja nuorempana elin hyvin terveellisesti mutta sitten tapahtui yksi traumaattinen asia kun olin 27 ja sen jälkeen on ollut vaikea päästä jaloilleni. Mutta toivon että pääsen pian taas, haluaisin lopettaa tupakan polton ja alkaa hölkkäämään taas, se oli kivaa. Alkoholistakin on tulossa ongelma nyt.
Mutta kiitos avuliaista sanoistasi, muistan ne varmasti jatkossakin ja yritän parhaani ottaa niistä vaarin. Kiitos.
Ap.
Eikö kenelläkään oo mitään sanottavaa asiaan enää
Ap
Tunteisiin. :D