Onko törkeää, jos ei tervehdi tai kiitä kaupan kassoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikaupassa on alle 30-vuotias nainen töissä. Hän on hyvin epävarma ja hän tärisee helposti. Ihmiset suhtautuvat häneen todella ikävästi. Sattumalta sain kuulla, että hänellä on nuoresta iästään huolimatta Parkinsonin tauti. Silti hän on töissä. Asettaa asiat mittasuhteisiinsa, kun itsellä on kaikki suurin piirtein hyvin. Hän ilahtuu silmin nähden, kun häntä tervehtii. Koskaan ei voi tietää, mitä toinen ihminen läpikäy elämässään. Ystävällisyys ei maksa mitään. 

Kommentistasi tuli mieleen, että miksiköhän ihmiset ovat ennemmin ikäviä kuin mukavia toisille?

Nykyään ihmiset eivät edes yritä ymmärtää toisia vaan on aivan pakko nälviä ja jotkut ovat vieläpä kovin aggressiivisia. Oman navan ajattelijoita on liiaksi.

Se on sitä kun vasemmistolaisuutta on ajettu ahtaalle jo vuosikymmenet.

Suomessa on kohta kylmät amerikkalaiset oikeistolaiset tavat ja joka jannu kulkee terä taskussa vainoharhoissaan, että kuka vittuilee mulle asenteella.

Kuka kehtaa katsoa silmiin ja uhmata. Sellaiseksi on mennyt.

Ei ollut moista käytöstä ennen Neuvostoliitossa tai muinaisessa Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa normaaleja käytöstapoja niin se antaa tosi autistisen tai vajaamielisen vaikutelman.

Sitten antaa. Ellei olekin sitä. Minkäs sille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsukaisena, 1950 luvulla, minua opetettiin tervehtimään kaupan väkeä ja kaikkia tuttuja. Elimme silloin maalla pienissä kyläyhteisöissä, joissa kaikki tunsivat toisensa. Silloin oppimani hyvät tavat ovat seuranneet mukanani myös kaupunkiolosuhteissa. En ole havainnut niistä ainakaan haittaa olevan.

Mun isovanhemmat ja iäkäs työnantajani ovat kertoneet, että kaupassa asioidessaan he ovat kuin vanhoja tuttuja kaupanhenkilökunnalle.

Vaihtavat kuulumisia ja ovat tosi hyvää pataa.

Itse oon nuori aikuinen ja itse tunnen että kukaan ei halua kanssani olla hyvää pataa edes hetken vertaa missään.

En varmasti ole ainut, joten luulen tämän mukavuuden koskevan itseäni vanhempia sukupolvia.

Mä olen keski-ikäinen puhelinaspatäti, ja tekemisissä kaikenikäisten asiakkaiden kanssa ympäri Suomea. Mun työssäni te erotutte ikäluokan mittakaavassa ehdottoman positiivisesti selkeäsanaisena ja kohteliaana asiakasryhmänä, mistä iso kiitos. Ei nuoriso ole pilalla, ihan muut ovat. :)

Iso koko on ylivoima. Harvempi lyö itseään isompaa turpaan.

Hyvää huomentaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikaupassa on alle 30-vuotias nainen töissä. Hän on hyvin epävarma ja hän tärisee helposti. Ihmiset suhtautuvat häneen todella ikävästi. Sattumalta sain kuulla, että hänellä on nuoresta iästään huolimatta Parkinsonin tauti. Silti hän on töissä. Asettaa asiat mittasuhteisiinsa, kun itsellä on kaikki suurin piirtein hyvin. Hän ilahtuu silmin nähden, kun häntä tervehtii. Koskaan ei voi tietää, mitä toinen ihminen läpikäy elämässään. Ystävällisyys ei maksa mitään. 

Kommentistasi tuli mieleen, että miksiköhän ihmiset ovat ennemmin ikäviä kuin mukavia toisille?

Nykyään ihmiset eivät edes yritä ymmärtää toisia vaan on aivan pakko nälviä ja jotkut ovat vieläpä kovin aggressiivisia. Oman navan ajattelijoita on liiaksi.

Se on sitä kun vasemmistolaisuutta on ajettu ahtaalle jo vuosikymmenet.

Suomessa on kohta kylmät amerikkalaiset oikeistolaiset tavat ja joka jannu kulkee terä taskussa vainoharhoissaan, että kuka vittuilee mulle asenteella.

Kuka kehtaa katsoa silmiin ja uhmata. Sellaiseksi on mennyt.

Ei ollut moista käytöstä ennen Neuvostoliitossa tai muinaisessa Suomessa.

Älä tule selittämään Neuvostoliitosta. Siellä ei tunnettu palvelukulttuuria ollenkaan. Muistan myös "palvelun", jota meillä sai Elannon ja Valintatalon kassoilta: Tavarat paiskottiin hihnoille ja rahat heitettiin tiskiin eikä siihen ojentuneeseen käteen. Amerikasta on tullut periaate "asiakas on aina oikeassa" ja sen periaatteen nojalla asiakas saa yleensä ystävällistä ja hyvää palvelua - paitsi valtion ja kuntien laitoksista. VR:llä ja Postissa olet aina väärässä ja on ihan sama heitetäänkö lapsesi junasta keskellä ei mitään tai postisi Sallan Naruskaan postilaatikkosi sijasta. Pahoittelua ei saa, mutta kiukkuisia selityksiä kyllä. 

Toivottavat hyvää päivän jatkoa tai viikonloppua.

Kiittelin ja toivotin myös,

mahtoko kostua kassaneidin pimppi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen suomalaisena miehenä sitä kohteliaampi ihmiselle, mitä vieraampi hän on. Kaveria voisin tervehtiä vaikka sanomatta mitään ja tökkäämällä mahaan että menitkin pöljä laskemaan suojuksesi, mutta kaupan kassaa en kehtaisi olla tervehtimättä mahdollisimman neutraalisti. Itse asiassa mitä tahansa asiakaspalvelijaa kohtaan olisi sama, aina kohtelias ja mahdollisimman vähän hankaluuksia aiheuttava. Leimaavat vielä muuten julkisilla paikoilla öykkäriksi. Uskon ajattelutapani olevan hyvinkin yleinen näillä leveysasteilla.

Aihetta sivuten, en pidä itseäni minään palveltavana keisarina jonka katsettakaan ei saisi kohdata ja pitäisi pokkuroida minua miellyttääkseni, kuten tippikulttuurin omaavassa jenkkilässä käyttäydytään. Jos tilanteessa tulee mitään ristiriitaa niin ennemminkin oletan että tein jotain nyt väärin ja aiheutin tilanteen johon asiakaspalvelija ei ole törmännyt. En pidä asiakaspalveluammatteja vähäarvoisempina vaan kaikkia töitä samanarvoisina, sillä jonkun on sekin työ joka tapauksessa pakko tehdä. He tavallaan tekevät vain minulle palveluksen pyörittämällä järjestelmän sitä osaa johon en pyri itse innolla. Tästä syystä en myöskään erityisemmin kannata isoja palkkaeroja. Kaupoissa tarvitaan kassahenkilöt, tarhoissa tarvitaan lastenhoitajat, roskat on pakko kuskata ettei ne keräänny ja niin edelleen. Jos työ on pakko tehdä yhteiskunnan pyörittämistä varten niin ei sillä pitäisi olla suurta merkitystä onko ministeri vai roskakuski. Pikemminkin jälkimmäisen kuuluisi saada suurempi palkka näistä kun ensimmäinen on siistiä sisätyötä johon löytyy kyllä halukkaita.

Ihana kommentti! Samoilla linjoilla olen itsekin. Nuorena tein jonkin verran aspa-töitä, ja arvostan niitä, jotka sitä jaksavat. On jonkinlainen epäkohta, että kaikkein ikävimmistä ja raskaimmista töistä saa usein pienintä palkkaa. Kuitenkin ne pienipalkkaiset työt ovat usein aivan pakollisia yhteiskunnan pyörittämisen kannalta.

Oon monesti pierry pitkiä haisevia pieruja ja tuntenu, kun rippeet oikein pöksyyn ropisee..  -sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsukaisena, 1950 luvulla, minua opetettiin tervehtimään kaupan väkeä ja kaikkia tuttuja. Elimme silloin maalla pienissä kyläyhteisöissä, joissa kaikki tunsivat toisensa. Silloin oppimani hyvät tavat ovat seuranneet mukanani myös kaupunkiolosuhteissa. En ole havainnut niistä ainakaan haittaa olevan.

Mun isovanhemmat ja iäkäs työnantajani ovat kertoneet, että kaupassa asioidessaan he ovat kuin vanhoja tuttuja kaupanhenkilökunnalle.

Vaihtavat kuulumisia ja ovat tosi hyvää pataa.

Itse oon nuori aikuinen ja itse tunnen että kukaan ei halua kanssani olla hyvää pataa edes hetken vertaa missään.

En varmasti ole ainut, joten luulen tämän mukavuuden koskevan itseäni vanhempia sukupolvia.

Mä olen keski-ikäinen puhelinaspatäti, ja tekemisissä kaikenikäisten asiakkaiden kanssa ympäri Suomea. Mun työssäni te erotutte ikäluokan mittakaavassa ehdottoman positiivisesti selkeäsanaisena ja kohteliaana asiakasryhmänä, mistä iso kiitos. Ei nuoriso ole pilalla, ihan muut ovat. :)

Lohduttavat sanat sulla, mutta harvemmin itse oon törmännyt mukaviin ikäisiini.

Mitä nuorempia sukupolvia niin sitä ahdistuneempia vaikuttavat olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen suomalaisena miehenä sitä kohteliaampi ihmiselle, mitä vieraampi hän on. Kaveria voisin tervehtiä vaikka sanomatta mitään ja tökkäämällä mahaan että menitkin pöljä laskemaan suojuksesi, mutta kaupan kassaa en kehtaisi olla tervehtimättä mahdollisimman neutraalisti. Itse asiassa mitä tahansa asiakaspalvelijaa kohtaan olisi sama, aina kohtelias ja mahdollisimman vähän hankaluuksia aiheuttava. Leimaavat vielä muuten julkisilla paikoilla öykkäriksi. Uskon ajattelutapani olevan hyvinkin yleinen näillä leveysasteilla.

Aihetta sivuten, en pidä itseäni minään palveltavana keisarina jonka katsettakaan ei saisi kohdata ja pitäisi pokkuroida minua miellyttääkseni, kuten tippikulttuurin omaavassa jenkkilässä käyttäydytään. Jos tilanteessa tulee mitään ristiriitaa niin ennemminkin oletan että tein jotain nyt väärin ja aiheutin tilanteen johon asiakaspalvelija ei ole törmännyt. En pidä asiakaspalveluammatteja vähäarvoisempina vaan kaikkia töitä samanarvoisina, sillä jonkun on sekin työ joka tapauksessa pakko tehdä. He tavallaan tekevät vain minulle palveluksen pyörittämällä järjestelmän sitä osaa johon en pyri itse innolla. Tästä syystä en myöskään erityisemmin kannata isoja palkkaeroja. Kaupoissa tarvitaan kassahenkilöt, tarhoissa tarvitaan lastenhoitajat, roskat on pakko kuskata ettei ne keräänny ja niin edelleen. Jos työ on pakko tehdä yhteiskunnan pyörittämistä varten niin ei sillä pitäisi olla suurta merkitystä onko ministeri vai roskakuski. Pikemminkin jälkimmäisen kuuluisi saada suurempi palkka näistä kun ensimmäinen on siistiä sisätyötä johon löytyy kyllä halukkaita.

Ihana kommentti! Samoilla linjoilla olen itsekin. Nuorena tein jonkin verran aspa-töitä, ja arvostan niitä, jotka sitä jaksavat. On jonkinlainen epäkohta, että kaikkein ikävimmistä ja raskaimmista töistä saa usein pienintä palkkaa. Kuitenkin ne pienipalkkaiset työt ovat usein aivan pakollisia yhteiskunnan pyörittämisen kannalta.

Oon monesti pierry pitkiä haisevia pieruja ja tuntenu, kun rippeet oikein pöksyyn ropisee..  -sama

Mee nyt nukkumaan. Et varmana ole sama ja esiinnyit ap nimimerkilläkin äsken.

Et voisi enempää leimata itseäsi vajaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsukaisena, 1950 luvulla, minua opetettiin tervehtimään kaupan väkeä ja kaikkia tuttuja. Elimme silloin maalla pienissä kyläyhteisöissä, joissa kaikki tunsivat toisensa. Silloin oppimani hyvät tavat ovat seuranneet mukanani myös kaupunkiolosuhteissa. En ole havainnut niistä ainakaan haittaa olevan.

Mun isovanhemmat ja iäkäs työnantajani ovat kertoneet, että kaupassa asioidessaan he ovat kuin vanhoja tuttuja kaupanhenkilökunnalle.

Vaihtavat kuulumisia ja ovat tosi hyvää pataa.

Itse oon nuori aikuinen ja itse tunnen että kukaan ei halua kanssani olla hyvää pataa edes hetken vertaa missään.

En varmasti ole ainut, joten luulen tämän mukavuuden koskevan itseäni vanhempia sukupolvia.

Mä olen keski-ikäinen puhelinaspatäti, ja tekemisissä kaikenikäisten asiakkaiden kanssa ympäri Suomea. Mun työssäni te erotutte ikäluokan mittakaavassa ehdottoman positiivisesti selkeäsanaisena ja kohteliaana asiakasryhmänä, mistä iso kiitos. Ei nuoriso ole pilalla, ihan muut ovat. :)

Lohduttavat sanat sulla, mutta harvemmin itse oon törmännyt mukaviin ikäisiini.

Mitä nuorempia sukupolvia niin sitä ahdistuneempia vaikuttavat olevan.

Se on kyllä totta, enkä ihmettele, eihän teillä ole ollut huolettomasta nuoruudesta juuri tietoakaan. Ei ahdistuneisuus kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tarvittaessa osaisi käyttäytyä, ja se on teillä kyllä hallussa, näin aspanäkökulmasta.

Toivon tosiaan helpompia aikoja kaikille, iästä riippumatta. Jospa se saisi sitten ihmiset olemaan taas lempeämpiä itsejään ja toisiaan kohtaan. Be the change you want to see in the world, sanoi Gandhi aikanaan. Inhimillisyyden ja ystävällisyyden eleet auttavat jaksamaan kylmässä ja kovassa maailmassa, ne pienetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo lapsukaisena, 1950 luvulla, minua opetettiin tervehtimään kaupan väkeä ja kaikkia tuttuja. Elimme silloin maalla pienissä kyläyhteisöissä, joissa kaikki tunsivat toisensa. Silloin oppimani hyvät tavat ovat seuranneet mukanani myös kaupunkiolosuhteissa. En ole havainnut niistä ainakaan haittaa olevan.

Mun isovanhemmat ja iäkäs työnantajani ovat kertoneet, että kaupassa asioidessaan he ovat kuin vanhoja tuttuja kaupanhenkilökunnalle.

Vaihtavat kuulumisia ja ovat tosi hyvää pataa.

Itse oon nuori aikuinen ja itse tunnen että kukaan ei halua kanssani olla hyvää pataa edes hetken vertaa missään.

En varmasti ole ainut, joten luulen tämän mukavuuden koskevan itseäni vanhempia sukupolvia.

Mä olen keski-ikäinen puhelinaspatäti, ja tekemisissä kaikenikäisten asiakkaiden kanssa ympäri Suomea. Mun työssäni te erotutte ikäluokan mittakaavassa ehdottoman positiivisesti selkeäsanaisena ja kohteliaana asiakasryhmänä, mistä iso kiitos. Ei nuoriso ole pilalla, ihan muut ovat. :)

Lohduttavat sanat sulla, mutta harvemmin itse oon törmännyt mukaviin ikäisiini.

Mitä nuorempia sukupolvia niin sitä ahdistuneempia vaikuttavat olevan.

Se on kyllä totta, enkä ihmettele, eihän teillä ole ollut huolettomasta nuoruudesta juuri tietoakaan. Ei ahdistuneisuus kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tarvittaessa osaisi käyttäytyä, ja se on teillä kyllä hallussa, näin aspanäkökulmasta.

Toivon tosiaan helpompia aikoja kaikille, iästä riippumatta. Jospa se saisi sitten ihmiset olemaan taas lempeämpiä itsejään ja toisiaan kohtaan. Be the change you want to see in the world, sanoi Gandhi aikanaan. Inhimillisyyden ja ystävällisyyden eleet auttavat jaksamaan kylmässä ja kovassa maailmassa, ne pienetkin.

Toi on muuten totta mitä sanot.

Sitten kun sitä inhimmillisyyttä ja ystävällisyyttä osoitettaisiin toisille. Enemmän ihmiset osoittaa sitä kovaa luonnettaan. Jos ihmiset ovat oikeasti tosi m ulkkuja kaupantyöntekijöille niin en ihmettele miksi nuoret kaikkoavat niiltä aloilta.

Ainaskin omissa lähikaupoissani henkilökunnan nuorempi väki vaihtuu tiuhaan.

Mua ei kiinnosta mitä myyjät tai muut asiakkaat ajattelee. Enimmäkseen huomaan myyjän menevän hämilleen. Muiden asiakkaiden reaktioita en näe, tai katso, koska ei kiinnosta. Joskus on hauskaa pelleillä tylyä. Vähän testailla niin kuin jotkut psykan opiskelijat. Asiakaspalvelijalta on kyllä moitittavampaa kun asiakkaalta. Sä olet siellä töissä, saat palkkaa ja työnkuvaasi kuuluu tervehtiä.

Peruskäytöstapoja ei voi varsinaisesti vaatia keneltäkään, jokainen määrittelee ne itse. Tuollainen ap:n kuvailema ei ole kamalimmasta päästä.

Joissain tousenlaisissa tianteissa peruskäytöstapojen puuttuminen olisi paheksuttavampaa, tai ehkä joissain toisessa tilanteessa kummallisempaa tai paheksuttavampaa se, että ei kiitä tai tervehdi.

Herran jestas kirjoitti:

Mua ei kiinnosta mitä myyjät tai muut asiakkaat ajattelee. Enimmäkseen huomaan myyjän menevän hämilleen. Muiden asiakkaiden reaktioita en näe, tai katso, koska ei kiinnosta. Joskus on hauskaa pelleillä tylyä. Vähän testailla niin kuin jotkut psykan opiskelijat. Asiakaspalvelijalta on kyllä moitittavampaa kun asiakkaalta. Sä olet siellä töissä, saat palkkaa ja työnkuvaasi kuuluu tervehtiä.

Peruskäytöstapoja ei voi varsinaisesti vaatia keneltäkään, jokainen määrittelee ne itse. Tuollainen ap:n kuvailema ei ole kamalimmasta päästä.

Joissain tousenlaisissa tianteissa peruskäytöstapojen puuttuminen olisi paheksuttavampaa, tai ehkä joissain toisessa tilanteessa kummallisempaa tai paheksuttavampaa se, että ei kiitä tai tervehdi.

Peruskäytöstapoja vaaditaan kaikilta ihmisiltä.

Jos ei edes tapoja ole niin aika alhainen ihminen on.

Koin karun herätyksen suomalaisten v1ttumaisuuteen jo 90-luvun alkupuolella kun olin kauppiksen työharjoittelussa tavaratalon kassalla. Varsinkin varakkaanoloiset, todennäköisesti kokoomusta kannattavat arrogantit pa8kiaiset oli kaikkein pahimpia nöyryyttäjiä ja v1ttuilijoita.

Kävi selväksi jo siinä työharjoittelussa, että tämä ei ole minun ala!

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä myyjiä siellä kassan takana kiinnosta pätkääkään.

Muita asiakkaita kyllä saattaa kiinnostaa, kuten aina, asiat, jotka eivät heidän elämäänsä vaikuta mitenkään eivätkä heille kuulu.

Käytän enimmäkseen itsepalvelukassaa, koska siellä pääsee asioimaan nopeammin.

Kyllä mä ainakin aikoinaan kassaduunissa oletin että mua kohdellaan kuin ihmistä eikä kuin konetta. 

Onpa täällä paljon henkistä pahoinvointia ja osalla suorastaan psykoottistasoisia häiriöitä.

Millaista ihmistä kaupan johtoportaan pakottama mielistely lämmittää? Kotona niin tossun alla että kiva vaihteeksi kun joku nöyristelee itseäkin?  Kai kaikki sentään edes tajuavat, että se hyvien päivänjatkojen hokeminen  miljoonasti päivässä tulee ainoastaan palkkaajan käskystä? Mulle riittäis asiallinen palvelu eli että tehdään tarpeelliset. Ameriikka saisi pitää keinotekoisen pakkolipevyytensä. m56

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa normaaleja käytöstapoja niin se antaa tosi autistisen tai vajaamielisen vaikutelman.

Sitten antaa. Ellei olekin sitä. Minkäs sille. 

Mutta sun läheiset varmaan tietää miten asia on, joten onko väliä. Jos joillekin saadaan uskoteltua, että joku on autisti, kun ei moikkaa kassaa tai katso silmiin on vajaaälyinen itse. Tuon tyyppisiin analyyseihin vaaditaan kyllä vähän enemmmän.

Mutta totta ihminen on vapaa uskomaan ja ajattelemaan mitä haluaa. Kuten oikeastaan myös käyttäytymäänkin miten haluaa, poislukien ehkä selvät agggressiot tai töykeydet haistatteluineen.

Muista kiittää ja katsoa silmiin. Tulee hyvä joulumieli.

Tervehdin aina reippaita salskeita nuoria kassapoikia kun sellainen sattuu olemaan kassalla. Juttelen mielelläni enemmänkin jos siinä tilanne sallii. Kassatytöt ja - naiset ignooraan. T setämies