Hytti nro 6 oli karun hyvä elokuva

Kirja oli ihan ok ei mikään kovin hyvä ollenkaan. Monet palkitut teokset on pettymyksiä. Ihmettelin miksi tehtiin edes elokuva ja vielä vuosien jälkeen. Mutta en ole nähnyt leffaa ja vähän turha kommentoida tähän ketjuun.

Kiitos muistutuksesta. Unohdin katsoa. Kirjaan olin hiukan pettynyt. Onko elokuva parempi?

Vierailija kirjoitti:

Bazooka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bazooka kirjoitti:

En tajunnut sitä loppua.

Naisen piti mennä katsomaan jotain luolamaalauksia. Mutta hän päätyy käppäilemaan joillain kallioilla meren rannalla? Ikäänkuin se olisi oikea mesta? Ei siellä ollut jälkiäkään mistään maalauksista, ja eihän ne edes säily paikassa, jossa aallot kuluttaa kaiken pois.

Oliko leffassa jokin luolamaalaus-kohtaus, joka meni multa ohi?

Ne oli kalliopiirroksia, siis kiveen kaiverrettuja kuvioita. Ei luolamaalauksia.

Mutta nähtiinkö niitä elokuvassa? En huomannut.

Ei löytänyt, mutta lähelle pääsi.

Siellä maailman ääressä tajusi sen mitä muut oli toitottaneet, ne älykköihmiset ja se baabuska, ja mikä on elämässä tärkeää ja kuka on.

Löysi se ne piirrokset, niitä ei näytetty, mutta sanoi nähneensä. Siellä kallioilla ne oli. Mutta vaikka petroglyfien näkeminen oli tuntunut tärkeältä Moskovasta lähdettäessä, se ei enää tuntunutkaan miltään, kun ne sitten näki. Naisen maailma oli muuttunut, sitä se kameran varastaminenkin tarkoitti. Entisen elämän muistot vietiin kameran mukana.

Minusta oli katsomisen arvoinen kokonaisuudessaan. Karu, rehellinen, hieman huumoria, avartava...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bazooka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bazooka kirjoitti:

En tajunnut sitä loppua.

Naisen piti mennä katsomaan jotain luolamaalauksia. Mutta hän päätyy käppäilemaan joillain kallioilla meren rannalla? Ikäänkuin se olisi oikea mesta? Ei siellä ollut jälkiäkään mistään maalauksista, ja eihän ne edes säily paikassa, jossa aallot kuluttaa kaiken pois.

Oliko leffassa jokin luolamaalaus-kohtaus, joka meni multa ohi?

Ne oli kalliopiirroksia, siis kiveen kaiverrettuja kuvioita. Ei luolamaalauksia.

Mutta nähtiinkö niitä elokuvassa? En huomannut.

Ei löytänyt, mutta lähelle pääsi.

Siellä maailman ääressä tajusi sen mitä muut oli toitottaneet, ne älykköihmiset ja se baabuska, ja mikä on elämässä tärkeää ja kuka on.

Löysi se ne piirrokset, niitä ei näytetty, mutta sanoi nähneensä. Siellä kallioilla ne oli. Mutta vaikka petroglyfien näkeminen oli tuntunut tärkeältä Moskovasta lähdettäessä, se ei enää tuntunutkaan miltään, kun ne sitten näki. Naisen maailma oli muuttunut, sitä se kameran varastaminenkin tarkoitti. Entisen elämän muistot vietiin kameran mukana.

Ei se nähnyt niitä. Katsoi miestä joka kysyi, "löysitkö etsimäsi" ja nainen vastasi kyllä, koska ei piirrokset enää olleet tärkeitä vaan oli löytänyt elämässään muuta. 

Ne petroglyfithän tuntui olevan sen naisystävän tuputtama idea, etenkin kun junaili että toinen lähtee yksin. Löysi matkalla muuta tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bazooka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bazooka kirjoitti:

En tajunnut sitä loppua.

Naisen piti mennä katsomaan jotain luolamaalauksia. Mutta hän päätyy käppäilemaan joillain kallioilla meren rannalla? Ikäänkuin se olisi oikea mesta? Ei siellä ollut jälkiäkään mistään maalauksista, ja eihän ne edes säily paikassa, jossa aallot kuluttaa kaiken pois.

Oliko leffassa jokin luolamaalaus-kohtaus, joka meni multa ohi?

Ne oli kalliopiirroksia, siis kiveen kaiverrettuja kuvioita. Ei luolamaalauksia.

Mutta nähtiinkö niitä elokuvassa? En huomannut.

Ei löytänyt, mutta lähelle pääsi.

Siellä maailman ääressä tajusi sen mitä muut oli toitottaneet, ne älykköihmiset ja se baabuska, ja mikä on elämässä tärkeää ja kuka on.

Löysi se ne piirrokset, niitä ei näytetty, mutta sanoi nähneensä. Siellä kallioilla ne oli. Mutta vaikka petroglyfien näkeminen oli tuntunut tärkeältä Moskovasta lähdettäessä, se ei enää tuntunutkaan miltään, kun ne sitten näki. Naisen maailma oli muuttunut, sitä se kameran varastaminenkin tarkoitti. Entisen elämän muistot vietiin kameran mukana.

Ei se nähnyt niitä. Katsoi miestä joka kysyi, "löysitkö etsimäsi" ja nainen vastasi kyllä, koska ei piirrokset enää olleet tärkeitä vaan oli löytänyt elämässään muuta. 

Ne petroglyfithän tuntui olevan sen naisystävän tuputtama idea, etenkin kun junaili että toinen lähtee yksin. Löysi matkalla muuta tärkeää. 

Tai kysyiköhän se vaan "oletko valmis" - no kuitenkin. 

Ihana leffa, hyvin käsikirjoitettu se suhteen kehittyminen ja naisen oivallus siitä, mikä elämässä on /ei ole tärkeää.

Mies näytteli tosi hyvin, niukasti eikä mitään alleviivattu. Kiva pieni elokuva.

Ihme akka se naisystävä kyllä. Miksiköhän lähetti sen sinne yksin? Pitääkseen rakastajaa? Miksei vaan sanonut sille eukolleen että se on lippu ny ja haluan taas makkaraa?

Vierailija kirjoitti:

Ihme akka se naisystävä kyllä. Miksiköhän lähetti sen sinne yksin? Pitääkseen rakastajaa? Miksei vaan sanonut sille eukolleen että se on lippu ny ja haluan taas makkaraa?

Se sanoi että se on junalippu ny! Nimittäin sulle! 

Junatyttöhän se makkaraa halusi. Hienostelijasiteeraajan haluamiset ei enää kiinnosta. 

Mielestäni leffa toimi puoliväliin asti.

Jotenkin olisin kaivannut onnellisempaa

loppua elokuvalle.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni leffa toimi puoliväliin asti.

Jotenkin olisin kaivannut onnellisempaa

loppua elokuvalle.

Eikös se ollut aika onnellista, kun molemmat leikkivät lumisotaa ja nauroivat?

Ja mies jätti naiselle lapun, jossa luki, että rakastaa tätä?

Vierailija kirjoitti:

Ihana leffa, hyvin käsikirjoitettu se suhteen kehittyminen ja naisen oivallus siitä, mikä elämässä on /ei ole tärkeää.

Mies näytteli tosi hyvin, niukasti eikä mitään alleviivattu. Kiva pieni elokuva.

Samaa mieltä, kuvaus kuin elävästä elämästä, johon liittyy harvoin nykyleffoissa olevaa loputonta actionia. Musta huikein kohtaus lumimyrsky siellä perillä, luin jostain, että alunperin tämä ei kuulunut käsikirjoitukseen, vaan tapahtui, ja näyttelijät improvisoivat.

Minusta oli hieno elokuva. Ensinnäkin elokuvassa ei alleviivattu mitään, vaan minä katsojana koin tunteet ja siitä ymmärsin mitä tapahtuu enkä järkeillyt niin kun yleensä juonesta että mitä tässä nyt yritetään kertoa. Toiseksi 70-luvun alussa syntyneenä tuo oli aikamatka vuosikymmenten taakse. Olen itsekin matkustanut junalla Venäjällä. Meille ei ehkä nykyään tule mieleen miten visuaalisesti kauniissa ja viimeistelyssä ympäristössä me eletään varsinkin kaupungeissa. Tuo muistutti miten hikistä ja epähygieenistä ja ahdasta ja visuaalisesti rumaa elämä oli vain muutamia vuosikymmenniä sitten.

Kirja oli hyvä joten kiva kun tämä nyt Areenassa. Kiitos vinkistä, ap.

Tämä leffahan voitti jonkun elokuva-alan palkinnonkin ulkomailla.

Venäjänkielikin sattuu korvaan pahasti nykyään.

Katsomattakin näkee, että kyseessä on taas yksi surkea woke-elokuva. Nykyään on kaksi lajityyppiä ylitse muiden, sarjakuvasankari ja woke.

Siis miksi minä en ymmärrä miksi tätä hehkutetaan? Minusta jotenkin tosi tyhjä juoni, erittäin hidastempoinen ja koko elokuva pelkkää junassa istumista? Vai kuuluiko tämä johonkin "taiteellisten" elokuvien kategoriaan, joiden ei kuulukaan olla hyviä ja mukaansatempaavia juoneltaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bazooka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bazooka kirjoitti:

En tajunnut sitä loppua.

Naisen piti mennä katsomaan jotain luolamaalauksia. Mutta hän päätyy käppäilemaan joillain kallioilla meren rannalla? Ikäänkuin se olisi oikea mesta? Ei siellä ollut jälkiäkään mistään maalauksista, ja eihän ne edes säily paikassa, jossa aallot kuluttaa kaiken pois.

Oliko leffassa jokin luolamaalaus-kohtaus, joka meni multa ohi?

Ne oli kalliopiirroksia, siis kiveen kaiverrettuja kuvioita. Ei luolamaalauksia.

Mutta nähtiinkö niitä elokuvassa? En huomannut.

Ei löytänyt, mutta lähelle pääsi.

Siellä maailman ääressä tajusi sen mitä muut oli toitottaneet, ne älykköihmiset ja se baabuska, ja mikä on elämässä tärkeää ja kuka on.

Löysi se ne piirrokset, niitä ei näytetty, mutta sanoi nähneensä. Siellä kallioilla ne oli. Mutta vaikka petroglyfien näkeminen oli tuntunut tärkeältä Moskovasta lähdettäessä, se ei enää tuntunutkaan miltään, kun ne sitten näki. Naisen maailma oli muuttunut, sitä se kameran varastaminenkin tarkoitti. Entisen elämän muistot vietiin kameran mukana.

Niin, minusta tuo oli jotekin tosi "plääh" idea juoneen että tavoittelee jotain ja sitten se matka sinne osoittautuukin tärkeämmäksi eikä se määränpää ole enää mitään, ihanko ensimmäistä kertaa kävi näin jollekin? Lisänä kylkeen vielä pieni rakkaustarina. Niin nähtyä ja jotenkin ennalta-arvattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi minä en ymmärrä miksi tätä hehkutetaan? Minusta jotenkin tosi tyhjä juoni, erittäin hidastempoinen ja koko elokuva pelkkää junassa istumista? Vai kuuluiko tämä johonkin "taiteellisten" elokuvien kategoriaan, joiden ei kuulukaan olla hyviä ja mukaansatempaavia juoneltaan?

Aiheeltaan niin mielenkiintoinen kuin vaan voi olla. Tässä kun itselleni on tullut ikää enemmän niin oon oppinut arvostamaan näitä hetkeen pysähtyviä elokuvia. Tosi tylsää on jatkuvat toiminta kohtaukset ja niitä on lähes joka elokuvassa.

Tälläiset Hytti nro. 6:n kaltaiset elokuvat ovat mukavaa vaihtelua noihin massa toimintaelokuviin.

Kyllähän tuon katsoi. Jäi vaan jotenkin ikäänkuin kesken.