Miten vastaisitte? Anoppi kyttää missä käyn
Anoppi usein tavatessamme tuo jotenkin piikittelevään sävyyn esiin, missä hän tai joku tuttunsa on nähnyt minut. Esimerkiksi viime viikolla joku hänen kaverinsa oli nähnyt minut sairaalan parkkipaikalla (en edes tiedä mistä tunnisti, minä en tunne häntä). Ja anoppi sitten otti tämän muikeasti virnuillen puheeksi, odottaen kai että kertoisin miksi olin siellä. Minulla ei ole mitään salattavaa tai hämärää meneillään, mutta hyvästä syystä olen pitänyt anoppiin hyvin etäiset mutta kohteliaat välit. En siis kerro hänelle mitään, juttelen säästä, sillä kaikki kertomani laulettaisiin eteenpäin niille jotka vain jaksavat kuunnella. Mietin vaan kun alkaa väsyttää nuo hänen salapoliisileikkinsä, että miten saisin tehtyä selväksi ettei tuo ole mitenkään hauskaa.
Kommentit (43)
Mulla sama tilanne ja on uuvuttavaa. En jaksa tavata jos ei ole pakko. Kääntää kaikki päälaelleen jos yrittää keskustella.
Toteat vaan ilmeettömästi että JAA. Ja teet tuon joka kerta.
Mulla oli kerran joku uskovainen kunnon perheensä naapurina, joka oikeasti soitteli noin 3 krt viikossa ja raportoi lapseni tekemisiä, tai että joku roska on lentänyt heidän pihan puolelle, lopulta alkoi suoraan jo tilaamaan vaikka miksi mulla käynyt joku vieras.
Ei sanoja. JAA.
Anoppisi on kuin siskoni.Ihan kopio käytöstavoissaan.Joten en osaa vastata mitään sinulle muta kuin älä välitä koko asiasta mitään.Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.piste
Kyllä asiasta voisi varmaankin sanoa, mutta tuollaiselle se ei välttämättä mene perille. Olen itse hieman samankaltaisessa tilanteessa.
Mitä vähemmän kommentoit, sitä enemmän sitä ärsyttää, kun ei tiedä eikä saa ongittua selville.
Voi vaan todeta : " Jaa. Vai niin." tai "En kommentoi." sivuuttaen kaikki väninät ym.
Sano sille jotain törkeää, että on juoruäm mä ja kyylä.
Minähän keksin uteliaille tivaajille mehukkaita tarinoita siitä miksi ja mitä olin tekemässä kyseisessä paikassa missä nähty. Yleensä hillitsee utelua tehokkaasti mutta ei tietenkään toimi kaikkiin.
Reaktiotahan se hakee niin tuo jonkun antama vinkki että vastaa aina vaan "jaa" tai "vai niin" ilmeettömästi kuulostaa toimivimmalta ratkaisulta. :)
Tutulta kuulostaa. Vastaa vaikka että "juoruatteko kaikista muistakin ihmisistä yhtä paljon vai vain minusta". Tuo aiemmin ollu jaa vastauksena on myös oikein hyvä.
Ennen kai oli tapana raportoida, jos sattui näkemään jonkun yhteisen tutun jossain. Nykyään ei enää tarvitse, koska kaikki tuppaa olemassa olonsa someen ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä asiasta voisi varmaankin sanoa, mutta tuollaiselle se ei välttämättä mene perille. Olen itse hieman samankaltaisessa tilanteessa.
Rajattomat sukulaiset on hankala asia, jos on pakko joskus olla tekemisissä. Kokemusta on ja jouluna tulee valitettavasti lisää. Aion itse olla vaan hiljaa varmaankin kun tulee typeriä kommentteja. Vaihdan huonetta eleettömästi ja en vastaa yksinkertaisesti mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä asiasta voisi varmaankin sanoa, mutta tuollaiselle se ei välttämättä mene perille. Olen itse hieman samankaltaisessa tilanteessa.
Ei voi sanoa, loukkaantuu.
Minusta on ihan perusteltua puhua tuollaisessa tilanteessa puuta heinää, mutta ellei jaksa, ei tarvitse oikeasti selittää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Reaktiotahan se hakee niin tuo jonkun antama vinkki että vastaa aina vaan "jaa" tai "vai niin" ilmeettömästi kuulostaa toimivimmalta ratkaisulta. :)
Kun reagoi, hän saa vahvistuksen jollekin etukäteen päättämälleen asialle.
En vaivautuisi vastaamaan edes jaata. Tuollaiset juoruilut on niin vähäpätöisiä juttuja, että yhtäkkiä tulisi mieleen joku paljon kiinnostavampi asia mistä alan puhumaan tai lähden tekemään. En vastaisi siis mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minähän keksin uteliaille tivaajille mehukkaita tarinoita siitä miksi ja mitä olin tekemässä kyseisessä paikassa missä nähty. Yleensä hillitsee utelua tehokkaasti mutta ei tietenkään toimi kaikkiin.
Mä oon vitsillä tehnyt tätä, mutta ei se ehkä kannata, kyllä viatonkin heitto alkaa elämään ihan omaa elämäänsä, kun juoruämmät kälkättää. Kyllä näillä on varmaan ihmettelemistä, että miksei mua ole laitettu vankilaan ja lapsia huoltolaitokseen ajat sitten. :-D Niin, ehkä ne keksimänsä jutut eivät olleetkaan totta, tai ainakaan mun tekeminä.
Miksi anoppi ei saisi kysyä, miksi miniä oli sairaalassa? Normaali kysymys perheen kesken.
Joo näin ne jutut menee.
Olin teininä lapsuuden kaverin kanssa liikenteessä "hurjassa Tikkurilassa". Törmäsimme/tutustuimme pariin rinnakkaiskoululaiseen tyttöön josta toinen pukeutui hiukan punk/uusiaalto henkisesti - ei keesiä mutta hennapunainen tukka ja musta pitkä takki.
Siskon parhaan kaverin vanhemmat (!) kävelivät ohitsemme ja kohteliaana moikkasin.
Myöhemmin siskoni tuli tilittämään että minut on nähty "hämärissä porukoissa".
:D
Vastaan aina, vai niin. Nään että sitä on alkanut hävettää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi anoppi ei saisi kysyä, miksi miniä oli sairaalassa? Normaali kysymys perheen kesken.
Ei kaikilla anoppi ole perhettä. Eikä tässä nyt ihan siltä kuulosta, kun anopilla on tapana piikitellä ja virnuilla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi anoppi ei saisi kysyä, miksi miniä oli sairaalassa? Normaali kysymys perheen kesken.
"Ja anoppi sitten otti tämän muikeasti virnuillen puheeksi, odottaen kai, että kertoisin miksi olin siellä."
Niin, kysyikös se anoppi miksi miniä oli sairaalassa? Eipä tainnut kysyä, vaan virnuili juuri sellaisen juoruämmän elkein, joille ei kannata lähteä kertomaan yhtään mitään.
Tuo on oikeasti ärsyttävää. Äidin tuttavilla oli tapana tehdä samaa, kun olin nuorempi ja asuin vielä kotona. Äiti tuli huutamaan ja tenttaamaan, miksi minä olin siellä tai täällä, kun joku oli minut nähnyt. Eikö joku s**tanan juorukello ollut kertonut senkin, kun olin ehkäisyneuvolan ovella.