"Nuoret miehet kertovat Tinderin raadollisuudesta Lukuisat nuoret miehet kertovat HS:n kyselyssä pettyneensä Tinderin kovaan kilpailuun ja u...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi ihan hyvä ja normaali mies. Et voi pakottaa ketään naista olemaan kanssasi samaa mieltä näistä miehistä. Jos ei viehätä eikä kiinnosta, niin se sitten on. Ei voi mitään.

Naisten aivot on mädätetty roskaviihteellä. Bridget Jones ja sinkkuelämää parhaina esimerkkinä. Ensimmäisessä ylipainoisesta naisesta kisailee kaksi komistusta ja toisessa ylistetään ja glorifioidaan irtosuhteita. Nykyisin yleisin tv-ohjelma on juoni sisältään 35-45v taviksen näköisen yksinhuoltajan, jolla on hottis rikas exä ja nykynen seksikumppani ja toyboy on joku 22v miesmalli.

Ihminen on altis vaikutteille. Nykyään jokainen tavisnainen havittelee sitä alfaurosta. Vielä viisitoista vuotta sitten tavisnainen ei edes haaveilu siitä mallipojusta, vaan oll iloisesti sen tavis-Jussin kanssa. Nykyään tavisnainen on mieluummin Atte Alfan haaremin 13. varajäsen kuin edes katsoo Jussia päinkään.

Heh, kaikki naiset ei edes katso roskaviihdettä, sinä sen sijaan tunnut tarkasti olevan siitä perillä :D

Toinen vaihtoehto on some ja naisten oma kaikukammio, jossa toistetaan miten arvokas ja kaunis olet ja miten ansaitset aina parempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Pääsee parisuhteeseen?

Silloin kannattaisi miehenä miettiä, että mitä minun miehenä kannattaisi tehdä toisin, voisinko kehittää itseäni, että pääsen, sen sijaan, että syyttelee naisia. Ne syyttelijät eivät pääse siihen parisuhteeseen, se on saletti.

En minä ole syyttänyt naisia mistää. Olen vain ja ainoastaan kertonut että on ihan matemaattinen fakta että jos parisuhdetta haluavia naisia on vähemmän niin vähemmän on silloin myös miehiä jotka saavat parisuhteen. Ei sitä muuta mikään syyttely tai muu.

Eikä se vaikuta siihen että tietenkin kannattaa olla paras versio itsestään jolloin se parisuhteeseen pääsemisen todennäköisyys kasvaa. Sekin on ihan selvää.

Se vaan ei taida olla selvää, että pinnallinen ulkonäön parantaminen ei ole se oikotie suhteeseen, vaan tarvittaisiin ihan jotakin muuta. Miehiä kiinnostaa toisten miesten lihakset ja autot, naisia ei.

Vaikka noille yrittää miten toitottaa, että ei, naisia ri kiinnosta teidän bodarikropat ja mudkeluautot, niin ei niille mene jakeluun. Minusta kertoo siitä, että ko ihmiseltä puuttuu empatiakyky, eli kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Itse en haluaisi ko laisen ihmisen kanssa olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Ihminen, joka on mieleltään yhteydessä kehoonsa ymmärtää omia tarpeitaan ja hyväksyy pariutumisen taustalla olevan biologian.

Jos taas dissosioi eli mieli ei ole yhteydessä kehoon juurikaan, silloin tekee helpommin sosiaalisen paineen tai mallista oppimisen/matkimisen kautta itselle huonoja valintoja ja on helppo ajatella että kaikki on sosiaalista. 

Suurin osa ihmisistä ei tunne mitään tarvetta pariutumiseen. Ja jos tunteekin niin luonto panee valitsemaan parhaat mahdolliset geenit ja niitä ei palstalla ulisevilta inselleiltä löydy. Naiselle pariutuminen on aina riski ja siksi miehen pitää olla laadukas. Tai sitä ei kannata tehdä Siinä sulle biologiaa.

Juuri tässähän on se ristiriita kun nykynaisten kriteereillä ei tunnu olevan oikein mitään tekemistä sen parisuhdelaadukkuuden kanssa. Komeus, lihaksikkuus tai hyvä yhteiskunnallinen asema kun ei vielä takaa millään tavalla että mies olisi naiselle turvallinen valinta. Päinvastoin, koska tuollainen mies on niin haluttu yleisestikin on olemassa iso riski että mies jossain vaiheessa vaihtaa toiseen.

Turvallisuuden kannalta paras valinta olisi normaali kunnollinen perusmies.

Taas päästään tähän: Olen mies, käyn töissä ja hammaslääkärissä ja sählyssä- olen siis tasokas mies. Minun pitäisi kelvata naiselle, kuin naiselle (= kauniille, nuorelle ja hoikalke). Jos en kelpaa, niin naiset on kranttuja ja hypergamisia.

Niinhän en sanonut. Minusta tasokas mies on fiksu, keskustelutaitoinen, empaattinen, oma-aloitteinen, perhekeskeinen, uskollinen jne.

Mutta varmaan kummatkin tiedämme, että nämä ominaisuudet eivät saa sinua menemään miehen kanssa sänkyyn. Vaan sänkyyn mennään sitten ihan eri kriteereillä.

Eli jälleen mies päättää, että naisten(kin) mielestä taso = kuinka paljon naisia onnistuu kaatamaan. Aika vaikea yrittää käydä tällaista keskustelua.

Mutta joo, se on totta, että silloin kun itse hain yhden yön seuraa, niin ei siinä perhekeskeisyys ja uskollisuus vaikuttanut. Kyllä mukaan lähti mies, joka oli kivannäköinen, hauska, sosiaalinen ja supliikki. Ja turvallisen oloinen.

_Tasokasta_ nuo ominaisuudet eivät miehestä tehneet. Tasokas on esimerkiksi puolisoni, joka on kivannäköinen, hauska, sosiaalinen, supliikki, turvallinen, sivistynyt, huolehtivainen ja paljon muuta.

Niin, ihan kuten naisetkin täällä päättävät, että mitä kriteerejä mies saa naiselle asettaa tai että mikä naisessa pitäisi olla arvostettavaa. Naiset yrittävät vielä päättää sen ihan kulttuurisellakin tasolla esim. bodypositiivisuusliikkeen yms. kautta. Ymmärtäkää nyt, että koulutus ja sen myötä tullut veemäinen luonne ei nosta naisen tasoa.

Ymmärrä sinä, että sinä et päätä ettei koulutus muka merkitsisi (koska sinulla ei ole koulutusta, et tajua kuinka tärkeä asia se on niille miehille kenellä se on). Sinä saat arvostaa mitä haluat, kunhan et sitten valita, miten ei flaksi käy. Älä opeta äitiäsi naimaan, jos groteski ilmaus sallitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

Naiset haluaa parisuhteen. Hyvän parisuhteen, sellaisen joka parantaa elämää, eikä huononna. Osalle miehistä mikä vaan suhde käy (ainakin teoriassa, jos irl saisi sen suhteen voisi silmät aueta ettei se ihan riitäkään, ettei toinen ole lihava), mutta se ei ole naisten ongelma eikä syy.

Oi voi Bridget Jones mädättänyt naiset mutta porno ei miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi ihan hyvä ja normaali mies. Et voi pakottaa ketään naista olemaan kanssasi samaa mieltä näistä miehistä. Jos ei viehätä eikä kiinnosta, niin se sitten on. Ei voi mitään.

Naisten aivot on mädätetty roskaviihteellä. Bridget Jones ja sinkkuelämää parhaina esimerkkinä. Ensimmäisessä ylipainoisesta naisesta kisailee kaksi komistusta ja toisessa ylistetään ja glorifioidaan irtosuhteita. Nykyisin yleisin tv-ohjelma on juoni sisältään 35-45v taviksen näköisen yksinhuoltajan, jolla on hottis rikas exä ja nykynen seksikumppani ja toyboy on joku 22v miesmalli.

Ihminen on altis vaikutteille. Nykyään jokainen tavisnainen havittelee sitä alfaurosta. Vielä viisitoista vuotta sitten tavisnainen ei edes haaveilu siitä mallipojusta, vaan oll iloisesti sen tavis-Jussin kanssa. Nykyään tavisnainen on mieluummin Atte Alfan haaremin 13. varajäsen kuin edes katsoo Jussia päinkään.

Heh, kaikki naiset ei edes katso roskaviihdettä, sinä sen sijaan tunnut tarkasti olevan siitä perillä :D

Niin. Tämä sama raitaa täällä puhua milloin Ridge Forresterista, milloin Speden spekeistä, Nyt jostain Bridget Jonesista. Minkälainen tollo katsoo tuommoista soopaa?

Bridget Jonesia ja Sinkkuelämää katso(i)vat naiset. Greyn Anatomiaa katso(i)vat naiset. Myös Temppareita, Love Islandia ja muita vastaavia formaatteja katsovat pääasiassa naiset. Väittäisin, että myös Kauniita ja Rohkeita katsovat enimmäkseen naiset, tosin ehkä hieman vanhemmat sellaiset. Nämä kaikki em. sarjojen naiskatsojat ovat sitten ilmeisesti tolloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa naisten logiikka, miehen pituuden kysyminen on ok, mutta naisen painon uteleminen tai kysyminen, ovatko kuvat ajantasalla, on täysin eri asia. 

Speden naisen logiikka -sketsit, ne taisivat perustua todellisuuteen, vaikka muuta luulin.

Olen eri: miehelle pitää riittää tieto, että olen normaalipainoinen. Jos ei riitä, en mene treffeille, koska tiedän silloin,millainen mies on- sellainen, jota en halua tavata.

Toisekseen, nuo Speden naisen logiikka- sketsit ovat sovinistista sontaa. Jos uskot niihin ja viittaat niihin, olet silloin keski- ikäinen ja sovinisti.

Hmm, voitko selittää miten naisen logiikkasi toimii, mieheltä voi udella asioita, mutta jos mies utelee sinulta jotain, kyseessä on turn off? En ymmärrä logiikkaasi, mutta tuskin kukaan muukaan.

Luitko edes mitä kirjoitin, tai sisäistitkö sen? Itse en kysele miehiltä pituuksia tai painoja. Jos mies kysyy, niin vastaan, että olen normaalipainoinen. Sen pitää riittää. Minulla on tuoreet valokuvat, joista kyllä näkee, minkälainen olen, samaa edellytän mieheltä.

Minulle on muut asiat tärkeitä, niitä minulla on oikeus kysyä.. Jos mies alkaa kysymään ulkonäköön liittyviä asioita tai tykkäätkö seksistä, niin pistan miehen. Noita on oaöjon nettideiteillä

Tästähän tuli kunnon y l i l a u d a n ketju, että on alkanut sanoman moderointi lipsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Ei sellaista todellisuutta ole olemassakaan, jossa noin tapahtuisi. Sinä et ole potentiaalinen kumppani ihmiselle, joka ei ole edes olemassaolostasi tietoinen.

Tietenkin olen. Ihmisiä on olemassa vain rajallinen määrä ja jos niitä jotka minut saattaisivat hyväksyä (ja joihin itse voisin ihastua) on vähemmän niin todennäköisyys minun pariutumiselleni myös laskee.

Tästä ei tietenkään seuraa että kenelläkään olisi joku velvollisuus pariutua. Mutta on kummallista väittää että muiden pariutumishaluttomuus ei mitenkään vaikuttaisi minun mahdollisuuksiini pariutua.

Meitä ihmisiä on muutama miljardi. Kyllä porukkaan mahtuu aika monta naista, jotka sinut saattaisivat _hyväksyä_. Ihan oma valintasi on, jos rajoitat hakusi omaan kuntaan tai edes Suomeen.

Mutta pakko myös kysyä: Alkaako parisuhde mielestäsi siitä, että kaksi ihmistä hyväksyvät toisensa?

Käytännössä kukaan ei pysty käymään läpi koko maailmaa joten kyllä se kohtuullisesti saavutettavien ihmisten määrä vaikuttaa paljon. Ihan kuten meillä on työttömiä vaikka maailma on työpaikkoja pullollaan. No niin on mutta on niihin muitakin hakijoita ja lopulta se mahdollisuus työllistyä on avoimien paikkojen ja hakijoiden määrän suhde.

Eikä sinun kanata tarttua johonkin yksittäisiin sanoihin kuten tuohon "hyväksyä" koska se oli vain yksi sana yhdessä lauseessa eikä kerro ajatusmaailmastani sen enempää.

No niin. En tiedä, millainen tarjonta naisten mielestäsi pitäisi miehille taata deittisovelluksessa - sitä asiaahan tässä kiemurtelustasi huolimatta ajat.

Tässä omat speksini: olen seksuaalivähemmistöön kuuluva ylipainoinen, keski-ikäinen nainen. Etsin Tinderistä ainoastaan naisia.

Mitäpä luulet, paljonko oli tarjontaa? Mitä luulet, olisiko heteromiehellä enemmän?

Joka tapauksessa muutaman vuoden aikana kävin noin kymmenen naisen kanssa treffeillä. Ei ikäviä kokemuksia, ei ohareita, ei ghostausta. Pari romanssintynkää ja lopulta suhde.

Olin mielestäni melko ronkeli siinä, kenestä tykkäsin, ja karsin myös paljon viestittelyvaiheessa.

Olen myös seurannut heteroystävieni Tinder-seikkailuja. Ystäväni ovat naisia, normaalipainoisia ja tavallisen, kivan näköisiä. Ei pituusvaatimuksia tai kyselyä. Osumat eivät olleet mitään miesmalleja. Suurimmista osumista katosi alkuunsa, kuten varmasti jo keskustelun perusteella arvaattekin.

Valtaosta treffeistä peruuntui, kun alkuun asiallinen mies laittoi seksiviestin juuri ennen tapaamista. Miehet tekivät myös ohareita ja tietenkin halusivat seksiä ensitreffeillä.

Ystäväni ovat siirtyneet deittailemaan irl ja siellä asiat sujuvat ihan hyvin, joskin hitaasti.

Älkää syyttäkö naisia siitä, että Tinder on rikki.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Ihminen, joka on mieleltään yhteydessä kehoonsa ymmärtää omia tarpeitaan ja hyväksyy pariutumisen taustalla olevan biologian.

Jos taas dissosioi eli mieli ei ole yhteydessä kehoon juurikaan, silloin tekee helpommin sosiaalisen paineen tai mallista oppimisen/matkimisen kautta itselle huonoja valintoja ja on helppo ajatella että kaikki on sosiaalista. 

Suurin osa ihmisistä ei tunne mitään tarvetta pariutumiseen. Ja jos tunteekin niin luonto panee valitsemaan parhaat mahdolliset geenit ja niitä ei palstalla ulisevilta inselleiltä löydy. Naiselle pariutuminen on aina riski ja siksi miehen pitää olla laadukas. Tai sitä ei kannata tehdä Siinä sulle biologiaa.

Juuri tässähän on se ristiriita kun nykynaisten kriteereillä ei tunnu olevan oikein mitään tekemistä sen parisuhdelaadukkuuden kanssa. Komeus, lihaksikkuus tai hyvä yhteiskunnallinen asema kun ei vielä takaa millään tavalla että mies olisi naiselle turvallinen valinta. Päinvastoin, koska tuollainen mies on niin haluttu yleisestikin on olemassa iso riski että mies jossain vaiheessa vaihtaa toiseen.

Turvallisuuden kannalta paras valinta olisi normaali kunnollinen perusmies.

Taas päästään tähän: Olen mies, käyn töissä ja hammaslääkärissä ja sählyssä- olen siis tasokas mies. Minun pitäisi kelvata naiselle, kuin naiselle (= kauniille, nuorelle ja hoikalke). Jos en kelpaa, niin naiset on kranttuja ja hypergamisia.

Niinhän en sanonut. Minusta tasokas mies on fiksu, keskustelutaitoinen, empaattinen, oma-aloitteinen, perhekeskeinen, uskollinen jne.

Mutta varmaan kummatkin tiedämme, että nämä ominaisuudet eivät saa sinua menemään miehen kanssa sänkyyn. Vaan sänkyyn mennään sitten ihan eri kriteereillä.

Eli jälleen mies päättää, että naisten(kin) mielestä taso = kuinka paljon naisia onnistuu kaatamaan. Aika vaikea yrittää käydä tällaista keskustelua.

Mutta joo, se on totta, että silloin kun itse hain yhden yön seuraa, niin ei siinä perhekeskeisyys ja uskollisuus vaikuttanut. Kyllä mukaan lähti mies, joka oli kivannäköinen, hauska, sosiaalinen ja supliikki. Ja turvallisen oloinen.

_Tasokasta_ nuo ominaisuudet eivät miehestä tehneet. Tasokas on esimerkiksi puolisoni, joka on kivannäköinen, hauska, sosiaalinen, supliikki, turvallinen, sivistynyt, huolehtivainen ja paljon muuta.

Niin, ihan kuten naisetkin täällä päättävät, että mitä kriteerejä mies saa naiselle asettaa tai että mikä naisessa pitäisi olla arvostettavaa. Naiset yrittävät vielä päättää sen ihan kulttuurisellakin tasolla esim. bodypositiivisuusliikkeen yms. kautta. Ymmärtäkää nyt, että koulutus ja sen myötä tullut veemäinen luonne ei nosta naisen tasoa.

Ymmärrä sinä nyt ihan oikeasti, että yksikään meistä naisita ei voi eikä edes halua päättää siitä, mitä kriteerejä sinä saat naiselle asettaa. Enkä jaksaisi käydä jälleen keskustelua jostain Maajussi-Maunosta, joka ilmaisi toiveensa julkisesti ja kömpelösti. Sinulla on täysi oikeus hakea hoikkaa tai normaalipainoista (koska painosta tässä ilmeisesti jälleen puhutaan).

Kun itse aikoinani nettideittailin, kirjoitin ilmoitukseen minulle olennaiset asiat (lapset tehtynä/ei halua lapsia; koulutettu; työelämässä). Silti sain yhteydenottoja miehiltä, jotka eivät mahtuneet noihin spekseihin. En repinyt siitä pelihousujani. Asiallisimmille vastasin että kiitos yhteydenotosta, mutta haen toisenlaista. Lopuille en vastannut mitään. En tehtaillut tälle tai millekään muulle palstalle avauksia siitä, kuinka vääränlaiset miehet ottavat yhteyttä. Sen sijaan aika pian poistin profiilini.

Jos joku loukkaantui hakukriteereistäni niin mitä sitten. En muista, että niin olisi tapahtunut, mutta jos olisi, niin blokkaamallahan se olisi hoitunut.

Miksi joillakin teillä miehillä on niin valtava tarve saada meidän mammojen hyväksyntä sille, millaisista naisista haaveilette ja millaisia haluatte?

(Ja mitä koulutukseen, ammattiin ja elintasoon tulee, niin en itse ole aikuisiällä seurustellut miehen kanssa, jolle ne eivät olisi olleet naisessa olennaisia asioita.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi ihan hyvä ja normaali mies. Et voi pakottaa ketään naista olemaan kanssasi samaa mieltä näistä miehistä. Jos ei viehätä eikä kiinnosta, niin se sitten on. Ei voi mitään.

Naisten aivot on mädätetty roskaviihteellä. Bridget Jones ja sinkkuelämää parhaina esimerkkinä. Ensimmäisessä ylipainoisesta naisesta kisailee kaksi komistusta ja toisessa ylistetään ja glorifioidaan irtosuhteita. Nykyisin yleisin tv-ohjelma on juoni sisältään 35-45v taviksen näköisen yksinhuoltajan, jolla on hottis rikas exä ja nykynen seksikumppani ja toyboy on joku 22v miesmalli.

Ihminen on altis vaikutteille. Nykyään jokainen tavisnainen havittelee sitä alfaurosta. Vielä viisitoista vuotta sitten tavisnainen ei edes haaveilu siitä mallipojusta, vaan oll iloisesti sen tavis-Jussin kanssa. Nykyään tavisnainen on mieluummin Atte Alfan haaremin 13. varajäsen kuin edes katsoo Jussia päinkään.

Heh, kaikki naiset ei edes katso roskaviihdettä, sinä sen sijaan tunnut tarkasti olevan siitä perillä :D

Niin. Tämä sama raitaa täällä puhua milloin Ridge Forresterista, milloin Speden spekeistä, Nyt jostain Bridget Jonesista. Minkälainen tollo katsoo tuommoista soopaa?

Bridget Jonesia ja Sinkkuelämää katso(i)vat naiset. Greyn Anatomiaa katso(i)vat naiset. Myös Temppareita, Love Islandia ja muita vastaavia formaatteja katsovat pääasiassa naiset. Väittäisin, että myös Kauniita ja Rohkeita katsovat enimmäkseen naiset, tosin ehkä hieman vanhemmat sellaiset. Nämä kaikki em. sarjojen naiskatsojat ovat sitten ilmeisesti tolloja.

Voi reppana, jotkut toki katsoo mutta entä sitten, naiset ei luule että töllö vastaa todellisuutta, he erottavat sadun ja toden. Sinä et.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ne ämmät ovat, mieheltä vaaditaan nykyaikana ihan mahdottomia kun taas naiset pitäisi hyväksyä sellaisina kuin he ovat eli heiltä ei saisi vaatia mitään. Naisella saa olla vaikka kuinka pitkä lista vaatimuksista miehen suhteen, mutta miehellä ei saa olla minkäänlaisia vaatimuksia naiselle.

Ne voi vaatia joilla on varaa, eikös se niin mene :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielestäsi ihan hyvä ja normaali mies. Et voi pakottaa ketään naista olemaan kanssasi samaa mieltä näistä miehistä. Jos ei viehätä eikä kiinnosta, niin se sitten on. Ei voi mitään.

Naisten aivot on mädätetty roskaviihteellä. Bridget Jones ja sinkkuelämää parhaina esimerkkinä. Ensimmäisessä ylipainoisesta naisesta kisailee kaksi komistusta ja toisessa ylistetään ja glorifioidaan irtosuhteita. Nykyisin yleisin tv-ohjelma on juoni sisältään 35-45v taviksen näköisen yksinhuoltajan, jolla on hottis rikas exä ja nykynen seksikumppani ja toyboy on joku 22v miesmalli.

Ihminen on altis vaikutteille. Nykyään jokainen tavisnainen havittelee sitä alfaurosta. Vielä viisitoista vuotta sitten tavisnainen ei edes haaveilu siitä mallipojusta, vaan oll iloisesti sen tavis-Jussin kanssa. Nykyään tavisnainen on mieluummin Atte Alfan haaremin 13. varajäsen kuin edes katsoo Jussia päinkään.

Heh, kaikki naiset ei edes katso roskaviihdettä, sinä sen sijaan tunnut tarkasti olevan siitä perillä :D

Niin. Tämä sama raitaa täällä puhua milloin Ridge Forresterista, milloin Speden spekeistä, Nyt jostain Bridget Jonesista. Minkälainen tollo katsoo tuommoista soopaa?

Bridget Jonesia ja Sinkkuelämää katso(i)vat naiset. Greyn Anatomiaa katso(i)vat naiset. Myös Temppareita, Love Islandia ja muita vastaavia formaatteja katsovat pääasiassa naiset. Väittäisin, että myös Kauniita ja Rohkeita katsovat enimmäkseen naiset, tosin ehkä hieman vanhemmat sellaiset. Nämä kaikki em. sarjojen naiskatsojat ovat sitten ilmeisesti tolloja.

En ole katsonut yhtäkään noista, enkä katso, enkä edes tiedä, mitä noi on, päinvastoin, kuin sinä.

T. Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ne ämmät ovat, mieheltä vaaditaan nykyaikana ihan mahdottomia kun taas naiset pitäisi hyväksyä sellaisina kuin he ovat eli heiltä ei saisi vaatia mitään. Naisella saa olla vaikka kuinka pitkä lista vaatimuksista miehen suhteen, mutta miehellä ei saa olla minkäänlaisia vaatimuksia naiselle.

Ne voi vaatia joilla on varaa, eikös se niin mene :)

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

Naiset haluaa parisuhteen. Hyvän parisuhteen, sellaisen joka parantaa elämää, eikä huononna. Osalle miehistä mikä vaan suhde käy (ainakin teoriassa, jos irl saisi sen suhteen voisi silmät aueta ettei se ihan riitäkään, ettei toinen ole lihava), mutta se ei ole naisten ongelma eikä syy.

Tämä on ihan totta mutta ei edelleenkään mitenkään ristiriidassa sen kanssa mitä olen kirjoittanut. En ole missään vaihessa väittänyt minkään olevan naisten ongelma tai syy. Mutta maailma nyt vain on sellainen että meidän omilla haluillamme ja valinnoillamme on vääjäämättä vaikutusta myös toisten ihmisten elämään halusimme tai emme. Se ei tee meistä syyllisiä niihin siinä mielessä että tekisimme jotain väärin mutta olemme niihin silti osaltamme vaikuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Pääsee parisuhteeseen?

Silloin kannattaisi miehenä miettiä, että mitä minun miehenä kannattaisi tehdä toisin, voisinko kehittää itseäni, että pääsen, sen sijaan, että syyttelee naisia. Ne syyttelijät eivät pääse siihen parisuhteeseen, se on saletti.

En minä ole syyttänyt naisia mistää. Olen vain ja ainoastaan kertonut että on ihan matemaattinen fakta että jos parisuhdetta haluavia naisia on vähemmän niin vähemmän on silloin myös miehiä jotka saavat parisuhteen. Ei sitä muuta mikään syyttely tai muu.

Eikä se vaikuta siihen että tietenkin kannattaa olla paras versio itsestään jolloin se parisuhteeseen pääsemisen todennäköisyys kasvaa. Sekin on ihan selvää.

Se vaan ei taida olla selvää, että pinnallinen ulkonäön parantaminen ei ole se oikotie suhteeseen, vaan tarvittaisiin ihan jotakin muuta. Miehiä kiinnostaa toisten miesten lihakset ja autot, naisia ei.

Vaikka noille yrittää miten toitottaa, että ei, naisia ri kiinnosta teidän bodarikropat ja mudkeluautot, niin ei niille mene jakeluun. Minusta kertoo siitä, että ko ihmiseltä puuttuu empatiakyky, eli kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Itse en haluaisi ko laisen ihmisen kanssa olla tekemisissä.

Tunnettu fakta on, että se mitä nainen sanoo haluavansa, ja se millaisen mukaan sitten todellisuudessa lähtee, poikkeavat hyvin suuresti toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.

Juuri siksi halusin vaimon joka on fiksu ja jonka kanssa voi keskustella ilman turhia vääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.

Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?

Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.

Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?

Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.

On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.

Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".

Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.

Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.

Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!

Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?

Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.

Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.

Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.

En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.

Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.

Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?

Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)

Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.

Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.

Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.

Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.

Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.

Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?

On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.

Ei, kaltaisillasi miehillä ei ole vaimoa, eikä parisuhdetta. Olen eri, mutta edelleenkin annan sen vinkin: kannattaa kehittää niitä sosiaalisia taitoja, niihin kuuluvat myös: empatiakyky ja tunneäly.

Harmi tavallaan että nämä deittisaitit ovat niin yleisiä. Ihmettelen vaan miten me löydettiin mitään kumppania ennen näitä. Itse olen aina ajatellut että sen "oikean" tapaa tai löytää silloin kun sitä vähiten etsii.

Kokeilin näitä deittimestoja 90-luvun puolivälissä, silloin kaikki oli tuoretta ja kuvia ei vielä ollut edes mahdollista laittaakaan. Ekalla kerralla sain paljon vastauksia, suurin osa niitä strategisia mittoja ja puhelinnumeroita. Yhteenkään en vastannut, eli se kierros jäi siihen. Toisella kerralla, muutaman vuoden jälkeen ekasta, sain vähemmän vastauksia. Yksi tyyppi oli sama kuin ekalla, laittoipa vielä ihan saman aloitusviestin, ja sitten oli entinen luokkakaveri. Taas niitä strategisia mittoja ja puhelinnumeroita. Yksi viesti erottui kuitenkin muista. Tää heppu kirjoitti päivästään, mitä oli tehnyt. Jatkettiin viestejä ja halusin tavata aika pian, koska en halunnut uhrata aikaa turhalle, jos toinen ei sitten fyysisesti tavatessa olisi miellyttänytkään.

Tavattiin jonkin verran, mutta suhde kaatui siihen että kundi olikin itse hiljan eronnut ja täysin rikki. Oli käyttänyt minua vain ovimattona.

En sen jälkeen ole koskenutkaan näihin sovelluksiin.

Tuntuu että nää sarjadeittaajat jäävät koukkuun johonkin obsessiiviseen kierteeseen. Että se varsinainen suhde taikka edes se toinen ei oikeasti kiinnosta, vaan ne kiksit mitä uuden viestin kilahtaminen puhelimeen aiheuttaa.