Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Nuoret miehet kertovat Tinderin raadollisuudesta Lukuisat nuoret miehet kertovat HS:n kyselyssä pettyneensä Tinderin kovaan kilpailuun ja u...
13.12.2022 |
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009254382.html
Samaan aikaan kun oli lehtijuttu naisten tinderissä turhautumisesta, niin saamme lukea miten raadollista tinder on miehille.
Ihan normaali ja hyvä mies saatta tuntea itsensä tinderissä ala-arvoiseksi.
Miten tämä on tällaiseksi mennyt? Ehkä ne palstamiehet eivät niin väärässä olleetkaan...
Kommentit (982)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.
Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?
Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.
Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?
Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.
On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.
Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".
Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.
Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.
Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!
Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?
Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.
Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.
Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.
En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.
Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.
Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?
Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)
Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.
Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.
Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.
Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.
Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?
Naiset haluaa parisuhteen. Hyvän parisuhteen, sellaisen joka parantaa elämää, eikä huononna. Osalle miehistä mikä vaan suhde käy (ainakin teoriassa, jos irl saisi sen suhteen voisi silmät aueta ettei se ihan riitäkään, ettei toinen ole lihava), mutta se ei ole naisten ongelma eikä syy.
Tämä on ihan totta mutta ei edelleenkään mitenkään ristiriidassa sen kanssa mitä olen kirjoittanut. En ole missään vaihessa väittänyt minkään olevan naisten ongelma tai syy. Mutta maailma nyt vain on sellainen että meidän omilla haluillamme ja valinnoillamme on vääjäämättä vaikutusta myös toisten ihmisten elämään halusimme tai emme. Se ei tee meistä syyllisiä niihin siinä mielessä että tekisimme jotain väärin mutta olemme niihin silti osaltamme vaikuttamassa.
Maailma on myös sellainen, että toisiin ihmisiin ja toisten ihmisten valintoihin ei voi vaikuttaa, eikä toisia ihmisiä muuttaa.
Voi vaikuttaa vain itseensä ja omiin valintoihin ja vain itseään voi muuttaa. Joko asennettaan tai sitten sitä miten toimii ja ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.
Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?
Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.
Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?
Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.
On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.
Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".
Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.
Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.
Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!
Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?
Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.
Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.
Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.
En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.
Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.
Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?
Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)
Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.
Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.
Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.
Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.
Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?
On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.
Ei, kaltaisillasi miehillä ei ole vaimoa, eikä parisuhdetta. Olen eri, mutta edelleenkin annan sen vinkin: kannattaa kehittää niitä sosiaalisia taitoja, niihin kuuluvat myös: empatiakyky ja tunneäly.
Miten nuo ominaisuudet mielestäsi näkyvät siinä että jonkun kirjoittajan viestit ymmärretään kerta toisensa jälkeen tarkoitushakuisesti väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.
Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?
Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.
Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?
Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.
On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.
Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".
Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.
Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.
Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!
Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?
Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.
Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.
Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.
En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.
Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.
Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?
Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)
Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.
Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.
Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.
Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.
Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?
Naiset haluaa parisuhteen. Hyvän parisuhteen, sellaisen joka parantaa elämää, eikä huononna. Osalle miehistä mikä vaan suhde käy (ainakin teoriassa, jos irl saisi sen suhteen voisi silmät aueta ettei se ihan riitäkään, ettei toinen ole lihava), mutta se ei ole naisten ongelma eikä syy.
Tämä on ihan totta mutta ei edelleenkään mitenkään ristiriidassa sen kanssa mitä olen kirjoittanut. En ole missään vaihessa väittänyt minkään olevan naisten ongelma tai syy. Mutta maailma nyt vain on sellainen että meidän omilla haluillamme ja valinnoillamme on vääjäämättä vaikutusta myös toisten ihmisten elämään halusimme tai emme. Se ei tee meistä syyllisiä niihin siinä mielessä että tekisimme jotain väärin mutta olemme niihin silti osaltamme vaikuttamassa.
Maailma on myös sellainen, että toisiin ihmisiin ja toisten ihmisten valintoihin ei voi vaikuttaa, eikä toisia ihmisiä muuttaa.
Voi vaikuttaa vain itseensä ja omiin valintoihin ja vain itseään voi muuttaa. Joko asennettaan tai sitten sitä miten toimii ja ajattelee.
Edelleenkään en voisi olla enemmän samaa mieltä tästä asiasta. Mutta se ei ole kuitenkaan se mistä minä olen puhunut. Jos tuntuu kauhean vaikealta myöntää että ne omat elämänvalinnat vaikuttavat vääjäämättä myös muihin niin kyllä se kertoo jotain siitä että ne ajatukset keskittyvät vähän liikaa vain siihen omaan napaan. Eikä se ole hyvä asia, oli sitten parisuhteessa tai ei ja halusi sellaisen tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.
Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?
Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.
Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?
Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.
On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.
Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".
Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.
Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.
Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!
Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?
Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.
Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.
Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.
En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.
Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.
Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?
Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)
Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.
Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.
Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.
Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.
Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?
On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan v
Vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.
Juuri siksi halusin vaimon joka on fiksu ja jonka kanssa voi keskustella ilman turhia vääntöjä.
Anteeksi nyt vaan, mutta rivien välistä on luettavissa sinusta se, että sinusta vain sinun tapasi ajatella on oikea tapa ja sinun tapasi perustella asiat on oikea tapa. Jos joku ajattelee ja toimii toisin on ei- fiksu.
Vierailija kirjoitti:
"Helsingin alueella ghostataan paljon ja viesteihin ei vastata. Kun lopulta saa osuman mielenkiintoisen tyypin kanssa ja laittaa asiallisen viestin, vastausprosentti on helposti alle 50. Lisäksi miesten ulkonäköä arvotetaan raaasti ja monesti ihan suoraan ilmoitetaan preferenssit. Minulta on esimerkiksi kysytty pituuttani, johon en tietenkään vastaa, koska en minäkään kysele naisilta heidän mittojaan.
Mies, 28, Helsinki"
Pituudesta en sano muuta kuin riittävä, mutta skippasin aikoinaan välittömästi listojen laatijaprinsessat. Jos henkilö on jo vuosia roikkunut palstalla löytämättä ketään on myös skipattavien listalla.
Tinderissä kuten muuallakin tulee se epätodellinen karkkikaupassa rellestäminen ja mikään ei lopulta riitä. Huomasin kun usein tuli yhteydenottoja naisilta jotka olivat roikkuneet seuranhakupalstoilla 1800-luvulta lähtien ja heillä oli esittää 250 kohtainen kysymyspatteristo. Itsestään he eivät kertoneet tietenkään mitään.
Aina vaan etsitään ja etsitään löytyisikö vieläkin parempi ja osa on jäänyt koukkuun deittailuun ajattelematta sitä mitä he oikein hakevat.
Helppo sanoa kun puoliso lopulta löytyi työpaikalta. Järjetön helpotus kun sanoi nettideittailuille adios. Ei ole tullut ikävä ja energiaa riittää nyt oleelliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa naisten logiikka, miehen pituuden kysyminen on ok, mutta naisen painon uteleminen tai kysyminen, ovatko kuvat ajantasalla, on täysin eri asia.
Speden naisen logiikka -sketsit, ne taisivat perustua todellisuuteen, vaikka muuta luulin.
Olen eri: miehelle pitää riittää tieto, että olen normaalipainoinen. Jos ei riitä, en mene treffeille, koska tiedän silloin,millainen mies on- sellainen, jota en halua tavata.
Toisekseen, nuo Speden naisen logiikka- sketsit ovat sovinistista sontaa. Jos uskot niihin ja viittaat niihin, olet silloin keski- ikäinen ja sovinisti.
Hmm, voitko selittää miten naisen logiikkasi toimii, mieheltä voi udella asioita, mutta jos mies utelee sinulta jotain, kyseessä on turn off? En ymmärrä logiikkaasi, mutta tuskin kukaan muukaan.
Logiikka: naisen vaatimukset on luonnollista kemiaa, miehen vaatimukset on pinnallisia.
Esimerkki
Nainen: pitkä mies tuo turvaa
Mies: alle 60 kg naisen vaatiminen on ehdoton turn off
Ihan loogista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.
Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?
Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.
Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?
Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.
On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.
Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".
Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.
Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.
Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!
Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?
Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.
Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.
Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.
En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.
Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.
Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?
Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)
Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.
Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.
Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.
Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.
Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?
Naiset haluaa parisuhteen. Hyvän parisuhteen, sellaisen joka parantaa elämää, eikä huononna. Osalle miehistä mikä vaan suhde käy (ainakin teoriassa, jos irl saisi sen suhteen voisi silmät aueta ettei se ihan riitäkään, ettei toinen ole lihava), mutta se ei ole naisten ongelma eikä syy.
Tämä on ihan totta mutta ei edelleenkään mitenkään ristiriidassa sen kanssa mitä olen kirjoittanut. En ole missään vaihessa väittänyt minkään olevan naisten ongelma tai syy. Mutta maailma nyt vain on sellainen että meidän omilla haluillamme ja valinnoillamme on vääjäämättä vaikutusta myös toisten ihmisten elämään halusimme tai emme. Se ei tee meistä syyllisiä niihin siinä mielessä että tekisimme jotain väärin mutta olemme niihin silti osaltamme vaikuttamassa.
Maailma on myös sellainen, että toisiin ihmisiin ja toisten ihmisten valintoihin ei voi vaikuttaa, eikä toisia ihmisiä muuttaa.
Voi vaikuttaa vain itseensä ja omiin valintoihin ja vain itseään voi muuttaa. Joko asennettaan tai sitten sitä miten toimii ja ajattelee.
Edelleenkään en voisi olla enemmän samaa mieltä tästä asiasta. Mutta se ei ole kuitenkaan se mistä minä olen puhunut. Jos tuntuu kauhean vaikealta myöntää että ne omat elämänvalinnat vaikuttavat vääjäämättä myös muihin niin kyllä se kertoo jotain siitä että ne ajatukset keskittyvät vähän liikaa vain siihen omaan napaan. Eikä se ole hyvä asia, oli sitten parisuhteessa tai ei ja halusi sellaisen tai ei.
Minä en puhunut parisuhteesta. Ja myös, parisuhteessa, tai missä tahansa ihmissuhteessa, asia on näin. Loppupeleissä.
Minulla on elämää sen verran elettynä, että olen nähnyt sen, että parisuhteissa useimmiten nainen tekee ne uhraukset, uran,asuinpaikan, lasten,kodin, talouden ja monen muun asian suhteen, miehet harvemmin. Enkä puhu nyt itsestäni. Siitä syystä parisuhde on naiselle todella huono diili ja miehelle hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun mielestäsi ihan hyvä ja normaali mies. Et voi pakottaa ketään naista olemaan kanssasi samaa mieltä näistä miehistä. Jos ei viehätä eikä kiinnosta, niin se sitten on. Ei voi mitään.
Naisten aivot on mädätetty roskaviihteellä. Bridget Jones ja sinkkuelämää parhaina esimerkkinä. Ensimmäisessä ylipainoisesta naisesta kisailee kaksi komistusta ja toisessa ylistetään ja glorifioidaan irtosuhteita. Nykyisin yleisin tv-ohjelma on juoni sisältään 35-45v taviksen näköisen yksinhuoltajan, jolla on hottis rikas exä ja nykynen seksikumppani ja toyboy on joku 22v miesmalli.
Ihminen on altis vaikutteille. Nykyään jokainen tavisnainen havittelee sitä alfaurosta. Vielä viisitoista vuotta sitten tavisnainen ei edes haaveilu siitä mallipojusta, vaan oll iloisesti sen tavis-Jussin kanssa. Nykyään tavisnainen on mieluummin Atte Alfan haaremin 13. varajäsen kuin edes katsoo Jussia päinkään.
Heh, kaikki naiset ei edes katso roskaviihdettä, sinä sen sijaan tunnut tarkasti olevan siitä perillä :D
Toinen vaihtoehto on some ja naisten oma kaikukammio, jossa toistetaan miten arvokas ja kaunis olet ja miten ansaitset aina parempaa.
Päinvastoin. Turhan monella on rima äly matalalla. Otetaan vastaan törkyä ja katsotaan sormien läpi pettävää tuurijuoppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, voitko selittää miten naisen logiikkasi toimii, mieheltä voi udella asioita, mutta jos mies utelee sinulta jotain, kyseessä on turn off? En ymmärrä logiikkaasi, mutta tuskin kukaan muukaan.
Luitko edes mitä kirjoitin, tai sisäistitkö sen? Itse en kysele miehiltä pituuksia tai painoja. Jos mies kysyy, niin vastaan, että olen normaalipainoinen. Sen pitää riittää. Minulla on tuoreet valokuvat, joista kyllä näkee, minkälainen olen, samaa edellytän mieheltä.
Minulle on muut asiat tärkeitä, niitä minulla on oikeus kysyä.. Jos mies alkaa kysymään ulkonäköön liittyviä asioita tai tykkäätkö seksistä, niin pistan miehen. Noita on oaöjon nettideiteillä
Ilman nimimerkkejä menee sekaisin, kenen kanssa keskustelee. Joku nainen aikaisemmin totesi, että hänellä on oikeus kysellä mieheltä mittoja, mutta jos mies kyselee jotain, on se turn off heti. Naiselta kun ei kuulemma ole lupa kysyä mitään. Naisella on oikeuksia vain, jotta välttyy väärältä treffiseuralta.
Tätä logiikkaa ihmettelen, joka ei ilmeisesti siis ollut sinun. Eli olen normaalipituinen mies, tämä siis pitäisi riittää naisille tiedoksi mittoja kysyttäessä, vai ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.
Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?
Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.
Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?
Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.
On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.
Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".
Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.
Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.
Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!
Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?
Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.
Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.
Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.
En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.
Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.
Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?
Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)
Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.
Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.
Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.
Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.
Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?
On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan v
Vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.
Juuri siksi halusin vaimon joka on fiksu ja jonka kanssa voi keskustella ilman turhia vääntöjä.
Anteeksi nyt vaan, mutta rivien välistä on luettavissa sinusta se, että sinusta vain sinun tapasi ajatella on oikea tapa ja sinun tapasi perustella asiat on oikea tapa. Jos joku ajattelee ja toimii toisin on ei- fiksu.
En ole halunnut muuta kuin että puhutaan samasta asiasta eikä yritetä koko ajan löytää toisten kirjoituksista salattuja merkityksiä joita niissä ei ole. Jokainen olkoon mitä mieltä haluaa mutta pitää pystyä kuuntelemaan oikeasti mitä se toinen sanoo eikä tulkita niitä sen oman mielipiteen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vois nämäkin incel-miehet lakata ruikuttamasta ja hankkia munat
Jutun miehet incel-miehiä?
Vitosen naiset etsivät ja antavat likejä vain 8-10 miehille; et näe ongelmaa tässä?
Eihän sitä sovi ääneen sanoa että o gelmat johtuu naisten nirsoudesta. Varsinkaan tämmöisen feministisenä aikautena jossa naiset on kaikella tapaa täydellisiä joka oikeuttaa itselleen vain parhaan palvelijan ja vika on aina pelkästään miehissä
Olivatpa naiset mitä mieltä tahansa, niin tämä yllä oleva on täyttä faktaa. Teknologian kehittyminen, fyysisten ja henkisten rajojen hävittäminen sekä kaiken vapautuminen ovat asettaneet naiset jalustalle. Heissä ei ole mitään vikaa, haluavat päteä "asiantuntija"-aloilla, joilla ei ole yhtään mitään tekemistä yhteiskunnan kehityksen tai ylläpitämisen kanssa, haavemaailman odotukset siitä miehestä.
MIstä tiedän tämän? Olen kokenut niin paljon eri lähtökohdista olevia naisia, lukuisissa suhteissa ja seksissä kyllästetty kyynistynyt mies. Kaikkia näistä eri taustaisia naisia yhdistää tietyt piirteet. Eivät kerta kaikkiaan pysty näkemään itsessä vikaa, pariutuvat vain ylöspäin, väittävät yhtä mutta käyttäytyvät todellisuudessa aivan toisin. Naisten kanssa ei voi käydä syvällisiä keskusteluja, ne käydään miesten kanssa omissa porukoissa. Naiset äänestävät politiikassa täysin tunteella, ei järjen häivää. Naiset ovat hyvin alttiita eri trendeille ja sosiaaliselle hyväksynnälle.
Lopuksi, miksi naiset haluavat niin ahnaasti esitellä persettään? Siksi, koska heille tärkein piirre on haluttavuus ja heillä ei ole juurikaan muuta annettavaa. Mutta koskaan en ole tinderipaskaa edes kokeillut, sen verran jäljellä on arvoa...
Eli sinä seuraat somessa naisia jotka esittelee persettään? Ja jos nainen kulkee livenä trikoissa, niin nainen esittelee persettään miehille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun mielestäsi ihan hyvä ja normaali mies. Et voi pakottaa ketään naista olemaan kanssasi samaa mieltä näistä miehistä. Jos ei viehätä eikä kiinnosta, niin se sitten on. Ei voi mitään.
Naisten aivot on mädätetty roskaviihteellä. Bridget Jones ja sinkkuelämää parhaina esimerkkinä. Ensimmäisessä ylipainoisesta naisesta kisailee kaksi komistusta ja toisessa ylistetään ja glorifioidaan irtosuhteita. Nykyisin yleisin tv-ohjelma on juoni sisältään 35-45v taviksen näköisen yksinhuoltajan, jolla on hottis rikas exä ja nykynen seksikumppani ja toyboy on joku 22v miesmalli.
Ihminen on altis vaikutteille. Nykyään jokainen tavisnainen havittelee sitä alfaurosta. Vielä viisitoista vuotta sitten tavisnainen ei edes haaveilu siitä mallipojusta, vaan oll iloisesti sen tavis-Jussin kanssa. Nykyään tavisnainen on mieluummin Atte Alfan haaremin 13. varajäsen kuin edes katsoo Jussia päinkään.
Heh, kaikki naiset ei edes katso roskaviihdettä, sinä sen sijaan tunnut tarkasti olevan siitä perillä :D
Niin. Tämä sama raitaa täällä puhua milloin Ridge Forresterista, milloin Speden spekeistä, Nyt jostain Bridget Jonesista. Minkälainen tollo katsoo tuommoista soopaa?
ja nuo kaikki on jotain 20-40 vuotta tv-ohjelmia. Pitäskö hankkia tuoreempaa katottavaa
Kyllähän Bridgetti ja Sinkkikset on naisille suunnatun tvviihteen klassikkoja joista monilla on varmasti näkökulmaa ammentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.
Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?
Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.
Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?
Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.
On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.
Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".
Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.
Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.
Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!
Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?
Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.
Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.
Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.
En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.
Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.
Ei sellaista todellisuutta ole olemassakaan, jossa noin tapahtuisi. Sinä et ole potentiaalinen kumppani ihmiselle, joka ei ole edes olemassaolostasi tietoinen.
Tietenkin olen. Ihmisiä on olemassa vain rajallinen määrä ja jos niitä jotka minut saattaisivat hyväksyä (ja joihin itse voisin ihastua) on vähemmän niin todennäköisyys minun pariutumiselleni myös laskee.
Tästä ei tietenkään seuraa että kenelläkään olisi joku velvollisuus pariutua. Mutta on kummallista väittää että muiden pariutumishaluttomuus ei mitenkään vaikuttaisi minun mahdollisuuksiini pariutua.
Meitä ihmisiä on muutama miljardi. Kyllä porukkaan mahtuu aika monta naista, jotka sinut saattaisivat _hyväksyä_. Ihan oma valintasi on, jos rajoitat hakusi omaan kuntaan tai edes Suomeen.
Mutta pakko myös kysyä: Alkaako parisuhde mielestäsi siitä, että kaksi ihmistä hyväksyvät toisensa?
Käytännössä kukaan ei pysty käymään läpi koko maailmaa joten kyllä se kohtuullisesti saavutettavien ihmisten määrä vaikuttaa paljon. Ihan kuten meillä on työttömiä vaikka maailma on työpaikkoja pullollaan. No niin on mutta on niihin muitakin hakijoita ja lopulta se mahdollisuus työllistyä on avoimien paikkojen ja hakijoiden määrän suhde.
Eikä sinun kanata tarttua johonkin yksittäisiin sanoihin kuten tuohon "hyväksyä" koska se oli vain yksi sana yhdessä lauseessa eikä kerro ajatusmaailmastani sen enempää.
No niin. En tiedä, millainen tarjonta naisten mielestäsi pitäisi miehille taata deittisovelluksessa - sitä asiaahan tässä kiemurtelustasi huolimatta ajat.
Tässä omat speksini: olen seksuaalivähemmistöön kuuluva ylipainoinen, keski-ikäinen nainen. Etsin Tinderistä ainoastaan naisia.
Mitäpä luulet, paljonko oli tarjontaa? Mitä luulet, olisiko heteromiehellä enemmän?
Joka tapauksessa muutaman vuoden aikana kävin noin kymmenen naisen kanssa treffeillä. Ei ikäviä kokemuksia, ei ohareita, ei ghostausta. Pari romanssintynkää ja lopulta suhde.
Olin mielestäni melko ronkeli siinä, kenestä tykkäsin, ja karsin myös paljon viestittelyvaiheessa.
Olen myös seurannut heteroystävieni Tinder-seikkailuja. Ystäväni ovat naisia, normaalipainoisia ja tavallisen, kivan näköisiä. Ei pituusvaatimuksia tai kyselyä. Osumat eivät olleet mitään miesmalleja. Suurimmista osumista katosi alkuunsa, kuten varmasti jo keskustelun perusteella arvaattekin.
Valtaosta treffeistä peruuntui, kun alkuun asiallinen mies laittoi seksiviestin juuri ennen tapaamista. Miehet tekivät myös ohareita ja tietenkin halusivat seksiä ensitreffeillä.
Ystäväni ovat siirtyneet deittailemaan irl ja siellä asiat sujuvat ihan hyvin, joskin hitaasti.
Älkää syyttäkö naisia siitä, että Tinder on rikki.
Eri
En oikein ymmärrä mikä ihmeen halu teillä on koko ajan löytää kirjoituksistani jotain piilotettuja agendoita joita ei siellä siltikää ole. En edes ole kertaakaan maininnut yhtään deittisovellusta ja juuri siitä syystä että pariutumista ei minusta kannata edelleenkään rajata vain nettiin. Parisuhteita syntyy paljon myös niiden ulkopuolella. Eikä minusta minkään pidä taata miehille mitään. Asiat ovat miten ne ovat. Mutta silti tietyt asiat vaikuttavat siihen miten ne asiat ovat. Eikä sitä pidä kieltää.
Miksi olet näin aggressiivinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vois nämäkin incel-miehet lakata ruikuttamasta ja hankkia munat
Jutun miehet incel-miehiä?
Vitosen naiset etsivät ja antavat likejä vain 8-10 miehille; et näe ongelmaa tässä?
Eihän sitä sovi ääneen sanoa että o gelmat johtuu naisten nirsoudesta. Varsinkaan tämmöisen feministisenä aikautena jossa naiset on kaikella tapaa täydellisiä joka oikeuttaa itselleen vain parhaan palvelijan ja vika on aina pelkästään miehissä
Olivatpa naiset mitä mieltä tahansa, niin tämä yllä oleva on täyttä faktaa. Teknologian kehittyminen, fyysisten ja henkisten rajojen hävittäminen sekä kaiken vapautuminen ovat asettaneet naiset jalustalle. Heissä ei ole mitään vikaa, haluavat päteä "asiantuntija"-aloilla, joilla ei ole yhtään mitään tekemistä yhteiskunnan kehityksen tai ylläpitämisen kanssa, haavemaailman odotukset siitä miehestä.
MIstä tiedän tämän? Olen kokenut niin paljon eri lähtökohdista olevia naisia, lukuisissa suhteissa ja seksissä kyllästetty kyynistynyt mies. Kaikkia näistä eri taustaisia naisia yhdistää tietyt piirteet. Eivät kerta kaikkiaan pysty näkemään itsessä vikaa, pariutuvat vain ylöspäin, väittävät yhtä mutta käyttäytyvät todellisuudessa aivan toisin. Naisten kanssa ei voi käydä syvällisiä keskusteluja, ne käydään miesten kanssa omissa porukoissa. Naiset äänestävät politiikassa täysin tunteella, ei järjen häivää. Naiset ovat hyvin alttiita eri trendeille ja sosiaaliselle hyväksynnälle.
Lopuksi, miksi naiset haluavat niin ahnaasti esitellä persettään? Siksi, koska heille tärkein piirre on haluttavuus ja heillä ei ole juurikaan muuta annettavaa. Mutta koskaan en ole tinderipaskaa edes kokeillut, sen verran jäljellä on arvoa...
Jos tapaamasi naiset tuntuvat olevan kaikki samanlaisia niin heitä kaikkia yhdistää sama asia - sinä. Eli kannattaa miettiä miksi tapaat vain yhdenlaisia naisia vaikka naisia on ihan todistetusti todella monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.
Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?
Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.
Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?
Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.
On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.
Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".
Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.
Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.
Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!
Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?
Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.
Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.
Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.
En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.
Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.
Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?
Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)
Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.
Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.
Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.
Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.
Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?
Naiset haluaa parisuhteen. Hyvän parisuhteen, sellaisen joka parantaa elämää, eikä huononna. Osalle miehistä mikä vaan suhde käy (ainakin teoriassa, jos irl saisi sen suhteen voisi silmät aueta ettei se ihan riitäkään, ettei toinen ole lihava), mutta se ei ole naisten ongelma eikä syy.
Tämä on ihan totta mutta ei edelleenkään mitenkään ristiriidassa sen kanssa mitä olen kirjoittanut. En ole missään vaihessa väittänyt minkään olevan naisten ongelma tai syy. Mutta maailma nyt vain on sellainen että meidän omilla haluillamme ja valinnoillamme on vääjäämättä vaikutusta myös toisten ihmisten elämään halusimme tai emme. Se ei tee meistä syyllisiä niihin siinä mielessä että tekisimme jotain väärin mutta olemme niihin silti osaltamme vaikuttamassa.
Mutta kun tuollainen ajatusmaailma on täysin mahdoton soveltaa. Mitä esimerkiksi juuri minun olisi pitänyt tehdä? Yrittää väkisin kiinnostua jostakin miehestä ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni? Olla kiinnostumatta nykyisestä puolisostani, koska joku muu mies olisi joskus voinut tulla kohdalleni ja olla minulle häntä sopivampi?
En allekirjoita sitä, että se olisi ollut joltakin pois eli sillä olisi ollut johonkin minulle täysin tuntemattomaan ja tuntemattomaksi jäävään mieheen vaikutusta, että en koskaan kohdannut häntä ennen kuin ihastuin puolisooni. Tai sillä, että ihastuin nimenomaan puolisooni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.
Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?
Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.
Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?
Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.
On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.
Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".
Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.
Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.
Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!
Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?
Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.
Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.
Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.
En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.
Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.
Ei sellaista todellisuutta ole olemassakaan, jossa noin tapahtuisi. Sinä et ole potentiaalinen kumppani ihmiselle, joka ei ole edes olemassaolostasi tietoinen.
Tietenkin olen. Ihmisiä on olemassa vain rajallinen määrä ja jos niitä jotka minut saattaisivat hyväksyä (ja joihin itse voisin ihastua) on vähemmän niin todennäköisyys minun pariutumiselleni myös laskee.
Tästä ei tietenkään seuraa että kenelläkään olisi joku velvollisuus pariutua. Mutta on kummallista väittää että muiden pariutumishaluttomuus ei mitenkään vaikuttaisi minun mahdollisuuksiini pariutua.
Meitä ihmisiä on muutama miljardi. Kyllä porukkaan mahtuu aika monta naista, jotka sinut saattaisivat _hyväksyä_. Ihan oma valintasi on, jos rajoitat hakusi omaan kuntaan tai edes Suomeen.
Mutta pakko myös kysyä: Alkaako parisuhde mielestäsi siitä, että kaksi ihmistä hyväksyvät toisensa?
Käytännössä kukaan ei pysty käymään läpi koko maailmaa joten kyllä se kohtuullisesti saavutettavien ihmisten määrä vaikuttaa paljon. Ihan kuten meillä on työttömiä vaikka maailma on työpaikkoja pullollaan. No niin on mutta on niihin muitakin hakijoita ja lopulta se mahdollisuus työllistyä on avoimien paikkojen ja hakijoiden määrän suhde.
Eikä sinun kanata tarttua johonkin yksittäisiin sanoihin kuten tuohon "hyväksyä" koska se oli vain yksi sana yhdessä lauseessa eikä kerro ajatusmaailmastani sen enempää.
No niin. En tiedä, millainen tarjonta naisten mielestäsi pitäisi miehille taata deittisovelluksessa - sitä asiaahan tässä kiemurtelustasi huolimatta ajat.
Tässä omat speksini: olen seksuaalivähemmistöön kuuluva ylipainoinen, keski-ikäinen nainen. Etsin Tinderistä ainoastaan naisia.
Mitäpä luulet, paljonko oli tarjontaa? Mitä luulet, olisiko heteromiehellä enemmän?
Joka tapauksessa muutaman vuoden aikana kävin noin kymmenen naisen kanssa treffeillä. Ei ikäviä kokemuksia, ei ohareita, ei ghostausta. Pari romanssintynkää ja lopulta suhde.
Olin mielestäni melko ronkeli siinä, kenestä tykkäsin, ja karsin myös paljon viestittelyvaiheessa.
Olen myös seurannut heteroystävieni Tinder-seikkailuja. Ystäväni ovat naisia, normaalipainoisia ja tavallisen, kivan näköisiä. Ei pituusvaatimuksia tai kyselyä. Osumat eivät olleet mitään miesmalleja. Suurimmista osumista katosi alkuunsa, kuten varmasti jo keskustelun perusteella arvaattekin.
Valtaosta treffeistä peruuntui, kun alkuun asiallinen mies laittoi seksiviestin juuri ennen tapaamista. Miehet tekivät myös ohareita ja tietenkin halusivat seksiä ensitreffeillä.
Ystäväni ovat siirtyneet deittailemaan irl ja siellä asiat sujuvat ihan hyvin, joskin hitaasti.
Älkää syyttäkö naisia siitä, että Tinder on rikki.
Eri
En oikein ymmärrä mikä ihmeen halu teillä on koko ajan löytää kirjoituksistani jotain piilotettuja agendoita joita ei siellä siltikää ole. En edes ole kertaakaan maininnut yhtään deittisovellusta ja juuri siitä syystä että pariutumista ei minusta kannata edelleenkään rajata vain nettiin. Parisuhteita syntyy paljon myös niiden ulkopuolella. Eikä minusta minkään pidä taata miehille mitään. Asiat ovat miten ne ovat. Mutta silti tietyt asiat vaikuttavat siihen miten ne asiat ovat. Eikä sitä pidä kieltää.
Miksi olet näin aggressiivinen?
En ole agressiivinen vaan ihan vilpittömästi vain haluaisin tietää mikä on se asia joka saa kerta toisensa jälkeen löytämään teksteistäni asioita joita siellä ei sanota? Oletus siitä että jos olen mies niin minun pitää olla jotain mieltä vai mikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset naiset ovat vaan käyneet epäsosiaalisemmiksi kun eivät enää kohtaa miestä eivätkä pariudu eikä kohtaamista tapahdu edes tinderissä. Tinder alkaa toimia heti paremmin kun mies siirtää itsensä tinderissä ulkomaille.
Miksi naisten velvollisuus olisi olla sosiaalinen miehille? Miksei miehet itse tee mitään sosiaalisille taidoilleen?
Koska niistä ei ole apua, jos ulkonäkö ei ole miesmallin tasoa. Varsinkin tuossa Eemilin ikäluokassa. Eikä paljoa helpotu myöhemminkään.
Eli naisten pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä alkaa tehdä aloitteita miehille, jotka eivät kiinnosta heitä ollenkaan? Pitääkö ihan säälipilluun asti mennä?
Juu kiitos ei. Sitten voin harkita, jos vaikka Elon lähettää pari miljardia tililleni oikeudenmukaisuuden nimissä. Mutta vain harkita.
On yleinen harhaluulo että ihmisen tykkääminen jostain olisi jotain sisäsyntyistä johon ei mikään muu vaikuta. Oikeasti kauneusihanteet ovat kulttuurisia ja opittuja hyvin pitkälle. Kun jotain pidetään yleisesti kauniina tai komeana niin ihmiset alkavat pitää sitä haluttavana ja ajattelevat että se on ainoa josta he voivat pitää.
Se mikä on se oikea tapa on se että ihminen jättää pois kaikki turhat ennakko-odoutukset ja alkaa katsoa ihmisiä ihmisinä. Ei sekään saa meitä pitämään kaikista vastaantulijoista mutta kummasti se piiri alkaa laajentua kun ei ole fiksoitunut siihen ihan yhteen samaan mies- tai naistyyppiin joka on se ainoa jota katsoo "sillä silmällä".
Kyllä se on aika sisäsyntyistä. Joskus jopa sanotaan, että naiset etsivät elämänkumppanikseen isänsä kaltaista, en tiedä päteekö sama miehiin ja äiteihin.
Ei minun miesmakuni ole pohjimmiltaan muuttunut vuosikymmenien aikana. Jollain hiusten- tai silmienvärillä ei ole koskaan ollut merkitystä, vaikka kysyttäessä vastaisinkin, että pidän tummista hiuksista enemmän kuin vaaleista. Silti ensirakkauteni oli pellavapää. Ja jos kysyttäisiin kummat ovat kauniimmat, ruskeat vai siniset silmät, niin vastaisin ruskeat. Kuitenkin rakastuin puolisossani mm. hänen sinisten silmiensä katseeseen.
Mutta jos uskoo, että omaan makuun voi vaikuttaa, niin kannattaa tottakai aloittaa itsestään ja alkaa ihan määrätietoisesti katsella sillä silmällä niitä ihmisiä, joita ei normaalisti huomaisi. Sehän laajentaa omia pariutumismahdollisuuksia valtavasti!
Mutta miksi niitä omia pariutumismahdollisuuksia pitäisi laajentaa? Minä tiedän millainen mies minulle sopii ja sellaisista miehistä myös viehätyn. Miksi minun pitäisi silmäillä muita miehiä sillä silmillä, kun he eivät minua seksuaalisesti kiinnosta ja tiedän, että juttu ei toimisi heidän kanssaan?
Ihan samoin ajattelen. Eli minulle(kin) oli täysin yhdentekevää, onko kyse sisäsyntyisestä/biologisesta/geneettisestä vai kulttuurin ja ympäristön ohjaamasta asiasta. Jotkut ihmiset vetivät puoleensa, toiset ei. Enkä kokenut koskaan tarvetta yrittää kiinnostua niistä, joista en luonnostaan kiinnostunut.
Veikkaisin että tuo oma puoleensavetäviksi kokemasi miesten joukko on riittävän laaja jotta pystyt niiden joukosta sitten löytämään sen sinulle muutenkin sopivan. Ja näinhän sen pitäisi ollakin. Ongelma tulee silloin jos ja kun aika monilla se itseä viehättävien kirjo on niin kapea että sieltä kumppanin löytäminen alkaa olla hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä että miksi se on niin kapea ja voisiko sitä kenties kuitenkin laajentaa.
Siitäkin kärsii vain kyseinen henkilö itse.
En ihan oikeasti ole itse koskaan ajatellut hetkeäkään, että alanpa nyt jossain miesvaltaisella palstalla kertoa miehille, että heidän pitäisi alkaa tykätä minun kaltaisistani naisista.
Ei vaan siitä kärsii sekä se henkilö itse että se potentiaalinen kumppani joka jää ilman kumppania koska se toinen ei kykene näkemään häntä kumppanina.
Kai julistat sanomaasi myös Yliksen Tinder-langassa, jossa naisia nimitetään lehmiksi ja maavalaiksi, ja ihmetellään, kun *edes rumat* eivät ymmärrä päästää pillun päälle ensitreffeillä?
Laita vain linkki suoraan viestiin, jään odottamaan :)
Mitä ihmettä oikein selität? Minulla ei ole mitään pyrkimystä pakottaa ketään parisuhteeseen. Puhun vain ihan puhtaasta matematiikasta jossa vähäisempi määrä naisia jotka haluavat parisuhteen vaikuttaa vääjäämättä siihen kuinka moni mies pääsee parisuhteeseen. Ihan kuten jos avoimia työpaikkoja on vähemmän ja hakijoita yhtä paikkaa kohden siis enemmän niin todennäköisyys työllistyä vähenee.
Ei tässä ole mitään ihmeellistä eikä sen tarkoitus ole ketään syyllistää mistään. Mutta kyllä se pitää pystyä myöntämään että näin se menee.
Mutta kun se parisuhde ei ole jotain, mihin päästään. Tai hyväksytään tai valitaan. Vaikka täällä (tarkoittakoon 'täällä' vaikka kotikuntaasi) olisi miljoona naista, mikään ei takaa, että heistä joku rakastuisi juuri sinuun ja sinä häneen. Todennäköisyys tottakai lisääntyy siihen verrattuna, jos heitä on vain sata. Mutta edelleen se edellyttää kohtaamisen, kiinnostumisen ja syvenemisen ihastumisesta rakkaudeksi.
Mitä enemmän kohtaat naisia, sitä suurempi todennäköisyys on, että noin tapahtuu. Se todennäköisyys ei kuitenkaan lisäänny tippaakaan sillä, että kerrot naisille (vieläpä meille enimmäkseen varatuille naisille, joita tällä palstalla on), että naisten pitää alkaa kiinnostua erilaisista miehistä kuin mistä he luonnostaan kiinnostuvat. Se kasvaa sillä, että järjestät mahdollisuuksia mahdollisimman moniin naisiin tutustumiselle, heidän kohtaamiselleen. Olet aktiivinen, käyt erilaisissa tilaisuuksissa, laajennat verkostoja, matkustelet, osallistut monenlaisiin harrastuksiin ja aktiviteetteihin jne.
Luetko lainkaan mitä kirjoitan? En ole missään vaihessa sanonut ettei parisuhde edellyttäisi kohtaamista, kinnostusta ja ihastusta. Olen vain yrittänyt esittää asian yksikertaisesti ja siksi käyttänyt sanaa parisuhteeseen pääseminen. Se ei kerro mitenkään siitä mitä kaikkea se parisuhteen syntyminen käytännössä sisältää.
Enkä edelleenkään ole kertonut naisille että heidän pitäisi tehdä jotain tai kiinnostua jostakin. Jokainen kiinnostuu tai on kiinnostumatta juuri siitä mistä haluaa. Mutta edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa että jos yhä harvempi nainen haluaa parisuhteen niin se vääjäämättä vaikuttaa myös niihin miehiin jotka parisuhteen haluavat. Miksi sen myöntäminen on niin vaikeaa?
On rasittavaa vääntää loputtomasti rautalangasta, vai mitä? Luoja paratkoon miehiä, jotka joutuu joka päivä keskustelemaan vaimon kanssa noin, että kaikki pitää vääntää rautalangasta ja selittää moneen kertaan. Jaksamisia heille.
Juuri siksi halusin vaimon joka on fiksu ja jonka kanssa voi keskustella ilman turhia vääntöjä.
Mun pitäis pysyä poissa täältä. Joka päivä muistan miksen huoli miestä. Kiitos suht avointen palstapeikkojen. Enkä ole ainoa. Naisia on maailmalla ruvennut menemään itse itsensä kanssa naimisiin. Miksi? Naista kyllästyttää ryhtyä 2022 aikakaudella miehen kohduksi ja palvelijaksi jota päin voidaan sylkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vois nämäkin incel-miehet lakata ruikuttamasta ja hankkia munat
Jutun miehet incel-miehiä?
Vitosen naiset etsivät ja antavat likejä vain 8-10 miehille; et näe ongelmaa tässä?
Eihän sitä sovi ääneen sanoa että o gelmat johtuu naisten nirsoudesta. Varsinkaan tämmöisen feministisenä aikautena jossa naiset on kaikella tapaa täydellisiä joka oikeuttaa itselleen vain parhaan palvelijan ja vika on aina pelkästään miehissä
Olivatpa naiset mitä mieltä tahansa, niin tämä yllä oleva on täyttä faktaa. Teknologian kehittyminen, fyysisten ja henkisten rajojen hävittäminen sekä kaiken vapautuminen ovat asettaneet naiset jalustalle. Heissä ei ole mitään vikaa, haluavat päteä "asiantuntija"-aloilla, joilla ei ole yhtään mitään tekemistä yhteiskunnan kehityksen tai ylläpitämisen kanssa, haavemaailman odotukset siitä miehestä.
MIstä tiedän tämän? Olen kokenut niin paljon eri lähtökohdista olevia naisia, lukuisissa suhteissa ja seksissä kyllästetty kyynistynyt mies. Kaikkia näistä eri taustaisia naisia yhdistää tietyt piirteet. Eivät kerta kaikkiaan pysty näkemään itsessä vikaa, pariutuvat vain ylöspäin, väittävät yhtä mutta käyttäytyvät todellisuudessa aivan toisin. Naisten kanssa ei voi käydä syvällisiä keskusteluja, ne käydään miesten kanssa omissa porukoissa. Naiset äänestävät politiikassa täysin tunteella, ei järjen häivää. Naiset ovat hyvin alttiita eri trendeille ja sosiaaliselle hyväksynnälle.
Lopuksi, miksi naiset haluavat niin ahnaasti esitellä persettään? Siksi, koska heille tärkein piirre on haluttavuus ja heillä ei ole juurikaan muuta annettavaa. Mutta koskaan en ole tinderipaskaa edes kokeillut, sen verran jäljellä on arvoa...
Aivan järkyttävää misogyniaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Helsingin alueella ghostataan paljon ja viesteihin ei vastata. Kun lopulta saa osuman mielenkiintoisen tyypin kanssa ja laittaa asiallisen viestin, vastausprosentti on helposti alle 50. Lisäksi miesten ulkonäköä arvotetaan raaasti ja monesti ihan suoraan ilmoitetaan preferenssit. Minulta on esimerkiksi kysytty pituuttani, johon en tietenkään vastaa, koska en minäkään kysele naisilta heidän mittojaan.
Mies, 28, Helsinki"
Pituus on asia, jonka kuka tahansa voi todeta oikeassa elämässä tavatessa heti ensisilmäyksellä, niin miehestä kuin naisesta, joten mitä ihmettä siinä on salattavaa! En voi mitenkään ymmärtää näitä tyyppejä! Ei siis mikään ihme että heidän kohdalla keskustelut loppuu lyhyeen!
Joo, ihan vapaasti ampuu itseään jalkaan, mutta hyvä että nainen väistää luodin. On varmasti hankalaa tuollaisen kanssa myöhemminkin.
Alue: Aihe vapaa
En oikein ymmärrä mikä ihmeen halu teillä on koko ajan löytää kirjoituksistani jotain piilotettuja agendoita joita ei siellä siltikää ole. En edes ole kertaakaan maininnut yhtään deittisovellusta ja juuri siitä syystä että pariutumista ei minusta kannata edelleenkään rajata vain nettiin. Parisuhteita syntyy paljon myös niiden ulkopuolella. Eikä minusta minkään pidä taata miehille mitään. Asiat ovat miten ne ovat. Mutta silti tietyt asiat vaikuttavat siihen miten ne asiat ovat. Eikä sitä pidä kieltää.