Seitsemän tapaa tuhota parisuhde

Suomessa ollaan totuttu puhumattomuuteen. Ei se suomalaisia niin paljon haittaa uin muualta tulleita.

Jenkeissä muutenkin on kaikki paremmin kun Suomaliassa, ei mikään ihme että suhteetkin siellä toimii paremmin. 

Uusfeminismi ja kaikki naisten voimaantumispaska lienevät kuitenkin ne yleisimmät syyt parisuhteiden tuhoutumiseen tänä päivänä.

Tarkoittaa siis sitä, että ihmiselle sopisi sinkkuus paremmin,

Olkaa rohkeita ja fiksuja ja rehellisiä itsellenne, ja valitkaa yksinolo.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaa siis sitä, että ihmiselle sopisi sinkkuus paremmin,

Olkaa rohkeita ja fiksuja ja rehellisiä itsellenne, ja valitkaa yksinolo.

Ei sovi siis suomalaiselle. Suomalainen ei vaan ole syntynyt parisuhdemaailmaan. Ennenhän miehet vaan ryösti naiset lisääntymistarkoituksiin ja sitten dumppasi. Ihan kuin täkäläisestä Tinderistä.

Tuosta puuttuu tärkein: epärehellisyys ja valehtelu.

Asiaa selittää se, että tämä psykologi asuu ja pitää vastaanottoa  nyt Tampereella. Suomalaisuuden ykkösnyrkissä.

1. Miehillä tunnekylmyys

2. Naisilla nalkuttaminen

Vierailija kirjoitti:

Tuosta puuttuu tärkein: epärehellisyys ja valehtelu.

Väitätkö, että ne ovat suomalaisten pahimpia virheitä parisuhteissa

Vierailija kirjoitti:

Uusfeminismi ja kaikki naisten voimaantumispaska lienevät kuitenkin ne yleisimmät syyt parisuhteiden tuhoutumiseen tänä päivänä.

Niin, kun ei ole pakko roikkua enää äijämiesten kanssa, kun naisetkin pystyy hoitamaan miesten hommat. Hyvä! Ja parisuhde muodostetaan mieluummin sellaisen sopivan kivan miehen kanssa, joka osaa rakastaa kauniisti ja jakaa arjen tasa-arvoisesti. Hyvä pehmomiehet ja vahvat naiset! Äijämiehet voi mennä kasvamaan ja opettelemaan vaikka ruuanlaittoa ja miten osoitetaan pyyteetöntä hellyyttä. Tai ei ne varmaan mene. Ne tulee tänne palstalle parkumaan kaljatölkki kourassa.

Tottahan nuo on ja yleensä seurausta siitä, että puoliso valitaan täysin toisarvoisin kriteerein ja/tai sitten tyydytään "pakon" edessä siihen ensimmäiseen joka edes joltain osin siinä alkuhuumassa vaikuttaa siedettävältä, koska perheenperustamisella on kiire, hätä ja paniikki.

Keskitytään usein ihan liikaa siihen ihmisen pintaan sen sisimmän sijaan. Tärkeintä kun kuitenkin olisi se, että puoliso olisi ihminen jonka on aidosti samanlainen ajatusmaailma pääpiirteittäin sekä samankaltaisia suunnitelmia ja toiveita elämälleen. Enemmän yhteistä kuin erottavaa elämäntavoista ja harrastuksista lähtien, mutta keskustelua, rehellisyyttä ja toiseen tutustumista pelätään jo seurusteluvaiheessa koska entäpä kun toinen ei tykkääkään jos olen oma itseni?

Sitten kun on päätynyt kimppaan itselle vääränlaisen kanssa niin ei ole ihmekään, että toinen vaan ketuttaa. Ei huvita jutella, ei kiinnosta ottaa toista huomioon ja mikä tahansa kiinnostaa enemmän kuin yhteinen aika/tekeminen toisen kanssa. 

Silti siinä suhteessa jumitetaan kuvitellen, että tällaista se parisuhde vaan on ja vaikka muille kyllä sormi ojossa opastetaan "sinkkuus voittaa p-skan parisuhteen" niin siitä omasta ei uskalleta lähteä vaan kammetaan syy omasta saamattomuudesta jopa lapsien niskaan. Että jos niitä ei olisi niin kyllähän mä sitten lähtisin.. Niinpä niin. Ja kenenkäs syytä se sitten on, että niitä lapsia piti alkaa pykäämään itselle vääränlaisen kumppanin kanssa ja vielä pika-aikataululla?

Naiselle pitää tuoda kukkia, mutta miehestä ei puhuttu sanaakaan.

Itse olin törmännyt myös näihin ongelmiin kunnes löysin ihanan venäläisen naisen.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan nuo on ja yleensä seurausta siitä, että puoliso valitaan täysin toisarvoisin kriteerein ja/tai sitten tyydytään "pakon" edessä siihen ensimmäiseen joka edes joltain osin siinä alkuhuumassa vaikuttaa siedettävältä, koska perheenperustamisella on kiire, hätä ja paniikki.

Keskitytään usein ihan liikaa siihen ihmisen pintaan sen sisimmän sijaan. Tärkeintä kun kuitenkin olisi se, että puoliso olisi ihminen jonka on aidosti samanlainen ajatusmaailma pääpiirteittäin sekä samankaltaisia suunnitelmia ja toiveita elämälleen. Enemmän yhteistä kuin erottavaa elämäntavoista ja harrastuksista lähtien, mutta keskustelua, rehellisyyttä ja toiseen tutustumista pelätään jo seurusteluvaiheessa koska entäpä kun toinen ei tykkääkään jos olen oma itseni?

Sitten kun on päätynyt kimppaan itselle vääränlaisen kanssa niin ei ole ihmekään, että toinen vaan ketuttaa. Ei huvita jutella, ei kiinnosta ottaa toista huomioon ja mikä tahansa kiinnostaa enemmän kuin yhteinen aika/tekeminen toisen kanssa. 

Silti siinä suhteessa jumitetaan kuvitellen, että tällaista se parisuhde vaan on ja vaikka muille kyllä sormi ojossa opastetaan "sinkkuus voittaa p-skan parisuhteen" niin siitä omasta ei uskalleta lähteä vaan kammetaan syy omasta saamattomuudesta jopa lapsien niskaan. Että jos niitä ei olisi niin kyllähän mä sitten lähtisin.. Niinpä niin. Ja kenenkäs syytä se sitten on, että niitä lapsia piti alkaa pykäämään itselle vääränlaisen kumppanin kanssa ja vielä pika-aikataululla?

Oho. Ekasta kappaleesta katosi kokonaan se osa pois, että kumppani (etenkin tyttöystävä) vaan pitää olla, koska muillakin on ja koska varma seksi. Muuten kiinnostaakin enempi ihan sinkkuelämä ja se oma kumppani on lähinnä vihollinen, jonka seuraa pitää kartella kaikin keksittävissä olevin keinoin. Se kun yrittää pilata elämän ja kaverien kanssa on paljon kivempaa. Miten tuollainen parisuhde voisi toimia, olla onnellinen ja tuottaa muuta kuin vastakkaiseen sukupuoleen katkeroituneita ihmisiä?

Olen päinvastaista mieltä kaikista näistä pointeista ja voin kertoa Laurilalle että

-Läpättämällä asioista ei päästä yhtään mihinkään (paitsi jos on kyse avioeron sopimuskohdista)

-Jatkuva yhdessäolo ja liian ahtaasti asuminen (Suomessa!) tekee ihmiset sekopäiksi

-Teennäinen parisuhteen hoito on paskaa ja liian myöhäistä aina

-Älylaite on ihan hyvä nopeisiin "parisuhdeviesteihin"

-Jos muutokseen pitää jotenkin pakottautua, on juttu ihan kuralla jo muutenkin

-Suomessa ollaan hyvin tasavertaisia verrattuna muuhun maailmaan

-Jos kaikki on hyvin ei tarvita mitään vekkuleita yllätyksiä arkeen

Vierailija kirjoitti:

Olen päinvastaista mieltä kaikista näistä pointeista ja voin kertoa Laurilalle että

-Läpättämällä asioista ei päästä yhtään mihinkään (paitsi jos on kyse avioeron sopimuskohdista)

-Jatkuva yhdessäolo ja liian ahtaasti asuminen (Suomessa!) tekee ihmiset sekopäiksi

-Teennäinen parisuhteen hoito on paskaa ja liian myöhäistä aina

-Älylaite on ihan hyvä nopeisiin "parisuhdeviesteihin"

-Jos muutokseen pitää jotenkin pakottautua, on juttu ihan kuralla jo muutenkin

-Suomessa ollaan hyvin tasavertaisia verrattuna muuhun maailmaan

-Jos kaikki on hyvin ei tarvita mitään vekkuleita yllätyksiä arkeen

Ei ole sattumaa, että suomalaiset miehet ovat Euroopan huipulla parisuhdeväkivallassa ja siis toisinpäin Suomi on naisille Euroopan vaarallisin paikka olla parisuhteessa. Parisuhde ei ole leikin asia. Näköjään perinteen jatko on hyvin sisäistetty!

Vierailija kirjoitti:

Olen päinvastaista mieltä kaikista näistä pointeista ja voin kertoa Laurilalle että

-Läpättämällä asioista ei päästä yhtään mihinkään (paitsi jos on kyse avioeron sopimuskohdista)

-Jatkuva yhdessäolo ja liian ahtaasti asuminen (Suomessa!) tekee ihmiset sekopäiksi

-Teennäinen parisuhteen hoito on paskaa ja liian myöhäistä aina

-Älylaite on ihan hyvä nopeisiin "parisuhdeviesteihin"

-Jos muutokseen pitää jotenkin pakottautua, on juttu ihan kuralla jo muutenkin

-Suomessa ollaan hyvin tasavertaisia verrattuna muuhun maailmaan

-Jos kaikki on hyvin ei tarvita mitään vekkuleita yllätyksiä arkeen

Mika, 51v

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan totuttu puhumattomuuteen. Ei se suomalaisia niin paljon haittaa uin muualta tulleita.

No kyllä se suomalaisenkin parisuhteen pilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan totuttu puhumattomuuteen. Ei se suomalaisia niin paljon haittaa uin muualta tulleita.

No kyllä se suomalaisenkin parisuhteen pilaa.

Jos molemmat on yhtä puhumattomia, ei ongelmia, koska muusta ei edes tiedetä.

Noi on suurin osa kulttuurikysymyksiä. Tämä psykologi oli asunut 7 vuotta jenkeissä, joten kulttuurishokki oli odotettu. Kun hän viettää muutaman vuoden Suomessa ajatuksetkin muuttuu. Oma kokemukseni  juurikin Tampereelta on, että eihän siellä naisten kanssa voi keskustella. Leimataan hölösuuksi, eikä sen jälkeen kukaan nainen ota todesta.