Väkivaltainen taapero

Vierailija kirjoitti:

Tässä mun neuvot, en väitä olevani täydellinen äiti eikä lapsenikaan ole täydellinen, mutta toisaalta lapseni on saanut paljon kehuja vähän joka suunnasta, nyt on kohta aikuinen. Taaperona puri kovaa ja hyökkäsi ihan tosissaan kimppuuni suuttuessaan ja testasi kieltoja loppuun asti niin että hermot meinasi mennä. Kun temppuilu alkoi, pienestä asti jäähy sillä lailla että tuolilla piti istua niin monta minuuttia kuin oli ikää. Laskeminen aloitettiin siitä että lapsi istui tuolilla kunnolla eikä yrittänyt testata voiko koskea varpaalla maata jne. Siihen pisteeseen että rangaistus alkoi saattoi mennä aluksi varttikin. Lopulta luovutti kun huomasi että äiti ei anna periksi ja jäähyn alkamiseen päästiin suht nopeasti. En koskaan jättänyt lasta yksin jäähylle vaan olin vieressä. Joskus lapsi itki jäähyn päätteeksi ja juteltiin mitä tapahtui. Aina jatkettiin jäähyn jälkeen päivää hyvissä väleissä ja ilman kaunaa. Tuo vei aluksi aikaa. Helpompaa silloin kun on vain yksi lapsi. Kun lapsi kasvoi isommaksi hänsai muutaman kerran aivän älyttömän raivarin ja kävi päälle. Jouduin pitelemään maassa päällä istuen ja käsistä kiinni pitäen. Nämäkin tilanteet käytiin läpi niin että lopuksi oltiin suurin piirtein sovussa. Muuhun vääntöön yritin soveltaa aina kun mahdollista todellisten seurausten logiikkaa. En kinannut siitä meneekö tumput käteen vai ei. Lähdettiin ulos pakkaseen ilman tumppuja ja palattiin portailta takaisin laittamaan ne tumput, lapsen aloitteesta.

Lastenkasvatuskulttuuri Suomessa on mennyt aivan tavattoman hurjaksi, kun jopa tuollainen asia kuin jäähypenkki on jotain josta tulee tavattomasti paheksuntaa ja josta pitää kokea huonoa omaatuntoa ja selitellä sitä ja vastaavaa.

Jos ennen vanhaan vedeltiin 3-vuotiaskin risulla kirjavaksi, niin nyt ollaan kyllä tultu aivan päinvastaiseen ääripäähän missä kurinpito on täysin demonisoitu asia.

Kuka oikein palauttaisi tolkun takaisin tähän yhteiskuntaan?

Kolmevuotias, joka "on aika väkivaltainen meitä vanhempia, läheisiä ja tuntemattomia kohtaan".

Nyt oikeesti herätys, aikuiset ihmiset!

hyvä olla neutraali, niin kuin ap. se on helpompaa kuin kasvattaminen. sitten kun se teininä potkii mummoja, voi syyttää yhteiskuntaa, tietokonepelejä, miehiä, televisiota...

Naapurin lapset olivat väkivaltaisia kouluikään asti. Heitä ei koskaan kutsuttu meidän lasten synttäreille ja reippaasti sanottiin hiekkalaatikolla kutsua kärttävälle lapselle, että et pääse meille, koska lyöt muita. Siellä rivarin takapihalla juhlittiin ja aidanraosta tuijotti pieni riitapukari ihan turhaan, kutsua ei tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet ihan sairas! Toivottavasti joku tekee tästä rikosilmoituksen ja sun lapset otetaan huostaan.

Ulkomailla ruumiillinen kuritus on aivan normaali ja laillinen kasvatustapa. Isossa osassa Euroopan maita sitä käyttävät ammattikasvattajatkin.

Ja ulkomailla tapetaan raiskattu nainen koska se pilaa suvun kunnian.

Sekö tekee siitä hyväksyttävää jos jossakin maassa on sairasta toimintaa.

Nyt puhutaan vaikkapa Ranskan tai Englannin tapaisista maista. Aivan normaaleja sivistyneitä maita. Ihan niin kuin Suomikin oli 1980-luvulla normaali sivistynyt maa vaikka ruumiillinen kuritus oli sallittu. Ei siinä ole mitään sairasta, että sattuu hetken aikaa.

Vain täydellinen sosiopaatti käyttää väkivaltaa, erityisesti lapseen.

"Tappoi lapsensa, mutta se sattui vain hetken aikaa".

Vierailija kirjoitti:

Naapurin lapset olivat väkivaltaisia kouluikään asti. Heitä ei koskaan kutsuttu meidän lasten synttäreille ja reippaasti sanottiin hiekkalaatikolla kutsua kärttävälle lapselle, että et pääse meille, koska lyöt muita. Siellä rivarin takapihalla juhlittiin ja aidanraosta tuijotti pieni riitapukari ihan turhaan, kutsua ei tullut.

Nykyään joku kukkahattu tulisi tuohonkin sanomaan, että "ei pientä poloista saa jättää yksin koska siitä tulee traumaattinen hylkäämiskokemus".

Onhan se varmasti nykyään myös vaikeaa vanhemman arvioida, mitkä keinot on hyväksyttäviä ja mitkä ei, kun mitään kuria ei saisi nykyään pitää. Pelätään, että lapset menee siitä jotenkin rikki. Enkä nyt tarkoita mitään väkivallalla kasvattamista, luunappeja sun muita.

Samahan se on kouluissa, kun opettajilta on viety kaikki kurinpitokeinot pois. Et saa edes ottaa puhelinta, tai kuulokkeita oppilaalta pois etkä poistaa häirikköä tilasta.

Vierailija kirjoitti:

Kolmevuotias, joka "on aika väkivaltainen meitä vanhempia, läheisiä ja tuntemattomia kohtaan".

Nyt oikeesti herätys, aikuiset ihmiset!

Mitä sitten? Kolmevuotiaana ihminen on väkivaltaisimmillaan. Enemmän olisi syytä herätellä, jos se väkivaltainen henkilö olisi vaikkapa aikuinen tai lähes aikuinen.

-eri.

Paras koskaan kuulemani kasvatusneuvo tulee Keijo Tahkokallion jostain kirjasta. Vanhemman kuuluu olla peruskallio, johon lapsen kuuluu hakata päätään. Lapsen ei tarvitse olla täydellisesti käyttäytyvä pikkuenkeli, vaan lähtökohta on se että vääntöä tulee riittämään ja se on ok, niin kuin asioiden kuuluu olla. Tuo sai jotenkin minut relaamaan vanhempana. Sanomaan ei ystävällisesti, hyväntahtoisesti ja jämäkästi. Satunnaista periksi antamista sen verran, että lapsi oppii että elämässä voi joustaakin.

Vastauksista osa on ihan sairaita. Menee usko ihmiskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se varmasti nykyään myös vaikeaa vanhemman arvioida, mitkä keinot on hyväksyttäviä ja mitkä ei, kun mitään kuria ei saisi nykyään pitää. Pelätään, että lapset menee siitä jotenkin rikki. Enkä nyt tarkoita mitään väkivallalla kasvattamista, luunappeja sun muita.

Samahan se on kouluissa, kun opettajilta on viety kaikki kurinpitokeinot pois. Et saa edes ottaa puhelinta, tai kuulokkeita oppilaalta pois etkä poistaa häirikköä tilasta.

Koko homma alkoi siitä, kun kuria alettiin uudelleenmääritellä väkivallaksi. Ensin (80-luvulla) väkivallan käsitteeseen sisällytettiin piiska, 90-luvulla luunapit, tukistukset ja suun pesut, 00-luvulla arestinurkat, 10-luvulla jäähyt ja 20-luvulla tavaroiden takavarikot ja ylipäätään kaikenlainen fyysisyys kuten kädestä kiinni pitäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se varmasti nykyään myös vaikeaa vanhemman arvioida, mitkä keinot on hyväksyttäviä ja mitkä ei, kun mitään kuria ei saisi nykyään pitää. Pelätään, että lapset menee siitä jotenkin rikki. Enkä nyt tarkoita mitään väkivallalla kasvattamista, luunappeja sun muita.

Samahan se on kouluissa, kun opettajilta on viety kaikki kurinpitokeinot pois. Et saa edes ottaa puhelinta, tai kuulokkeita oppilaalta pois etkä poistaa häirikköä tilasta.

Koko homma alkoi siitä, kun kuria alettiin uudelleenmääritellä väkivallaksi. Ensin (80-luvulla) väkivallan käsitteeseen sisällytettiin piiska, 90-luvulla luunapit, tukistukset ja suun pesut, 00-luvulla arestinurkat, 10-luvulla jäähyt ja 20-luvulla tavaroiden takavarikot ja ylipäätään kaikenlainen fyysisyys kuten kädestä kiinni pitäminen.

Lastenpsykiatrit nimeävät artikkeleissa ja kirjoissa että väkivaltaa on mm huutaminen. Esim Sinkkonen ja Cacciatore. 

Kyllä ainakin minulle tulee sellainen olo, kun tuo nimetään väkivallaksi, että olenko siis väkivaltainen, hirveä ihminen, kun huudan joskus. Mitä on huutaminen? Minä huudan joskus "Nyt syömään!" "Mennään!" "Vaatteet päälle!" Siihen ei liity vihaa. 

Johonkin kyselyyn vastasin, että joskus ihan tarkoituksella huudan lapsille. Ks esimerkkilauseet yllä. Kyselystä tuli tulokset kotiin, ja vastauksissa vain yksi vanhemmista oli vastannut että "huutaa joskus tarkoituksella". Muut vastanneet eivät koskaan huuda lapsilleen. 

Jäin oikeasti ihmettelemään, että ymmärsinkö ihan väärin, vai eikö koskaan kukaan muu komenna lapsia esim sisälle, syömään, tai yhtään mitään. Vai mennäänkö aina lapsen viereen niin että voidaan puhua hiljaa. 

Vasta tosi myöhään aikuisena olen oppinut, että sana huutaminen tarkoittaa joillekin räyhäämistä, vihaa, tappelua sanoilla. Murre-ero? 

Mä en ihmettele, että mistä ne tulee ne "keinottomat" aikuiset joilla ei ole mitään otetta lapsiinsa. Olin itse lipsahtaa siihen, jäin aikoinaan miettimään että ai oikeastiko, ei saa puhua kovaan ääneen. Monet vanhemmat ovat erittäin tiedostavia ja lukevat näitä artikkeleita ja ohjeita. Ne ohjeet vaan on kerrottu niin, että väärinymmärtämisen vaara on ihan ilmeinen. 

Ja ei tarvi tulla sanomaan "maalaisjärjestä". Tässä kohtaa se puuttui minulta. Minulla ei ole itselläni hyvää vanhemmuuden mallia, olen todellakin opetellut kirjoista. 

Kerran olin eräässä eskariryhmässä, jossa yksi lapsi naureskeli toisille -jostain aikuisesta- että se kieltääkin niin että hymyilee. Naureskeli siis sitä, ettei tällaista tarvi totella, kun  se aikuinen ei ole tosissaan.