Väkivaltainen taapero

Sun on oltava siinä leikissä mukana ja lasten kanssa. Puutut sitten heti huonoon käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo sillain hennosti kieltää. Tätä kun viljeli tarpeeksi pitkään ja lapsi havaitsi ettei väkivallasta seuraa toruja kummempaa. Ongelma syntyi eikä ole loppunut tähän päivään mennessä äitinsä seurassa.

Itse laitoin pari kertaa nurkkaan arestiin miettimään tekojaan. Kyllähän se omaa sydäntä raastoi kun lasta harmitti aresti. Mutta tiesin ettei sitä tarvitse tehdä montaa kertaa ja asiat korjaantuu sillä ainakin omalta osaltani. Ja näinhän se oli viesti meni perille. Nykyisin kun lapsi on minulla niin riittää pelkkä kieltäminen kaikessa, lapsi tietää että kurjasta käyttäytymisestä on kohteen lisäksi myös tekijälle seurauksia. Yleensä ei tarvitse mennä edes kieltämiseen asti.

Lapsi on täysin eri ihminen seurassani ja ex-vaimon seurassa. Lyö äitiänsä, uhkailee lyömisellä äitiänsä, minun seurassani on kuin enkeli. Molemmat meistä antaa lapselle rakkautta ja hellyyttä, mutta vain minä asetan myös todellisia rajoja. Päiväkodissa lapsi on sitten jotain tältä väliltä, mutta isot ongelmat vain ex-vaimoni läsnäollessa.

Ex-vaimoni mielestään pitää kuria ja kieltää myös topakasti. Lukee myös kirjoista miten pitäisi kasvattaa. Näin taitaa aika moni muukin vapaakasvattaja tehdä. Tulos on sen mukainen.

Juuri näin, jämäkkyys palkitaan. 

Meillä on suvussa myös pienokainen, joka ei kykene leikkimään muiden lasten kanssa. Tosi ilkeän oloinen, minä minä ja minun leluni -lapsi. Ihan sääliksi käy, vanhemmat ovat sellaisia liian kilttejä ja sivistyneitä. Oikeastaan ovat ihan hukassa. Tekisi niin mieli sanoa tenavalle, että NYT SITTEN LYÖMINEN LOPPUU TÄHÄN. KERRAN VIELÄ NIIN OLET ARESTISSA. Ja tämä myös toteutetaan, ihan joka kerta ja prikulleen. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Vissiin se on vaikeata, kun pitää olla kaverivanhempi, ja sanoittaa sille mukulalle se tilanne, lässynlää. Ennen riitti, kun sanoi jämäkästi ja nurkkaan arestiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo sillain hennosti kieltää. Tätä kun viljeli tarpeeksi pitkään ja lapsi havaitsi ettei väkivallasta seuraa toruja kummempaa. Ongelma syntyi eikä ole loppunut tähän päivään mennessä äitinsä seurassa.

Itse laitoin pari kertaa nurkkaan arestiin miettimään tekojaan. Kyllähän se omaa sydäntä raastoi kun lasta harmitti aresti. Mutta tiesin ettei sitä tarvitse tehdä montaa kertaa ja asiat korjaantuu sillä ainakin omalta osaltani. Ja näinhän se oli viesti meni perille. Nykyisin kun lapsi on minulla niin riittää pelkkä kieltäminen kaikessa, lapsi tietää että kurjasta käyttäytymisestä on kohteen lisäksi myös tekijälle seurauksia. Yleensä ei tarvitse mennä edes kieltämiseen asti.

Lapsi on täysin eri ihminen seurassani ja ex-vaimon seurassa. Lyö äitiänsä, uhkailee lyömisellä äitiänsä, minun seurassani on kuin enkeli. Molemmat meistä antaa lapselle rakkautta ja hellyyttä, mutta vain minä asetan myös todellisia rajoja. Päiväkodissa lapsi on sitten jotain tältä väliltä, mutta isot ongelmat vain ex-vaimoni läsnäollessa.

Ex-vaimoni mielestään pitää kuria ja kieltää myös topakasti. Lukee myös kirjoista miten pitäisi kasvattaa. Näin taitaa aika moni muukin vapaakasvattaja tehdä. Tulos on sen mukainen.

Juuri näin, jämäkkyys palkitaan. 

Meillä on suvussa myös pienokainen, joka ei kykene leikkimään muiden lasten kanssa. Tosi ilkeän oloinen, minä minä ja minun leluni -lapsi. Ihan sääliksi käy, vanhemmat ovat sellaisia liian kilttejä ja sivistyneitä. Oikeastaan ovat ihan hukassa. Tekisi niin mieli sanoa tenavalle, että NYT SITTEN LYÖMINEN LOPPUU TÄHÄN. KERRAN VIELÄ NIIN OLET ARESTISSA. Ja tämä myös toteutetaan, ihan joka kerta ja prikulleen. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Vissiin se on vaikeata, kun pitää olla kaverivanhempi, ja sanoittaa sille mukulalle se tilanne, lässynlää. Ennen riitti, kun sanoi jämäkästi ja nurkkaan arestiin.

Täällä tulee kasvatusneuvoja suoraan 50-luvulta.

Kaikki lapseni ovat lopettaneet väkivallan käytön muita kohtaan kouluikään mennessä. Väkivaltaan puuttuminen joka kerta ja väkivallattoman toimintatavan noudattaminen omassa elämässäni ovat riittäneet.

Ap ottaa liian vakavasti tilanteen, 3-vuotias on vielä tosi pieni.

FAS-lapset ovat juurikin tuollaisia! Ei lapsi ole FAS-lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi ole kuin kone, että kun painaa nappulasta tuo ja tuo, niin lapsi toimii tietyllä tavalla. Vaikka täällä ollaankin heti tuomitsemassa, että väärin kasvatettu, kun lapsi toimii ei toivotulla tavalla, vaikka kerran on jo sanottu asiasta. 

Hei haloo nyt! Toisen ihmisen lyömisessä NOLLATOLERANSSI. Vaikka kohde olisi kuinka lapsi niin myös lapset ovat ihmisiä. Täyttä höpöhöpä tämä "Meidän Nelli-Timjami ei ole kuin kone, kyllä täytyy ymmärtää että vähän mäiskii muita turpaan kun ei tätä nyt saa napilla painettua kerrasta poikki."

Lapsuudesta muistan miten juuri näiden vanhempien lapsista tuli taparikollisia, heiltä löytyi aina ymmärrystä lastensa harjoittamalle väkivallalle. Vanhemmuudesta täytyisi järjestää joku pääsykoe jonka läpäistyä saa oikeuden tehdä lapsia.

Luet ja ymmärrät näköjään miten haluat.

Kirjoitin juuri, että jos lapsi lyö, niin seuraa rangaistus eli lapsi viedään pois leikkipaikalta. Kerro se taikasana tai -teko millä 100% lapsi ei enää toista tekoaan ikinä?

Pitää ymmärtää rajojen ja kurin ero. Jos lapsi on vähänkään omapäisempää sorttia, niin pelkät rajat eivät riitä vaan tarvitaan kuri. Kuri on siis sitä, että lasta ollaan valmiita estämään ylittämästä rajaa, joko ihan fyysisesti tai sitten rangaistusten yms. pelotteiden avulla.

Ihan liian moni vanhempi pitäytyy vaan rajoissa ja sitten ihmettelee, että miksi lapsi koko ajan rikkoo rajojaan vaikka lasta kuinka muistutetaan, että missä raja kulkee.

Vierailija kirjoitti:

Minä löisin takaisin ja kysyisin että onko mukavaa. Ja jos se sadisti sanoo, kuten oletan, että on mukavaa niin antaisin samaa kun kerran tykkää. Jalkapohjia kun hakkaat niin ei tule mustelmia.

Sä olet ihan sairas! Toivottavasti joku tekee tästä rikosilmoituksen ja sun lapset otetaan huostaan.

Kannattaa lyödä kunnolla niin oppii yhdistämään muiden kärsimyksen omaan kärsimykseen ja täten oppii empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta pätkääkään miten hoidat sen ettei lapsesi lyö muita lapsia. Jos tulee minun lastani lyömään leikkipaikalla, tartun samantien ranteeseen kiinni. Jos sinä et estä väkivaltaa, minä estän. 3v jo ymmärtää puhetta, mikäli meitä lähestyy satuttamisaikeissa, sanon että noita leikkaa sormet pois yöllä niiltä jotka tekevät muille pahasti. Eiköhän usko, tervetuloa kokeilemaan.

Sama minulla. Tosin olen opettanut lapselle, että ekana ei saa lyödä, mutta takaisin saat vetää täysillä. Muutaman kerran tuollainen "rauhallisesti ja hellästi väkivaltaa käyttävä" on saanut oikein kunnolla turpaansa, kun ensin ovat lyöneet 4v ikäistäni ja tämä on sumeilematta iskenyt takaisin kädessään olevalla autolla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapseni ovat lopettaneet väkivallan käytön muita kohtaan kouluikään mennessä. Väkivaltaan puuttuminen joka kerta ja väkivallattoman toimintatavan noudattaminen omassa elämässäni ovat riittäneet.

Ap ottaa liian vakavasti tilanteen, 3-vuotias on vielä tosi pieni.

Hyvä että ottaa vakavasti. Eihän se ole normaalia, hyväksyttävää käytöstä ja ymmärrän hyvin, kuin ikävä tilanne vanhemmille on. Ehdottomasti kiellettävä sellaisella tavalla että se toimii. Mikä millekin yksilölle ja ikävuodelle on "hyvää valuuttaa". Milloin se on poistumista tilasta (rangaistus), milloin jonkun lempitekemisen väliin jättäminen (eli ihan rehellisesti kiristys :)). Ja päälle vielä uhkailu "jos et heti lopeta, niin..." Ja muistettava kehua, kun sujuu hyvin, se on äärimmäisen tärkeää, pienestäkin edistymisestä, näin lähtee usein se hyvä kiertämään. Jämäkkä kuri toimii hyvin, kun samalla on paljon rakkautta, kehuja ja välittämistä.  Toiset lapset ovat pehmeämpiä ja helpompia ja toiset vähän kovapäisempiä. Niitä diagnooseja en lähtisi heti hakemaan. Loppupeleissä ovat yksilölle vain haitaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo sillain hennosti kieltää. Tätä kun viljeli tarpeeksi pitkään ja lapsi havaitsi ettei väkivallasta seuraa toruja kummempaa. Ongelma syntyi eikä ole loppunut tähän päivään mennessä äitinsä seurassa.

Itse laitoin pari kertaa nurkkaan arestiin miettimään tekojaan. Kyllähän se omaa sydäntä raastoi kun lasta harmitti aresti. Mutta tiesin ettei sitä tarvitse tehdä montaa kertaa ja asiat korjaantuu sillä ainakin omalta osaltani. Ja näinhän se oli viesti meni perille. Nykyisin kun lapsi on minulla niin riittää pelkkä kieltäminen kaikessa, lapsi tietää että kurjasta käyttäytymisestä on kohteen lisäksi myös tekijälle seurauksia. Yleensä ei tarvitse mennä edes kieltämiseen asti.

Lapsi on täysin eri ihminen seurassani ja ex-vaimon seurassa. Lyö äitiänsä, uhkailee lyömisellä äitiänsä, minun seurassani on kuin enkeli. Molemmat meistä antaa lapselle rakkautta ja hellyyttä, mutta vain minä asetan myös todellisia rajoja. Päiväkodissa lapsi on sitten jotain tältä väliltä, mutta isot ongelmat vain ex-vaimoni läsnäollessa.

Ex-vaimoni mielestään pitää kuria ja kieltää myös topakasti. Lukee myös kirjoista miten pitäisi kasvattaa. Näin taitaa aika moni muukin vapaakasvattaja tehdä. Tulos on sen mukainen.

Ei lapsia saa rangaista. Siitä tulee alapeukkuja ja lasu ja syytetään boomeriksi. Pitää vaan loputtomasti sanoittaa lempeästi, koska kasvatussuosituksissa lukee, että tunnetaidot ja positiivinen vahvistaminen ovat ne millä oikeasti saadaan tuloksia. Jos lapsi 1000 sanoituskerran jälkeen vielä lyö, niin sitten pitää vaan sanoittaa toiset 1000 kertaa tai vaikka 10000 kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä löisin takaisin ja kysyisin että onko mukavaa. Ja jos se sadisti sanoo, kuten oletan, että on mukavaa niin antaisin samaa kun kerran tykkää. Jalkapohjia kun hakkaat niin ei tule mustelmia.

Sä olet ihan sairas! Toivottavasti joku tekee tästä rikosilmoituksen ja sun lapset otetaan huostaan.

Ja muutama yhtä sairas vielä oli samaa mieltä tuon lastenhakkaajan kanssa!?! Menkää hoitoon!

Vierailija kirjoitti:

Sä olet ihan sairas! Toivottavasti joku tekee tästä rikosilmoituksen ja sun lapset otetaan huostaan.

Ulkomailla ruumiillinen kuritus on aivan normaali ja laillinen kasvatustapa. Isossa osassa Euroopan maita sitä käyttävät ammattikasvattajatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet ihan sairas! Toivottavasti joku tekee tästä rikosilmoituksen ja sun lapset otetaan huostaan.

Ulkomailla ruumiillinen kuritus on aivan normaali ja laillinen kasvatustapa. Isossa osassa Euroopan maita sitä käyttävät ammattikasvattajatkin.

Ja ulkomailla tapetaan raiskattu nainen koska se pilaa suvun kunnian.

Sekö tekee siitä hyväksyttävää jos jossakin maassa on sairasta toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo sillain hennosti kieltää. Tätä kun viljeli tarpeeksi pitkään ja lapsi havaitsi ettei väkivallasta seuraa toruja kummempaa. Ongelma syntyi eikä ole loppunut tähän päivään mennessä äitinsä seurassa.

Itse laitoin pari kertaa nurkkaan arestiin miettimään tekojaan. Kyllähän se omaa sydäntä raastoi kun lasta harmitti aresti. Mutta tiesin ettei sitä tarvitse tehdä montaa kertaa ja asiat korjaantuu sillä ainakin omalta osaltani. Ja näinhän se oli viesti meni perille. Nykyisin kun lapsi on minulla niin riittää pelkkä kieltäminen kaikessa, lapsi tietää että kurjasta käyttäytymisestä on kohteen lisäksi myös tekijälle seurauksia. Yleensä ei tarvitse mennä edes kieltämiseen asti.

Lapsi on täysin eri ihminen seurassani ja ex-vaimon seurassa. Lyö äitiänsä, uhkailee lyömisellä äitiänsä, minun seurassani on kuin enkeli. Molemmat meistä antaa lapselle rakkautta ja hellyyttä, mutta vain minä asetan myös todellisia rajoja. Päiväkodissa lapsi on sitten jotain tältä väliltä, mutta isot ongelmat vain ex-vaimoni läsnäollessa.

Ex-vaimoni mielestään pitää kuria ja kieltää myös topakasti. Lukee myös kirjoista miten pitäisi kasvattaa. Näin taitaa aika moni muukin vapaakasvattaja tehdä. Tulos on sen mukainen.

Ei lapsia saa rangaista. Siitä tulee alapeukkuja ja lasu ja syytetään boomeriksi. Pitää vaan loputtomasti sanoittaa lempeästi, koska kasvatussuosituksissa lukee, että tunnetaidot ja positiivinen vahvistaminen ovat ne millä oikeasti saadaan tuloksia. Jos lapsi 1000 sanoituskerran jälkeen vielä lyö, niin sitten pitää vaan sanoittaa toiset 1000 kertaa tai vaikka 10000 kertaa.

Näin se on idiooteilla, kun järki loppuu niin nyrkit alkaa puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä olet ihan sairas! Toivottavasti joku tekee tästä rikosilmoituksen ja sun lapset otetaan huostaan.

Ulkomailla ruumiillinen kuritus on aivan normaali ja laillinen kasvatustapa. Isossa osassa Euroopan maita sitä käyttävät ammattikasvattajatkin.

Ja ulkomailla tapetaan raiskattu nainen koska se pilaa suvun kunnian.

Sekö tekee siitä hyväksyttävää jos jossakin maassa on sairasta toimintaa.

Nyt puhutaan vaikkapa Ranskan tai Englannin tapaisista maista. Aivan normaaleja sivistyneitä maita. Ihan niin kuin Suomikin oli 1980-luvulla normaali sivistynyt maa vaikka ruumiillinen kuritus oli sallittu. Ei siinä ole mitään sairasta, että sattuu hetken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä löisin takaisin ja kysyisin että onko mukavaa. Ja jos se sadisti sanoo, kuten oletan, että on mukavaa niin antaisin samaa kun kerran tykkää. Jalkapohjia kun hakkaat niin ei tule mustelmia.

Sä olet ihan sairas! Toivottavasti joku tekee tästä rikosilmoituksen ja sun lapset otetaan huostaan.

Ja muutama yhtä sairas vielä oli samaa mieltä tuon lastenhakkaajan kanssa!?! Menkää hoitoon!

Sitten nämä väkivaltaiset sadistit itkevät että sossu otti heidän lapset huostaan täysin aiheettomasti.

Seuraavan kerran kun tämä tapahtuu, otat oven karmin päältä metrisen koivuniemenherran, jonka olet käynyt metsälenkillä taittamassa nuoresta koivikosta. Sitten kontakti taaperoon. Kierrät pienet suloiset niskavillat etusormesi ympärille, ja nostat pikku päivänsäteen 5 cm ilmaan irti lattiasta, viet mahdollisimman äänieristettyyn tilaan ja roimit vitsalla paljaalle persaukselle, sanotaanko 10 min. Voit sanoa, että" rakas lapsi, tämä sattuu enemmän minuun kuin sinuun". Se oli se empatian osuus tässä hyvässä ja tehokkaassa kuri ja kunniankukko kasvatusmetodissa. En ehkä antaisi iltapalaa kyseisenä päivänä.

Tässä mun neuvot, en väitä olevani täydellinen äiti eikä lapsenikaan ole täydellinen, mutta toisaalta lapseni on saanut paljon kehuja vähän joka suunnasta, nyt on kohta aikuinen. Taaperona puri kovaa ja hyökkäsi ihan tosissaan kimppuuni suuttuessaan ja testasi kieltoja loppuun asti niin että hermot meinasi mennä. Kun temppuilu alkoi, pienestä asti jäähy sillä lailla että tuolilla piti istua niin monta minuuttia kuin oli ikää. Laskeminen aloitettiin siitä että lapsi istui tuolilla kunnolla eikä yrittänyt testata voiko koskea varpaalla maata jne. Siihen pisteeseen että rangaistus alkoi saattoi mennä aluksi varttikin. Lopulta luovutti kun huomasi että äiti ei anna periksi ja jäähyn alkamiseen päästiin suht nopeasti. En koskaan jättänyt lasta yksin jäähylle vaan olin vieressä. Joskus lapsi itki jäähyn päätteeksi ja juteltiin mitä tapahtui. Aina jatkettiin jäähyn jälkeen päivää hyvissä väleissä ja ilman kaunaa. Tuo vei aluksi aikaa. Helpompaa silloin kun on vain yksi lapsi. Kun lapsi kasvoi isommaksi hänsai muutaman kerran aivän älyttömän raivarin ja kävi päälle. Jouduin pitelemään maassa päällä istuen ja käsistä kiinni pitäen. Nämäkin tilanteet käytiin läpi niin että lopuksi oltiin suurin piirtein sovussa. Muuhun vääntöön yritin soveltaa aina kun mahdollista todellisten seurausten logiikkaa. En kinannut siitä meneekö tumput käteen vai ei. Lähdettiin ulos pakkaseen ilman tumppuja ja palattiin portailta takaisin laittamaan ne tumput, lapsen aloitteesta.