Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä joka viihdyt yksin, miksi?
Kommentit (178)
Siihen on kaksi syytä:
1. Ihmiset ärsyttävät mua
2. Ihmiset loukkaantuvat turhista asioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, koska pidän omasta seurastani ja viihdyn parhaiten itseni kanssa. Se ei ole mikään vika vaan erittäin loistava ominaisuus ja taito.
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn joidenkin harvojen ihmisten kanssa, joilla on hyvä musiikkimaku, jotka ovat älykkäitä, kiinnostuneita kiinnostavista aiheista, mahdollisesti myös empaattisia. Yleensä näin laadukkaat ihmiset ovat valikoivia, tai heillä on jo paljon ystäviä tai kiinnostavaa ajankulua, joten en tutustu heihin niin syvällisesti, että tulisimme ystäviksi. Varsinkin silloin jos he kokevat, että minulla on liian vähän annettavaa, eli jos heidän vaatimuslistansa onkin erilainen kuin minun.
Mulla on sellaisia ystäviä. Ei montaa, vaan muutama. Ja se ero, että mielestäni sitä ei voi tietää etukäteen ketkä ovat sellaisia, älykkäitä, empatiaan kykeneviä ja maailmasta kiinnostuneita. Moni voi vaikuttaa sellaiselta, mutta enemmän tutustuttua onkin pinnallisten asioiden mukana liihotteleva lipevä liitelijä. Syy sille, että hyviä ystäviä ei ole montaa ei ole siis siihen soveliaiden ajanpuutteessa tai vaatimuslistassa vaan heidän harvinaisuudessaan.
Mikset ymmärrä, että ihmiset ovat erilaisia, ap? En minäkään kyllä ymmärrä, miksi jotkut haluavat aina roikkua muiden seurassa, mutta hyväksyn sen.
Saan olla ja tehdä mitä haluan sen ärsyttämättä ketään.
Mies pääsi töihin todella pitkän työttömyyden jälkeen, itse edelleen työtön. Olen ollut paljon iloisempi ja jaksavampi, saan enemmän aikaan kun ei tarvitse katsella toisen makaamista koko ajan. Edelleen hoidan kaikki kotityöt, mutta se on kivempaa kun toinen ei ole masentelemassa koko ajan.
Naispuolista seuraa kyllä kaipailen. Mutta parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset jotka viihtyvät yksin ovat saavuttaneet jonkinlaisen tasapainon.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmiset, jotka kehuu olevansa todella sosiaalisia ja pitävänsä ihmisistä varauksetta ovat vähän naiveja ja hölmöjä. Ainakaan heillä ei ole kovin syvää katsetta ihmisyyteen, toisten luonteeseen, todellisiin motiiveihin jne. Ihmiset voi karkeasti jakaa kolmeen kategoriaan:
1. Harmittomat, pinnalliset tuttavuudet. Näiden kanssa tulee juteltua niitä näitä, ihan kivaa pintapuolista keskustelua joskus, turha odottaa pystyvänsä keskustelemaan mistään vaikeasta heidän kanssaan, tai saavansa tukea hankalassa tilanteessa.
2. Fiksut, syvälliset ihmiset, joilla on näkemystä maailmasta, vahva luonne ja heidän kanssaan voi käydä kaikenlaisia keskusteluja ja he rikastuttavat muiden elämää ihan vain läsnäolollaan siinä.
3. Myrkylliset ihmiset. Nämä on niitä lieroja, jotka ui lähelle imartelulla, kehuilla, palveluksilla, vain jotta voivat myöhemmin iskeä puukon selkään, käyttää hyväksi, tai juoruta asioistasi pitkin kylää.
Valitettavasti kakkoskohdan ihmisiä on kaikista vähiten ja niitä on vaikea löytää!
Tämähän riippuu aivan kunkin kokemuksista. Et voi sanoa että ihminen on hölmö, jos hänellä on ollut parempi tuuri ihmisten kohtaamisessa kuin sinulla. Itse en tunne ketään, joka olisi uinut lähelleni tarkoituksenaan iskeä puukon selkääni. Toki riitoja on tullut, mutta näen niiden johtuvan tilanteesta, en siitä että toinen on luonteeltaan liero joka on pyrkinytkin välirikkoon.
Toisekseen jokainen ihminen kuuluu varmasti kaikkiin noihin luomiisi kategorioihin. Joku on sinulle pinnallinen, mutta toiselle ihmiselle syvällinen. Ette vain tunne tarpeeksi jotta hän olisi esimerkiksi tukenasi hankalassa tilanteessa. Joku pitää minua myrkyllisenä lierona, koska olen saattanut toimia jossain tilanteessa ajattelemattomasti häntä kohtaan. Joku toinen taas pitää minua parhaana ja luotettavimpana ystävänään, jolla on näkemystä maailmasta ja vahva luonne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viihdykään. Mutta ei ole Luoja suonut rinnalle kulkijoita.
Tätä kysyy aina joku vanha peräkammarinpoika, joka tekee yksinäistä työtä ja on lapseton,
No, minulla on aikuiset lapset ja heidän olleessaan pieniä oli pakko olla seurallinen, nykyään ei enää kiinnosta.
Toinen haluaa seuraa, toinen ei.
Sellaiset Älkööt ainakaan keskenään pariutuko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-ihmiset ovat oikeasti yllättävän tyhmiä, en jaksa sitä
-en jaksa myöskään sitä esittämistä: tekopirteys ja tekoystävällisyys ja kaikki on vaan ihanaa ja kultapupumussukkaa. Kukaan ei ole rehellisesti ja aidosti sitä mitä on, eikä kukaan sano rehellisesti ja aidosti omia ajatuksiaan ja tunteitaan
Varmaan kumminkin suurin syy on tuo teennäisyys. En kertakaikkiaan jaksa olla mukana esittämässä ja leikkimässä, että kaikki on niin ihanaa ja täydellistä ja siunattua ja onnellista. Ja kulissien takana on sitten vaikka mitä luurankoja.
Olen mieluummin itsekseni. Ei tarvitse esittää yhtään mitään.
Olipa niin samankaltaisia ajatuksia kuin minulla.
En pidä näyttelemistä sinällään pahana, silloin, kun se on rehellistä näyttelemistä. Sitä en jaksa, että vedetään jotain roolia, ja uskotellaan muille, että ollaan muka omia itsejä.
Vierailija kirjoitti:
Yksin olemiseen tottuu.
Kokemukset aiheesta vaihtelevat. En ole tottunut yksinolemiseen näiden vuosien aikana ja yksinäisyys tuntuu toisinaan lähes fyysiseltä kivulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi viihtyä yksin? Onko se jokin uhka ihmisille jotka ovat riippuvaisia sosiaalisesta kanssakäymisestä.
On, sillä heidän on tärkeää tietää mitä toinen ihminen heistä ajattelee. Kun on hiljaa ja itsekseen viihtyvä, niin eihän hänestä voi tietää mitä hän siitä sosiaalisesti riippuvaisesta ihmisestä ajattelee, eikä hänestä saa tietää muitakaan asioita ja sitten niistä ei voi puhua ja kysyä toisilta tukea siihen, että miten häneen pitäisi suhtautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on hirvittävän epäkiinnostavia eivätkä ole yhtään kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta. Itseä ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun julkkiksen kännitoilailut niin eipä sitten kiinnosta sellaisesta kiinnostunut ihminenkään. Mieluummin luen lisää itseäni kiinnostavia uutisia netistä omassa kodissani ja sitten asiaan liittyvällä keskustelupalstalla keskustelen niistä muiden kiinnostuneiden kanssa.
Jos kykenet sujuvasti keskustelemaan tektonisten laattojen liikkeiden vaikutuksesta siihen miksi Etelä-Amerikassa on kettuja, tai tiedät mikä musta kappale on astronomiassa ja miksi teoreettinen valkoinen kappale olisi uskomattoman eksoottinen havainto, tai ymmärrät miten kokonaan vedenalainen mannerlaatta on mahdollinen ja olisit kiinnostunut tietämään missä sellainen sijaitsee, tai miksi tasalämpöinen kasvi ei ole ollenkaan mahdoton konsepti, voisit olla minua kiinnostava ihminen. Jos nuo asiat kuulostavat sinusta epäkiinnostavilta, olet minulle epäkiinnostava ihminen.
Ihmiset eivät yleensä ottaen ole hirveän kiinnostavia yksilöinä, joten viihdyn yksin. Näen ystäviäni vähintään kerran viikossa, viestitellään päivittäin toki, se riittää minulle.
En oikein edes ymmärrä miten joku ei voisi viihtyä yksin. Mitä sellainen ihminen tekee väärin kun tylsistyy ilman toisten ihmisten seuraa?
Hirveän pitkä vuodatus miten epäkiinnostavia ihmiset ovat ja miten hyvin viihtyy yksin. Kuitenkin tarvitsee huomattavasti enemmän seuraa kuin useimmat tavalliset introvertit ja vielä päivittäistä yhteydenpitoakin. Huh huh...
Ensinnäkin se ei ole tarvitsemista. En TARVITSE ystävieni seuraa, mutta pidän heidän seurastaan vaikka se uuvuttaakin. Päivittäinen viestittely on mielenkiintoisten artikkelien tai hassujen meemikuvien jakamista, ei aktiivista keskustelua. Ja kuten jo aiemmin laskin, jos olen 97% ajasta yksin, niin se on jo aika paljon yksinoloa...
Ei tämä ole kuitenkaan mikään kilpailu ja yksin voi viihtyä vaikka yksinoloa olisi vain pari minuuttia per päivä, koska se miten viihtyy parhaiten ei tarkoita ettei koskaan tinkisi mukavuudestaan ilahduttaakseen ihmisiä joista välittää. Ystäväni ovat myös yksin viihtyviä, olemme toistemme pääasiallinen sosiaalinen kanssakäynti. Tosin lähityötä tekevä ystäväni joutuu pakosta olemaan toisten ihmisten kanssa samassa tilassa päivittäin, näen häntä harvemmin koska pakkopullasosiaalisuus töissä uuvuttaa häntä. Etätyöläisenä voin itse valita milloin olen toisten seurassa ja valitsen viettää muutaman tunnin viikossa ihmisten seurassa joiden kanssa viihdyn.
Eivätkös extrovertitkin vietä aikaa ihmisten kanssa joiden seurassa viihtyvät sen sijaan että pakolla tunkisivat vieraiden keskusteluun mukaan kadulla ohikulkijana koska eivät viihdy yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi viihtyä yksin? Onko se jokin uhka ihmisille jotka ovat riippuvaisia sosiaalisesta kanssakäymisestä.
On, sillä heidän on tärkeää tietää mitä toinen ihminen heistä ajattelee. Kun on hiljaa ja itsekseen viihtyvä, niin eihän hänestä voi tietää mitä hän siitä sosiaalisesti riippuvaisesta ihmisestä ajattelee, eikä hänestä saa tietää muitakaan asioita ja sitten niistä ei voi puhua ja kysyä toisilta tukea siihen, että miten häneen pitäisi suhtautua.
Olen yksin viihtyvä enkä erityisemmin ajattele yhtään mitään sosiaalisesti extroverteistä, kunhan eivät pahemmin häiritse minua. Ajattelen ihan muita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Siihen on kaksi syytä:
1. Ihmiset ärsyttävät mua
2. Ihmiset loukkaantuvat turhista asioita
Ihmiset? Sinäkin olet ihminen. Jos et loukkaannu turhista, et voi väittää että kaikki ihmiset loukkaantuisivat. On myös äärimmäisen epätodennäköistä että juuri sinä olisit niin poikkeuksellinen että olisit erilainen kuin muut ihmiset. On helppo päätellä että on olemassa paljon ihmisiä jotka eivät loukkaannu turhista.
Jos et välitä muiden ihmisten seurasta niin se on ok, mutta tuo on huono syy.
Kun olen yksin, olen parhaassa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen on kaksi syytä:
1. Ihmiset ärsyttävät mua
2. Ihmiset loukkaantuvat turhista asioita
Ihmiset? Sinäkin olet ihminen. Jos et loukkaannu turhista, et voi väittää että kaikki ihmiset loukkaantuisivat. On myös äärimmäisen epätodennäköistä että juuri sinä olisit niin poikkeuksellinen että olisit erilainen kuin muut ihmiset. On helppo päätellä että on olemassa paljon ihmisiä jotka eivät loukkaannu turhista.
Jos et välitä muiden ihmisten seurasta niin se on ok, mutta tuo on huono syy.
Sinäkin juuri täytit nämä kaksi kohtaa.
Pidän muidenkin seurasta. Tykkään juhlia yms.
Mutta jos on tilanne, ettei ole mitään menoja ja saan olla yksin vaikka muutaman viikon, niin se on ihan parasta. Saan tehdä omia juttuja, eikä tarvitse puhua mitään.
Alue: Aihe vapaa
Hölötän toisinaan tyhjää tavatessani tiettyjä henkilöitä, koska haluan pitää heidät kaukana ja se toimii. Se on siis minulla ainakin tietoista toimintaa, ei sosiaalista taitamattomuutta.