Sinä joka viihdyt yksin, miksi?
Kommentit (178)
pystyn rentoutuun yksin parhaiten. jotta viihdyn toisen seurassa pitää olla kiinnostavaa keskustelua.
tykkään myös lukemisesta joka vaatii keskittymistä.
Miksi on niin kiellettyä viihtyä yksin? Se ei liity ilkeyteen tai siihen että muut ärsyttäisivät, ihmiset vain ovat erilaisia.
Suurin osa ihmisistä on hirvittävän epäkiinnostavia eivätkä ole yhtään kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta. Itseä ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun julkkiksen kännitoilailut niin eipä sitten kiinnosta sellaisesta kiinnostunut ihminenkään. Mieluummin luen lisää itseäni kiinnostavia uutisia netistä omassa kodissani ja sitten asiaan liittyvällä keskustelupalstalla keskustelen niistä muiden kiinnostuneiden kanssa.
Jos kykenet sujuvasti keskustelemaan tektonisten laattojen liikkeiden vaikutuksesta siihen miksi Etelä-Amerikassa on kettuja, tai tiedät mikä musta kappale on astronomiassa ja miksi teoreettinen valkoinen kappale olisi uskomattoman eksoottinen havainto, tai ymmärrät miten kokonaan vedenalainen mannerlaatta on mahdollinen ja olisit kiinnostunut tietämään missä sellainen sijaitsee, tai miksi tasalämpöinen kasvi ei ole ollenkaan mahdoton konsepti, voisit olla minua kiinnostava ihminen. Jos nuo asiat kuulostavat sinusta epäkiinnostavilta, olet minulle epäkiinnostava ihminen.
Ihmiset eivät yleensä ottaen ole hirveän kiinnostavia yksilöinä, joten viihdyn yksin. Näen ystäviäni vähintään kerran viikossa, viestitellään päivittäin toki, se riittää minulle.
En oikein edes ymmärrä miten joku ei voisi viihtyä yksin. Mitä sellainen ihminen tekee väärin kun tylsistyy ilman toisten ihmisten seuraa?
Täälläkin yksin viihtyvät puhuvat kuinka muut ärsyttävät, pitää olla kiinnostavaa keskustelua.. No, kerran juttelin "yksin viihtyvän" kanssa (itse sanoi että viihtyy yksin) eikä hän osannut jutella mistään. Ei tähtitieteestä, historiasta, kulttuurista, edes viihteestä tai small talkista... Pöydässäkään ei pöytätapoja, eikä ollut mitenkään hillitty tai kohtelias, tungettelevia kysymyksiäkin tuli välillä. Eikä edes puhunut tiukasti asiasta vaan meni helposti tyhjänpäiväisyyksiin, kysyi välillä samoja asioita uudestaan...
Hassua, miten tuollainen voi ylenkatsoa muita ja kokea että häntä tulee viihdyttää.
Viihdyn yksin koska olen introvertti. En ole koskaan seurustellut koska olen introvertti ja en oikeastaan edes etsi parisuhdetta koska olen introvertti.
Näin introverttina sitä viihtyy yksin varsin paljon.
Ne ketkä eivät ole introvertteja taas haluavat parisuhteen eikä he pysty olemaan yksin edes muutamaa päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan jaksa. Ihmiset on yleensä aika tyhmiä.
Ei saisi sanoa, mutta TÄMÄ 🙈. Jos tapaat omasta mielestäsi kivan ihmisen, alkaa tutustumisen myötä tylemaan esille narsistisia piirteitä. Alkaa esim. kehumaan itseään kuinka hyvä ihminen on, kuinka on omaishoitanut xx määrä vuosia jne. Ei jaksa...tuo vain yksi esimerkki. Ne ihmiset jotka ovat kiinnostuneira sun asioista eivätkä puhu omista asioista ovat 99% ne jotka pumppaavat sulta tietoa mitä voivat juoruta eteenpäin.
Vaikutat tyhmältä.
Ja sinä ääliöltä.
Sivusta sanon.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on hirvittävän epäkiinnostavia eivätkä ole yhtään kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta. Itseä ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun julkkiksen kännitoilailut niin eipä sitten kiinnosta sellaisesta kiinnostunut ihminenkään. Mieluummin luen lisää itseäni kiinnostavia uutisia netistä omassa kodissani ja sitten asiaan liittyvällä keskustelupalstalla keskustelen niistä muiden kiinnostuneiden kanssa.
Jos kykenet sujuvasti keskustelemaan tektonisten laattojen liikkeiden vaikutuksesta siihen miksi Etelä-Amerikassa on kettuja, tai tiedät mikä musta kappale on astronomiassa ja miksi teoreettinen valkoinen kappale olisi uskomattoman eksoottinen havainto, tai ymmärrät miten kokonaan vedenalainen mannerlaatta on mahdollinen ja olisit kiinnostunut tietämään missä sellainen sijaitsee, tai miksi tasalämpöinen kasvi ei ole ollenkaan mahdoton konsepti, voisit olla minua kiinnostava ihminen. Jos nuo asiat kuulostavat sinusta epäkiinnostavilta, olet minulle epäkiinnostava ihminen.
Ihmiset eivät yleensä ottaen ole hirveän kiinnostavia yksilöinä, joten viihdyn yksin. Näen ystäviäni vähintään kerran viikossa, viestitellään päivittäin toki, se riittää minulle.
En oikein edes ymmärrä miten joku ei voisi viihtyä yksin. Mitä sellainen ihminen tekee väärin kun tylsistyy ilman toisten ihmisten seuraa?
Jos näet useampaa ystävää vähintään kerran viikossa ja viestittelet päivittäin, oletko edes yksin viihtyvä? Minulla on sama tilanne, ja koen olevani ihan sosiaalinen. En silti 24/7 tarvitse muiden seuraa. Työt, päivittäinen yhteydenpito ja muutama tapaamiskerta viikossa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn yksin silloin kun olen parisuhteessa. Kun en ole parisuhteessa, tunnen oloni todella yksinäiseksi ja yksin viihtyminen ei ole helppoa.
Sama.
Mulla sama ja minusta se johtuu siitä, että parisuhteessa joutuu vähän liikaakin olemaan toisen seurassa. Yksinoloaikaa ei oo riittävästi ja sen mitä on, haluaa todella käyttää yksinoloon.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten seura usein hieman turhauttaa ja jättää kylmäksi.
- En käy kovin usein itseäni aidosti kiinnostavia keskusteluja ihmisten kanssa, vaan joudun tyytymään tavanomaisiin länkytyksiin tapahtumista ja päivänpolttavista aiheista.
- Ihmiset haluavat tehdä asioita mitkä ei kiinnosta minua.
- Ihmiset kokemukseni mukaan harvemmin viihtyvät esim tapahtumissa tai juhlissa selvin päin, itse en juo.
- Ihmisillä ei ole kovin kiehtovia ajatuksia. Usein toistavat jotain mitä ovat jostain kuulleet.
- Harvan seura vetää vertoja omalle seuralleni.
- En tarvitse ketään puimaan läpi juuri nähtyjä elokuvia, esityksiä tai konsertteja.
Ja niin edelleen. Ihmiset ovat useimmiten epäkiinnostavia.
Kuulostat vähän omahyväiseltä. Erityisesti hymyilytti tuo kuinka ihmiset toistavat jotain mitä ovat jostain kuulleet :D Oletko tullut ajatelleeksi että sitä oppiminen on. Edes sinun ajatuksesi eivät ole tulleet äidinmaidosta vaan olet kuullut ja nähnyt asioita joita sitten toistat ja yhdistelet. Silti ne voivat olla kiinnostavia ja veikkaanpa että täydessä tyhjiössä syntynyt ajatus ei olisi kenelläkään kovin kiinnostava.
Tylsä ihminen ei kiinnostu mistään. Monipuolinen, utelias ja luova ihminen löytää kaikesta jotain kiinnostavaa :)
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksin viihtyvät puhuvat kuinka muut ärsyttävät, pitää olla kiinnostavaa keskustelua.. No, kerran juttelin "yksin viihtyvän" kanssa (itse sanoi että viihtyy yksin) eikä hän osannut jutella mistään. Ei tähtitieteestä, historiasta, kulttuurista, edes viihteestä tai small talkista... Pöydässäkään ei pöytätapoja, eikä ollut mitenkään hillitty tai kohtelias, tungettelevia kysymyksiäkin tuli välillä. Eikä edes puhunut tiukasti asiasta vaan meni helposti tyhjänpäiväisyyksiin, kysyi välillä samoja asioita uudestaan...
Hassua, miten tuollainen voi ylenkatsoa muita ja kokea että häntä tulee viihdyttää.
Hassua kuinka yleistät yhden kokemuksen perusteella. Kuinka tyhmä oletkaan!
Minä viihdyn hyvin yksin, mutta olen hyvin haluttua seuraa. Tänäkin viikonloppuna olisi kolmet pikkujoulubileet joihin minua kutsuttiin, kerroin olevani lapsenvahtina, en ole, mutta en jaksanut inttää enempää.
Minulla on paljon kavereita, mutta pidämme harvakseen yhteyttä, he tietävät tarpeeni ja kunnioittavat niitä ja jos he tarvitsevat apua tai seuraa, minä joustan ja menen seuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään tutkiskella juttuja itsekseni.
Tämähän se juuri on. En ole yksin, koska muissa ihmisissä olisi jotain vikaa. En ole itse niin täydellinen, että voisin noin suuria linjauksia kanssaeläjistä vetää. Yksinkertaisesti tykkään vaan tutkiskella erilaisia juttuja itsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksin viihtyvät puhuvat kuinka muut ärsyttävät, pitää olla kiinnostavaa keskustelua.. No, kerran juttelin "yksin viihtyvän" kanssa (itse sanoi että viihtyy yksin) eikä hän osannut jutella mistään. Ei tähtitieteestä, historiasta, kulttuurista, edes viihteestä tai small talkista... Pöydässäkään ei pöytätapoja, eikä ollut mitenkään hillitty tai kohtelias, tungettelevia kysymyksiäkin tuli välillä. Eikä edes puhunut tiukasti asiasta vaan meni helposti tyhjänpäiväisyyksiin, kysyi välillä samoja asioita uudestaan...
Hassua, miten tuollainen voi ylenkatsoa muita ja kokea että häntä tulee viihdyttää.
No tylsiähän me ollaankin. Itse viihdyn lyhyitä hetkiä hauskojen ihmisten kanssa. Joilla huumori kukkii ja saa nauraa sydämensä kyllyydestä. Ihana sellainen ilta jossa huumorintaju kohtaa ja kyllä...olen huumorintajuinen vaikka introvertti olenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaan jaksa. Ihmiset on yleensä aika tyhmiä.
Ei saisi sanoa, mutta TÄMÄ 🙈. Jos tapaat omasta mielestäsi kivan ihmisen, alkaa tutustumisen myötä tylemaan esille narsistisia piirteitä. Alkaa esim. kehumaan itseään kuinka hyvä ihminen on, kuinka on omaishoitanut xx määrä vuosia jne. Ei jaksa...tuo vain yksi esimerkki. Ne ihmiset jotka ovat kiinnostuneira sun asioista eivätkä puhu omista asioista ovat 99% ne jotka pumppaavat sulta tietoa mitä voivat juoruta eteenpäin.
Vaikutat tyhmältä.
Ja sinä ääliöltä.
Sivusta sanon.
Samaa olin tulossa sanomaan.
En viihdy täysin erakkona, mutta suurimman osan ajasta tykkään olla itsekseni. Pystyn keskittymään omiin juttuihin. Jos haluan vaikka lukea artikkeleita jostain tietystä aiheesta tai seurata jotain sarjaa, on se kivempaa ilman häiriötekijöitä. Olen ylipäänsäkin ihminen, jota kiinnostaa todella moni asia, ja uppoudun niihin helposti.
Minusta tässä koko keskustelussa lähestytään yksin olemista jotenkin oudosta kulmasta. Siis että muissa ihmisissä on oltava yksin viihtyjän näkökulmasta jotain vikaa?
Minä olen todella toooodella introvertti.
Eikä se tarkoita, että vihaisin jotenkin kaikkia muita ihmisiä tai kokisin olevani heidän yläpuolellaan. Vaan yksinkertaisesti sitä, että mielenkiinnonkohteeni ja harrastukseni eivät liity ihmisten väliseen kanssakäymiseen vaan "omaan sisäiseen maailmaani".
Rakastan lukemista, piirtämistä, käsitöitä, yksinäisiä pitkiä juoksulenkkejäni joiden aikana voin uppoutua omiin ajatuksiini tai vaikkapa kuuntelemaan hyvää äänikirjaa tai podcast-jaksoa. Eivätkä nämä aktiviteetit edellytä seuraa. Itseasiassa seurasta voi olla jopa haittaa esimerkiksi silloin, kun yritän keskittyä piirtämiseen tai lukemiseen.
Kyllä minä silti ajoittain nautin hyvistä keskusteluista ystävieni kanssa kanssa, tai jopa harvoin kaveriporukalla lounastamisesta. Siitä huolimatta pidän enemmän omista harrastuksistani, jotka eivät vaan yksinkertaisesti edellytä seuraa. Introverttiluonteenomaisesti kai koen parhaiten latautuvani sillä, että istuskelen yksin pohtimassa vaikkapa seuraavan maalaukseni aihetta. Ekstrovertimpi tyyppi kai sitten latautuu samaan tapaan nauraessaan yhdessä ystäväporukan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten seura usein hieman turhauttaa ja jättää kylmäksi.
- En käy kovin usein itseäni aidosti kiinnostavia keskusteluja ihmisten kanssa, vaan joudun tyytymään tavanomaisiin länkytyksiin tapahtumista ja päivänpolttavista aiheista.
- Ihmiset haluavat tehdä asioita mitkä ei kiinnosta minua.
- Ihmiset kokemukseni mukaan harvemmin viihtyvät esim tapahtumissa tai juhlissa selvin päin, itse en juo.
- Ihmisillä ei ole kovin kiehtovia ajatuksia. Usein toistavat jotain mitä ovat jostain kuulleet.
- Harvan seura vetää vertoja omalle seuralleni.
- En tarvitse ketään puimaan läpi juuri nähtyjä elokuvia, esityksiä tai konsertteja.
Ja niin edelleen. Ihmiset ovat useimmiten epäkiinnostavia.
Hyviä listauksia. Mulla myös se, etten voi aidosti olla oma itseni toisten seurassa vaan täytyy pitää roolia yllä.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään tutkiskella juttuja itsekseni.
Jos tapaat tehdä tuota paljon tietokoneen äärellä, niin kannattaa kamera teipillä peittää. Myös monien nykyisten kamerallisten ja nettiin kytkettyjen älytelkkarien edessä kannattaa suhtautua varauksella itsensä"tutkiskeluun"! Sen verran saanut juttuja lukea että porukkaa kiristelty kun kelteisillään joutuneet kuvatuksi hakkereiden toimesta..
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksin viihtyvät puhuvat kuinka muut ärsyttävät, pitää olla kiinnostavaa keskustelua.. No, kerran juttelin "yksin viihtyvän" kanssa (itse sanoi että viihtyy yksin) eikä hän osannut jutella mistään. Ei tähtitieteestä, historiasta, kulttuurista, edes viihteestä tai small talkista... Pöydässäkään ei pöytätapoja, eikä ollut mitenkään hillitty tai kohtelias, tungettelevia kysymyksiäkin tuli välillä. Eikä edes puhunut tiukasti asiasta vaan meni helposti tyhjänpäiväisyyksiin, kysyi välillä samoja asioita uudestaan...
Hassua, miten tuollainen voi ylenkatsoa muita ja kokea että häntä tulee viihdyttää.
Kumma tuo oletus näillä seurallisilla ihmisillä, että yksin viihtyvät haluaisivat muiden viihdyttävän heitä. Ainakaan itse en halua. Useimpien ihmisten kohdalla olisi parempikin, jos osaisivat olla hiljaa.
Juuri sinunlaistesi ihmisten takia hän varmaan kokikin viihtyvänsä yksin. Ettei olisi jotain vihjannutkin, kun sinulle oli asiasta kertonut...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksin viihtyvät puhuvat kuinka muut ärsyttävät, pitää olla kiinnostavaa keskustelua.. No, kerran juttelin "yksin viihtyvän" kanssa (itse sanoi että viihtyy yksin) eikä hän osannut jutella mistään. Ei tähtitieteestä, historiasta, kulttuurista, edes viihteestä tai small talkista... Pöydässäkään ei pöytätapoja, eikä ollut mitenkään hillitty tai kohtelias, tungettelevia kysymyksiäkin tuli välillä. Eikä edes puhunut tiukasti asiasta vaan meni helposti tyhjänpäiväisyyksiin, kysyi välillä samoja asioita uudestaan...
Hassua, miten tuollainen voi ylenkatsoa muita ja kokea että häntä tulee viihdyttää.
Kumma tuo oletus näillä seurallisilla ihmisillä, että yksin viihtyvät haluaisivat muiden viihdyttävän heitä. Ainakaan itse en halua. Useimpien ihmisten kohdalla olisi parempikin, jos osaisivat olla hiljaa.
Juuri sinunlaistesi ihmisten takia hän varmaan kokikin viihtyvänsä yksin. Ettei olisi jotain vihjannutkin, kun sinulle oli asiasta kertonut...?
Jep. Ja lisäksi hän ei voi tietää osasiko hän puhua näistä aiheista. Ei vaan ollut tarvetta tuoda ilmi. Tämän takia itsekin viihdyn yksin. En koe tarvetta jakaa asioita kenenkään kanssa.
Nuorena oli helppo olla avoin, mutta elämä opettaa kaikille jossain vaiheessa, että kaikille ei voi asioitaan puhua. Vaihtoehtoina on silloin yksinolo, pinnallinen sosiaalisuus tai niin pitkä tutustuminen, että toiseen pystyy luottamaan jo enemmän.