Tinder ja köyhä nainen
Olen neljääkymppiä lähestyvä, eronnut, kahden lapset vuoroviikkoäiti. Nyt eron jälkeen olisin valmis löytämään uuden rakkauden, mutta oma elämäntilanne hävettää. Käyn töissä matalapalkkaisessa duunariammatissa, asun vuokralla kaupungin kammottavimmassa lähiössä ja elän kädestä suuhun. Tinderissä miehillä on kuvia ravintoloista, matkoista, golfista ja viineistä. Osan kanssa on tullut mätsejäkin, mutta pikkuhiljaa katoan keskustelusta koska elämäntyylit ovat täysin erilaiset. Eihän minulla ole varaa lähteä ravintolaillallisille, vaikka on pyydettykin.
Olen ihan hyvännäköinen ja jollain tapaa fiksukin, mutta kortit elämässä meni nyt näin. Yllättävän vähän tinderistä löytää samanikäisiä miehiä, joilla asiat olisivat "näin huonosti" kuin minulla. Vai tarjoaako tinder vaan näitä pintaliitomiehiä? Voiko suhde suhde toimia, jos taloudelliset lähtökohdat elämään ovat täysin erilaiset?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naiselle ole haitaksi jos on köyhä, mutta kaunis rehellisellä luonteella. Aina löytyy mies joka elättää.
Mutta millainen mies? Ei kannata ottaa miestä, joka vain puutteeseensa huolisi köyhän, kauniin ja rehellisen naisen ja selän takana halveksii. Köyhä ja rehellinen mies voi tarjota rakkautta, sitähän nainen kaipaa.
Moni mies pitää hyvänä jos nainen on köyhä, koska silloin tulee vähemmän riitoja nokkimisjärjestyksestä. Mies yleensä on kiinnostunut naisen henkilökohtaisista ominaisuuksista ei siitä mitä nainen on saanut aikaan.
Vierailija kirjoitti:
The Christmas. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero perheiden lasten pahoinvointi näkyy yhä enemmän koko yhteiskunnassa ja on jumalattoman kallista veronmaksajille.
Kun te ette voi suurelta itsekkyydeltänne muuta kuin lisääntyä ja sitten erota antaen saman mallin lapsillekkin. Lapsethan ottaa ensimmäiseksi mallia omasta perheestään kuinka ne vanhemmat hoitavat parisuhdettaan tai jättävät hoitamatta.
Ero ei aina ole oma valinta kun kummankin hyväksyntää ei tarvita.
Tunnetteko te eronneet ja lapsia tehneet olevanne ihan täysi järkisiä ihmisiä täällä maan päällä.
Tämä. Tehdään heti lapsia jonkun kanssa kuten teki omat vanhempanikin ja heti erosivat. Häpesin elää ero perheessä ja tunsin itseni eriarvoiseksi jo lapsesta lähtien. Isä ei maksanut elatusmaksuja vaan jätti elatuksen veronmaksajille. Olimme selvästi köyhä hävettävän köyhä perhe. Ja kaikki piti yh naisia siihen aikaan muna haukkoina joita ali arvostettiin. Äidilläni kävi mies naimassa mutta ei koskaan halunnut suhteelta sen enempää ja sain hävetä sitä. Kyllä siitä perhemallista sai hävetä eikä se ollut normaali omastakaan mielestäni.
Aikuisena sain normaalin parisuhteen ja pidän siitä kiinni niin etten halua koskaan luopua siitä. Onneksi minua ei ole jätetty niin että haaveeni olisi tuhottu.
Ei millään pahalla, mutta kuulostat tuomitsevalta ja läheisriippuvaiselta ihmiseltä, joka ei olisi muuten lapsillensa omistautuneelle äidilleen sallinut edes silloin tällöin seksiä tutun ja turvallisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naiselle ole haitaksi jos on köyhä, mutta kaunis rehellisellä luonteella. Aina löytyy mies joka elättää.
Mutta millainen mies? Ei kannata ottaa miestä, joka vain puutteeseensa huolisi köyhän, kauniin ja rehellisen naisen ja selän takana halveksii. Köyhä ja rehellinen mies voi tarjota rakkautta, sitähän nainen kaipaa.
Moni mies pitää hyvänä jos nainen on köyhä, koska silloin tulee vähemmän riitoja nokkimisjärjestyksestä. Mies yleensä on kiinnostunut naisen henkilökohtaisista ominaisuuksista ei siitä mitä nainen on saanut aikaan.
Aika moni mies kyllä mielellään muuttaisi naisen omistusasuntoon asumaan ilmaiseksi ja nauttimaan kotitalous- ja seksipalveluista tippaakaan välittämättä niistä naisen "henkilökohtaisista ominaisuuksista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naiselle ole haitaksi jos on köyhä, mutta kaunis rehellisellä luonteella. Aina löytyy mies joka elättää.
Mutta millainen mies? Ei kannata ottaa miestä, joka vain puutteeseensa huolisi köyhän, kauniin ja rehellisen naisen ja selän takana halveksii. Köyhä ja rehellinen mies voi tarjota rakkautta, sitähän nainen kaipaa.
Moni mies pitää hyvänä jos nainen on köyhä, koska silloin tulee vähemmän riitoja nokkimisjärjestyksestä. Mies yleensä on kiinnostunut naisen henkilökohtaisista ominaisuuksista ei siitä mitä nainen on saanut aikaan.
Aika moni mies kyllä mielellään muuttaisi naisen omistusasuntoon asumaan ilmaiseksi ja nauttimaan kotitalous- ja seksipalveluista tippaakaan välittämättä niistä naisen "henkilökohtaisista ominaisuuksista".
Jos köyhä mutta kaunis nainen muuttaa miehen omitusasuntoon, se ei häiritse miestä lainkaan. Minä en ainakaan muuttaisi kenenkään naisen asuntoon ellen pitäisi naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Miksi et laita tinderiin että olet fiksu, omillasi toimeentuleva, mukava suomalainen nainen. Ei tarvitse hävetä.
Niin mutta jos ap ei ole fiksu ja omillaan toimeentuleva?
Ei voi selittää, että "elämässä kortit meni näin". Tai ehkä naiset voivat, mutta miehet eivät ainakaan voi. Aina pitäisi kuulemma olla kehittämässä itseään ja pyrkiä eteenpäin. Ei riitä duunariammatti tai matala koulutus. Ei riitä halpa auto tai polkupyörä. Ei riitä, että tykkää katsella jalkapalloa, käydä kävelylenkeillä ja lukea kirjoja. Ei vaan riitä.
Plus nuo lapset vaikuttaa. Pitää tarjota hyvä paketti muuten, että lasten aiheuttama haittavaikutus poistuisi.
Miehet säälivät köyhiä ja kauniita naisia. Ei pitäisi olla vaikeata löytää mies Tinderistä. Sen sijaan feministit saa miehellä valtataistelumoden päälle.
Ap kirjoitti: "Käyn töissä matalapalkkaisessa duunariammatissa, asun vuokralla kaupungin kammottavimmassa lähiössä ja elän kädestä suuhun. Tinderissä miehillä on kuvia ravintoloista, matkoista, golfista ja viineistä. Osan kanssa on tullut mätsejäkin, mutta pikkuhiljaa katoan keskustelusta koska elämäntyylit ovat täysin erilaiset. Eihän minulla ole varaa lähteä ravintolaillallisille, vaikka on pyydettykin."
Miksi ihmeessä ap tykkäät miehistä, joilla on jo kuvissaan näitä ravintoloita, matkoja, golfeja ja viinejä? Meinasitko, että heistä voisit löytää elämääsi sen uuden maksajan, mutta olet huomannut että sinun rahkeet eivät riitäkään? Mitäs jos laskisit sitä tasoasi sittenkin muutamalla pykälällä ja tykkäisit niistä enemmän sinun kaltaisista miehistä? Sellaisista, joilla ei ole edellä lueteltuja asioita kuvissaan?
Jos ap ei osaa jutella sivistyneesti, kertoa vaikka Aasian sukelluslomista ja Kalifornian golf- ja viinimatkoista, niin onko se miesten vika?
Vierailija kirjoitti:
Ei voi selittää, että "elämässä kortit meni näin". Tai ehkä naiset voivat, mutta miehet eivät ainakaan voi. Aina pitäisi kuulemma olla kehittämässä itseään ja pyrkiä eteenpäin. Ei riitä duunariammatti tai matala koulutus. Ei riitä halpa auto tai polkupyörä. Ei riitä, että tykkää katsella jalkapalloa, käydä kävelylenkeillä ja lukea kirjoja. Ei vaan riitä.
Plus nuo lapset vaikuttaa. Pitää tarjota hyvä paketti muuten, että lasten aiheuttama haittavaikutus poistuisi.
Miksi miehet eivät voisi kehittää itseään? Tai pyrkiä eteenpäin edes jossakin? Siis vaikka he olisivat duunareita? Mikä sen estää?
Minä olen pian viisikymppinen duunarinainen ja tykkään kehittää itseäni. Kuuntelen työni ohessa todella mielenkiintoisia kirjoja, joista saan paljon uusia mielenkiinnon kohteita ja juttelunaiheita ihan jokaisen kanssa, oli toinen sitten herra tai narri, katson telkkarista dokumentteja, luen lehtiä ja olen avoimin mielin liikenteessä aina. En todellakaan ole jumahtanut johonkin tylsään tavalliseen vain koska olen duunari. Sitä paitsi tykkään työstäni ja olen siitä ylpeä. Sen lisäksi minulla on halpa hyvä auto ja sähköavusteinen fillari. Tadaa, juttuaiheita riittää todella paljon, jos joku haluaa vain jutella! Se on ihan sama miehilläkin, turha edes väittää jotain muuta.
Duunarinkaan ei tarvitse katsoa varpaisiinsa kävellessään, vaan voi katsoa muita silmiin. Matalan koulutuksenkin omaava ihminen voi kulkea selkä suorana ja nauttia yhtälailla kaunista luonnosta siinä missä akateeminenkin. Se riittää, mutta vain jos arvostaa itseään eikä ala nöyristelemään tai luimistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi selittää, että "elämässä kortit meni näin". Tai ehkä naiset voivat, mutta miehet eivät ainakaan voi. Aina pitäisi kuulemma olla kehittämässä itseään ja pyrkiä eteenpäin. Ei riitä duunariammatti tai matala koulutus. Ei riitä halpa auto tai polkupyörä. Ei riitä, että tykkää katsella jalkapalloa, käydä kävelylenkeillä ja lukea kirjoja. Ei vaan riitä.
Plus nuo lapset vaikuttaa. Pitää tarjota hyvä paketti muuten, että lasten aiheuttama haittavaikutus poistuisi.
Miksi miehet eivät voisi kehittää itseään? Tai pyrkiä eteenpäin edes jossakin? Siis vaikka he olisivat duunareita? Mikä sen estää?
Minä olen pian viisikymppinen duunarinainen ja tykkään kehittää itseäni. Kuuntelen työni ohessa todella mielenkiintoisia kirjoja, joista saan paljon uusia mielenkiinnon kohteita ja juttelunaiheita ihan jokaisen kanssa, oli toinen sitten herra tai narri, katson telkkarista dokumentteja, luen lehtiä ja olen avoimin mielin liikenteessä aina. En todellakaan ole jumahtanut johonkin tylsään tavalliseen vain koska olen duunari. Sitä paitsi tykkään työstäni ja olen siitä ylpeä. Sen lisäksi minulla on halpa hyvä auto ja sähköavusteinen fillari. Tadaa, juttuaiheita riittää todella paljon, jos joku haluaa vain jutella! Se on ihan sama miehilläkin, turha edes väittää jotain muuta.
Duunarinkaan ei tarvitse katsoa varpaisiinsa kävellessään, vaan voi katsoa muita silmiin. Matalan koulutuksenkin omaava ihminen voi kulkea selkä suorana ja nauttia yhtälailla kaunista luonnosta siinä missä akateeminenkin. Se riittää, mutta vain jos arvostaa itseään eikä ala nöyristelemään tai luimistelemaan.
Tietenkin voivat. Ei se ole se pointti.
Pointti on, että ap kertoi korttien menneen hänen elämässään näin. Ei siellä ollut sanaakaan itsensä kehittämisestä. Ja se on ihan fine. Niin kuin on ihan sallittua duunarimiehelle tai vähemmän koulutetulle miehelle olla tyytyväinen siihen elämään missä hän. Joku haluaa kehittää itseään ja avartaa maailmankatsomustaan, kun taas toinen ei. Ei mua häiritse ihmisten eroavaisuudet - olemme yksilöitä.
Mua häiritsee deittailun kaksoisstandardit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi selittää, että "elämässä kortit meni näin". Tai ehkä naiset voivat, mutta miehet eivät ainakaan voi. Aina pitäisi kuulemma olla kehittämässä itseään ja pyrkiä eteenpäin. Ei riitä duunariammatti tai matala koulutus. Ei riitä halpa auto tai polkupyörä. Ei riitä, että tykkää katsella jalkapalloa, käydä kävelylenkeillä ja lukea kirjoja. Ei vaan riitä.
Plus nuo lapset vaikuttaa. Pitää tarjota hyvä paketti muuten, että lasten aiheuttama haittavaikutus poistuisi.
Miksi miehet eivät voisi kehittää itseään? Tai pyrkiä eteenpäin edes jossakin? Siis vaikka he olisivat duunareita? Mikä sen estää?
Minä olen pian viisikymppinen duunarinainen ja tykkään kehittää itseäni. Kuuntelen työni ohessa todella mielenkiintoisia kirjoja, joista saan paljon uusia mielenkiinnon kohteita ja juttelunaiheita ihan jokaisen kanssa, oli toinen sitten herra tai narri, katson telkkarista dokumentteja, luen lehtiä ja olen avoimin mielin liikenteessä aina. En todellakaan ole jumahtanut johonkin tylsään tavalliseen vain koska olen duunari. Sitä paitsi tykkään työstäni ja olen siitä ylpeä. Sen lisäksi minulla on halpa hyvä auto ja sähköavusteinen fillari. Tadaa, juttuaiheita riittää todella paljon, jos joku haluaa vain jutella! Se on ihan sama miehilläkin, turha edes väittää jotain muuta.
Duunarinkaan ei tarvitse katsoa varpaisiinsa kävellessään, vaan voi katsoa muita silmiin. Matalan koulutuksenkin omaava ihminen voi kulkea selkä suorana ja nauttia yhtälailla kaunista luonnosta siinä missä akateeminenkin. Se riittää, mutta vain jos arvostaa itseään eikä ala nöyristelemään tai luimistelemaan.
Tietenkin voivat. Ei se ole se pointti.
Pointti on, että ap kertoi korttien menneen hänen elämässään näin. Ei siellä ollut sanaakaan itsensä kehittämisestä. Ja se on ihan fine. Niin kuin on ihan sallittua duunarimiehelle tai vähemmän koulutetulle miehelle olla tyytyväinen siihen elämään missä hän. Joku haluaa kehittää itseään ja avartaa maailmankatsomustaan, kun taas toinen ei. Ei mua häiritse ihmisten eroavaisuudet - olemme yksilöitä.
Mua häiritsee deittailun kaksoisstandardit.
Minua häiritsisi ihmisessä se, että hän ei halua kehittyä. Sellainen kuulostaa masentavalta ja haukottavan tylsältä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti monen sinkun perusarki on yksinäistä elämää työpaikan, puhelimen, sohvan ja ruokakaupan välillä. Treffeillä voi mennä myös vaikka kahville, ei kaikki muutkaan halua syystä tai toisesta mitään ravintola- tai elämystreffejä.
Naulan kantaan, hyvin sanottu! Mutta tuon yhden sanan kuitenkin vaihtaisin, eli sinkun perusarki on ITSENÄISTÄ elämää, eikä suinkaan yksinäistä. Toki joku kokee varmasti myös yksinäisyyttä mutta väitän silti, että enemmistö sinkuista on hyvin tyytyväisiä elämäänsä. Arki ja elämä pyörii pienin kuvioin ja mikäli kiinnostava ihminen löytyy siihen rinnalle, niin sehän on vaan mukava asia. :)
Tinderistä löytyy kyllä ihan hyvin myös köyhiä, pienituloisia, keskituloisia miehiä. Kuulosti nyt vähän keksityltä ongelmalta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin, että se joka haluaa sinne illalliselle, se maksaa illallisen.
Eiköhän monelle miehelle riitä, jos teet itse ruokaa ja olet hyvää seuraa.
Juurikin näin, eli kutsuja maksaa kaiken. Jos mies ei tiedä tätä, niin silloin kannattaa jättää koko tilaisuus väliin.
Vierailija kirjoitti:
Mee lähipubiin etsimään tasoistasi seuraa
Ai, nytkö tämä onkin näin? Eikö naisessa merkitystä ollut vain ulkonäöllä, tulotasolla ja koulutuksella ei mitään väliä? Eikun...
No mutta eihän varallisuus ole naisilla niin tärkeää kuin miehillä.
Taloudellinen tilanne ei ole mikään ongelma. Mikäli kertoisit minulle suoraan ja avoimesti tilanteesi en pitäisi asiaa juuri minään. Erittäin mielelläni tarjoaisin vaikka ravintolaillallisen ja voisin viedä lomamatkallekin jos haluaisit lähteä. Minulla on rahaa enemmän kuin tarvitsen ja jos niistä olisi sinulle jotain iloa niin ei olisi mikään ongelma jakaa niistä. Sen sijaan kaksi lasta olisi minulle ongelma mutta minä olenkin minä, monelle muulle sekin saattaa olla plussaa. Minulla ei ole omia lapsia ja se on oma valinta. Toisaalta jos olisi niin sitten ei olisi rahaa kuin rakennusmestarilla koska lapsethan vievät kaiken. Ei se nyt mitenkään poikkeava tilanne ole, että naisella on pienemmät tulot kuin miehellä. Rehellisyys toimii tässäkin asiassa, usko pois. Tai jos ei toimi niin sellaista miestä tuskin itsekään edes haluaisit eli ei ole mitään menetettävää. M52
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi selittää, että "elämässä kortit meni näin". Tai ehkä naiset voivat, mutta miehet eivät ainakaan voi. Aina pitäisi kuulemma olla kehittämässä itseään ja pyrkiä eteenpäin. Ei riitä duunariammatti tai matala koulutus. Ei riitä halpa auto tai polkupyörä. Ei riitä, että tykkää katsella jalkapalloa, käydä kävelylenkeillä ja lukea kirjoja. Ei vaan riitä.
Plus nuo lapset vaikuttaa. Pitää tarjota hyvä paketti muuten, että lasten aiheuttama haittavaikutus poistuisi.
Miksi miehet eivät voisi kehittää itseään? Tai pyrkiä eteenpäin edes jossakin? Siis vaikka he olisivat duunareita? Mikä sen estää?
Minä olen pian viisikymppinen duunarinainen ja tykkään kehittää itseäni. Kuuntelen työni ohessa todella mielenkiintoisia kirjoja, joista saan paljon uusia mielenkiinnon kohteita ja juttelunaiheita ihan jokaisen kanssa, oli toinen sitten herra tai narri, katson telkkarista dokumentteja, luen lehtiä ja olen avoimin mielin liikenteessä aina. En todellakaan ole jumahtanut johonkin tylsään tavalliseen vain koska olen duunari. Sitä paitsi tykkään työstäni ja olen siitä ylpeä. Sen lisäksi minulla on halpa hyvä auto ja sähköavusteinen fillari. Tadaa, juttuaiheita riittää todella paljon, jos joku haluaa vain jutella! Se on ihan sama miehilläkin, turha edes väittää jotain muuta.
Duunarinkaan ei tarvitse katsoa varpaisiinsa kävellessään, vaan voi katsoa muita silmiin. Matalan koulutuksenkin omaava ihminen voi kulkea selkä suorana ja nauttia yhtälailla kaunista luonnosta siinä missä akateeminenkin. Se riittää, mutta vain jos arvostaa itseään eikä ala nöyristelemään tai luimistelemaan.
Tietenkin voivat. Ei se ole se pointti.
Pointti on, että ap kertoi korttien menneen hänen elämässään näin. Ei siellä ollut sanaakaan itsensä kehittämisestä. Ja se on ihan fine. Niin kuin on ihan sallittua duunarimiehelle tai vähemmän koulutetulle miehelle olla tyytyväinen siihen elämään missä hän. Joku haluaa kehittää itseään ja avartaa maailmankatsomustaan, kun taas toinen ei. Ei mua häiritse ihmisten eroavaisuudet - olemme yksilöitä.
Mua häiritsee deittailun kaksoisstandardit.
Minua häiritsisi ihmisessä se, että hän ei halua kehittyä. Sellainen kuulostaa masentavalta ja haukottavan tylsältä.
Saa tietenkin häiritä. Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että suurin osa ihmisistä ei jatkuvasti kehitä itseään, koska ovat ihan tyytyväisiä siihen missä ja mitä ovat. Suurin osa meistä elää viikkonsa toistaen samoja rutiineja. Käydään samoissa tylsissä töissä, ostetaan samoja tylsiä ruokia ja vietetään vapaa-aikaa samalla tylsällä tavalla. Ja me teemme niin, koska se on meistä mukavaa. Tai sitten teemme niin, koska muuhun ei sillä hetkellä ole mahdollisuuksia.
Nämä itsensä kehittämiset ja jatkuvat eteenpäin pyrkimiset ovat todellisuudesta irtautuneita kuvitelmia, mutta varmasti yllättävänkin yleisiä etenkin kumppania etsivien naisten keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi selittää, että "elämässä kortit meni näin". Tai ehkä naiset voivat, mutta miehet eivät ainakaan voi. Aina pitäisi kuulemma olla kehittämässä itseään ja pyrkiä eteenpäin. Ei riitä duunariammatti tai matala koulutus. Ei riitä halpa auto tai polkupyörä. Ei riitä, että tykkää katsella jalkapalloa, käydä kävelylenkeillä ja lukea kirjoja. Ei vaan riitä.
Plus nuo lapset vaikuttaa. Pitää tarjota hyvä paketti muuten, että lasten aiheuttama haittavaikutus poistuisi.
Miksi miehet eivät voisi kehittää itseään? Tai pyrkiä eteenpäin edes jossakin? Siis vaikka he olisivat duunareita? Mikä sen estää?
Minä olen pian viisikymppinen duunarinainen ja tykkään kehittää itseäni. Kuuntelen työni ohessa todella mielenkiintoisia kirjoja, joista saan paljon uusia mielenkiinnon kohteita ja juttelunaiheita ihan jokaisen kanssa, oli toinen sitten herra tai narri, katson telkkarista dokumentteja, luen lehtiä ja olen avoimin mielin liikenteessä aina. En todellakaan ole jumahtanut johonkin tylsään tavalliseen vain koska olen duunari. Sitä paitsi tykkään työstäni ja olen siitä ylpeä. Sen lisäksi minulla on halpa hyvä auto ja sähköavusteinen fillari. Tadaa, juttuaiheita riittää todella paljon, jos joku haluaa vain jutella! Se on ihan sama miehilläkin, turha edes väittää jotain muuta.
Duunarinkaan ei tarvitse katsoa varpaisiinsa kävellessään, vaan voi katsoa muita silmiin. Matalan koulutuksenkin omaava ihminen voi kulkea selkä suorana ja nauttia yhtälailla kaunista luonnosta siinä missä akateeminenkin. Se riittää, mutta vain jos arvostaa itseään eikä ala nöyristelemään tai luimistelemaan.
Tietenkin voivat. Ei se ole se pointti.
Pointti on, että ap kertoi korttien menneen hänen elämässään näin. Ei siellä ollut sanaakaan itsensä kehittämisestä. Ja se on ihan fine. Niin kuin on ihan sallittua duunarimiehelle tai vähemmän koulutetulle miehelle olla tyytyväinen siihen elämään missä hän. Joku haluaa kehittää itseään ja avartaa maailmankatsomustaan, kun taas toinen ei. Ei mua häiritse ihmisten eroavaisuudet - olemme yksilöitä.
Mua häiritsee deittailun kaksoisstandardit.
Minua häiritsisi ihmisessä se, että hän ei halua kehittyä. Sellainen kuulostaa masentavalta ja haukottavan tylsältä.
Saa tietenkin häiritä. Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että suurin osa ihmisistä ei jatkuvasti kehitä itseään, koska ovat ihan tyytyväisiä siihen missä ja mitä ovat. Suurin osa meistä elää viikkonsa toistaen samoja rutiineja. Käydään samoissa tylsissä töissä, ostetaan samoja tylsiä ruokia ja vietetään vapaa-aikaa samalla tylsällä tavalla. Ja me teemme niin, koska se on meistä mukavaa. Tai sitten teemme niin, koska muuhun ei sillä hetkellä ole mahdollisuuksia.
Nämä itsensä kehittämiset ja jatkuvat eteenpäin pyrkimiset ovat todellisuudesta irtautuneita kuvitelmia, mutta varmasti yllättävänkin yleisiä etenkin kumppania etsivien naisten keskuudessa.
Niin. Monilla naisilla on sellainen tilanne, että omat harrastukset ja ehkä urankin kehittäminen ovat jääneet heitteille, koska lapset ovat pieniä tai ovat sairaita tai ovat yksin naisen vastuulla, kun lasten isä ei ole osallistunut arkeen. Myöhemmin ne omat jutut kaivetaan esiin, tehdään mitä pystytään ja todetaan, että elämä nyt meni näin. Samaan aikaan joku mies on lähinnä syljeskellyt kattoon, koska on tyytyväinen siten, että ei töiden jälkeen tee mitään. Ulkopuolelta näyttää siltä, että kumpikin on elänyt tylsää, rutiininomaista elämää, mutta jokainen ajatteleva ihminen tajuaa, että näistä ei tule paria nykymaailmassa, jossa ei ole kovaa painetta löytää kumppania.
Harvoissa suhteissa mitään hehkuun yltävää rakkautta on. Enemmänkin järkiliittoja yksinäisyyden pelossa.