HS: Tinder uuvuttaa nuoret naiset, kun kumppania ei löydy

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta ymmärrän mitä tuo tarkoittaa. Joskus muuten kiinnostavan miehen profiilissa on joku yksi juttu, joka saa omassa päässä aikaan lumipalloefektin, joka johtaa vasemmalle pyyhkäisemiseen.

Tämä on nimenomaan nettideittailun ongelma. Kun palvelu puskee naisille koko ajan ehdokkaita, pienetkin puutteet tarjonnassa alkavat ärsyttää. Elävässä elämässä nainen antaisi paljon enemmän anteeksi. 

Käyttämässäni Happy Pancakessa on joitain kuvankauniita naisia, joilla on myös fiksu esittelyteksti, jolla naiset etsivät pitkää suhdetta tai loppuelämän kumppania. He ovat kuitenkin pyörineet palvelussa jo yli vuoden. Nuo naiset saavat niin paljon tarjouksia, että jos he olisivat tosissaan, jokin juttu olisi edennyt niin pitkälle, että profiili olisi suljettu edes joksikin aikaa.

Nämä naiset saattavat kuvitella olevansa tosissaan, mutta tosiasiassa he elävät koukuttavassa ärsykepaljoudessa, joka estää kunnollisen tutustumisen mieheen.

Tämän huomaa myös siitä, että vaikka nainen, enemmän tai vähemmän kaunis, kertoo profiilissaan halustaan löytää keskustelutaitoinen mies, olevansa kulttuurin kuluttaja ja lukevansa mielellään, niin silti hän ei halua keskustella. Hän tahtoo odottaa prinssi uljasta, joka räjäyttää koko maailmankaikkeuden, mutta hän ei tahdo nähdä tutustumisen vaivaa.

Oikeassa elämässä kuitenkin vain pieni osa suhteista alkaa yhtäkkisestä räjähdyksestä. Suhteet alkavat vähitellen ja syvenevät ajan kanssa. Ensin on opiskelu- tai työpaikkatuttu, joka alkaa kiinnostaa, sitten tehdään vähitellen tuttavuutta ja niin edespäin.

Ehkä naisilla on erilainen kokemus, mutta miehenä koen, että suhde pitää rakentaa. Totta kai siihen tarvitaan miellyttävä ehdokas, joka vetoaa älyllisesti ja jonka lähellä on luontevaa olla, mutta jos jää odottamaan maailman täydellisintä prinsessaa, koskaan ei pääse edes treffeille.

Ammattilaisetkin sanovat, että ihastumiselle täytyy antaa mahdollisuus. Jos jää kumppania etsiessä odottamaan aina vain parempaa, ihastumiselle ei jää tilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtakaa kaikki Tinderit yms. Kokeilkaa ihan luomusti, kuten ennen vanhaan löytää sielunkumppani. Onhan tuo toiminut jo Aatamin ajoista asti.

Olinkin juuri tulossa kyselemään että miten tuo luomutapaaminen nykyään toimii kun ei ole enää pikkukylä-latotanssikulttuuria?

Millaiset harrastukset esim? Baarit nyt on mitä on ja suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu jutella tuntemattomille kadulla tai kaupassa.

Kummallista, että se tuntomattomille juttelu tapahtuu siellä tinderissä, mutta kasvotusten siihen ei pystytä.

Ei tämä ole ollenkaan kummallista. On helpompi ottaa vastaan pakit virtuaalisesti, kuin livenä. Silloin ei joudu kohtaamaan sellaista tietynlaista nöyryytystä, eikä tarvitse olla haavoittuva puolitutun ihmisen edessä.

ON

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikainenmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti rahalla on merkitystä.

Monella muullakin ulkoisella asialla on. Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta.

Perustason ulkopuolelle kuitenkin jää suuri massa mielenkiintoisia ihmisiä.

Köyhä, vähän liikaa kaljaa juova taiteilija ei kiinnosta, kunnes hän lyö läpi, saa rahaa ja mainetta. Sen jälkeen hänestä tulee mielenkiintoinen. 

Deittailukulttuurissa oikeus tulla nähdyksi ostetaan ulkoisilla suorituksilla ja hyvin paljon myös ulkonäöllä ja olemuksella.

Ihmiset nimbyilevät itselleen eivätkä suostu kohtaamaan omia arvojaan.

Minä esimerkiksi tunnustan, että naisen ulkonäöllä ja viehättävällä kuvalla on nettideittailussa minulle jättimäinen arvo. Vaikka kuinka yritän lähestyä naista henkisesti ja pohtia, millainen hän oikeasti on, niin silti ulkonäkö tunkee ajatuksiin. Annan naiselle valtavasti anteeksi hänen ulkonäkönsä vuoksi.

Vaikka naisessa olisi monia puutteita, lähden hänen kanssaan treffeille, jos ulkonäkö viehättää. Ylipainoisia naisia taas treffailen ainoastaan silloin, kun ihan kaikki muu natsaa.

Olen tällainen pinnallinen pska, tunnustan.

"Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta."

Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa myöntää, että potentiaalisen kumppanin pitää täyttää tietyt minimikriteerit että voisin harkita hänen kanssaan suhteeseen ryhtymistä.

Ulkonäkö, pituus, ammatti, tietty tulotaso on kaikki oleellisia asioita kumppania valitessa.

Ihmisellä on oikeus asettaa mahdolliselle kumppanilleen kriteerit, mutta turha ulista, ettei kumppania löydy. Kriteerit täyttävällä voi olla kumppanin suhteen omat kriteerit, joita tämä alkuperäiset kriteerit asettanut henkilö ei täytä. Siinä ei ole mitään epäoikeudenmukaista tai väärää.

Miten ammatti vaikuttaa.? Onko tarkoitus pariutua ylöspäin tai tulotaso, onko tarkoitus hankkia elättäjä?

Miksi naisille pituus on kriteerinä aina top3 tai jopa tärkein kriteeri miestä katsoessa? Tätä olen ihmetellyt. Nuorena & opiskellessa 95% saamistani paketista johtui siitä kun naiset sanoivat minun olevan liian lyhyt (olen 174cm). Ymmärrän sen, jos nainen olisi suht samanpituinen tai pidempi niin asia voisi olla jotenkin "kiusallista"? Mutta tämän syyn kuulin myös alle 160cm olevilta naisilta. Tälläkin palstalla kun olen lukenut näitä naisten toiveista ihannekumppsnista niin 90% viesteistä sanotaan, että miehen on oltava pitkä.

Miksi?

Ei miehilläkään ole lähes ainoana kriteerinä naiselle, että tämän tulisi olla alle 160cm

Pituus kertoo elinvoimaisuudesta. Heteroseksuaalisuudessa keskeinen valintakriteeri on mahdollisuus terveiden jälkeläisten tuottamiseen, se ohjaa kiinnostumista siellä taustalla.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikainenmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti rahalla on merkitystä.

Monella muullakin ulkoisella asialla on. Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta.

Perustason ulkopuolelle kuitenkin jää suuri massa mielenkiintoisia ihmisiä.

Köyhä, vähän liikaa kaljaa juova taiteilija ei kiinnosta, kunnes hän lyö läpi, saa rahaa ja mainetta. Sen jälkeen hänestä tulee mielenkiintoinen. 

Deittailukulttuurissa oikeus tulla nähdyksi ostetaan ulkoisilla suorituksilla ja hyvin paljon myös ulkonäöllä ja olemuksella.

Ihmiset nimbyilevät itselleen eivätkä suostu kohtaamaan omia arvojaan.

Minä esimerkiksi tunnustan, että naisen ulkonäöllä ja viehättävällä kuvalla on nettideittailussa minulle jättimäinen arvo. Vaikka kuinka yritän lähestyä naista henkisesti ja pohtia, millainen hän oikeasti on, niin silti ulkonäkö tunkee ajatuksiin. Annan naiselle valtavasti anteeksi hänen ulkonäkönsä vuoksi.

Vaikka naisessa olisi monia puutteita, lähden hänen kanssaan treffeille, jos ulkonäkö viehättää. Ylipainoisia naisia taas treffailen ainoastaan silloin, kun ihan kaikki muu natsaa.

Olen tällainen pinnallinen pska, tunnustan.

"Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta."

Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa myöntää, että potentiaalisen kumppanin pitää täyttää tietyt minimikriteerit että voisin harkita hänen kanssaan suhteeseen ryhtymistä.

Ulkonäkö, pituus, ammatti, tietty tulotaso on kaikki oleellisia asioita kumppania valitessa.

Ihmisellä on oikeus asettaa mahdolliselle kumppanilleen kriteerit, mutta turha ulista, ettei kumppania löydy. Kriteerit täyttävällä voi olla kumppanin suhteen omat kriteerit, joita tämä alkuperäiset kriteerit asettanut henkilö ei täytä. Siinä ei ole mitään epäoikeudenmukaista tai väärää.

Miten ammatti vaikuttaa.? Onko tarkoitus pariutua ylöspäin tai tulotaso, onko tarkoitus hankkia elättäjä?

Tulotason merkitys Suomessa on, että ei tarvii toista elättää ja toisella on rahaa tehdä niitä kivoja asioita, joita itselläkin on varaa tehdä. Jos halutaan lapsia, niin tulotason merkitys, että lapset saa hyvät materiaalisesti turvalliset lähtökohdat elämään, voivat esim. harrastaa. 

Poikainmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta ymmärrän mitä tuo tarkoittaa. Joskus muuten kiinnostavan miehen profiilissa on joku yksi juttu, joka saa omassa päässä aikaan lumipalloefektin, joka johtaa vasemmalle pyyhkäisemiseen.

Tämä on nimenomaan nettideittailun ongelma. Kun palvelu puskee naisille koko ajan ehdokkaita, pienetkin puutteet tarjonnassa alkavat ärsyttää. Elävässä elämässä nainen antaisi paljon enemmän anteeksi. 

Käyttämässäni Happy Pancakessa on joitain kuvankauniita naisia, joilla on myös fiksu esittelyteksti, jolla naiset etsivät pitkää suhdetta tai loppuelämän kumppania. He ovat kuitenkin pyörineet palvelussa jo yli vuoden. Nuo naiset saavat niin paljon tarjouksia, että jos he olisivat tosissaan, jokin juttu olisi edennyt niin pitkälle, että profiili olisi suljettu edes joksikin aikaa.

Nämä naiset saattavat kuvitella olevansa tosissaan, mutta tosiasiassa he elävät koukuttavassa ärsykepaljoudessa, joka estää kunnollisen tutustumisen mieheen.

Tämän huomaa myös siitä, että vaikka nainen, enemmän tai vähemmän kaunis, kertoo profiilissaan halustaan löytää keskustelutaitoinen mies, olevansa kulttuurin kuluttaja ja lukevansa mielellään, niin silti hän ei halua keskustella. Hän tahtoo odottaa prinssi uljasta, joka räjäyttää koko maailmankaikkeuden, mutta hän ei tahdo nähdä tutustumisen vaivaa.

Oikeassa elämässä kuitenkin vain pieni osa suhteista alkaa yhtäkkisestä räjähdyksestä. Suhteet alkavat vähitellen ja syvenevät ajan kanssa. Ensin on opiskelu- tai työpaikkatuttu, joka alkaa kiinnostaa, sitten tehdään vähitellen tuttavuutta ja niin edespäin.

Ehkä naisilla on erilainen kokemus, mutta miehenä koen, että suhde pitää rakentaa. Totta kai siihen tarvitaan miellyttävä ehdokas, joka vetoaa älyllisesti ja jonka lähellä on luontevaa olla, mutta jos jää odottamaan maailman täydellisintä prinsessaa, koskaan ei pääse edes treffeille.

Ammattilaisetkin sanovat, että ihastumiselle täytyy antaa mahdollisuus. Jos jää kumppania etsiessä odottamaan aina vain parempaa, ihastumiselle ei jää tilaa. 

Tinderissä on miehiä 80% ja naisia 20%- se ei ole naisten vika, se on ihan teidän miesten oma valinta mennä sinne.

En ole nuori, ja kokemukseni muista deittipalveluista, MUTTA - suurin osa miesten ilmoituksista on samaa harmaata massaa: sierainselfie superzoomilla ja ilman hymyä. Ja se bio: käyn töissä, harjaan hampaat, ja harrastan mökkeilyä ja sählyä. Jos on muita kuvia, niin ne on otettu se auton, grillin, maastopyörän, kaljatölkin, raadon kanssa. Tai ei ole kuvaa/ kuvia ollenkaan. Ja etsin naista. Ja kysymällä selviää lisää. Näinkö nämä miehet hakevat työpaikkaa? Eipä tee mieli alkaa edes tutustumaan.

Sitten toinen juttu on se, että todella paljon on näitä pnoseuran mankujia, vaikka et itse sitä ole etsimässä, niin aina tulee useita. Eipä jaksa kauan lukea niitä mankumisviestejä. Paljon on myös näitä varattuja miehiä myös.

Lisäksi ihmetyttää , että eikö miehet lue naisten ilmoituksia ollenkaan, kun kysyvät samoja asioita, minkä olet ilmoitukseesi jo laittanut? Tai, jos kerrot, että et ole mökki- ihminen, niin mies kertoo etsivänsä mökkiseuraa? Apua.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sitä taas vietetään lauantaita.... Jos henkilö haluaa jotain, hän ilahtuu siitä jos hänelle kerrotaan että hänen haaveensa on mahdollinen ja annetaan esimerkkejä elävästä elämästä. Tällä palstalla miehet ei totisesti ilahdu jos joku kertoo heille että haaveen voi saavuttaa. Päinvastoin he vänkäävät vastaan näppäimistöt sauhuten. Varmasti ei ole mahdollista että 170 cm voi löytää naisen, tai että se voi olla jopa helppoa tuon pituiselle jos sosiaaliset taidot on kunnossa. Ja aivan varmasti sosiaalisia taitoja ei voi parantaa. Toisin sanoen, he eivät todellisuudessa halua naista, vaan jatkaa päihteiden käyttöä ja asunnossaan piileskelemistä koska sosiaalinen fobia. Se on näiden ketjujen tarkoitus. Ylläpitää status quoa, joka on yksinäinen viikonloppu av:llä.

Taas tämä ikiaikainen myytti, että naisettomat miehet olisivat aina sosiaalisesti taidottomia syrjäytyneitä päihteilijöitä. Miksi on niin vaikea uskoa, että elämä voi olla muuten hyvin mallillaan (koulutus, työpaikka, fiksuja harrastuksia, kavereita jne.) mutta naiset eivät vain koskaan kiinnostu seksuaalisromanttisessa mielessä yrityksistä huolimatta?

Poikainmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta ymmärrän mitä tuo tarkoittaa. Joskus muuten kiinnostavan miehen profiilissa on joku yksi juttu, joka saa omassa päässä aikaan lumipalloefektin, joka johtaa vasemmalle pyyhkäisemiseen.

Tämä on nimenomaan nettideittailun ongelma. Kun palvelu puskee naisille koko ajan ehdokkaita, pienetkin puutteet tarjonnassa alkavat ärsyttää. Elävässä elämässä nainen antaisi paljon enemmän anteeksi. 

Käyttämässäni Happy Pancakessa on joitain kuvankauniita naisia, joilla on myös fiksu esittelyteksti, jolla naiset etsivät pitkää suhdetta tai loppuelämän kumppania. He ovat kuitenkin pyörineet palvelussa jo yli vuoden. Nuo naiset saavat niin paljon tarjouksia, että jos he olisivat tosissaan, jokin juttu olisi edennyt niin pitkälle, että profiili olisi suljettu edes joksikin aikaa.

Nämä naiset saattavat kuvitella olevansa tosissaan, mutta tosiasiassa he elävät koukuttavassa ärsykepaljoudessa, joka estää kunnollisen tutustumisen mieheen.

Tämän huomaa myös siitä, että vaikka nainen, enemmän tai vähemmän kaunis, kertoo profiilissaan halustaan löytää keskustelutaitoinen mies, olevansa kulttuurin kuluttaja ja lukevansa mielellään, niin silti hän ei halua keskustella. Hän tahtoo odottaa prinssi uljasta, joka räjäyttää koko maailmankaikkeuden, mutta hän ei tahdo nähdä tutustumisen vaivaa.

Oikeassa elämässä kuitenkin vain pieni osa suhteista alkaa yhtäkkisestä räjähdyksestä. Suhteet alkavat vähitellen ja syvenevät ajan kanssa. Ensin on opiskelu- tai työpaikkatuttu, joka alkaa kiinnostaa, sitten tehdään vähitellen tuttavuutta ja niin edespäin.

Ehkä naisilla on erilainen kokemus, mutta miehenä koen, että suhde pitää rakentaa. Totta kai siihen tarvitaan miellyttävä ehdokas, joka vetoaa älyllisesti ja jonka lähellä on luontevaa olla, mutta jos jää odottamaan maailman täydellisintä prinsessaa, koskaan ei pääse edes treffeille.

Ammattilaisetkin sanovat, että ihastumiselle täytyy antaa mahdollisuus. Jos jää kumppania etsiessä odottamaan aina vain parempaa, ihastumiselle ei jää tilaa. 

Kuule, jos näet eka tapaamisella, että et haluaisi pnna miehen kanssa, niin eikö ole miehellekin parempi, että nainen ei anna miehen luulla, että tässä on jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sitä taas vietetään lauantaita.... Jos henkilö haluaa jotain, hän ilahtuu siitä jos hänelle kerrotaan että hänen haaveensa on mahdollinen ja annetaan esimerkkejä elävästä elämästä. Tällä palstalla miehet ei totisesti ilahdu jos joku kertoo heille että haaveen voi saavuttaa. Päinvastoin he vänkäävät vastaan näppäimistöt sauhuten. Varmasti ei ole mahdollista että 170 cm voi löytää naisen, tai että se voi olla jopa helppoa tuon pituiselle jos sosiaaliset taidot on kunnossa. Ja aivan varmasti sosiaalisia taitoja ei voi parantaa. Toisin sanoen, he eivät todellisuudessa halua naista, vaan jatkaa päihteiden käyttöä ja asunnossaan piileskelemistä koska sosiaalinen fobia. Se on näiden ketjujen tarkoitus. Ylläpitää status quoa, joka on yksinäinen viikonloppu av:llä.

Taas tämä ikiaikainen myytti, että naisettomat miehet olisivat aina sosiaalisesti taidottomia syrjäytyneitä päihteilijöitä. Miksi on niin vaikea uskoa, että elämä voi olla muuten hyvin mallillaan (koulutus, työpaikka, fiksuja harrastuksia, kavereita jne.) mutta naiset eivät vain koskaan kiinnostu seksuaalisromanttisessa mielessä yrityksistä huolimatta?

Jos asiat on muuten kunnossa, niin kyse on silloin siitä, että mies on arvioinut oman tasonsa väärin, ja yrittää liian korkeatasoisia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, jos näet eka tapaamisella, että et haluaisi pnna miehen kanssa, niin eikö ole miehellekin parempi, että nainen ei anna miehen luulla, että tässä on jotain?

Täytyy myöntää, että en treffien jatkoa miettiessäni anna tuon taivaallista arvoa sille, tekeekö minun mieli panna naista. Jos nainen tuntuu mukavalta, seksuaaliset halut heräävät ihan luonnostaan myöhemmin, mutta ensitreffeillä on muutenkin niin paljon jännitettävää, että ihan hirveästi ei seksi mielessä liiku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottaisin palaamista 20 vuotta taaksepäin. Olin itse tuolloin parikymppinen. Silloin tavattiin uusia tuttavuuksia pääasiassa livenä baareissa ja yökerhoissa. Netin deittipalstat oli vain yksi pieni lisäkanava, joka toimi parhaiten erilaisille vähemmistöille, joille ei niin paljon ole tapaamispaikkoja.

Livessä on ideaa, koska tarjota on rajallisempi ja realistisempi. Sekä joudut kohtaamaan kokonaisen ihmisen, ei pelkkää kiiltokuvaa.

M40

Aina on kumppania etsitty myös muualta kuin live-elämästä. Aiemmin kirjeenvaihtoilmoituksilla, nyt sovelluksilla. Kaikki eivät todellakaan ole aina löytäneet kumppania baarista, eivätkä kaikki edes jaksa luuhata baarissa etsimässä. Baarikeskeinen kumppaninhaku toimii ehkä meneville nuorille, mutta jos oma elämäntyyli ei ole baareissa istumista ja yökerhossa tanssimista, ei sitä silloin jaksa niin usein, että olisi todennäköistä löytää kumppani. 

No ennen vanhaan me homot löydettiin toisemme netin deittipalstalta ilmoitusten perusteella. Vaihdettiin muutamat viestit ja sovittiin treffit kahvilaan. Se olisi mun mielestä hyvä malli edelleenkin. Jos ei baarit houkuta. Sovelluksissa on ylitarjontaa ja se perustuu kokonaan loputtoman kuvavirran swaippailuun.

Ennen vanhaan netin deittipalstalta? No nyt on kyllä mielenkiintoinen tulkinta ajasta "ennen vanhaan". Siis 90-luvun loppupuolelta alkaen? Minusta ennen vanhaan = vähintään 50 vuotta sitten.

Totta, riippuu kontekstista ja ihmisestä mitä ennen vanhaalla tarkoittaa. Jo vuosi 2000 oli täysin erilainen nettideittailun suhteen. Yleisesti nettideittailu oli vielä aika nolona pidettyä, vähemmistöille kuitenkin todella yleistä ja kätevää. Silloin oli vaan näitä iskuri.net yms. ilmoituspalstoja, johon saattoi jättää oman tekstimuotoisen ilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sitä taas vietetään lauantaita.... Jos henkilö haluaa jotain, hän ilahtuu siitä jos hänelle kerrotaan että hänen haaveensa on mahdollinen ja annetaan esimerkkejä elävästä elämästä. Tällä palstalla miehet ei totisesti ilahdu jos joku kertoo heille että haaveen voi saavuttaa. Päinvastoin he vänkäävät vastaan näppäimistöt sauhuten. Varmasti ei ole mahdollista että 170 cm voi löytää naisen, tai että se voi olla jopa helppoa tuon pituiselle jos sosiaaliset taidot on kunnossa. Ja aivan varmasti sosiaalisia taitoja ei voi parantaa. Toisin sanoen, he eivät todellisuudessa halua naista, vaan jatkaa päihteiden käyttöä ja asunnossaan piileskelemistä koska sosiaalinen fobia. Se on näiden ketjujen tarkoitus. Ylläpitää status quoa, joka on yksinäinen viikonloppu av:llä.

Taas tämä ikiaikainen myytti, että naisettomat miehet olisivat aina sosiaalisesti taidottomia syrjäytyneitä päihteilijöitä. Miksi on niin vaikea uskoa, että elämä voi olla muuten hyvin mallillaan (koulutus, työpaikka, fiksuja harrastuksia, kavereita jne.) mutta naiset eivät vain koskaan kiinnostu seksuaalisromanttisessa mielessä yrityksistä huolimatta?

Jos asiat on muuten kunnossa, niin kyse on silloin siitä, että mies on arvioinut oman tasonsa väärin, ja yrittää liian korkeatasoisia naisia.

Minulla on asiat kunnossa. En koskaan yritä ketään. Yritän vain elää niin, että naiset yrittävät jonain päivänä minua. Jos eivät yritä, niin en ole silloin suhteen arvoinenkaan.

Poikainmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, jos näet eka tapaamisella, että et haluaisi pnna miehen kanssa, niin eikö ole miehellekin parempi, että nainen ei anna miehen luulla, että tässä on jotain?

Täytyy myöntää, että en treffien jatkoa miettiessäni anna tuon taivaallista arvoa sille, tekeekö minun mieli panna naista. Jos nainen tuntuu mukavalta, seksuaaliset halut heräävät ihan luonnostaan myöhemmin, mutta ensitreffeillä on muutenkin niin paljon jännitettävää, että ihan hirveästi ei seksi mielessä liiku.

Naisena ei useinkaan voi jäädä odottelemaan, josko ne seksuaaliset tunteet heräisivät joskus myöhemmin. Riittävän monta kertaa tullut ikävää kommenttia ja aggressiivista reaktiota, kun *antaa ymmärtää muttei sitten ymmärrä antaa*. Siinä kuulemma huijaa ja vedättää miestä ja haaskaa hänen aikaansa, jos sitä pildeä ei tulekaan viimeistään toisilla treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sitä taas vietetään lauantaita.... Jos henkilö haluaa jotain, hän ilahtuu siitä jos hänelle kerrotaan että hänen haaveensa on mahdollinen ja annetaan esimerkkejä elävästä elämästä. Tällä palstalla miehet ei totisesti ilahdu jos joku kertoo heille että haaveen voi saavuttaa. Päinvastoin he vänkäävät vastaan näppäimistöt sauhuten. Varmasti ei ole mahdollista että 170 cm voi löytää naisen, tai että se voi olla jopa helppoa tuon pituiselle jos sosiaaliset taidot on kunnossa. Ja aivan varmasti sosiaalisia taitoja ei voi parantaa. Toisin sanoen, he eivät todellisuudessa halua naista, vaan jatkaa päihteiden käyttöä ja asunnossaan piileskelemistä koska sosiaalinen fobia. Se on näiden ketjujen tarkoitus. Ylläpitää status quoa, joka on yksinäinen viikonloppu av:llä.

Taas tämä ikiaikainen myytti, että naisettomat miehet olisivat aina sosiaalisesti taidottomia syrjäytyneitä päihteilijöitä. Miksi on niin vaikea uskoa, että elämä voi olla muuten hyvin mallillaan (koulutus, työpaikka, fiksuja harrastuksia, kavereita jne.) mutta naiset eivät vain koskaan kiinnostu seksuaalisromanttisessa mielessä yrityksistä huolimatta?

Jos asiat on muuten kunnossa, niin kyse on silloin siitä, että mies on arvioinut oman tasonsa väärin, ja yrittää liian korkeatasoisia naisia.

Minulla on asiat kunnossa. En koskaan yritä ketään. Yritän vain elää niin, että naiset yrittävät jonain päivänä minua. Jos eivät yritä, niin en ole silloin suhteen arvoinenkaan.

Siinä vaiheessa kun nainen "yrittää" miestä se on jo kohtalaisen katkeroitunut epätoivosta. Sinua jänn... mielenkiintoisemmat on jo viettäneet sen kanssa laatuaikaa ja laittaneet sen kiertoon.

Nyt se sit vihdoin kelpuuttaa sinutkin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sitä taas vietetään lauantaita.... Jos henkilö haluaa jotain, hän ilahtuu siitä jos hänelle kerrotaan että hänen haaveensa on mahdollinen ja annetaan esimerkkejä elävästä elämästä. Tällä palstalla miehet ei totisesti ilahdu jos joku kertoo heille että haaveen voi saavuttaa. Päinvastoin he vänkäävät vastaan näppäimistöt sauhuten. Varmasti ei ole mahdollista että 170 cm voi löytää naisen, tai että se voi olla jopa helppoa tuon pituiselle jos sosiaaliset taidot on kunnossa. Ja aivan varmasti sosiaalisia taitoja ei voi parantaa. Toisin sanoen, he eivät todellisuudessa halua naista, vaan jatkaa päihteiden käyttöä ja asunnossaan piileskelemistä koska sosiaalinen fobia. Se on näiden ketjujen tarkoitus. Ylläpitää status quoa, joka on yksinäinen viikonloppu av:llä.

Taas tämä ikiaikainen myytti, että naisettomat miehet olisivat aina sosiaalisesti taidottomia syrjäytyneitä päihteilijöitä. Miksi on niin vaikea uskoa, että elämä voi olla muuten hyvin mallillaan (koulutus, työpaikka, fiksuja harrastuksia, kavereita jne.) mutta naiset eivät vain koskaan kiinnostu seksuaalisromanttisessa mielessä yrityksistä huolimatta?

Jos asiat on muuten kunnossa, niin kyse on silloin siitä, että mies on arvioinut oman tasonsa väärin, ja yrittää liian korkeatasoisia naisia.

Minulla on asiat kunnossa. En koskaan yritä ketään. Yritän vain elää niin, että naiset yrittävät jonain päivänä minua. Jos eivät yritä, niin en ole silloin suhteen arvoinenkaan.

Siinä vaiheessa kun nainen "yrittää" miestä se on jo kohtalaisen katkeroitunut epätoivosta. Sinua jänn... mielenkiintoisemmat on jo viettäneet sen kanssa laatuaikaa ja laittaneet sen kiertoon.

Nyt se sit vihdoin kelpuuttaa sinutkin? 

Olen todennut, että kaikki minun ikäiseni naiset ovat läpiajettuja jännempien miesten toimesta. Kumppaneita on yleensä kertynyt kymmeniä ja osalla satoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sitä taas vietetään lauantaita.... Jos henkilö haluaa jotain, hän ilahtuu siitä jos hänelle kerrotaan että hänen haaveensa on mahdollinen ja annetaan esimerkkejä elävästä elämästä. Tällä palstalla miehet ei totisesti ilahdu jos joku kertoo heille että haaveen voi saavuttaa. Päinvastoin he vänkäävät vastaan näppäimistöt sauhuten. Varmasti ei ole mahdollista että 170 cm voi löytää naisen, tai että se voi olla jopa helppoa tuon pituiselle jos sosiaaliset taidot on kunnossa. Ja aivan varmasti sosiaalisia taitoja ei voi parantaa. Toisin sanoen, he eivät todellisuudessa halua naista, vaan jatkaa päihteiden käyttöä ja asunnossaan piileskelemistä koska sosiaalinen fobia. Se on näiden ketjujen tarkoitus. Ylläpitää status quoa, joka on yksinäinen viikonloppu av:llä.

Taas tämä ikiaikainen myytti, että naisettomat miehet olisivat aina sosiaalisesti taidottomia syrjäytyneitä päihteilijöitä. Miksi on niin vaikea uskoa, että elämä voi olla muuten hyvin mallillaan (koulutus, työpaikka, fiksuja harrastuksia, kavereita jne.) mutta naiset eivät vain koskaan kiinnostu seksuaalisromanttisessa mielessä yrityksistä huolimatta?

Jos asiat on muuten kunnossa, niin kyse on silloin siitä, että mies on arvioinut oman tasonsa väärin, ja yrittää liian korkeatasoisia naisia.

Minulla on asiat kunnossa. En koskaan yritä ketään. Yritän vain elää niin, että naiset yrittävät jonain päivänä minua. Jos eivät yritä, niin en ole silloin suhteen arvoinenkaan.

Siinä vaiheessa kun nainen "yrittää" miestä se on jo kohtalaisen katkeroitunut epätoivosta. Sinua jänn... mielenkiintoisemmat on jo viettäneet sen kanssa laatuaikaa ja laittaneet sen kiertoon.

Nyt se sit vihdoin kelpuuttaa sinutkin? 

Jännäkakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikainenmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti rahalla on merkitystä.

Monella muullakin ulkoisella asialla on. Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta.

Perustason ulkopuolelle kuitenkin jää suuri massa mielenkiintoisia ihmisiä.

Köyhä, vähän liikaa kaljaa juova taiteilija ei kiinnosta, kunnes hän lyö läpi, saa rahaa ja mainetta. Sen jälkeen hänestä tulee mielenkiintoinen. 

Deittailukulttuurissa oikeus tulla nähdyksi ostetaan ulkoisilla suorituksilla ja hyvin paljon myös ulkonäöllä ja olemuksella.

Ihmiset nimbyilevät itselleen eivätkä suostu kohtaamaan omia arvojaan.

Minä esimerkiksi tunnustan, että naisen ulkonäöllä ja viehättävällä kuvalla on nettideittailussa minulle jättimäinen arvo. Vaikka kuinka yritän lähestyä naista henkisesti ja pohtia, millainen hän oikeasti on, niin silti ulkonäkö tunkee ajatuksiin. Annan naiselle valtavasti anteeksi hänen ulkonäkönsä vuoksi.

Vaikka naisessa olisi monia puutteita, lähden hänen kanssaan treffeille, jos ulkonäkö viehättää. Ylipainoisia naisia taas treffailen ainoastaan silloin, kun ihan kaikki muu natsaa.

Olen tällainen pinnallinen pska, tunnustan.

"Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta."

Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa myöntää, että potentiaalisen kumppanin pitää täyttää tietyt minimikriteerit että voisin harkita hänen kanssaan suhteeseen ryhtymistä.

Ulkonäkö, pituus, ammatti, tietty tulotaso on kaikki oleellisia asioita kumppania valitessa.

Ihmisellä on oikeus asettaa mahdolliselle kumppanilleen kriteerit, mutta turha ulista, ettei kumppania löydy. Kriteerit täyttävällä voi olla kumppanin suhteen omat kriteerit, joita tämä alkuperäiset kriteerit asettanut henkilö ei täytä. Siinä ei ole mitään epäoikeudenmukaista tai väärää.

Miten ammatti vaikuttaa.? Onko tarkoitus pariutua ylöspäin tai tulotaso, onko tarkoitus hankkia elättäjä?

Miksi naisille pituus on kriteerinä aina top3 tai jopa tärkein kriteeri miestä katsoessa? Tätä olen ihmetellyt. Nuorena & opiskellessa 95% saamistani paketista johtui siitä kun naiset sanoivat minun olevan liian lyhyt (olen 174cm). Ymmärrän sen, jos nainen olisi suht samanpituinen tai pidempi niin asia voisi olla jotenkin "kiusallista"? Mutta tämän syyn kuulin myös alle 160cm olevilta naisilta. Tälläkin palstalla kun olen lukenut näitä naisten toiveista ihannekumppsnista niin 90% viesteistä sanotaan, että miehen on oltava pitkä.

Miksi?

Ei miehilläkään ole lähes ainoana kriteerinä naiselle, että tämän tulisi olla alle 160cm

Itse olen 170 ja 174 pitkä mies olisi sopivan pituinen, mutta voi olla, että mies ei muuten miellytä. Osa miehistä myös puhuu niin, että nainen loukkaantuu puheista ja sitten mies vetää oman johtopäätöksen, että on liian lyhyt.

Naisten aivot on vähän kuin tippaleipä eli syitä miksi ei ala seurustelemaan jonkun miehen kanssa voi olla monia esim. naisella voi olla omassa ulkonäössä jotain mitä ei halua miehelle näyttää esim. raskausarpia (osa miehistä ei tykkää niistä), syynä voi olla miehen ammatti, osa naisista ei taas halua vaihtaa kaupunkia eli väärä kaupunki voi olla syys. Jos miehellä on lapsi niin lapsi voi olla syy, ettei halua seurustella. Ja naiset ei välttämättä sano oikeaa syytä. Yksi syy voi myös olla se, että miehellä on ollut paljon naisia ja nainen voi ajatella, että miehellä on seksitauteja. Syitä on siis monia.

Ajatusmaailmasi on täysin nurinkurinen. Ei kukaan tarvitse syitä, miksi ei ala seurustelemaan. Syitä tarvitaan siihen, että alkaisi. Eli siinä toisessa ihmisessä pitää olla jotakin sellaista, mihin ihastuu.

Olen eri, mutta ymmärrän mitä tuo tarkoittaa. Joskus muuten kiinnostavan miehen profiilissa on joku yksi juttu, joka saa omassa päässä aikaan lumipalloefektin, joka johtaa vasemmalle pyyhkäisemiseen. Vaikka jos miehen profiilissa on "haluan lapsia ehkä jonain päivänä", niin itselläni se menee suoraan vasemmalle, sillä itse en halua lapsia koskaan. Se, että siinä lukee "ehkä" ei merkkaa mitään, minun silmissäni mies haaveilee perheestä ja itse en halua tuhlata kummankaan aikaa. Toinen on "koiraihminen". Itselleni se, että mies ilmoittaa sen profiilissaan tarkoittaa jonkin asteista fanaattisuutta koirien suhteen ja ehkä jopa vihamielisyyttä kissoja ja kissaihmisiä kohtaan. Itselläni ei ole mitään koiria vastaan, vaan tykkään eläimistä. Mutta pyyhkäisen "koiraihmiset" vasemmalle.

Nämä siis ei ole mitään tietoisia ja harkittuja analyysejä jotka teen siinä profiilia lukiessa, vaan ennemminkin sellaisia epämääräisiä fiiliksiä ja automaattisia reaktioita. Ja ne johtavat siihen, että hylkään monia muuten potentiaalisia tapauksia. 

Kiinnostavasta profiilista on vielä pitkän pitkä matka siihen, että aletaan seurustella, eli että kohdataan myös livenä ja kiinnostus syvenee molemmin puolin ihastumiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikainenmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti rahalla on merkitystä.

Monella muullakin ulkoisella asialla on. Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta.

Perustason ulkopuolelle kuitenkin jää suuri massa mielenkiintoisia ihmisiä.

Köyhä, vähän liikaa kaljaa juova taiteilija ei kiinnosta, kunnes hän lyö läpi, saa rahaa ja mainetta. Sen jälkeen hänestä tulee mielenkiintoinen. 

Deittailukulttuurissa oikeus tulla nähdyksi ostetaan ulkoisilla suorituksilla ja hyvin paljon myös ulkonäöllä ja olemuksella.

Ihmiset nimbyilevät itselleen eivätkä suostu kohtaamaan omia arvojaan.

Minä esimerkiksi tunnustan, että naisen ulkonäöllä ja viehättävällä kuvalla on nettideittailussa minulle jättimäinen arvo. Vaikka kuinka yritän lähestyä naista henkisesti ja pohtia, millainen hän oikeasti on, niin silti ulkonäkö tunkee ajatuksiin. Annan naiselle valtavasti anteeksi hänen ulkonäkönsä vuoksi.

Vaikka naisessa olisi monia puutteita, lähden hänen kanssaan treffeille, jos ulkonäkö viehättää. Ylipainoisia naisia taas treffailen ainoastaan silloin, kun ihan kaikki muu natsaa.

Olen tällainen pinnallinen pska, tunnustan.

"Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta."

Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa myöntää, että potentiaalisen kumppanin pitää täyttää tietyt minimikriteerit että voisin harkita hänen kanssaan suhteeseen ryhtymistä.

Ulkonäkö, pituus, ammatti, tietty tulotaso on kaikki oleellisia asioita kumppania valitessa.

Ihmisellä on oikeus asettaa mahdolliselle kumppanilleen kriteerit, mutta turha ulista, ettei kumppania löydy. Kriteerit täyttävällä voi olla kumppanin suhteen omat kriteerit, joita tämä alkuperäiset kriteerit asettanut henkilö ei täytä. Siinä ei ole mitään epäoikeudenmukaista tai väärää.

Miten ammatti vaikuttaa.? Onko tarkoitus pariutua ylöspäin tai tulotaso, onko tarkoitus hankkia elättäjä?

Miksi naisille pituus on kriteerinä aina top3 tai jopa tärkein kriteeri miestä katsoessa? Tätä olen ihmetellyt. Nuorena & opiskellessa 95% saamistani paketista johtui siitä kun naiset sanoivat minun olevan liian lyhyt (olen 174cm). Ymmärrän sen, jos nainen olisi suht samanpituinen tai pidempi niin asia voisi olla jotenkin "kiusallista"? Mutta tämän syyn kuulin myös alle 160cm olevilta naisilta. Tälläkin palstalla kun olen lukenut näitä naisten toiveista ihannekumppsnista niin 90% viesteistä sanotaan, että miehen on oltava pitkä.

Miksi?

Ei miehilläkään ole lähes ainoana kriteerinä naiselle, että tämän tulisi olla alle 160cm

Itse olen 170 ja 174 pitkä mies olisi sopivan pituinen, mutta voi olla, että mies ei muuten miellytä. Osa miehistä myös puhuu niin, että nainen loukkaantuu puheista ja sitten mies vetää oman johtopäätöksen, että on liian lyhyt.

Naisten aivot on vähän kuin tippaleipä eli syitä miksi ei ala seurustelemaan jonkun miehen kanssa voi olla monia esim. naisella voi olla omassa ulkonäössä jotain mitä ei halua miehelle näyttää esim. raskausarpia (osa miehistä ei tykkää niistä), syynä voi olla miehen ammatti, osa naisista ei taas halua vaihtaa kaupunkia eli väärä kaupunki voi olla syys. Jos miehellä on lapsi niin lapsi voi olla syy, ettei halua seurustella. Ja naiset ei välttämättä sano oikeaa syytä. Yksi syy voi myös olla se, että miehellä on ollut paljon naisia ja nainen voi ajatella, että miehellä on seksitauteja. Syitä on siis monia.

Ajatusmaailmasi on täysin nurinkurinen. Ei kukaan tarvitse syitä, miksi ei ala seurustelemaan. Syitä tarvitaan siihen, että alkaisi. Eli siinä toisessa ihmisessä pitää olla jotakin sellaista, mihin ihastuu.

Nainen saattaa ihastua ja haluta seurustella miehen kanssa, mutta antaa pakit jonkun muun syyn takia. Nainen voi esim. ajatella että mies ei tykkää hänestä, jos näkee raskausarvet, osa miehistä ei tykkää niistä eikä nainen voi ennalta tietää mitä mies ajattelee.

Minkä ikäinen lapsukainen kirjoittelee taas tuollaista? Ihastua ja haluta seurustella...

Taas näitä woman first -uutisia. Ennen oli vielä tasaisesti mies- ja naisnäkökulmaa, nykyään 100-prosenttisesti nainen aina etunenässä joka asiassa suuna ja päänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikainenmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti rahalla on merkitystä.

Monella muullakin ulkoisella asialla on. Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta.

Perustason ulkopuolelle kuitenkin jää suuri massa mielenkiintoisia ihmisiä.

Köyhä, vähän liikaa kaljaa juova taiteilija ei kiinnosta, kunnes hän lyö läpi, saa rahaa ja mainetta. Sen jälkeen hänestä tulee mielenkiintoinen. 

Deittailukulttuurissa oikeus tulla nähdyksi ostetaan ulkoisilla suorituksilla ja hyvin paljon myös ulkonäöllä ja olemuksella.

Ihmiset nimbyilevät itselleen eivätkä suostu kohtaamaan omia arvojaan.

Minä esimerkiksi tunnustan, että naisen ulkonäöllä ja viehättävällä kuvalla on nettideittailussa minulle jättimäinen arvo. Vaikka kuinka yritän lähestyä naista henkisesti ja pohtia, millainen hän oikeasti on, niin silti ulkonäkö tunkee ajatuksiin. Annan naiselle valtavasti anteeksi hänen ulkonäkönsä vuoksi.

Vaikka naisessa olisi monia puutteita, lähden hänen kanssaan treffeille, jos ulkonäkö viehättää. Ylipainoisia naisia taas treffailen ainoastaan silloin, kun ihan kaikki muu natsaa.

Olen tällainen pinnallinen pska, tunnustan.

"Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta."

Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa myöntää, että potentiaalisen kumppanin pitää täyttää tietyt minimikriteerit että voisin harkita hänen kanssaan suhteeseen ryhtymistä.

Ulkonäkö, pituus, ammatti, tietty tulotaso on kaikki oleellisia asioita kumppania valitessa.

Ihmisellä on oikeus asettaa mahdolliselle kumppanilleen kriteerit, mutta turha ulista, ettei kumppania löydy. Kriteerit täyttävällä voi olla kumppanin suhteen omat kriteerit, joita tämä alkuperäiset kriteerit asettanut henkilö ei täytä. Siinä ei ole mitään epäoikeudenmukaista tai väärää.

Miten ammatti vaikuttaa.? Onko tarkoitus pariutua ylöspäin tai tulotaso, onko tarkoitus hankkia elättäjä?

Miksi naisille pituus on kriteerinä aina top3 tai jopa tärkein kriteeri miestä katsoessa? Tätä olen ihmetellyt. Nuorena & opiskellessa 95% saamistani paketista johtui siitä kun naiset sanoivat minun olevan liian lyhyt (olen 174cm). Ymmärrän sen, jos nainen olisi suht samanpituinen tai pidempi niin asia voisi olla jotenkin "kiusallista"? Mutta tämän syyn kuulin myös alle 160cm olevilta naisilta. Tälläkin palstalla kun olen lukenut näitä naisten toiveista ihannekumppsnista niin 90% viesteistä sanotaan, että miehen on oltava pitkä.

Miksi?

Ei miehilläkään ole lähes ainoana kriteerinä naiselle, että tämän tulisi olla alle 160cm

Itse olen 170 ja 174 pitkä mies olisi sopivan pituinen, mutta voi olla, että mies ei muuten miellytä. Osa miehistä myös puhuu niin, että nainen loukkaantuu puheista ja sitten mies vetää oman johtopäätöksen, että on liian lyhyt.

Naisten aivot on vähän kuin tippaleipä eli syitä miksi ei ala seurustelemaan jonkun miehen kanssa voi olla monia esim. naisella voi olla omassa ulkonäössä jotain mitä ei halua miehelle näyttää esim. raskausarpia (osa miehistä ei tykkää niistä), syynä voi olla miehen ammatti, osa naisista ei taas halua vaihtaa kaupunkia eli väärä kaupunki voi olla syys. Jos miehellä on lapsi niin lapsi voi olla syy, ettei halua seurustella. Ja naiset ei välttämättä sano oikeaa syytä. Yksi syy voi myös olla se, että miehellä on ollut paljon naisia ja nainen voi ajatella, että miehellä on seksitauteja. Syitä on siis monia.

Ajatusmaailmasi on täysin nurinkurinen. Ei kukaan tarvitse syitä, miksi ei ala seurustelemaan. Syitä tarvitaan siihen, että alkaisi. Eli siinä toisessa ihmisessä pitää olla jotakin sellaista, mihin ihastuu.

Nainen saattaa ihastua ja haluta seurustella miehen kanssa, mutta antaa pakit jonkun muun syyn takia. Nainen voi esim. ajatella että mies ei tykkää hänestä, jos näkee raskausarvet, osa miehistä ei tykkää niistä eikä nainen voi ennalta tietää mitä mies ajattelee.

Minkä ikäinen lapsukainen kirjoittelee taas tuollaista? Ihastua ja haluta seurustella...

Ei mikään lapsukainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikainenmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti rahalla on merkitystä.

Monella muullakin ulkoisella asialla on. Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta.

Perustason ulkopuolelle kuitenkin jää suuri massa mielenkiintoisia ihmisiä.

Köyhä, vähän liikaa kaljaa juova taiteilija ei kiinnosta, kunnes hän lyö läpi, saa rahaa ja mainetta. Sen jälkeen hänestä tulee mielenkiintoinen. 

Deittailukulttuurissa oikeus tulla nähdyksi ostetaan ulkoisilla suorituksilla ja hyvin paljon myös ulkonäöllä ja olemuksella.

Ihmiset nimbyilevät itselleen eivätkä suostu kohtaamaan omia arvojaan.

Minä esimerkiksi tunnustan, että naisen ulkonäöllä ja viehättävällä kuvalla on nettideittailussa minulle jättimäinen arvo. Vaikka kuinka yritän lähestyä naista henkisesti ja pohtia, millainen hän oikeasti on, niin silti ulkonäkö tunkee ajatuksiin. Annan naiselle valtavasti anteeksi hänen ulkonäkönsä vuoksi.

Vaikka naisessa olisi monia puutteita, lähden hänen kanssaan treffeille, jos ulkonäkö viehättää. Ylipainoisia naisia taas treffailen ainoastaan silloin, kun ihan kaikki muu natsaa.

Olen tällainen pinnallinen pska, tunnustan.

"Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta."

Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa myöntää, että potentiaalisen kumppanin pitää täyttää tietyt minimikriteerit että voisin harkita hänen kanssaan suhteeseen ryhtymistä.

Ulkonäkö, pituus, ammatti, tietty tulotaso on kaikki oleellisia asioita kumppania valitessa.

Ihmisellä on oikeus asettaa mahdolliselle kumppanilleen kriteerit, mutta turha ulista, ettei kumppania löydy. Kriteerit täyttävällä voi olla kumppanin suhteen omat kriteerit, joita tämä alkuperäiset kriteerit asettanut henkilö ei täytä. Siinä ei ole mitään epäoikeudenmukaista tai väärää.

Miten ammatti vaikuttaa.? Onko tarkoitus pariutua ylöspäin tai tulotaso, onko tarkoitus hankkia elättäjä?

Miksi naisille pituus on kriteerinä aina top3 tai jopa tärkein kriteeri miestä katsoessa? Tätä olen ihmetellyt. Nuorena & opiskellessa 95% saamistani paketista johtui siitä kun naiset sanoivat minun olevan liian lyhyt (olen 174cm). Ymmärrän sen, jos nainen olisi suht samanpituinen tai pidempi niin asia voisi olla jotenkin "kiusallista"? Mutta tämän syyn kuulin myös alle 160cm olevilta naisilta. Tälläkin palstalla kun olen lukenut näitä naisten toiveista ihannekumppsnista niin 90% viesteistä sanotaan, että miehen on oltava pitkä.

Miksi?

Ei miehilläkään ole lähes ainoana kriteerinä naiselle, että tämän tulisi olla alle 160cm

Itse olen 170 ja 174 pitkä mies olisi sopivan pituinen, mutta voi olla, että mies ei muuten miellytä. Osa miehistä myös puhuu niin, että nainen loukkaantuu puheista ja sitten mies vetää oman johtopäätöksen, että on liian lyhyt.

Naisten aivot on vähän kuin tippaleipä eli syitä miksi ei ala seurustelemaan jonkun miehen kanssa voi olla monia esim. naisella voi olla omassa ulkonäössä jotain mitä ei halua miehelle näyttää esim. raskausarpia (osa miehistä ei tykkää niistä), syynä voi olla miehen ammatti, osa naisista ei taas halua vaihtaa kaupunkia eli väärä kaupunki voi olla syys. Jos miehellä on lapsi niin lapsi voi olla syy, ettei halua seurustella. Ja naiset ei välttämättä sano oikeaa syytä. Yksi syy voi myös olla se, että miehellä on ollut paljon naisia ja nainen voi ajatella, että miehellä on seksitauteja. Syitä on siis monia.

Ajatusmaailmasi on täysin nurinkurinen. Ei kukaan tarvitse syitä, miksi ei ala seurustelemaan. Syitä tarvitaan siihen, että alkaisi. Eli siinä toisessa ihmisessä pitää olla jotakin sellaista, mihin ihastuu.

Nainen saattaa ihastua ja haluta seurustella miehen kanssa, mutta antaa pakit jonkun muun syyn takia. Nainen voi esim. ajatella että mies ei tykkää hänestä, jos näkee raskausarvet, osa miehistä ei tykkää niistä eikä nainen voi ennalta tietää mitä mies ajattelee.

Minkä ikäinen lapsukainen kirjoittelee taas tuollaista? Ihastua ja haluta seurustella...

Besserwisser saapui palstalle.