HS: Tinder uuvuttaa nuoret naiset, kun kumppania ei löydy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtakaa kaikki Tinderit yms. Kokeilkaa ihan luomusti, kuten ennen vanhaan löytää sielunkumppani. Onhan tuo toiminut jo Aatamin ajoista asti.

Olinkin juuri tulossa kyselemään että miten tuo luomutapaaminen nykyään toimii kun ei ole enää pikkukylä-latotanssikulttuuria?

Millaiset harrastukset esim? Baarit nyt on mitä on ja suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu jutella tuntemattomille kadulla tai kaupassa.

No miesten kannattaa ainakin matkustaa Thaimaahan tai Vietnamiin niin onnistuu se homma.

Vierailija kirjoitti:

Saakos Tinderissa enemmän mätchia jos mainitsee olevansa Woukki ajatusmaailman kannattaja .

Timderiin kannattaa tehdä useita erilaisia profiileita. Wokeille oma, salikissoille oma jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtakaa kaikki Tinderit yms. Kokeilkaa ihan luomusti, kuten ennen vanhaan löytää sielunkumppani. Onhan tuo toiminut jo Aatamin ajoista asti.

Olinkin juuri tulossa kyselemään että miten tuo luomutapaaminen nykyään toimii kun ei ole enää pikkukylä-latotanssikulttuuria?

Millaiset harrastukset esim? Baarit nyt on mitä on ja suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu jutella tuntemattomille kadulla tai kaupassa.

Kummallista, että se tuntomattomille juttelu tapahtuu siellä tinderissä, mutta kasvotusten siihen ei pystytä.

No siellä tinderissä kaikki etsii seuraa, jossain kaupan hyllyillä vähän eri asia.

Miten täysin luonnollinen kiinnostuminen jostakin toisesta ihmisestä oikeassa elämässä on sun mielestäsi jotenkin "luonnotonta"

Yleensäkkin se, että etsimällä etsii seuraa, on jotenkin vähän arveluttavaa. Seksiähän sieltä ollaan vailla.

Niin, mine en etsi seuraa, enkä käytä tinderiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ihan tutkitusti ovat pinnallisempia kuin miehet.

Miehille naisten viehättävyys jakautuu gaussin käyrän mukaan, eli miehet arvioivat 50% naisista keskiarvon alapuolelle, ja 50% sen yläpuolelle.

Naiset taas arvioivat 80% miehistä keskiarvon alapuolelle, ja 20% sen yläpuolelle.

Lähde: maailman suurin deittisivusto OkCupid

Jos tilanne on tuo, niin onko ihme etteivät naiset huoli ketään?

Realiteetit hukassa

No miehistä valtaosa on epäkiinnostavia tai epäviehättäviä!! Ihan heteronaisena olen monesti ajatellut, että seurustelisin mieluummin toisen naisen kanssa kuin miehen, joka on vähän huolestuttavaa. Naisista suurempi osa vaan on kiinnostavampia, kuin miehistä. Ei se tee miehistä mitenkään parempia, että viehättyvät useammasta naisesta, koska kukapa ei!

Ymmärrän. Itse olen biseksuaali nainen, ja kiinnostukseni painottuu naisiin ehkä suhdeluvulla 80/20 osittain juuri tuon takia: miesten olemukset vain ovat pääsääntöisesti niin tylsiä, että eivät vedä puoleensa.

Mitä sinun mielestäsi miehen olemuksessa pitäisi olla sellaista, ettei se olisi niin tylsä? Ja mitä selvästi naisilta löytyy enemmän?

En osaa sanoa - siitä, miksi joku vetää puoleensa, tiedostaa usein vain osan syistä. Mutta se ainakin, että miehet ovat selkeämmin toistensa kopioita ja ovat ulkonäöllisesti vaan minusta aika tylsiä: kaikilla samanlainen tylsä ja lyhyt tukka, väljähköt tylsät vaatteet, persoonaton olemus. Harva yrittää näyttää vetovoimaiselta ja harvan olemuksessa on mitään seksikästä. Naisilla on enemmän jotain tällaista, enkä nyt tarkoita sekikkyydellä jotain vihjailevaa tyyliin tissivako esillä tai paljastavat vaatteet. Ja enkä sano, että kaikki naiset ovat kiinnostavia - suurin osa heistäkään ei ole, mutta naisten joukossa on määrällisesti enemmän hyvännäköisiä kuin miehissä.

No johtuisikohan siitä, ettei luonto nyt ole tarkoittanu miehiä ylipäätään ihan niin kauniiksi, kuin naisia ? On aivan epärealistista kuvitella, että miehet voisivat yltää ulkonäöllisesti naisten tasolle. Ei sellaista ole olemassakaan.

Miksi muka ei? Ihan samalla lähtöviivalla syntyessä ollaan, naiset vaan käyttävät keskimäärin paljon enemmän aikaa itsestään huolehtimiseen, tyylinsä luomiseen ja hyvältä näyttämiseen kuin miehet. Ei se ole luonnonlaki, se vaan on jotenkin mennyt näin. Kyllähän monissa muissa kulttuureissa miehet laittavat itseään ihan eri tavalla kuin Suomessa. Katso vaikka tänne tulleita etelän miehiä. Itseeni juuri se tyyli ei uppoa, mutta selvästi he todella panostavat pukeutumiseensa ja ovat aina hyvin huoliteltuja, eli parta on trimmattu ja tukka on hyvin. Suomalaisissa miehissä on paljon enemmän sen näköisiä kundeja, että itsestään huolehtiminen rajoittuu suihkussa käymiseen, hiukset leikkaa vieläkin äiti ja vaatteet ostetaan Prismasta sen kummemmin mitään "tyyliä" miettimättä. Kyllä itselleni ainakin huoliteltu ja hyvin pukeutuva mies kääntää pään. Mutta se tietysti vaatii aikaa, vaivaa ja harjoittelua (ihan niin kuin naisillakin). 

On aivan sama, miten minä miehenä laittaudun, niin kaunista/komeaa se ei minusta tee.

Sä olet vaan niin laiska että mielummin ruikutat netissä kuin edes yrität mitään.  On paljon ihmisiä, jotka eivät ole varsinaisesti kauniita tai komeita, mutta ovat silti viehättäviä ja jopa seksikkäitä, sillä heillä on esim. hyvä tyyli ja onnistuvat olemaan säkenöiviä, vaikka eivät istuisikaan klassiseen kauneuskäsitykseen. Vaikka esim. Benedict Cumberbatch, joka on suorastaan seksisymboli, vaikka on aika kummallisen näköinen. Tai Jay Z. Suorastaan ruma jäbä, mutta ei sitä huomaa kun on tyylikäs. Ja Adam Driver on myös aika kaukana klassisen komeasta miehestä. Jos nämä miehet eivät panostaisi tyyliinsä, vaan dallaisivat prisma-vaatteissa ja huonosti leikatussa tukassa, niin ei kukaan katsoisi noita kahta kertaa.

Ja jos katselet suomalaisia miesjulkkiksia, niin aika harva niistä on mitenkään erityisen komea, vaan aika vahvasti tavis-kategoriaa, mutta osaavat kuitenkin pukeutua ja olla karismaattisia. 

Ja tässä todiste siitä että naisten silmissä <1% miehistä on komistuksia ja 80% keskimääräistä rumempia.

Listaat sitten esimerkeiksi kaksi pitkää, tummaa ja voimakaspiirteistä julkkista joilla on joitain persoonallisia piirteitä.

Miksi et listannut esimerkiksi oikeasti taviksen näköisiä miehiä? Sellaisia maantienharmailla hiuksilla varustettuja pottunokkaisia Suomimiehiä, jotka ovat kenties lyhyitä, epäedullisella tavalla pulleita (ei nallekarhuja vaan pömppämaha), tms.

Hannes Suominen? Toisaalta, olla pullea ja maantienharmaa on juuri sellainen "en jaksa hoitaa itseäni tai panostaa ulkonäkööni" valinta. Yksi Suomen seksikkäimmistä miesnäyttelijöistä on 1,67 cm pitkä Kari Ketonen. Joo, jos se päättäsi olla lihava ja homssuinen, niin ei varmasti olisi seksikkäimpiä. Mutta ei, se on päättänyt olla hyväkroppainen ja tyylikäs. 

Hannes Suominen kelpuutetaan esimerkiksi.

Mitenköhän olisi naissuosion kanssa jos ammatti olisi postinjakaja, verovirkailija tai varastomies?

Hannes Suominen on ihana olipa hän missä ammatissa tahansa. Jos hän olisi postinjakaja Pyhtäällä, verovirkailija Vaalassa tai varastomies Velkualla en tietäisi hänestä yhtään mitään. Hän teki minuun vaikutuksen omana itsenään Tanssi tähtien kanssa -kilpailussa enkä usko olevani ainoa.

On sekin aika vanha 25 tindernaisille.

Voisivat olla mukavia kaverimiehiä, mutta eipä muuta

Miehet ovat pilanneet maailman ja naisten tulisi kukistaa nykyinen yhteiskuntamalli tuhoamalla miessukupuoli.

Poikainenmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti rahalla on merkitystä.

Monella muullakin ulkoisella asialla on. Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta.

Perustason ulkopuolelle kuitenkin jää suuri massa mielenkiintoisia ihmisiä.

Köyhä, vähän liikaa kaljaa juova taiteilija ei kiinnosta, kunnes hän lyö läpi, saa rahaa ja mainetta. Sen jälkeen hänestä tulee mielenkiintoinen. 

Deittailukulttuurissa oikeus tulla nähdyksi ostetaan ulkoisilla suorituksilla ja hyvin paljon myös ulkonäöllä ja olemuksella.

Ihmiset nimbyilevät itselleen eivätkä suostu kohtaamaan omia arvojaan.

Minä esimerkiksi tunnustan, että naisen ulkonäöllä ja viehättävällä kuvalla on nettideittailussa minulle jättimäinen arvo. Vaikka kuinka yritän lähestyä naista henkisesti ja pohtia, millainen hän oikeasti on, niin silti ulkonäkö tunkee ajatuksiin. Annan naiselle valtavasti anteeksi hänen ulkonäkönsä vuoksi.

Vaikka naisessa olisi monia puutteita, lähden hänen kanssaan treffeille, jos ulkonäkö viehättää. Ylipainoisia naisia taas treffailen ainoastaan silloin, kun ihan kaikki muu natsaa.

Olen tällainen pinnallinen pska, tunnustan.

"Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta."

Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa myöntää, että potentiaalisen kumppanin pitää täyttää tietyt minimikriteerit että voisin harkita hänen kanssaan suhteeseen ryhtymistä.

Ulkonäkö, pituus, ammatti, tietty tulotaso on kaikki oleellisia asioita kumppania valitessa.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat pilanneet maailman ja naisten tulisi kukistaa nykyinen yhteiskuntamalli tuhoamalla miessukupuoli.

Taas tämä miesvihamies yrittää esittää naista , että pääsee oksentamaan miesviha- kommenttejaan tänne.

Rakentavaa keskustelua, kiitos, tai mene pois!

Naisen rooli lasten tuotannossa on se, että nainen kantaa ja synnyttää lapset. Se on myös naisten sorron syy. Raskaus ja synnytys on parhaimmillaankin vain siedettävä kokemus, ja äitiyden ja raskauden merkitystä naisen elämässä ylistävät näkemykset ovatkin vain patriarkaalisia myyttejä.

Lapset tulisi tuottaa keinotekoista eli keinohedelmöitystä ja ruumiin ulkopuolella tapahtuvaa ”raskautta” hyödyntäen.

Jos meidät vapautetaan raskaudesta, sukupuolieron näkyvimmästä merkistä, sukupuoliero menettää merkityksensä.

Miehet ovat vieraantuneet lasten hankkimisen prosessista, koska se tapahtuu heidän kehonsa ulkopuolella ja on heille katkoinen prosessi. Tämä vuoksi miehet ovat näytelleet niin pientä osaa lasten kasvatuksessa ja hoidossa. Aidin ja lapsen välillä on erityinen suhde, koska lapsi on naisen kehossa ja kehosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvaa hyvin mitä tapahtuu kun edessä on rajaton tarjonta miehiä ilman minkäänlaista vaivannäköä

Kuka haluaa rajattoman tarjonnan vastakkaista sukupuolta? Useaimmat haluaa yhden hyvän.

Useimmille ei kelpaa ketään ja nyt itketään missä ne hyvät miehet on

Useimmat aikuiset naiset ja miehet ovat pitkäaikaisessa parisuhteessa eivätkä itkeskele kuten yksinäiset tinder-miehet.

Parisuhteessa olevat ne vasta kitiseekin.

Vierailija kirjoitti:

Poikainenmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti rahalla on merkitystä.

Monella muullakin ulkoisella asialla on. Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta.

Perustason ulkopuolelle kuitenkin jää suuri massa mielenkiintoisia ihmisiä.

Köyhä, vähän liikaa kaljaa juova taiteilija ei kiinnosta, kunnes hän lyö läpi, saa rahaa ja mainetta. Sen jälkeen hänestä tulee mielenkiintoinen. 

Deittailukulttuurissa oikeus tulla nähdyksi ostetaan ulkoisilla suorituksilla ja hyvin paljon myös ulkonäöllä ja olemuksella.

Ihmiset nimbyilevät itselleen eivätkä suostu kohtaamaan omia arvojaan.

Minä esimerkiksi tunnustan, että naisen ulkonäöllä ja viehättävällä kuvalla on nettideittailussa minulle jättimäinen arvo. Vaikka kuinka yritän lähestyä naista henkisesti ja pohtia, millainen hän oikeasti on, niin silti ulkonäkö tunkee ajatuksiin. Annan naiselle valtavasti anteeksi hänen ulkonäkönsä vuoksi.

Vaikka naisessa olisi monia puutteita, lähden hänen kanssaan treffeille, jos ulkonäkö viehättää. Ylipainoisia naisia taas treffailen ainoastaan silloin, kun ihan kaikki muu natsaa.

Olen tällainen pinnallinen pska, tunnustan.

"Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta."

Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa myöntää, että potentiaalisen kumppanin pitää täyttää tietyt minimikriteerit että voisin harkita hänen kanssaan suhteeseen ryhtymistä.

Ulkonäkö, pituus, ammatti, tietty tulotaso on kaikki oleellisia asioita kumppania valitessa.

No tottakai pitää olla. En itse voisi olla kumppanin kanssa, eikä hänkään varmaan minun, jos esimerkiksi en tuntisi kumppaniin seksuaalista vetovoimaa, tai meillä ei olisi mitään puhuttavaa.

Onhan se vähän epätoivoista kyllä. Ensinnäkin ihmeelliset kysymykset. Mulla ainakin se kokemus, että tunnelman latistaa, jos se potentiaalinen ehdokas kyselee ihmeellisyyksiä. Ihan sama mikä se kysymys on, mutta jos siitä tulee epämukava olo, luovutan heti.

Vihjailut. Seksuaaliset asiat ehtii kyllä selvittää sitten kun on tavattu. Ja myös itsensä kehuminen esim. kertomalla olevansa takuulla kestävä. Siis kysyinkö, kuinka kestävä olet, en olisi halunnut tietää.

Rehvastelu. Yksi ihminen ilmoitti, että vuositulot ja neljän ja viidenkympin välillä. En kysynyt mitään hänen tuloistaan. Ei ne vuositulot mitään kerro. Menot on tärkeämpi asia. Jos on neljä lasta, joista maksaa elatusmaksuja ja vaikka sähkölämmitteinen omakotitalo, niin kyllä kai ne menot on suuret suhteessa tuloihin.

Vierailija kirjoitti:

Naisen rooli lasten tuotannossa on se, että nainen kantaa ja synnyttää lapset. Se on myös naisten sorron syy. Raskaus ja synnytys on parhaimmillaankin vain siedettävä kokemus, ja äitiyden ja raskauden merkitystä naisen elämässä ylistävät näkemykset ovatkin vain patriarkaalisia myyttejä.

Lapset tulisi tuottaa keinotekoista eli keinohedelmöitystä ja ruumiin ulkopuolella tapahtuvaa ”raskautta” hyödyntäen.

Jos meidät vapautetaan raskaudesta, sukupuolieron näkyvimmästä merkistä, sukupuoliero menettää merkityksensä.

Aivan! Tämän ansiosta voisimme esim. Tinderissä hakea toisia naisia, eikä meidän tarvitse miettiä miesten puutteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtakaa kaikki Tinderit yms. Kokeilkaa ihan luomusti, kuten ennen vanhaan löytää sielunkumppani. Onhan tuo toiminut jo Aatamin ajoista asti.

Olinkin juuri tulossa kyselemään että miten tuo luomutapaaminen nykyään toimii kun ei ole enää pikkukylä-latotanssikulttuuria?

Millaiset harrastukset esim? Baarit nyt on mitä on ja suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu jutella tuntemattomille kadulla tai kaupassa.

No miesten kannattaa ainakin matkustaa Thaimaahan tai Vietnamiin niin onnistuu se homma.

Niin ja sitten kun tullaan Suomeen, muutaman vuoden ovat rinnalla ja vaihtavat tasokkaampaan mieheen, jos sattuu löytymään. Tuttavani opiskelee Suomessa ja on naimisissa 28 vuotta itseään vanhemman kanssa. Se on vähän kiusallista, miten hän tuo joka käänteessä ilmi, että hänellä on niin vanha mies. Ei kai tasavertaisessa suhteessa koko ajan puhuta, että puoliso on niin vanha. Kerran kysyin mitä kuuluu ja tuttavani valitteli, että hänelle kuuluu oikein hyvää, mutta miehellä on selkä kipeä. Kysyin, että voi sentään, mikä selkää vaivaa ja tuttavani vastasi naureskellen, että vanhoilla ihmisillä selkä kipeä. Ilkeästi sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Poikainenmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti rahalla on merkitystä.

Monella muullakin ulkoisella asialla on. Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta.

Perustason ulkopuolelle kuitenkin jää suuri massa mielenkiintoisia ihmisiä.

Köyhä, vähän liikaa kaljaa juova taiteilija ei kiinnosta, kunnes hän lyö läpi, saa rahaa ja mainetta. Sen jälkeen hänestä tulee mielenkiintoinen. 

Deittailukulttuurissa oikeus tulla nähdyksi ostetaan ulkoisilla suorituksilla ja hyvin paljon myös ulkonäöllä ja olemuksella.

Ihmiset nimbyilevät itselleen eivätkä suostu kohtaamaan omia arvojaan.

Minä esimerkiksi tunnustan, että naisen ulkonäöllä ja viehättävällä kuvalla on nettideittailussa minulle jättimäinen arvo. Vaikka kuinka yritän lähestyä naista henkisesti ja pohtia, millainen hän oikeasti on, niin silti ulkonäkö tunkee ajatuksiin. Annan naiselle valtavasti anteeksi hänen ulkonäkönsä vuoksi.

Vaikka naisessa olisi monia puutteita, lähden hänen kanssaan treffeille, jos ulkonäkö viehättää. Ylipainoisia naisia taas treffailen ainoastaan silloin, kun ihan kaikki muu natsaa.

Olen tällainen pinnallinen pska, tunnustan.

"Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta."

Ei minulla ainakaan ole mitään ongelmaa myöntää, että potentiaalisen kumppanin pitää täyttää tietyt minimikriteerit että voisin harkita hänen kanssaan suhteeseen ryhtymistä.

Ulkonäkö, pituus, ammatti, tietty tulotaso on kaikki oleellisia asioita kumppania valitessa.

Ihmisellä on oikeus asettaa mahdolliselle kumppanilleen kriteerit, mutta turha ulista, ettei kumppania löydy. Kriteerit täyttävällä voi olla kumppanin suhteen omat kriteerit, joita tämä alkuperäiset kriteerit asettanut henkilö ei täytä. Siinä ei ole mitään epäoikeudenmukaista tai väärää.

Miten ammatti vaikuttaa.? Onko tarkoitus pariutua ylöspäin tai tulotaso, onko tarkoitus hankkia elättäjä?

Poikainenmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti rahalla on merkitystä.

Monella muullakin ulkoisella asialla on. Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta.

Perustason ulkopuolelle kuitenkin jää suuri massa mielenkiintoisia ihmisiä.

Köyhä, vähän liikaa kaljaa juova taiteilija ei kiinnosta, kunnes hän lyö läpi, saa rahaa ja mainetta. Sen jälkeen hänestä tulee mielenkiintoinen. 

Deittailukulttuurissa oikeus tulla nähdyksi ostetaan ulkoisilla suorituksilla ja hyvin paljon myös ulkonäöllä ja olemuksella.

Tottakai deittailussa on se minimitaso, josta lähdetään liikkeelle. Mikä siinä on niin hienoa ja ihannoitavaa, että joku arvostaa itseään niin vähän että ottaa kenet vaan?  

Tuo on myös kummallinen ajatusmalli, että ne "ulkoiset suoritukset ja ulkonäkö" ovat jotenkin irrallisia asioita ihmisessä. Kuka tahansa voi piirustella aikansa kuluksi, väittää itseään taitelijaksi ja oikeuttaa sillä itselleen työttömyystuen kustantama alkoholiongelma Tullaksesi menestyneeksi taiteilijaksi ihmisen pitää tehdä töitä. Ihmisen teot kertovat siitä millainen henkilö hän on.

Tiedän useamman kroonisen alisuoriutujan, jotka eivät tee mitään, eivät näe ollenkaan vaivaa minkään eteen ja valittavat, kun eivät ole saaneet elämässä mitään. Nämä ovat varmaan niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että ovat ihmisinä ihan samalla tasolla jonkun elämässään vaivaa nähneen ja menestyneen ihmisen kanssa, ja jotka kokevat että sen toisen saavutukset ovat jotain irrallista ja ihmisestä riippumatonta sälää. Sitten ovat näreissään kun muu maailma näkee heidät ja muodostaa mielipiteensä heistä tekojensa ja saavutustensa kautta.

Mutta kertoohan se ihan valtavasti ihmisestä onko hän viettänyt elämänsä näkemättä vaivaa, juoden kaljaa ja valittaen kun asioita ei vain saa, vai onko hän nähnyt vaivaa ja saavuttanut asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu se että naisille kelpaa vain pinnallisesti tasokkaimmat panomiehet?

Miksi kilttien ja kunnollisten kanssa ei tunneta ikinä kemiaa ja kipinää?

Kiltti ja kunnollinen, kenen mielestä?

Joku muu voi nähdä susta piirteitä, jotka itse sivuutat. Ensivaikutelma on tärkeä, sitä on vaikea muuttaa.

Poikainenmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti rahalla on merkitystä.

Monella muullakin ulkoisella asialla on. Ihmiset eivät vain tahdo myöntää, että heille on olemassa tietty perustaso, josta lähdetään liikkeelle. Jos kumppaniehdokas ei täytä perustasoa, häntä ei kelpuuteta.

Perustason ulkopuolelle kuitenkin jää suuri massa mielenkiintoisia ihmisiä.

Köyhä, vähän liikaa kaljaa juova taiteilija ei kiinnosta, kunnes hän lyö läpi, saa rahaa ja mainetta. Sen jälkeen hänestä tulee mielenkiintoinen. 

Deittailukulttuurissa oikeus tulla nähdyksi ostetaan ulkoisilla suorituksilla ja hyvin paljon myös ulkonäöllä ja olemuksella.

Ihmiset nimbyilevät itselleen eivätkä suostu kohtaamaan omia arvojaan.

Minä esimerkiksi tunnustan, että naisen ulkonäöllä ja viehättävällä kuvalla on nettideittailussa minulle jättimäinen arvo. Vaikka kuinka yritän lähestyä naista henkisesti ja pohtia, millainen hän oikeasti on, niin silti ulkonäkö tunkee ajatuksiin. Annan naiselle valtavasti anteeksi hänen ulkonäkönsä vuoksi.

Vaikka naisessa olisi monia puutteita, lähden hänen kanssaan treffeille, jos ulkonäkö viehättää. Ylipainoisia naisia taas treffailen ainoastaan silloin, kun ihan kaikki muu natsaa.

Olen tällainen pinnallinen pska, tunnustan.

Mun mielestä täällä taas on yritetty ihmisille juurikin selittää sitä, että on olemassa joku henkilökohtainen perustaso, josta kukanenkin lähtee liikkeelle. Ja on olemassa asioita, joista ei tingi ja sitten taas asioita, joista voi tinkiä. Kuten vaikka sulla tuo ulkonäkö. Voit deittailla ylipainoista, mutta se vaatii, että muut asiat natsaa.

Kyse on hyvin pitkälti siitä, millaisen elämän haluaa. Ihminen, joka kelpuuttaa kenet tahansa, vaikuttaa kovin päämäärätiedottomalta. Sellainen ei ainakaan omasta mielestäni ole kovin puoleensavetävä ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai deittailussa on se minimitaso, josta lähdetään liikkeelle. Mikä siinä on niin hienoa ja ihannoitavaa, että joku arvostaa itseään niin vähän että ottaa kenet vaan? 

Kuten aikaisemmassa viestissäni totesin, annan naiselle anteeksi tavattoman paljon, jos hän on kuvassa kaunis ja hoikka. Vaikka olen käynyt Happy Pancakessa pitkiä ja antoisia keskusteluja mukavannäköisten mutta ylipainoisten naisten kanssa, en ole halunnut heidän kanssaan treffeille, vaikka naiset ovat itse treffejä ehdottaneet. Yksi jopa tarjoutui tekemään yli 400 kilometrin autoreissun päästäkseen treffeille kanssani.

Sen sijaan olen käynyt treffeillä hoikkien  naisten kanssa, vaikka kirjoittelu heidän kanssaan ei olisikaan oikein sujunut.

Tämä on se ongelma. Kun ulkoiset tekijät asetetaan henkisen kohtaamisen edelle, seurauksena on unelmien ja halujen perässä haahuilu sen sijaan että yritettäisiin oikeasti löytää itselle sopiva kumppani.

Poikainenmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai deittailussa on se minimitaso, josta lähdetään liikkeelle. Mikä siinä on niin hienoa ja ihannoitavaa, että joku arvostaa itseään niin vähän että ottaa kenet vaan? 

Kuten aikaisemmassa viestissäni totesin, annan naiselle anteeksi tavattoman paljon, jos hän on kuvassa kaunis ja hoikka. Vaikka olen käynyt Happy Pancakessa pitkiä ja antoisia keskusteluja mukavannäköisten mutta ylipainoisten naisten kanssa, en ole halunnut heidän kanssaan treffeille, vaikka naiset ovat itse treffejä ehdottaneet. Yksi jopa tarjoutui tekemään yli 400 kilometrin autoreissun päästäkseen treffeille kanssani.

Sen sijaan olen käynyt treffeillä hoikkien  naisten kanssa, vaikka kirjoittelu heidän kanssaan ei olisikaan oikein sujunut.

Tämä on se ongelma. Kun ulkoiset tekijät asetetaan henkisen kohtaamisen edelle, seurauksena on unelmien ja halujen perässä haahuilu sen sijaan että yritettäisiin oikeasti löytää itselle sopiva kumppani.

Ei ihme että alkaa uuvuttaa jos käy tuolla tavalla turhilla treffeillä. Ainakin minun minimitasolla on se että juttelin pitää sujua.