Puhelinkello vai kännykkä ekaluokkalaiselle?

Vierailija kirjoitti:

Rannekello. Sillä on pärjätty ennenkin.

Se on jännää, että miten lapset ennen selvisivät koko koulu-uransa ilman, että kertaakaan piti ottaa yhteyttä vanhempiin koulusta. Kun nyt taas pitäisi olla jatkuva yhteys ja vielä paikannuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ostaa kännykän, niin siitä tulee sitten pääasiallinen vapaa-ajan viettoväline lapselle. Ainakin siihen asti kunnes ruutu on niin säröillä että sitä ei pysty käyttämään.

Jos lapsella ei ole omaa puhelinta, lapsi tuijottaa kaverin puhelinta. Ja kotona oman puhelimen voi laittaa parkkiin, ei muuten tekisi pahaa perheen aikuisillekaan.

Sen kaverin puhelimen saatavuus ei kuitenkaan ole yhtä hyvä.

Ehkä ei, mutta sen verran hyvä kuitenkin ettei sillä verukkeella kannata jättää puhelinta hankkimatta. Se on kuitenkin lapselle tärkeä kommunikointiväline siinä missä aikuisellekin.

Tuolla perusteella puhelin kannattaisi hankkia vaikka 4-vuotiaalle. Sillä totta kai pienenkin lapsen tarvitsee kommunikoida.

Älä nyt ole naurettava. 4-vuotias ei pidä itsenäisesti yhteyttä kavereihinsa, koululainen pitää. 4-vuotias ei kulje itsenäisesti koulussa ja kavereilla, koululainen kulkee. Olisitko sinä kieltänyt 90-luvun lapselta kodin lankapuhelimen käytön? Siltä tuo kännykkävastaisuus kuulostaa.

Kavereihinsahan ei voi pitää yhteyttä muuten...?

Mitä 90-lukuun tulee, niin silloin oli hyvin yleistä, että se lankapuhelin oli varattu lähinnä vain aikuisten asioita varten. Jos haluttiin yhteys kaveriin, niin sitten mentiin kaverin ovelle soittamaan ovikelloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ostaa kännykän, niin siitä tulee sitten pääasiallinen vapaa-ajan viettoväline lapselle. Ainakin siihen asti kunnes ruutu on niin säröillä että sitä ei pysty käyttämään.

Jos lapsella ei ole omaa puhelinta, lapsi tuijottaa kaverin puhelinta. Ja kotona oman puhelimen voi laittaa parkkiin, ei muuten tekisi pahaa perheen aikuisillekaan.

Sen kaverin puhelimen saatavuus ei kuitenkaan ole yhtä hyvä.

Ehkä ei, mutta sen verran hyvä kuitenkin ettei sillä verukkeella kannata jättää puhelinta hankkimatta. Se on kuitenkin lapselle tärkeä kommunikointiväline siinä missä aikuisellekin.

Tuolla perusteella puhelin kannattaisi hankkia vaikka 4-vuotiaalle. Sillä totta kai pienenkin lapsen tarvitsee kommunikoida.

Älä nyt ole naurettava. 4-vuotias ei pidä itsenäisesti yhteyttä kavereihinsa, koululainen pitää. 4-vuotias ei kulje itsenäisesti koulussa ja kavereilla, koululainen kulkee. Olisitko sinä kieltänyt 90-luvun lapselta kodin lankapuhelimen käytön? Siltä tuo kännykkävastaisuus kuulostaa.

Kavereihinsahan ei voi pitää yhteyttä muuten...?

Mitä 90-lukuun tulee, niin silloin oli hyvin yleistä, että se lankapuhelin oli varattu lähinnä vain aikuisten asioita varten. Jos haluttiin yhteys kaveriin, niin sitten mentiin kaverin ovelle soittamaan ovikelloa.

Kavereihin pidetään yhteyttä mm. puhelimella. (Ja niin muuten vaikka isovanhempiinkin.) Toki muutenkin, mutta ihan rehellisesti, onko nykyään vanhemmille ok että lapsi kulkee missä kulkee, eikä vanhemmilla ole siitä mitään tietoa, ei mitään keinoa saada lapseen yhteyttä kun tämä on sulkenut kotioven?

Mä en tiedä minkä kokoinen se rannepuhelin on, mutta mun lapsi sai tavallisen rannekellon kun aloitti koulun. Ei pitänyt sitä kädessä montaa kertaa kun se häiritsi.

Mä en myöskään laittaisi lastani pitämään kellopuhelinta ranteessa juurikin sen säteilyn vuoksi. Kännykän voi laittaa reppuun, pöydälle, taskuun, mutta kännykkäkello on koko ajan lapsessa kiinni ja säteilee siinä.

Meidän lapsen koulussa ja iltapäiväkerhossa oman puhelimen käyttö on kiellettyä. Jos koulu tai ip-kerhon aikana on tarve ottaa yhteys oppilaan kotiin, se tehdään opettaja tai kerhon ohjaajan puhelimella.

Meidän lapsi ei ota puhelinta kouluun mukaan kuin sellaisina päivinä jolloin sitä tarvitaan johonkin tiettyyn asiaan.

Mä en ole opettanut lastani siihen, että ei tarvitsisi kertoa mihin menee tai noudattaa kotiintulosääntöjä tai muuta, koska kännykkää seuraamalla tietää missä lapsi menee. Ei, meillä lapsi tulee koulusta suoraa kotiin ja ilmoittaa mihin on menossa ja kenen kanssa. Olen kertonut lapselle, etten pysty näkemään omasta kännykästä missä hän viipottaa, vaan se pitää kertoa ja sääntöjä pitää noudattaa.

Ääneni menee siis normaalille puhelimelle. Joko älykännykkä tai perinteinen näppäinpuhelin.

Meillä on kellopuhelin. Ei moitittavaa. Nyt talvisin lapsi pitää sitä taskussa koska on aika paksu talvitakkien alle, mutta näppärää kun se on paljon pienempi kuin puhelin ja mahtuu siis hyvin mihin vaan taskuu. Ja varsinkin kesällä oli hyvä kun eihän tuon ikäisellä ole vaatteissa mitään taskuja joissa kuskata puhelinta. Kellopuhelin pysyy matkassa leikeissä. Eikä voi räplätä turhaan, kun ei ole muita ominaisuuksia. Ja siinä on myös paikannus josta näkee missä lapsi menee. Akku kestää päivän tai pari, meillä se on yöt laturissa. Kotona on tabletti jolla lapsi saa sovitusti ja valvotusti pelata, jos ois oma älykännykkä niin kiusaus pelailuun olisi varmasti isompi.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä minkä kokoinen se rannepuhelin on, mutta mun lapsi sai tavallisen rannekellon kun aloitti koulun. Ei pitänyt sitä kädessä montaa kertaa kun se häiritsi.

Mä en myöskään laittaisi lastani pitämään kellopuhelinta ranteessa juurikin sen säteilyn vuoksi. Kännykän voi laittaa reppuun, pöydälle, taskuun, mutta kännykkäkello on koko ajan lapsessa kiinni ja säteilee siinä.

Meidän lapsen koulussa ja iltapäiväkerhossa oman puhelimen käyttö on kiellettyä. Jos koulu tai ip-kerhon aikana on tarve ottaa yhteys oppilaan kotiin, se tehdään opettaja tai kerhon ohjaajan puhelimella.

Meidän lapsi ei ota puhelinta kouluun mukaan kuin sellaisina päivinä jolloin sitä tarvitaan johonkin tiettyyn asiaan.

Mä en ole opettanut lastani siihen, että ei tarvitsisi kertoa mihin menee tai noudattaa kotiintulosääntöjä tai muuta, koska kännykkää seuraamalla tietää missä lapsi menee. Ei, meillä lapsi tulee koulusta suoraa kotiin ja ilmoittaa mihin on menossa ja kenen kanssa. Olen kertonut lapselle, etten pysty näkemään omasta kännykästä missä hän viipottaa, vaan se pitää kertoa ja sääntöjä pitää noudattaa.

Ääneni menee siis normaalille puhelimelle. Joko älykännykkä tai perinteinen näppäinpuhelin.

Mikä estää laittamasta kellopuhelinta taskuun tai pöydälle? Siinä vaan on se rannekellomahdollisuus jota voi halutessaan käyttää silloin jos ei ole niitä taskuja. Menee myös paljon pienempään taskuun ja on kevyempi kun kännykkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ostaa kännykän, niin siitä tulee sitten pääasiallinen vapaa-ajan viettoväline lapselle. Ainakin siihen asti kunnes ruutu on niin säröillä että sitä ei pysty käyttämään.

Jos lapsella ei ole omaa puhelinta, lapsi tuijottaa kaverin puhelinta. Ja kotona oman puhelimen voi laittaa parkkiin, ei muuten tekisi pahaa perheen aikuisillekaan.

Sen kaverin puhelimen saatavuus ei kuitenkaan ole yhtä hyvä.

Ehkä ei, mutta sen verran hyvä kuitenkin ettei sillä verukkeella kannata jättää puhelinta hankkimatta. Se on kuitenkin lapselle tärkeä kommunikointiväline siinä missä aikuisellekin.

Tuolla perusteella puhelin kannattaisi hankkia vaikka 4-vuotiaalle. Sillä totta kai pienenkin lapsen tarvitsee kommunikoida.

Älä nyt ole naurettava. 4-vuotias ei pidä itsenäisesti yhteyttä kavereihinsa, koululainen pitää. 4-vuotias ei kulje itsenäisesti koulussa ja kavereilla, koululainen kulkee. Olisitko sinä kieltänyt 90-luvun lapselta kodin lankapuhelimen käytön? Siltä tuo kännykkävastaisuus kuulostaa.

Kavereihinsahan ei voi pitää yhteyttä muuten...?

Mitä 90-lukuun tulee, niin silloin oli hyvin yleistä, että se lankapuhelin oli varattu lähinnä vain aikuisten asioita varten. Jos haluttiin yhteys kaveriin, niin sitten mentiin kaverin ovelle soittamaan ovikelloa.

Kavereihin pidetään yhteyttä mm. puhelimella. (Ja niin muuten vaikka isovanhempiinkin.) Toki muutenkin, mutta ihan rehellisesti, onko nykyään vanhemmille ok että lapsi kulkee missä kulkee, eikä vanhemmilla ole siitä mitään tietoa, ei mitään keinoa saada lapseen yhteyttä kun tämä on sulkenut kotioven?

Jos nyt ei jostain pääkaupunkiseudun lähiöistä tms. puhuta niin ei yhteiskunta ole nykyään sen vaarallisempi kuin silloin muutama kymmenen vuotta sittenkään, kun lapsilla ei kännyköitä ollut. Eli normaalitapauksissa oikein hyvin pärjää ilman sitä yhteydenottomahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ostaa kännykän, niin siitä tulee sitten pääasiallinen vapaa-ajan viettoväline lapselle. Ainakin siihen asti kunnes ruutu on niin säröillä että sitä ei pysty käyttämään.

Jos lapsella ei ole omaa puhelinta, lapsi tuijottaa kaverin puhelinta. Ja kotona oman puhelimen voi laittaa parkkiin, ei muuten tekisi pahaa perheen aikuisillekaan.

Sen kaverin puhelimen saatavuus ei kuitenkaan ole yhtä hyvä.

Ehkä ei, mutta sen verran hyvä kuitenkin ettei sillä verukkeella kannata jättää puhelinta hankkimatta. Se on kuitenkin lapselle tärkeä kommunikointiväline siinä missä aikuisellekin.

Tuolla perusteella puhelin kannattaisi hankkia vaikka 4-vuotiaalle. Sillä totta kai pienenkin lapsen tarvitsee kommunikoida.

Älä nyt ole naurettava. 4-vuotias ei pidä itsenäisesti yhteyttä kavereihinsa, koululainen pitää. 4-vuotias ei kulje itsenäisesti koulussa ja kavereilla, koululainen kulkee. Olisitko sinä kieltänyt 90-luvun lapselta kodin lankapuhelimen käytön? Siltä tuo kännykkävastaisuus kuulostaa.

Kavereihinsahan ei voi pitää yhteyttä muuten...?

Mitä 90-lukuun tulee, niin silloin oli hyvin yleistä, että se lankapuhelin oli varattu lähinnä vain aikuisten asioita varten. Jos haluttiin yhteys kaveriin, niin sitten mentiin kaverin ovelle soittamaan ovikelloa.

Meiltä oli monta kilometriä kaverille joten todellakin soitettiin usein lankapuhelimella (ja se olikin muuten jännittävää kun ei tiennyt kuka sieltä vastaa). Nytkään meillä ei ekaluokkalaisen kaverit asu ihan naapurissa vaikka asutaan lähiössä lähellä koulua, joten on oikein kiva että lapsi voi soittaa ja kysyä joutaisiko kaveri leikkimään. Tosin aika usein sovitaan vanhempien kesken, mutta pikkuhiljaa voisi lapset alkaa itsekin sopia.

Kaikilla ekaluokkalaisilla on puhelin ainakin meidän lasten koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ostaa kännykän, niin siitä tulee sitten pääasiallinen vapaa-ajan viettoväline lapselle. Ainakin siihen asti kunnes ruutu on niin säröillä että sitä ei pysty käyttämään.

Jos lapsella ei ole omaa puhelinta, lapsi tuijottaa kaverin puhelinta. Ja kotona oman puhelimen voi laittaa parkkiin, ei muuten tekisi pahaa perheen aikuisillekaan.

Sen kaverin puhelimen saatavuus ei kuitenkaan ole yhtä hyvä.

Ehkä ei, mutta sen verran hyvä kuitenkin ettei sillä verukkeella kannata jättää puhelinta hankkimatta. Se on kuitenkin lapselle tärkeä kommunikointiväline siinä missä aikuisellekin.

Tuolla perusteella puhelin kannattaisi hankkia vaikka 4-vuotiaalle. Sillä totta kai pienenkin lapsen tarvitsee kommunikoida.

Älä nyt ole naurettava. 4-vuotias ei pidä itsenäisesti yhteyttä kavereihinsa, koululainen pitää. 4-vuotias ei kulje itsenäisesti koulussa ja kavereilla, koululainen kulkee. Olisitko sinä kieltänyt 90-luvun lapselta kodin lankapuhelimen käytön? Siltä tuo kännykkävastaisuus kuulostaa.

Kavereihinsahan ei voi pitää yhteyttä muuten...?

Mitä 90-lukuun tulee, niin silloin oli hyvin yleistä, että se lankapuhelin oli varattu lähinnä vain aikuisten asioita varten. Jos haluttiin yhteys kaveriin, niin sitten mentiin kaverin ovelle soittamaan ovikelloa.

Kaikki ei asu sellaisessa paikassa että voisi noin vaan mennä soittamaan kaverin ovikelloa. Ei asunut ysärillä, eikä asu nyt. Lisäksi nykyään ihmiset ei edes tykkää yllätysvieraista, ei edes lasten kavereista.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ekaluokkalaisilla on puhelin ainakin meidän lasten koulussa.

Meidän lapsen koulussa aika monella on kellopuhelin.

En tiiä ekaluokkalaisesta, mutta jossain vaiheessa jää kavereista ulkopuolelle, jos ei pysty ottamaan yhteyttä. Ja ei kukaan suostu soittamaan kaverin äidille, että saisko kaverin puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ostaa kännykän, niin siitä tulee sitten pääasiallinen vapaa-ajan viettoväline lapselle. Ainakin siihen asti kunnes ruutu on niin säröillä että sitä ei pysty käyttämään.

Jos lapsella ei ole omaa puhelinta, lapsi tuijottaa kaverin puhelinta. Ja kotona oman puhelimen voi laittaa parkkiin, ei muuten tekisi pahaa perheen aikuisillekaan.

Sen kaverin puhelimen saatavuus ei kuitenkaan ole yhtä hyvä.

Ehkä ei, mutta sen verran hyvä kuitenkin ettei sillä verukkeella kannata jättää puhelinta hankkimatta. Se on kuitenkin lapselle tärkeä kommunikointiväline siinä missä aikuisellekin.

Tuolla perusteella puhelin kannattaisi hankkia vaikka 4-vuotiaalle. Sillä totta kai pienenkin lapsen tarvitsee kommunikoida.

Älä nyt ole naurettava. 4-vuotias ei pidä itsenäisesti yhteyttä kavereihinsa, koululainen pitää. 4-vuotias ei kulje itsenäisesti koulussa ja kavereilla, koululainen kulkee. Olisitko sinä kieltänyt 90-luvun lapselta kodin lankapuhelimen käytön? Siltä tuo kännykkävastaisuus kuulostaa.

Kavereihinsahan ei voi pitää yhteyttä muuten...?

Mitä 90-lukuun tulee, niin silloin oli hyvin yleistä, että se lankapuhelin oli varattu lähinnä vain aikuisten asioita varten. Jos haluttiin yhteys kaveriin, niin sitten mentiin kaverin ovelle soittamaan ovikelloa.

Kavereihin pidetään yhteyttä mm. puhelimella. (Ja niin muuten vaikka isovanhempiinkin.) Toki muutenkin, mutta ihan rehellisesti, onko nykyään vanhemmille ok että lapsi kulkee missä kulkee, eikä vanhemmilla ole siitä mitään tietoa, ei mitään keinoa saada lapseen yhteyttä kun tämä on sulkenut kotioven?

Jos nyt ei jostain pääkaupunkiseudun lähiöistä tms. puhuta niin ei yhteiskunta ole nykyään sen vaarallisempi kuin silloin muutama kymmenen vuotta sittenkään, kun lapsilla ei kännyköitä ollut. Eli normaalitapauksissa oikein hyvin pärjää ilman sitä yhteydenottomahdollisuutta.

Kyllä mun tuttavapiirissä kaikki on yhtä mieltä siitä, että miten ihmeessä ennen on uskallettu antaa lasten kulkea ilman yhteydenpitovälinettä ympäri kyliä. Siis kaikki nuoresta mummoikäisiin.

Oma puhelin on kyllä nykyään niin perusasia ekaluokkalaiselle, että en missään tapauksessa jättäisi lasta ilman. Ja nimenomaan puhelin, jos lapsi ei itse halua kelloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ostaa kännykän, niin siitä tulee sitten pääasiallinen vapaa-ajan viettoväline lapselle. Ainakin siihen asti kunnes ruutu on niin säröillä että sitä ei pysty käyttämään.

Jos lapsella ei ole omaa puhelinta, lapsi tuijottaa kaverin puhelinta. Ja kotona oman puhelimen voi laittaa parkkiin, ei muuten tekisi pahaa perheen aikuisillekaan.

Sen kaverin puhelimen saatavuus ei kuitenkaan ole yhtä hyvä.

Ehkä ei, mutta sen verran hyvä kuitenkin ettei sillä verukkeella kannata jättää puhelinta hankkimatta. Se on kuitenkin lapselle tärkeä kommunikointiväline siinä missä aikuisellekin.

Tuolla perusteella puhelin kannattaisi hankkia vaikka 4-vuotiaalle. Sillä totta kai pienenkin lapsen tarvitsee kommunikoida.

Älä nyt ole naurettava. 4-vuotias ei pidä itsenäisesti yhteyttä kavereihinsa, koululainen pitää. 4-vuotias ei kulje itsenäisesti koulussa ja kavereilla, koululainen kulkee. Olisitko sinä kieltänyt 90-luvun lapselta kodin lankapuhelimen käytön? Siltä tuo kännykkävastaisuus kuulostaa.

Kavereihinsahan ei voi pitää yhteyttä muuten...?

Mitä 90-lukuun tulee, niin silloin oli hyvin yleistä, että se lankapuhelin oli varattu lähinnä vain aikuisten asioita varten. Jos haluttiin yhteys kaveriin, niin sitten mentiin kaverin ovelle soittamaan ovikelloa.

Kaikki ei asu sellaisessa paikassa että voisi noin vaan mennä soittamaan kaverin ovikelloa. Ei asunut ysärillä, eikä asu nyt. Lisäksi nykyään ihmiset ei edes tykkää yllätysvieraista, ei edes lasten kavereista.

Lisäksi ysärin jälkeen on paljon lakkautettu pieniä kouluja, koulumatkat on kasvaneet ja on kuljetuksia ja bussikyytejä entistä enemmän tai entistä pidempi matka tarvottavaksi.

Meillä on mm. soitellut talvella, että mitä mä teen, kun vaihtobussia ei näy missään, eikä seuraavaakaan vuoroa, minkä olisi pitänyt tulla. Koulumatkalla oli siis bussinvaihto n. puolivälissä matkaa. Ensimmäinen bussi oli luisunut ojaan, toinen oli jumissa tiellä poikittain olleen rekan takana. Jostain tuli sitten lopulta joku korvaava vuoro, millä pääsi kouluun reilusti myöhässä.

Jomman kumman ehdottomasti hankimme lapselle ennen koulun alkua, sinne onneksi vielä se reilu puoli vuotta aikaa. Olen tehnyt saman havainnon, minkä joku täällä mainitsi, eli jos lapsella ei ole oma puhelin kädessä niin sitten tuijotetaan kaverin puhelinta. Tätä näkee ihan leikkipuistoissa, joissa ala-asteikäisiä. Voi kolmekin lasta seisoa ympärillä katsomassa kun yksi pelaa jotain peliä puhelimella. Kaikilla someniska-asento. Olen surullinen et maailma on mennyt tällaiseksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ostaa kännykän, niin siitä tulee sitten pääasiallinen vapaa-ajan viettoväline lapselle. Ainakin siihen asti kunnes ruutu on niin säröillä että sitä ei pysty käyttämään.

Jos lapsella ei ole omaa puhelinta, lapsi tuijottaa kaverin puhelinta. Ja kotona oman puhelimen voi laittaa parkkiin, ei muuten tekisi pahaa perheen aikuisillekaan.

Sen kaverin puhelimen saatavuus ei kuitenkaan ole yhtä hyvä.

Ehkä ei, mutta sen verran hyvä kuitenkin ettei sillä verukkeella kannata jättää puhelinta hankkimatta. Se on kuitenkin lapselle tärkeä kommunikointiväline siinä missä aikuisellekin.

Tuolla perusteella puhelin kannattaisi hankkia vaikka 4-vuotiaalle. Sillä totta kai pienenkin lapsen tarvitsee kommunikoida.

Älä nyt ole naurettava. 4-vuotias ei pidä itsenäisesti yhteyttä kavereihinsa, koululainen pitää. 4-vuotias ei kulje itsenäisesti koulussa ja kavereilla, koululainen kulkee. Olisitko sinä kieltänyt 90-luvun lapselta kodin lankapuhelimen käytön? Siltä tuo kännykkävastaisuus kuulostaa.

Kavereihinsahan ei voi pitää yhteyttä muuten...?

Mitä 90-lukuun tulee, niin silloin oli hyvin yleistä, että se lankapuhelin oli varattu lähinnä vain aikuisten asioita varten. Jos haluttiin yhteys kaveriin, niin sitten mentiin kaverin ovelle soittamaan ovikelloa.

Kaikki ei asu sellaisessa paikassa että voisi noin vaan mennä soittamaan kaverin ovikelloa. Ei asunut ysärillä, eikä asu nyt. Lisäksi nykyään ihmiset ei edes tykkää yllätysvieraista, ei edes lasten kavereista.

Lisäksi ysärin jälkeen on paljon lakkautettu pieniä kouluja, koulumatkat on kasvaneet ja on kuljetuksia ja bussikyytejä entistä enemmän tai entistä pidempi matka tarvottavaksi.

Meillä on mm. soitellut talvella, että mitä mä teen, kun vaihtobussia ei näy missään, eikä seuraavaakaan vuoroa, minkä olisi pitänyt tulla. Koulumatkalla oli siis bussinvaihto n. puolivälissä matkaa. Ensimmäinen bussi oli luisunut ojaan, toinen oli jumissa tiellä poikittain olleen rekan takana. Jostain tuli sitten lopulta joku korvaava vuoro, millä pääsi kouluun reilusti myöhässä.

Meillä on ihan vakio, että koulukyydit on sekaisin aina lomien jälkeen. Joskus kyyti on jo mennyt menojaan, joskus se on myöhässä tai ei tule ollenkaan. Siinä lapsi sitten ilman puhelinta ihmettelisi aamulla kotona mitä tehdä, tai sitten ihmettelisi iltapäivällä koulun pihalla millä pääsee kotiin. Että kyllä se oma puhelin on ihan tärkeä turvallisuustekijä kaiken muun lisäksi.

Meillä on älykello (pienikokoinen) ja vanha puhelin kotona, jos haluaa pelata. Puhelimessa on ruutuaika, joten tarvitsee vanhemman luvan pelaamiseen. Hankimme älykellon, koska se on paljon kätevämpi lapsella koulussa ja ulkoillessa. Ei tarvitse olla kesällä laukkua puhelimen kantamiseen, ei unohdu repun pohjalle tai heitetä leikkipuiston nurkkaan ja ei tarvitse valita takkeja sen mukaan missä on riittävän isot vetoketjutaskut puhelinta varten. Lapsen kavereiden vanhempien on usein vaikea saada lapsiaan kiinni, kun puhelimet on unohtuneet johonkin.

kirjoitti:

Meillä on älykello (pienikokoinen) ja vanha puhelin kotona, jos haluaa pelata. Puhelimessa on ruutuaika, joten tarvitsee vanhemman luvan pelaamiseen. Hankimme älykellon, koska se on paljon kätevämpi lapsella koulussa ja ulkoillessa. Ei tarvitse olla kesällä laukkua puhelimen kantamiseen, ei unohdu repun pohjalle tai heitetä leikkipuiston nurkkaan ja ei tarvitse valita takkeja sen mukaan missä on riittävän isot vetoketjutaskut puhelinta varten. Lapsen kavereiden vanhempien on usein vaikea saada lapsiaan kiinni, kun puhelimet on unohtuneet johonkin.

Lapsi ottaa kellon yleensä kotona pois kädestä ja laitetaan se takaisin, jos lähtee yksin johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen näppäinpuhelin. Niillä saa yhteyden, mutta ei ole nettiä eikä pelejä.

Näppäinpuhelin on oikea vaihtoehto.