Lue keskustelun säännöt.
Mies pahoitti mieleni ja siitä nousi hirveä riita
05.12.2022 |
Mies sanoi pahasti. Loukkaannuin, mutta mies vain totesi että sori ja häipyi työhuoneeseen (pelaamaan tietokonetta). Jäin itse sohvalle niiskuttamaan. Sanoin miehelle pari kertaa oven takaa, että oikeasti nyt on tosi paha mieli, mies oli hiljaa eikä vastannut yhtään mitään (hän kuuli kyllä, sanoi myöhemmin).
Lähdimme käymään ruokakakaupassa. Autossa matkalla kauppaan selitin miehelle, miten hirveältä minusta tuntuu kun ensin loukataan ja sitten vain kävellään pois ja ignorataan kuin olisin ilmaa. Mies pahoitti siitä mielensä ja murjotti koko kauppareissun ajan.
Normaalisti olisin lopettanut olemasta vihainen, rientänyt halaamaan, alkanut lohduttaa miestä ja pyytänyt anteeksi, että pahoitin hänen mielensä. Mies olisi antanut anteeksi ja asia olisi sillä selvä, riita sovittu ja rauha maassa. Mutta tällä kertaa minä en tehnyt niin.
Totesin kylmästi, että nyt saat tuntea miltä tuntuu, kun mieli on pahoitettu ja puoliso ei reagoi eikä lohduta. Mies melkein itki kaupassa, kun minä puhuin vain kylmän asiallisesti ja muista ostoksista. Teki tosi tiukkaa, mutta olin niin vihainen, että halusin syöttää hänelle omaa lääkettään.
Tulimme kaupasta kotiin. Mies riisui takkinsa ja oli menossa takaisin huoneeseensa. Tiuskaisin, että minulla on entistäkin pahempi mieli ja että pitäisikö miehen nyt harkita keskustelua sen sijaan, että katoaa työhuoneeseen. Mies jäi.
Keskustelu oli ainakin tunnin sitä, että mies halusi pohtia miksi hän ei tykkää konflikteista, miksi hänen tekee mieli paeta jos minä olen suuttunut. Miten mies tuntee ja kokee tilanteen. Tässä vaiheessa mieleni oli pahoitettu alunperin noin 3 tuntia sitten ja vaikka kuinka monella tapaa olen pyytänyt, niin minua ei oltu vieläkään huomioitu kunnolla eikä tunteitani/tarpeitani kohdattu.
Lopulta sanoin miehelle että jättää minut rauhaan. Oli liian raskasta ja tuskaista olla toiselle tuki ja terapeutti, kun hän on satuttanut minua ikävästi ja jättänyt silleen. Tuntui kuin joutuisin kerjäämään puukottajaltani sidetarpeita. Mies lähti ja jäin miettimään eroa.
Kommentit (153)
ULI ULI ULI. Miksi pitää tänne tulla tuollaisia vuodattamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta miehen lohduttaminen ja siltä anteeksipyytely. Se ei ole sen arvoinen! Ignooraa kokonaan mokoma pas.ka.
Tällä kertaa en tehnyt sitä ja siksi tilanne on jatkunut näin pitkään. Normaalisti olisin niellyt kyyneleet, käsitellyt asian itsekseni enkä ottanut sitä enää esiin. Nyt en suostu enää hyväksymään, että minulle voi sanoa pahasti ilman että tarvitsee edes kunnolla pyytää anteeksi. Saatika sivuuttaa tunteet ja tarpeet täysin. Ap
Vierailija kirjoitti:
ULI ULI ULI. Miksi pitää tänne tulla tuollaisia vuodattamaan?
Miksi sinä tulet tuollaista ulisemaan?
Miten jaksat olla aikuisen miehen kanssa jolle sinun täytyy yrittää opettaa normaali tunnetaitoja jA sosiaalisia taitoja? Yksi inhokki ihmistyypeistäni on juuri tuo, joka heittäytyy uhriksi ja marttyyriksi vaikka itse on väärintekijä ja pahis. Laskee arvostus aikuista miestä kohtaan heti ja näen hänet vain kiukuttelevana kakarana.
Ihan vinkkinä, jatkossa kun tuommoinen henkilö loukkaa sinua, sanot suoraan että tuli paha mieli ja sen jälkeen VETÄYDYT etkä jää anelemaan anteeksiantoa. Ihan kylmästi vaan ignooraat kyseisen ihmisen niin kauan kunnes itse tulee pyytämään anteeksi.
Ap.
Nyt harkitse ihan täydellä vakavuudella sitä vaihtoehtoa että tuosta miehestä ei tuon enempää irtoa: satunnaista nälvimistä kyllä, nälvimisen selvittämistä ei.
Monelle miehelle nainen ei ole ihminen vaan kodinkone jonka tehtävä on täyttää tarpeita. Siitä kulmasta katsoen on absurdia että oman pahan mielen purkuun käytetty kodinkone tulee peräämään selitystä pahan mielen purkamiselle. Sama kuin tehosekoitin tulisi itkemään "miksi painelit nappejani?!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei syntynyt hirveää riitaa mutta väsyin vanhaan naiseen jonka kanssa viikolla kävelin joinakin päivinä ja jopa kävimme samalla liikunta tunilla. Tasan 3kk jaksoin kunella kun hän puheissa arvosteli muita,naisten kokoa liikunta tuntejen tai henkilöä jonka kanssa liikuntatunnin jälkeen juoruili kadulla.Minua ei kinnosta toisista ihmisitä puheet,ei hyvät ei pahat.Ovat tuntemattomia minulle.Hyvä hän ei tosin kenestäkään ihmisestä puhunut.Ylensä en pidä juoruilusta.Hän myös aina piikitti minua.Hänelläkai niin paha olo? Minulle riitti!En ole kenekään roskalaatikko.On oman arvon tunton.
Tapahtui siis eilen illalla ja jatkuu nyt tänään. Tämä tilanne on eskaloitunut koomiseksi.
Kysyin tänään aamulla, että nukkuiko hän hyvin ja että onko hänellä jotain mielen päällä. Siitä pari tuntia myöhemmin tokaisin, että eipä ole vieläkään tullut kunnollista anteeksipyyntöä eikä hän ole puolella sanallakaan kysynyt minun tunteistani mitään. Selittää, että miten hän kokee tilanteen ja mikä hänen näkemyksensä on. Kysyin, että onko hänellä olemassa konseptia, jossa keskittyisi jonkun toisen tunteisiin ja tarpeisiin omiensa sijaan. Tuijotti aivan tollona ja silmien takana pyöri tyhjää.
Mies on jo kyllästynyt ja haluaisi että tilanne loppuu (niin minäkin, mutta nyt en luovuta). On tarjonnut sovinnon eleenä lettuja ja niskahierontaa. Olen todennut, että tämä asia puhutaan halki eikä tällä kertaa lahjonta toimi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirtti kiinni, se on vähintään yhden vuoden joulu pilalla
Vierailija kirjoitti:
Ap.
Nyt harkitse ihan täydellä vakavuudella sitä vaihtoehtoa että tuosta miehestä ei tuon enempää irtoa: satunnaista nälvimistä kyllä, nälvimisen selvittämistä ei.
Monelle miehelle nainen ei ole ihminen vaan kodinkone jonka tehtävä on täyttää tarpeita. Siitä kulmasta katsoen on absurdia että oman pahan mielen purkuun käytetty kodinkone tulee peräämään selitystä pahan mielen purkamiselle. Sama kuin tehosekoitin tulisi itkemään "miksi painelit nappejani?!"
Miehen edesmennyt äiti eli anoppi oli eläessään sellanen, että mieheni ei voinut tehdä mitään väärää ja ansaitsisi Nobelin jo pelkästä olemassaolostaan. Mieheni oli äitinsä ykkösmies, jopa appiin ja veljeensä verrattuna. Olisikohan siis tullut kotoa tämä asenne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Youtube on täynnä mieltäsi selkeyttävää materiaalia. Tsemppiä!
Netti on täynnä kaikkea. Millä hakusanoilla pitäis hakee?
No kun en miehestä tuon enempää tiedä niin katso vaikka Eevi Vuoristoa ja Jenni Kiviniemeä. Myös narsistit käyttäytyvät kuin miehesi, niitä kanavia on kymmeniä, suomenkielisistä ehkäpä Narsisti vs Minä voisi olla hyvä. Sitten on kaikenlaista laidasta laitaan narsismi, intimacy avoindance, avoidant attachment.
Tärkeintä on nyt se, että sinä olet herännyt kasvamaan ja hoida oma kasvusi maaliin. Tuskin haluat seuraavat kaksikymmentä vuottakin viettää itkien ja mieltäsi miehen tyhmyydestä pahoittaen. MIes sitten joko kasvaa tai ei, se on kiinni hänestä itsestään etkä voi häntä pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap.
Nyt harkitse ihan täydellä vakavuudella sitä vaihtoehtoa että tuosta miehestä ei tuon enempää irtoa: satunnaista nälvimistä kyllä, nälvimisen selvittämistä ei.
Monelle miehelle nainen ei ole ihminen vaan kodinkone jonka tehtävä on täyttää tarpeita. Siitä kulmasta katsoen on absurdia että oman pahan mielen purkuun käytetty kodinkone tulee peräämään selitystä pahan mielen purkamiselle. Sama kuin tehosekoitin tulisi itkemään "miksi painelit nappejani?!"
Miehen edesmennyt äiti eli anoppi oli eläessään sellanen, että mieheni ei voinut tehdä mitään väärää ja ansaitsisi Nobelin jo pelkästä olemassaolostaan. Mieheni oli äitinsä ykkösmies, jopa appiin ja veljeensä verrattuna. Olisikohan siis tullut kotoa tämä asenne.
Ap
Tuo dynamiikka mahdollistaa sen, että miehesi on narsisti. Tutustu aiheeseen, jotta voit poissulkea sen tai varmistua siitä. Täällä on myös hyvä ketju Narsistin keskustelutyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Youtube on täynnä mieltäsi selkeyttävää materiaalia. Tsemppiä!
Netti on täynnä kaikkea. Millä hakusanoilla pitäis hakee?
No kun en miehestä tuon enempää tiedä niin katso vaikka Eevi Vuoristoa ja Jenni Kiviniemeä. Myös narsistit käyttäytyvät kuin miehesi, niitä kanavia on kymmeniä, suomenkielisistä ehkäpä Narsisti vs Minä voisi olla hyvä. Sitten on kaikenlaista laidasta laitaan narsismi, intimacy avoindance, avoidant attachment.
Tärkeintä on nyt se, että sinä olet herännyt kasvamaan ja hoida oma kasvusi maaliin. Tuskin haluat seuraavat kaksikymmentä vuottakin viettää itkien ja mieltäsi miehen tyhmyydestä pahoittaen. MIes sitten joko kasvaa tai ei, se on kiinni hänestä itsestään etkä voi häntä pakottaa.
Et vastaa Ap:lle. En kysellyt hakusanoja enkä ole tuo lainattu. Ap
Mies46 kirjoitti:
Miten jotkut jaksaa riidella tunninkin mitättömästä asiasta. Ette sovi yhteen koska riitelette. En ole riidellyt vaimoni kanssa 10 vuoteen. Riitelyt on kielletty meillä. Eri mieltä voi olla asiasta ja sitten ei saa suuttua jos toinen ei ole samaa mieltä.
Se, että ei riidellä ollenkaan on merkki siitä, että toinen teistä on alistettu ja tossun alla. Ei ole tervettä tuokaan että teillä ei saa riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä riidellään erittäin harvoin asioista. Aika usein se kuitenkin tuntuu menevän niin, että minä yritän keskustella rakentavasti asiasta x, mutta toinen loukkaantuu ja sittemmin kieltäytyy keskustelemasta. Ja rakentavuus ei siis tarkoita tässä, että kun sinä aina... Vaan, että minusta tuntuu x asian y kanssa, voitaisko me miettiä tähän jotain ratkaisumallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap.
Nyt harkitse ihan täydellä vakavuudella sitä vaihtoehtoa että tuosta miehestä ei tuon enempää irtoa: satunnaista nälvimistä kyllä, nälvimisen selvittämistä ei.
Monelle miehelle nainen ei ole ihminen vaan kodinkone jonka tehtävä on täyttää tarpeita. Siitä kulmasta katsoen on absurdia että oman pahan mielen purkuun käytetty kodinkone tulee peräämään selitystä pahan mielen purkamiselle. Sama kuin tehosekoitin tulisi itkemään "miksi painelit nappejani?!"
Miehen edesmennyt äiti eli anoppi oli eläessään sellanen, että mieheni ei voinut tehdä mitään väärää ja ansaitsisi Nobelin jo pelkästä olemassaolostaan. Mieheni oli äitinsä ykkösmies, jopa appiin ja veljeensä verrattuna. Olisikohan siis tullut kotoa tämä asenne.
Ap
Tuo dynamiikka mahdollistaa sen, että miehesi on narsisti. Tutustu aiheeseen, jotta voit poissulkea sen tai varmistua siitä. Täällä on myös hyvä ketju Narsistin keskustelutyyli.
Tämä on käynyt mielessä. Mies on kyllä tosi lempeä ja ystävällinen luonteeltaan eikä pyörittele ihmisiä tarpeidensa mukaan tietoisesti, itsetunto hyvä (ei sairaalloinen).
Mutta tosiaan täysi ymmärtämättömyys miten asioita ajatellaan vilpittömästi toisen tarpeet edelle laittaen, toisen asemaan asettuminen ja oman itsensä jättäminen tarpeen mukaan tilanteen ulkopuolelle. Esim kokee tärkeänä juuri siinä hetkessä selittää mitä HÄN kokee nyt, kun tilanne vaatisi sitä että hän pyytää anteeksi ja lohduttaa toista ihmistä. Eli sellainen tasoerotason automaattinen oletus että hänen tunteet ja kokemukset ovat aina vähintään yhtä kiinnostavat ja tärkeät kuin kenen tahansa muun, missä tahansa tilanteessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui siis eilen illalla ja jatkuu nyt tänään. Tämä tilanne on eskaloitunut koomiseksi.
Kysyin tänään aamulla, että nukkuiko hän hyvin ja että onko hänellä jotain mielen päällä. Siitä pari tuntia myöhemmin tokaisin, että eipä ole vieläkään tullut kunnollista anteeksipyyntöä eikä hän ole puolella sanallakaan kysynyt minun tunteistani mitään. Selittää, että miten hän kokee tilanteen ja mikä hänen näkemyksensä on. Kysyin, että onko hänellä olemassa konseptia, jossa keskittyisi jonkun toisen tunteisiin ja tarpeisiin omiensa sijaan. Tuijotti aivan tollona ja silmien takana pyöri tyhjää.
Mies on jo kyllästynyt ja haluaisi että tilanne loppuu (niin minäkin, mutta nyt en luovuta). On tarjonnut sovinnon eleenä lettuja ja niskahierontaa. Olen todennut, että tämä asia puhutaan halki eikä tällä kertaa lahjonta toimi. Ap
Jos mies kerran jo eilen oli valmis päälle tunnin puhumaan omista tunteistaan ja analysoimaan omaa käytöstä ja sitä, miten ei kestä riitatilanteita, niin menkää ehdottomasti parisuhdeterapiaan. Jos sinullakin on nyt jonkunlainen herääminen tapahtunut sen suhteen, että haluaisit teidän parisuhteen dynamiikan muuttuvan niin ainoastaan avoin yhteinen keskustelu aiheesta saa sen aikaan. Onhan se ihan hauska tietenkin pelailla ja "antaa takaisin samalla mitalla", mutta harvemmin tuollainen johtaa aitoon tilanteen muuttumiseen.
Ihan ymmärrettävää on, että mies on hieman ihmeissään jos sinä yhtäkkiä muutat käytöstäsi ja oman pään sisällä keksit miten miehen pitäisi toimia. Sitten passiivisaggressiivisesti mökötät, kun mies ei yhtäkkiä tajua tehdä asiaa, jota hän ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, jota sinä et ole häneltä pyytänyt ja joka on yhtäkkiä sinulle vain kirkastunut oman pään sisällä.
Erityisesti tuo kuulostaa hyvin oudolta ja epämääräiseltä, että sinä ensin kai aamulla käyttäydyt suunnilleen normaalisti, kysyt että onhan miehellä kaikki ok ja siitä parin tunnin päästä vedät kilarit siitä, että mies ei ole tajunnut vastaavaa asiaa sinulta tiedustella. Ei se mies mikään ajatustenlukija ole.
Vierailija kirjoitti:
Meillä riidellään erittäin harvoin asioista. Aika usein se kuitenkin tuntuu menevän niin, että minä yritän keskustella rakentavasti asiasta x, mutta toinen loukkaantuu ja sittemmin kieltäytyy keskustelemasta. Ja rakentavuus ei siis tarkoita tässä, että kun sinä aina... Vaan, että minusta tuntuu x asian y kanssa, voitaisko me miettiä tähän jotain ratkaisumallia.
Eli toinen loukkaantuu ja tarvitsee tilaa, kun sinä sivuutat hänen tunteensa ja alat pakottaa ratkaisua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui siis eilen illalla ja jatkuu nyt tänään. Tämä tilanne on eskaloitunut koomiseksi.
Kysyin tänään aamulla, että nukkuiko hän hyvin ja että onko hänellä jotain mielen päällä. Siitä pari tuntia myöhemmin tokaisin, että eipä ole vieläkään tullut kunnollista anteeksipyyntöä eikä hän ole puolella sanallakaan kysynyt minun tunteistani mitään. Selittää, että miten hän kokee tilanteen ja mikä hänen näkemyksensä on. Kysyin, että onko hänellä olemassa konseptia, jossa keskittyisi jonkun toisen tunteisiin ja tarpeisiin omiensa sijaan. Tuijotti aivan tollona ja silmien takana pyöri tyhjää.
Mies on jo kyllästynyt ja haluaisi että tilanne loppuu (niin minäkin, mutta nyt en luovuta). On tarjonnut sovinnon eleenä lettuja ja niskahierontaa. Olen todennut, että tämä asia puhutaan halki eikä tällä kertaa lahjonta toimi. Ap
Jos mies kerran jo eilen oli valmis päälle tunnin puhumaan omista tunteistaan ja analysoimaan omaa käytöstä ja sitä, miten ei kestä riitatilanteita, niin menkää ehdottomasti parisuhdeterapiaan. Jos sinullakin on nyt jonkunlainen herääminen tapahtunut sen suhteen, että haluaisit teidän parisuhteen dynamiikan muuttuvan niin ainoastaan avoin yhteinen keskustelu aiheesta saa sen aikaan. Onhan se ihan hauska tietenkin pelailla ja "antaa takaisin samalla mitalla", mutta harvemmin tuollainen johtaa aitoon tilanteen muuttumiseen.
Ihan ymmärrettävää on, että mies on hieman ihmeissään jos sinä yhtäkkiä muutat käytöstäsi ja oman pään sisällä keksit miten miehen pitäisi toimia. Sitten passiivisaggressiivisesti mökötät, kun mies ei yhtäkkiä tajua tehdä asiaa, jota hän ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt, jota sinä et ole häneltä pyytänyt ja joka on yhtäkkiä sinulle vain kirkastunut oman pään sisällä.
Erityisesti tuo kuulostaa hyvin oudolta ja epämääräiseltä, että sinä ensin kai aamulla käyttäydyt suunnilleen normaalisti, kysyt että onhan miehellä kaikki ok ja siitä parin tunnin päästä vedät kilarit siitä, että mies ei ole tajunnut vastaavaa asiaa sinulta tiedustella. Ei se mies mikään ajatustenlukija ole.
Näytät olettavan, etten sanoita tarpeitani ja odotan miehen lukevan ajatuksiani sekä teen asioita passiivis-aggressiivisesti. Jos luet viestit uudelleen, huomaat että tämä ei pidä paikkaansa. En toista itseäni enkä vastaa tällaisiin oletuksiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies46 kirjoitti:
Miten jotkut jaksaa riidella tunninkin mitättömästä asiasta. Ette sovi yhteen koska riitelette. En ole riidellyt vaimoni kanssa 10 vuoteen. Riitelyt on kielletty meillä. Eri mieltä voi olla asiasta ja sitten ei saa suuttua jos toinen ei ole samaa mieltä.
Se, että ei riidellä ollenkaan on merkki siitä, että toinen teistä on alistettu ja tossun alla. Ei ole tervettä tuokaan että teillä ei saa riidellä.
Tai parisuhde on sellainen tylsän tasainen toveruussuhde. Saahan niitä sellaisiakin olla, kunhan molemmat ovat tyytyväisiä.
Ei sori ole läheskään aina riittävä. Ja jos toinen sanoo että on vieläkin paha mieli mutta hänet sivuutetaan ja kohdellaan kuin ilmaa, se on itse asiassa tietynlaista henkistä pahoinpitelyä. Googlaa emotional neglect jos haluat ymmärtää paremmin.