Epäilen ehkä, että itsellä alkava psykoosi kenties? Olen lopettanut kaiken normaalin.
Töissä en enää käy. Aloin menemään niin passiiviseksi vapaa-ajallani etten yhtenä aamuna enää päässyt töihin. Energiaa ei vain ole enää suorittamiseen, hyvä että normaaleihin arjen asioihin.
Olen saattanut jäädä moneksi päiväksi vain kotiini pystymättä käymään edes kaupassa. Olen vain vaipunut melankoliseen ja turhamaiseen olotilaan joka on jatkunut ja edennyt vain.
Millään ei mitään väliä. En huolehdi itsestäni suuremmin tai muutakaan tee enää. Syön mitä syön, teen mitä teen, jos jaksan.
Viime viikkoina olen alkanut ajattelemaan, että olen jokin ihminen jolla on tulossa aivan erilainen tulevaisuus kun olen koskaan voinut kuvitella. Että jonain aamuna herään ja ymmärrän elämäntehtäväni, että elän jonkin suuremman käsissä nyt ja minua johdatellaan.
Elämässäni annetaan erilaisia merkkejä ja minun tulee nyt vain olla rauhassa ja kuunnella mitä elämä haluaa minulle viestittää voidakseni löytää ja aloittaa elämäntehtäväni.
Meditoin ja olen aivan ulkona tästä maailmasta tai siis siitä suorituskeskeisestä ja moni asia näyttäytyy valheellisena. Pelkästään heijastumalta tai että tämä elämä ei ole oikeasti tällaista miten se suurimmalle osalle näyttäytyy.
Mietin onko minusta tulossa hullu, olenko sekoamassa mutta en voi muuta kuin vain yrittää mennä päivä kerrallaan ja yrittää pysyä jollain tavalla kunnossa.
Kommentit (31)
lakkaa kirjottamasta vauvalle ei me nähdä mitä sä kirjotat sinne
Syö suippomadonlakki. Psilosybiini auttaa masennukseen.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/taikasienista-ihmelaake-masennuksen-h…
Vierailija kirjoitti:
Jos naapurit eivät lähetä viestejä pistorasioiden kautta niin tuskin psykoosista kyse?
No ei mitään sellaista. En minä niin sekaisin ole mutta välillä todella vakavasti joudun pohtimaan mikä minuun on mennyt ja mitä hittoa tämä kaikki on. Samalla olen vain hyväksynyt kaiken ja minusta tuntuu, että kaikki on kuitenkin hyvin vaikka en tiedä yhtään mihin suuntaan tässä ollaan menossa. Silti kaikki on hyvin ja minun täytyy vain luottaa.
Ap
Ihan normaali keski-iän kriisi tai menopaussi. Alkaa mietityttää aivan kaiken järjellisyys. Onko työ mielekästä vai aivan turhaa hommaa, onko kumppani aivan väärä, onko mitään tolkkua ostaa mitään paitsi kaksi perunaa silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naapurit eivät lähetä viestejä pistorasioiden kautta niin tuskin psykoosista kyse?
No ei mitään sellaista. En minä niin sekaisin ole mutta välillä todella vakavasti joudun pohtimaan mikä minuun on mennyt ja mitä hittoa tämä kaikki on. Samalla olen vain hyväksynyt kaiken ja minusta tuntuu, että kaikki on kuitenkin hyvin vaikka en tiedä yhtään mihin suuntaan tässä ollaan menossa. Silti kaikki on hyvin ja minun täytyy vain luottaa.
Ap
Mielestäni ihan hyvä juttu kyseenalaistaa asioita. Useimmat ei ikinä kyseenalaista mitään, jatkavat vaan elämän putkessa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali keski-iän kriisi tai menopaussi. Alkaa mietityttää aivan kaiken järjellisyys. Onko työ mielekästä vai aivan turhaa hommaa, onko kumppani aivan väärä, onko mitään tolkkua ostaa mitään paitsi kaksi perunaa silloin tällöin.
Olen vielä nuori. Aikuinen mutta elämä vielä ns alussa. Ei omaa perhettä jne, elämä on mennyt enemmän ja vähemmän itsekseni kulkien.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naapurit eivät lähetä viestejä pistorasioiden kautta niin tuskin psykoosista kyse?
No ei mitään sellaista. En minä niin sekaisin ole mutta välillä todella vakavasti joudun pohtimaan mikä minuun on mennyt ja mitä hittoa tämä kaikki on. Samalla olen vain hyväksynyt kaiken ja minusta tuntuu, että kaikki on kuitenkin hyvin vaikka en tiedä yhtään mihin suuntaan tässä ollaan menossa. Silti kaikki on hyvin ja minun täytyy vain luottaa.
Ap
Spontaani hengellinen herääminenkään ei poissuljettua. Onkos tullut meditaatiota harrastettua?
Tuon lamaantumisen ainakin aiheuttaa kierre. Mitä vähemmän teet, mitä vähemmän elämä enää tarjoaa tavoittelemisen arvoisia asioita, sitä vähemmän aivoissasi erittyy dopamiinia ja sen vaikeampi sinun on tehdä enää mitään. Dopaamiini on se juttu. Tarvitset sitä lisää. Koe-eläimet, joilta dopamiinieritys ehkäistiin kokonaan, eivät enää nousseet ylös, eivät edes syöneet, koska ne eivät löytäneet mitään syytä tehdä niin. Huomaatko? Aika sama tila kuin sinulla.
Luulen, että nuo ajatukset siitä, että jokin erityinen odottaa sinua, ovat eräänlaista kompensaatiota, eräänlainen pelastusrengas, jotta edes jokin pitäisi sinut menossa mukana etkä ihan kuukahtaisi.
Jotain tarttis nyt tehdä. Olet aika huonona jo. Mistä saisit dopamiinia? Esim. shoppailemalla nettialennusmyynnisä ja jahtaamalla elämäsi mahtavinta alennusprosenttia, ihastumalla johokin uuteen mieheen, löytämällä jonkin mielettömän harrastuksen, lukemalla dekkareita, joissa on mysteeri, joka selviää vasta lopussa... kaikki tämä saa aivot erittämään dopamiinia.
Luultavasti uupumus tai väsymys kaamoksessa, kylmyydessä. Vitamiineja. Jos tuntuu maadoittamattomalta, maadoita vähän, ei ylimaadoitus - silloin ajatukset eivät leiju siellä täällä, erottaa tosiasiat paremmin. Kuulostat henkisesti heränneeltä ja heränneeltä. Joskus voi selväajatella, jos meditointia on ollut liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Syö suippomadonlakki. Psilosybiini auttaa masennukseen.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/taikasienista-ihmelaake-masennuksen-h…
Yksi liian vähän, luulen, kymmenkunta on aika mikroannos vielä.
Kiusattiinko sinua koulussa, kun olet kulkenut yksin?
Sulla ei oikeasti ole mitään käsitystä psykoosista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali keski-iän kriisi tai menopaussi. Alkaa mietityttää aivan kaiken järjellisyys. Onko työ mielekästä vai aivan turhaa hommaa, onko kumppani aivan väärä, onko mitään tolkkua ostaa mitään paitsi kaksi perunaa silloin tällöin.
Olen vielä nuori. Aikuinen mutta elämä vielä ns alussa. Ei omaa perhettä jne, elämä on mennyt enemmän ja vähemmän itsekseni kulkien.
Ap
Kuulostaa vakavalta. Varaa aika lääkäriin.
Tuntemani henkilöt, jotka ovat käyttäytyneet noin, eivät ole olleet terveitä vaan juurikin masentuneita ja psykoottisia.
Oletko mittauttanut rautatasot? Moni asia voi auttaa lamaannukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon lamaantumisen ainakin aiheuttaa kierre. Mitä vähemmän teet, mitä vähemmän elämä enää tarjoaa tavoittelemisen arvoisia asioita, sitä vähemmän aivoissasi erittyy dopamiinia ja sen vaikeampi sinun on tehdä enää mitään. Dopaamiini on se juttu. Tarvitset sitä lisää. Koe-eläimet, joilta dopamiinieritys ehkäistiin kokonaan, eivät enää nousseet ylös, eivät edes syöneet, koska ne eivät löytäneet mitään syytä tehdä niin. Huomaatko? Aika sama tila kuin sinulla.
Luulen, että nuo ajatukset siitä, että jokin erityinen odottaa sinua, ovat eräänlaista kompensaatiota, eräänlainen pelastusrengas, jotta edes jokin pitäisi sinut menossa mukana etkä ihan kuukahtaisi.
Jotain tarttis nyt tehdä. Olet aika huonona jo. Mistä saisit dopamiinia? Esim. shoppailemalla nettialennusmyynnisä ja jahtaamalla elämäsi mahtavinta alennusprosenttia, ihastumalla johokin uuteen mieheen, löytämällä jonkin mielettömän harrastuksen, lukemalla dekkareita, joissa on mysteeri, joka selviää vasta lopussa... kaikki tämä saa aivot erittämään dopamiinia.
Hyvä kombo on porno, päihteet ja nopea elämä.
Kieltämättä nämä saavat aivot erittämään dopamiinia. Lisätään listaan vielä mahtisatsin d:tä antava pelihimo! En suosittele kuitenkaan lääkkeeksi puutteeseen mitään näistä :D
Ei kuulosta psykoosilta. Kuulostaa normitasoiselta elämän pohtimiselta yhdistettynä johonkin ehkä surureaktioon tai johonkin muuhun. Onko sinulla ollut jokin vaikea juttu lähiaikoina?
Vierailija kirjoitti:
Tuon lamaantumisen ainakin aiheuttaa kierre. Mitä vähemmän teet, mitä vähemmän elämä enää tarjoaa tavoittelemisen arvoisia asioita, sitä vähemmän aivoissasi erittyy dopamiinia ja sen vaikeampi sinun on tehdä enää mitään. Dopaamiini on se juttu. Tarvitset sitä lisää. Koe-eläimet, joilta dopamiinieritys ehkäistiin kokonaan, eivät enää nousseet ylös, eivät edes syöneet, koska ne eivät löytäneet mitään syytä tehdä niin. Huomaatko? Aika sama tila kuin sinulla.
Luulen, että nuo ajatukset siitä, että jokin erityinen odottaa sinua, ovat eräänlaista kompensaatiota, eräänlainen pelastusrengas, jotta edes jokin pitäisi sinut menossa mukana etkä ihan kuukahtaisi.
Jotain tarttis nyt tehdä. Olet aika huonona jo. Mistä saisit dopamiinia? Esim. shoppailemalla nettialennusmyynnisä ja jahtaamalla elämäsi mahtavinta alennusprosenttia, ihastumalla johokin uuteen mieheen, löytämällä jonkin mielettömän harrastuksen, lukemalla dekkareita, joissa on mysteeri, joka selviää vasta lopussa... kaikki tämä saa aivot erittämään dopamiinia.
Ei kannata omaa elämää sotkea ohimenevillä dopamiinipiikeillä.
No en tiedä mikä auttaisi, mieluiten jokin itselle mielekäs harrastus. Itselleni se on taulujen maalaaminen. Jollekin toiselle metsästys.
Kyllä se siitä. Et ole psykoosissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta psykoosilta. Kuulostaa normitasoiselta elämän pohtimiselta yhdistettynä johonkin ehkä surureaktioon tai johonkin muuhun. Onko sinulla ollut jokin vaikea juttu lähiaikoina?
On ainakin huojentavaa kuulla etten ole sekoamassa. Kyllä sen itsekin tiedän mutta elämään suhtautuminen on mennyt niin nopeaa vauhtia hyvin erilaiseksi etten aina tiedä että mitä tapahtuu. Joskus se on kauhistuttavaa, toisaalta erittäin hyvältä tuntuu että jotain muutosta tapahtuu, muutoshan ei mukavaa mutta tavallaan se tunne siitä, että kaikki kääntyy kyllä hyväksi vaikka pelottaa. Yritän vain päivä kerrallaan tosiaan mennä.
Joskus olen todella maassa. Se nielaisee minut ja ole voimaton. Kaikki tuntuu pelkästään turhalta ja merkityksettömältä. Sitten nousen ehkä hetkeksi, makuulta istumaan ja jaksan taas miettiä että tästäkin selvitään.
Paljon on tapahtunut elämässä viime vuosina. Niin paljon että en jaksa enempää tällä hetkellä. Haluan olla hetken näin, olla yksin ja maassa makaamassa. En halua edes nousta vielä, sanoi kuka tahansa mitä vain. Teen jotain muutostöitä nyt.
Ap
Lainaa kirjastosta sellainen kirja kuin "Psykoosin ennakko-oireet". Siinä on hyvä luettelo.
Jos naapurit eivät lähetä viestejä pistorasioiden kautta niin tuskin psykoosista kyse?