Miksi lapset eivät enää harrasta urheilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.

Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.

Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.

Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.

Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.

Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?

Teeskenteletkö tietämätöntä? Luuletko, että kyse on yhdestä?

En teeskentele mitään. Poikani on ollut jalkapallon kilpatoiminnassa 7 vuotta mukana ja minä siinä ohessa taustahenkilönä. Luulen tietäväni ihan kohtuullisen paljon aiheesta.

Jalkapallossa on kyllä ihan järjetöntä tuo touhu. Lapset pistetään treenaamaan 2-3 kertaa viikossa jopa matalan kynnyksen toiminnassa, ja siihen pelit päälle. Oma lapseni lopetti lyhyeen, mutta niin lopettivat myös ne oikeasti lahjakkaat.

-eri

Höntsää voi pelata kavereiden kanssa, jos pari kertaa viikkoon on liikaa. Poikani treenaa viisi kertaa viikossa kilpatasossa plus pelit päälle, aivan vapaaehtoisesti, koska haluaa menestyä. Hän voi lopettaa milloin haluaa. Vielä ei 7 vuoden jälkeen ole sellaista ilmaissut.

Kiva juttu pojallesi. Ongelma on siinä, että lasten ohjattu liikunta on rakennettu pitkälti todella tavoitteellisten treenaajien ehdoilla. Matalan kynnyksen ohjattuja jalkapallokerhoja ei tunnu oikrin olevan.

Onhan niitä. Mutta lapset haluavat joko kilpailemaan ja parhaaksi tai sitten lopettaa koska harrastus ei kiinnosta kuin vanhempia. Joko intohimo ja tavoitteellisuus tai epämääräinen ja vaihtelevasti treeneissä käyvä porukka. Näin se käytännössä näkyy. Ja molemmat joutuvat maksamaan kenttävuokrat, valmentajat, seuramaksut, pelimatkat yms.

Ei tuota jakoa ollut taidekerhoissakaan. Pitäisikö olla?

Mun lapseni on musiikkiopistossa. Siellä ne tulevaisuuden ammattilaiset soittavat ihan samoissa orkestereissa ja opiskelevat samoissa teoriaryhmissä muiden kanssa. Toki saattavat olla muita pienikokoisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.

Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.

Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.

Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.

Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.

Tämä. En tajua miksi ihmiset luulevat, että urheiluharrastus tarkoittaa terveitä elämäntapoja. Monessa lajissa alaikäiset sairastuvat syömishäiriöön tai oppivat muuten epänormaalin suhteen ruokaan, eikä vanhemmille kerrota mitään.

Järkyttävä kertomus. Kiinnostaisi tietää, mistä lajista oli kyse. Oliko voimistelu tai taitoluistelu?

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen lapsi aloittaa urheilun seurassa keskimäärin 6-vuotiaana ja lopettaa sen keskimäärin 11-vuotiaana. Syitä voisi ehkä etsiä sieltä urheiluseuroista.

Omat lapset lopettivat kun olisi pitänyt siirtyä kilpatasolle. Eivät halunneet kilpailla vakavasti, vaan harrastaa ihan vaan harrastamisen ilosta. Sellaista mahdollisuutta ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Pelit ja kännykät on hauskempia. Köyhillä ei ole varaa harrastaa jääkiekkoa ja ratsastusta.

On muitakin harrastuksia, kuin jääkiekko.

Varsin monet jo pikkupojatkin harrastavat juniori-jalkapalloa laajasti.

Lisäksi on muita palloilulajeja, kuten tennis, lento-ja koripallo.

Laskeskettelu on yksi suosituimmista talvi harrastuksista kaikissa ikäluokissa.

Myös yleisurheiluun löytyy koululaisia harrastamaan, kuten esim. juoksu.

Joku ratsastaminen ei ole mikään yleinen harrastus enää edes tytöillä.

Ja niillä ratsastus-ja hevosen kanssa olemisessa, käy kyllä aivan duunariperheiden tytöt.

Eihän siellä joka päivä, vaan kerran vkossa. Näen usein työmatkalla pari pientä koululais tyttöä bussissa, jotka ovat matkalla vähän kaupungin ulkopuolella olevalle hevostalleille, ratsastuspiiskat ja kypärät mukanaan.

Kyllä lapset edelleen harrastaa liikuntaa ja urheilua.

Akateemisten lapset just harvemmin harrastaa urheilua.

Se on kovin rahvasta ja hiki... hyj olkoot!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelit ja kännykät on hauskempia. Köyhillä ei ole varaa harrastaa jääkiekkoa ja ratsastusta.

On muitakin harrastuksia, kuin jääkiekko.

Varsin monet jo pikkupojatkin harrastavat juniori-jalkapalloa laajasti.

Lisäksi on muita palloilulajeja, kuten tennis, lento-ja koripallo.

Laskeskettelu on yksi suosituimmista talvi harrastuksista kaikissa ikäluokissa.

Myös yleisurheiluun löytyy koululaisia harrastamaan, kuten esim. juoksu.

Joku ratsastaminen ei ole mikään yleinen harrastus enää edes tytöillä.

Ja niillä ratsastus-ja hevosen kanssa olemisessa, käy kyllä aivan duunariperheiden tytöt.

Eihän siellä joka päivä, vaan kerran vkossa. Näen usein työmatkalla pari pientä koululais tyttöä bussissa, jotka ovat matkalla vähän kaupungin ulkopuolella olevalle hevostalleille, ratsastuspiiskat ja kypärät mukanaan.

Kyllä lapset edelleen harrastaa liikuntaa ja urheilua.

Näin on.

Ja erilaiset trendit vaikuttavat myös lasten harrastusten suuntautumiseen.

Ratsastus ei ole enää niin suosittua tytöillä, kuin se oli menneinä vuosina. Nyt halutaan harrastaa balettia ja kaunoluistelua ja ne harrastukset ovat kalliimpia, kuin joku ratsastus.

Myös uinti on harrastuksena hyvinkin suosittua.

Ja riippuu paljon tietenkin paikkakunnastakin, missä asuu.

Pienillä paikkakunnilla on rajalliset mahdollisuudet valita jokin harrastuslaji, esimerkiksi yhteisöllinen laji, koska juniori toimintaa ei paikkakunnalla ole ollenkaan.

Täytyy olla lajin urheiluseuroja omalla paikkakunnalla, tai lähistöllä, että voi harrastaa haluamaansa urheilulajia.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisten lapset just harvemmin harrastaa urheilua.

Se on kovin rahvasta ja hiki... hyj olkoot!

Sano, että tuo vitsi?

Onhan.

Kyllä harrastavat akateemisten lapset jalkapalloa, tennistä, uintia, koripalloa ja muita liikuntalajeja.

Miten joku voi ollakin noin tyhmän tietämätön, kuin kommentoija on?

Mitä helvetin halveksittavaa muka urheilun harrastuksessa on?

Kerro se meille kaikilla, kiitos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisten lapset just harvemmin harrastaa urheilua.

Se on kovin rahvasta ja hiki... hyj olkoot!

Sano, että tuo vitsi?

Onhan.

Kyllä harrastavat akateemisten lapset jalkapalloa, tennistä, uintia, koripalloa ja muita liikuntalajeja.

Miten joku voi ollakin noin tyhmän tietämätön, kuin kommentoija on?

Mitä helvetin halveksittavaa muka urheilun harrastuksessa on?

Kerro se meille kaikilla, kiitos?

Olen eri, ja sanoisin että taisitpa mennä trollin lankaan.

Aivan tosissani voisin kuitenkin todeta, että urheilun harrastaminen on halveksittavaa silloin kun se saa aikuiset taantumaan lapsen tasolle, tapahtuu muiden kuin lapsen itsensä motiivista, tai menee koulutyön edelle.