Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapset eivät enää harrasta urheilua?
04.12.2022 |
Akateemisten lapset enää lähinnä kulkevat jäähalleilla, uimahalleissa, urheilukentillä. Eikö duunareiden lapset enää harrasta lainkaan?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.
Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.
Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.
Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.
Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.
Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?
Teeskenteletkö tietämätöntä? Luuletko, että kyse on yhdestä?
En teeskentele mitään. Poikani on ollut jalkapallon kilpatoiminnassa 7 vuotta mukana ja minä siinä ohessa taustahenkilönä. Luulen tietäväni ihan kohtuullisen paljon aiheesta.
Ja tunnet kaikki Suomen valmentajat ja apuvalmentajat? Siis ihan joka paikkakunnan junnutasolla?
En tunne, etkä tunne sinäkään, joten avautumisesi on aivan turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.
Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.
Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.
Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.
Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.
Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?
Teeskenteletkö tietämätöntä? Luuletko, että kyse on yhdestä?
En teeskentele mitään. Poikani on ollut jalkapallon kilpatoiminnassa 7 vuotta mukana ja minä siinä ohessa taustahenkilönä. Luulen tietäväni ihan kohtuullisen paljon aiheesta.
Jalkapallossa on kyllä ihan järjetöntä tuo touhu. Lapset pistetään treenaamaan 2-3 kertaa viikossa jopa matalan kynnyksen toiminnassa, ja siihen pelit päälle. Oma lapseni lopetti lyhyeen, mutta niin lopettivat myös ne oikeasti lahjakkaat.
-eri
Höntsää voi pelata kavereiden kanssa, jos pari kertaa viikkoon on liikaa. Poikani treenaa viisi kertaa viikossa kilpatasossa plus pelit päälle, aivan vapaaehtoisesti, koska haluaa menestyä. Hän voi lopettaa milloin haluaa. Vielä ei 7 vuoden jälkeen ole sellaista ilmaissut.
Assburger kirjoitti:
Vaimoni ja hänen siskonsa harrastivat pesäpalloa.
Vanhempien osallistumiseksi riitti seuran jäsenmaksun maksaminen ja räpylän hankinta ja yhdet talkoot/vuosi.
2 lapsistani on harrastanut pesäpalloa.
Nyt vanhempien vastuulla on em. lisäksi lasten kuljetus peleihin, tuomarointi, varainhankinta, kioskinpito(osa varainhankintaa) ja muita talkoita.
Jos ei työkiireen tms. takia voi osallistua talkoisiin tai tuomarivuoroon, pitää itse hankkia sijainen.
Tämä oli minulle vaikea paikka, en ikinä onnistunut verkostoitumaan/ystävystymään muiden pesismuksuvanhempien kanssa.Sitten vielä osa vanhemmista oli urheiluhulluja raivopäitä, huusivat törkeyksiä vastapuolen joukkueelle(n. 10v lapsille!) yms.
Niitä olisi pitänyt sietää...Kestin piykin hampain lasteni takia niin kauan kuin he halusivat harrastaa.
Hyvä kuvaus kyllä! Tähän kun vielä lisätään se, ettei pesis ole edes pahin joukkuelajeista.
Kun katsoo aikuistuneita entisiä tavoitteellisia harrastajia, he eivät mitenkään kondikseltaan poikkea niistä, jotka ovat harrastaneet ei-tavoitteellisesti ja jopa ilman mitään ohjausta vain liikkuneet, leikkineet ja olleet aktiivisia.
Entisissä urheilijoissa on ihan yhtä laajalla skaalalla hyväkuntoisia keski-ikäisiä kuin myös niitä tosi huonot elämäntavat ja kunnon omaavia.
Mitä tämä kertoo siitä, tuleeko urheilusta terve, liikunnallinen elämäntapa, joka kantaa pitkälle?
Lätty lätisee kirjoitti:
Harrastaa ainanki tummat yöntimot joukkuelajeja eli veitsen heiluttelua ja karkuun juoksemista
On ainanki suosittua hesa-turkku-manse akselilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin Suomi on valtavan kallis maa ja kaikesta pitää tinkiä jos ei kuulu eliittiin... pelkkä eläminen maksaa Suomessa jo valtavasti...
Ja toiseksi kun näki syksyllä kun jäätävässä kylmässä sateessa pelautettiin lapsia jalkapallossa niin mahtoivatkohan olla kovin onnellisia vai oliko kyse siitä että vanhemmat keräsivät taas omia "pisteitään"...
Voin kertoa jalkapalloa kilpatasolla pelaavan 12-vuotiaan pojan isänä, että kyllä, pojat ovat onnellisia kun pääsevät pelaamaan. Sää ei sitä mitenkään määritä, koska ovat pukeutuneet sään mukaisesti.
Tämä kilpataso on jotenkin naurettava jalkapallossa. Meillä tämä jako tapahtui jo 7-vuotiallla. Kyllä, luit oikein. Kukaan ei pysty tuossa vaiheessa sanomaan kenestä on jalkapalloilijaksi ja kenestä ei. Ei kukaan. Kummasti siellä kilparyhmässä oli kaikki faija-ja mutsivalmentajien lapset. Ei ihme, että Suomi ei menesty jalkapallossa, kun kiinnostus tapetaan jo 7-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha siihen on syynä. Ei ole varaa harrastaa.
Siihen ei mene senttiäkään rahaa kun lapset käy pelailemassa kavereiden kanssa. Välillä toki myös isät mukana.
Pieni ero käydä pelailemassa ulkojäillä, kuin harrastaa tavoitteellisesti. Useimmat joukkuelajissa haluavat pelata tavoitteellisesti. Ja jos he menevät pelailemaan ulkojäille, jää sinä moni pelaileva ilman kiekkoa. Pitää olla kahdet luistimet tai teroittaa luistimet ulkojääkerran jälkeen. Hallissa yleisövuorot taitaa olla päiväaikoihin. Eli ulkojääy ovat ainoa vaihtoehto oelailulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin Suomi on valtavan kallis maa ja kaikesta pitää tinkiä jos ei kuulu eliittiin... pelkkä eläminen maksaa Suomessa jo valtavasti...
Ja toiseksi kun näki syksyllä kun jäätävässä kylmässä sateessa pelautettiin lapsia jalkapallossa niin mahtoivatkohan olla kovin onnellisia vai oliko kyse siitä että vanhemmat keräsivät taas omia "pisteitään"...
Voin kertoa jalkapalloa kilpatasolla pelaavan 12-vuotiaan pojan isänä, että kyllä, pojat ovat onnellisia kun pääsevät pelaamaan. Sää ei sitä mitenkään määritä, koska ovat pukeutuneet sään mukaisesti.
Tämä kilpataso on jotenkin naurettava jalkapallossa. Meillä tämä jako tapahtui jo 7-vuotiallla. Kyllä, luit oikein. Kukaan ei pysty tuossa vaiheessa sanomaan kenestä on jalkapalloilijaksi ja kenestä ei. Ei kukaan. Kummasti siellä kilparyhmässä oli kaikki faija-ja mutsivalmentajien lapset. Ei ihme, että Suomi ei menesty jalkapallossa, kun kiinnostus tapetaan jo 7-vuotiaana.
Juuri taannoin kuulin faijavalmentajan lapsen haaveilevan lopettamisesta. Miten tämä systeemi on kääntynyt tällaiseksi? Lapsista on tullut välineitä - niin, mihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha siihen on syynä. Ei ole varaa harrastaa.
Siihen ei mene senttiäkään rahaa kun lapset käy pelailemassa kavereiden kanssa. Välillä toki myös isät mukana.
Pieni ero käydä pelailemassa ulkojäillä, kuin harrastaa tavoitteellisesti. Useimmat joukkuelajissa haluavat pelata tavoitteellisesti. Ja jos he menevät pelailemaan ulkojäille, jää sinä moni pelaileva ilman kiekkoa. Pitää olla kahdet luistimet tai teroittaa luistimet ulkojääkerran jälkeen. Hallissa yleisövuorot taitaa olla päiväaikoihin. Eli ulkojääy ovat ainoa vaihtoehto oelailulle.
Mun tuntemani lapset kyllä haluaisivat mieluummin pitää hauskaa kuin tehdä mitään tavoitteellisesti.
Ja uskomattoman hienoja asioita muuten tekevät sen hauskanpidon motiivilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.
Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.
Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.
Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.
Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.
Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?
Teeskenteletkö tietämätöntä? Luuletko, että kyse on yhdestä?
En teeskentele mitään. Poikani on ollut jalkapallon kilpatoiminnassa 7 vuotta mukana ja minä siinä ohessa taustahenkilönä. Luulen tietäväni ihan kohtuullisen paljon aiheesta.
Jalkapallossa on kyllä ihan järjetöntä tuo touhu. Lapset pistetään treenaamaan 2-3 kertaa viikossa jopa matalan kynnyksen toiminnassa, ja siihen pelit päälle. Oma lapseni lopetti lyhyeen, mutta niin lopettivat myös ne oikeasti lahjakkaat.
-eriHöntsää voi pelata kavereiden kanssa, jos pari kertaa viikkoon on liikaa. Poikani treenaa viisi kertaa viikossa kilpatasossa plus pelit päälle, aivan vapaaehtoisesti, koska haluaa menestyä. Hän voi lopettaa milloin haluaa. Vielä ei 7 vuoden jälkeen ole sellaista ilmaissut.
Kiva juttu pojallesi. Ongelma on siinä, että lasten ohjattu liikunta on rakennettu pitkälti todella tavoitteellisten treenaajien ehdoilla. Matalan kynnyksen ohjattuja jalkapallokerhoja ei tunnu oikrin olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsillani on harrastuksia ja mikäpä niitä on maksellessa, kun talo ja maat on maksettu ja tilille kilahtaa rapiat 4000€ joka kuukausi. Terv. Duunari
Entäs aikaa? Minulla oli yksi lapsi ja koin olevani (liian)usein vanhempainillassa, pelissä toimitsijana tms. Ja monella oli kaksi tai useampi lapsi, ja monesti pelit meni päällekkäin tai peräkkäin. Viettivät siis toimitsijoina monta tuntia viikonloppuna. Tai etsivät sijaista , koska olis kaksi päällekkäin.
Oma lapsi oli intohimoinen pelaaja ja vietti vapaa aikanakin usein hallilla. Korona katkaisi tämän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.
Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.
Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.
Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.
Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.
Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?
Teeskenteletkö tietämätöntä? Luuletko, että kyse on yhdestä?
En teeskentele mitään. Poikani on ollut jalkapallon kilpatoiminnassa 7 vuotta mukana ja minä siinä ohessa taustahenkilönä. Luulen tietäväni ihan kohtuullisen paljon aiheesta.
Jalkapallossa on kyllä ihan järjetöntä tuo touhu. Lapset pistetään treenaamaan 2-3 kertaa viikossa jopa matalan kynnyksen toiminnassa, ja siihen pelit päälle. Oma lapseni lopetti lyhyeen, mutta niin lopettivat myös ne oikeasti lahjakkaat.
-eriHöntsää voi pelata kavereiden kanssa, jos pari kertaa viikkoon on liikaa. Poikani treenaa viisi kertaa viikossa kilpatasossa plus pelit päälle, aivan vapaaehtoisesti, koska haluaa menestyä. Hän voi lopettaa milloin haluaa. Vielä ei 7 vuoden jälkeen ole sellaista ilmaissut.
Kiva juttu pojallesi. Ongelma on siinä, että lasten ohjattu liikunta on rakennettu pitkälti todella tavoitteellisten treenaajien ehdoilla. Matalan kynnyksen ohjattuja jalkapallokerhoja ei tunnu oikrin olevan.
Onhan niitä. Mutta lapset haluavat joko kilpailemaan ja parhaaksi tai sitten lopettaa koska harrastus ei kiinnosta kuin vanhempia. Joko intohimo ja tavoitteellisuus tai epämääräinen ja vaihtelevasti treeneissä käyvä porukka. Näin se käytännössä näkyy. Ja molemmat joutuvat maksamaan kenttävuokrat, valmentajat, seuramaksut, pelimatkat yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin Suomi on valtavan kallis maa ja kaikesta pitää tinkiä jos ei kuulu eliittiin... pelkkä eläminen maksaa Suomessa jo valtavasti...
Ja toiseksi kun näki syksyllä kun jäätävässä kylmässä sateessa pelautettiin lapsia jalkapallossa niin mahtoivatkohan olla kovin onnellisia vai oliko kyse siitä että vanhemmat keräsivät taas omia "pisteitään"...
Voin kertoa jalkapalloa kilpatasolla pelaavan 12-vuotiaan pojan isänä, että kyllä, pojat ovat onnellisia kun pääsevät pelaamaan. Sää ei sitä mitenkään määritä, koska ovat pukeutuneet sään mukaisesti.
Tämä kilpataso on jotenkin naurettava jalkapallossa. Meillä tämä jako tapahtui jo 7-vuotiallla. Kyllä, luit oikein. Kukaan ei pysty tuossa vaiheessa sanomaan kenestä on jalkapalloilijaksi ja kenestä ei. Ei kukaan. Kummasti siellä kilparyhmässä oli kaikki faija-ja mutsivalmentajien lapset. Ei ihme, että Suomi ei menesty jalkapallossa, kun kiinnostus tapetaan jo 7-vuotiaana.
Tämä jakohan ei ole mikään rangaistus, vaan siinä ajatellaan jokaisen lapsen parasta, että lapsi saa onnistumisen kokemuksia lajin parissa.
Mitä onnistumisia lapsi saa, jos pelaa liian kovalla tasolla? Tasoryhmin tarkoitus on nimenomaan, että jokainen lapsi saa pelata oman tasoisia vastaan ja saa sitä kautta positiivisia kokemuksia.
T. 12 vuotta lapsia ammatikseen valmentava
Kaikki harrastaminen on karannut jotenkin lapasesta. Jokaisesta pitäisi tulla se ykkönen, huippu siinä lajissa, mihin on mukaan mennyt.
Jos kerran pärjää vaikka pikkukisoissa, on jokainen seuraavaksi arvioimassa, miten jatko sujuu.
Sellainen suruton kuorolaulelu, pianotunnit koulun jälkeen, jalkapallo / luistelu kyläkentällä tai hiihtäminen kunhan nyt vaan hiihtää -tyylillä, on ihan mennyttä.
Tarvitaan välineitä. Tarvitaan valmentaja. Tarvitaan kauimmainen kenttä/treenipaikka, mitä keksitään. Tarvitaan vanhempi kuskiksi. Tarvitaan kalliit maksut. Tarvitaan treenejä 6x vko ja siihen oheisia päälle. Ja vielä tarvitaan kisoja, talkoita, keräyksiä, sponsoreita, pettymyksen kyyneleitä ja loppuun palamista.
Sitä nykyaika on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistähän sinä näitä keksit?
Omasta päästä tein, kuten entinen isäntä kivinavetan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.
Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.
Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.
Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.
Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.
Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?
Teeskenteletkö tietämätöntä? Luuletko, että kyse on yhdestä?
En teeskentele mitään. Poikani on ollut jalkapallon kilpatoiminnassa 7 vuotta mukana ja minä siinä ohessa taustahenkilönä. Luulen tietäväni ihan kohtuullisen paljon aiheesta.
Jalkapallossa on kyllä ihan järjetöntä tuo touhu. Lapset pistetään treenaamaan 2-3 kertaa viikossa jopa matalan kynnyksen toiminnassa, ja siihen pelit päälle. Oma lapseni lopetti lyhyeen, mutta niin lopettivat myös ne oikeasti lahjakkaat.
-eriHöntsää voi pelata kavereiden kanssa, jos pari kertaa viikkoon on liikaa. Poikani treenaa viisi kertaa viikossa kilpatasossa plus pelit päälle, aivan vapaaehtoisesti, koska haluaa menestyä. Hän voi lopettaa milloin haluaa. Vielä ei 7 vuoden jälkeen ole sellaista ilmaissut.
Kiva juttu pojallesi. Ongelma on siinä, että lasten ohjattu liikunta on rakennettu pitkälti todella tavoitteellisten treenaajien ehdoilla. Matalan kynnyksen ohjattuja jalkapallokerhoja ei tunnu oikrin olevan.
Onhan niitä. Mutta lapset haluavat joko kilpailemaan ja parhaaksi tai sitten lopettaa koska harrastus ei kiinnosta kuin vanhempia. Joko intohimo ja tavoitteellisuus tai epämääräinen ja vaihtelevasti treeneissä käyvä porukka. Näin se käytännössä näkyy. Ja molemmat joutuvat maksamaan kenttävuokrat, valmentajat, seuramaksut, pelimatkat yms.
Kummasti aikuisten kamppailutreeneissä huvikseen liikkujat ja tavoitteelliset pystyvät treenaamaan rinta rinnan. Tosin kyseessä on pieni laji, jossa ei ainakaan Suomessa ole ammattilaisia eikä käsittääkseni junnutoimintaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.
Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.
Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.
Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.
Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.
Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?
Teeskenteletkö tietämätöntä? Luuletko, että kyse on yhdestä?
En teeskentele mitään. Poikani on ollut jalkapallon kilpatoiminnassa 7 vuotta mukana ja minä siinä ohessa taustahenkilönä. Luulen tietäväni ihan kohtuullisen paljon aiheesta.
Jalkapallossa on kyllä ihan järjetöntä tuo touhu. Lapset pistetään treenaamaan 2-3 kertaa viikossa jopa matalan kynnyksen toiminnassa, ja siihen pelit päälle. Oma lapseni lopetti lyhyeen, mutta niin lopettivat myös ne oikeasti lahjakkaat.
-eriHöntsää voi pelata kavereiden kanssa, jos pari kertaa viikkoon on liikaa. Poikani treenaa viisi kertaa viikossa kilpatasossa plus pelit päälle, aivan vapaaehtoisesti, koska haluaa menestyä. Hän voi lopettaa milloin haluaa. Vielä ei 7 vuoden jälkeen ole sellaista ilmaissut.
Kiva juttu pojallesi. Ongelma on siinä, että lasten ohjattu liikunta on rakennettu pitkälti todella tavoitteellisten treenaajien ehdoilla. Matalan kynnyksen ohjattuja jalkapallokerhoja ei tunnu oikrin olevan.
Onhan niitä. Mutta lapset haluavat joko kilpailemaan ja parhaaksi tai sitten lopettaa koska harrastus ei kiinnosta kuin vanhempia. Joko intohimo ja tavoitteellisuus tai epämääräinen ja vaihtelevasti treeneissä käyvä porukka. Näin se käytännössä näkyy. Ja molemmat joutuvat maksamaan kenttävuokrat, valmentajat, seuramaksut, pelimatkat yms.
Ei tuota jakoa ollut taidekerhoissakaan. Pitäisikö olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.
Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.
Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.
Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.
Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.
Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?
Teeskenteletkö tietämätöntä? Luuletko, että kyse on yhdestä?
En teeskentele mitään. Poikani on ollut jalkapallon kilpatoiminnassa 7 vuotta mukana ja minä siinä ohessa taustahenkilönä. Luulen tietäväni ihan kohtuullisen paljon aiheesta.
Jalkapallossa on kyllä ihan järjetöntä tuo touhu. Lapset pistetään treenaamaan 2-3 kertaa viikossa jopa matalan kynnyksen toiminnassa, ja siihen pelit päälle. Oma lapseni lopetti lyhyeen, mutta niin lopettivat myös ne oikeasti lahjakkaat.
-eriHöntsää voi pelata kavereiden kanssa, jos pari kertaa viikkoon on liikaa. Poikani treenaa viisi kertaa viikossa kilpatasossa plus pelit päälle, aivan vapaaehtoisesti, koska haluaa menestyä. Hän voi lopettaa milloin haluaa. Vielä ei 7 vuoden jälkeen ole sellaista ilmaissut.
Kiva juttu pojallesi. Ongelma on siinä, että lasten ohjattu liikunta on rakennettu pitkälti todella tavoitteellisten treenaajien ehdoilla. Matalan kynnyksen ohjattuja jalkapallokerhoja ei tunnu oikrin olevan.
Onhan niitä. Mutta lapset haluavat joko kilpailemaan ja parhaaksi tai sitten lopettaa koska harrastus ei kiinnosta kuin vanhempia. Joko intohimo ja tavoitteellisuus tai epämääräinen ja vaihtelevasti treeneissä käyvä porukka. Näin se käytännössä näkyy. Ja molemmat joutuvat maksamaan kenttävuokrat, valmentajat, seuramaksut, pelimatkat yms.
Sinäpä sen sanoit. Siellä matalan kynnyksen kerhossakin pitää maksaa samat kulut. Seurat ovat rakentaneet itsestään ihan älyttömiä dinosauruksia, sen sijaan että mahdollistaisivat liikkumisen liikkumisen ilosta.
Katsoin ihaillen Afrikassa, kun nuoret miehet pelasivat jalkapalloa paljain jaloin kangasmyttypallolla. Ikinä ei ole missään jalkapallopelissä ollut niin hyvä tunnelma, ja veikkaan että pelaajat olivat taitavampia kuin yksikään tämän keskustelun osallistujan lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsillani on harrastuksia ja mikäpä niitä on maksellessa, kun talo ja maat on maksettu ja tilille kilahtaa rapiat 4000€ joka kuukausi. Terv. Duunari
Entäs aikaa? Minulla oli yksi lapsi ja koin olevani (liian)usein vanhempainillassa, pelissä toimitsijana tms. Ja monella oli kaksi tai useampi lapsi, ja monesti pelit meni päällekkäin tai peräkkäin. Viettivät siis toimitsijoina monta tuntia viikonloppuna. Tai etsivät sijaista , koska olis kaksi päällekkäin.
Oma lapsi oli intohimoinen pelaaja ja vietti vapaa aikanakin usein hallilla. Korona katkaisi tämän
Meillä sama. Jotenkin vahingossa ajauduttiin lajikokeilusta valmennukseen, kun lapsi pärjäsi kokeilussa erittäin hyvin. Hetkessä olimme kaiken ajan kiinni tässä hommassa - kunnes tuli korona. Laji jäi, pysyvästi. Kaikille helpotus, vaikka lapsi tykkäsi hurjasti. Kuitenkin se valmentajien jatkuva yli-into vei kaiken ihan äärimmäisyyteen.
Olemme ymmärtäneet, ettei tässä maassa voi harrastaa tiettyjä lajeja ollenkaan. Joko olet ilman, tai sitten kilpaurheilija. Siis jo alakouluiässä.
On käyty uimassa, luistelemassa ja opeteltu pyöräilemään... nykyään lapsi pelaa koripalloa kaksi kertaa viikossa. On siis 8v. Nyt on jo pelejä ja jaetaan tason mukaan eri peleihin. Lapsi haluisi vaan, että "olisi niinkuin ennenkin". Välillä on ollut vähän vaikeaa lähteä, mutta tulee hyvillä mielin kotiin.
En usko, että lapseni pelaa enää esim. viiden vuoden päästä. Homma menee niin vakavaksi, että kaikki vapaa-aika pitää omistaa tälle yhdelle harrastukselle. En usko, että se on niin kiinnostunut.
On siis yritetty. Ja ai niin ne maksut... tällä hetkellä vuosi maksaa yli tonnin. Siihen peliasu 200 ja matkat ja turnauskulut päälle. Monella ei oikeasti ole edes varaa harrastaa. Joo, aina voi sanoa, että luonnossa kävely on ilmaista. Onhan se, mutta harrastustoimintaa pitäisi korjata rajulla tavalla, että se palvelisi suurta massaa, eikä vaan sitä mahdollista yhtä hyvää pelaajaa, joka jatkaa aikuiseksi asti.
Isommilla paikkakunnilla on hyvin monenlaisia valmentajia ja joukkueita ja seuroja. Joukkueet valitsevat sarjan mihin osallistuvat ja ne sarjat pitää hoitaa loppuun, muuten saa sakkoja. Pelaajat voivat siirtyillä tietyillä säännöillä joukkueista toisiin ja vaikka takaisin kauden aikana. Yleensä se a ja b joukkue treenaa yhdessä. Jossain vaiheessa pieniä pelaajia pitää suojella. Varsinkin jos valmentaja näkee, ettei osaa ottaa vastaan taklausta. Kokoerot voivat olla kaksinkertaisia. Jossain vaiheessa se isomman pelaajan taklaus osuu aina just päähän , koska koko ero on sellainen. Olen pienen , taitavan, nopean ja taklauksia vastaan osaavasta ottavan nuoren vanhempi. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt suojella enemmän. Yksi taklaus riitti ja kädessä on ikuinen vamma.
Jääkiekko on kallista ja myös vanhempien aikaa vievää. Huokasin helpotuksesta kun se loppui. Jos perheestä haluaa kolme lasta pelata, niin monella ei siihen ole varaa tai aikaa.