Miksi lapset eivät enää harrasta urheilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen lapsi aloittaa urheilun seurassa keskimäärin 6-vuotiaana ja lopettaa sen keskimäärin 11-vuotiaana. Syitä voisi ehkä etsiä sieltä urheiluseuroista.

Ainakin lätkässä tulee eteen se, että jaetaan A- ja B-joukkueeksi ennen puberteettia. A-joukkue pelaa kaikki edustusmatsit. B-joukkue höntsäilee ja joskus ihmeen tapahtuessa myös B-joukkue pääsee pelaamaan toista B-joukkuetta vastaan.

Tiedän tapauksen, jossa pelaaja olisi ollut tasoltaan A-joukkueen sentteri ammatikseen jääkiekkoa pelanneen mielestä, mutta muiden valmentajien (ei ammattilaiskokemusta) mielestä hän oli liian pienikasvuinen ja kiltti. Siispä hän päätyi B-joukkueeseen ja lopetti sen kauden jälkeen. Hänestä kasvoi 190-senttinen mies.

Monesti myös jääkiekossa arvostetaan sitä, että on sitä aggressiivisuutta pelaajassa. Kuvitellaan, että aggressiivinen alakoululainen oppii taitavaksi pelaajaksi, joka osaa taklata taktisesti oikeassa paikassa ja ottaa vastaan taklauksia. Todellisuudessa sitten tästä toivotun aggressiivisesta lapsesta kasvaa se jäähykuningas ja säheltäjä, jonka jäähyllä tai kentälläoloaikana vastustaja tekee maalin.

Nykyään ei kuulemma oo noin. Kuhan on vaan nopea niin voi olla vaikka 160cm ja 45kg

Ensinnäkin Suomi on valtavan kallis maa ja kaikesta pitää tinkiä jos ei kuulu eliittiin... pelkkä eläminen maksaa Suomessa jo valtavasti...

Ja toiseksi kun näki syksyllä kun jäätävässä kylmässä sateessa pelautettiin lapsia jalkapallossa niin mahtoivatkohan olla kovin onnellisia vai oliko kyse siitä että vanhemmat keräsivät taas omia "pisteitään"...

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin Suomi on valtavan kallis maa ja kaikesta pitää tinkiä jos ei kuulu eliittiin... pelkkä eläminen maksaa Suomessa jo valtavasti...

Ja toiseksi kun näki syksyllä kun jäätävässä kylmässä sateessa pelautettiin lapsia jalkapallossa niin mahtoivatkohan olla kovin onnellisia vai oliko kyse siitä että vanhemmat keräsivät taas omia "pisteitään"...

Voin kertoa jalkapalloa kilpatasolla pelaavan 12-vuotiaan pojan isänä, että kyllä, pojat ovat onnellisia kun pääsevät pelaamaan. Sää ei sitä mitenkään määritä, koska ovat pukeutuneet sään mukaisesti.

Vaimoni ja hänen siskonsa harrastivat pesäpalloa.

Vanhempien osallistumiseksi riitti seuran jäsenmaksun maksaminen ja räpylän hankinta ja yhdet talkoot/vuosi.

2 lapsistani on harrastanut pesäpalloa.

Nyt vanhempien vastuulla on em. lisäksi lasten kuljetus peleihin, tuomarointi, varainhankinta, kioskinpito(osa varainhankintaa) ja muita talkoita.

Jos ei työkiireen tms. takia voi osallistua talkoisiin tai tuomarivuoroon, pitää itse hankkia sijainen.

Tämä oli minulle vaikea paikka, en ikinä onnistunut verkostoitumaan/ystävystymään muiden pesismuksuvanhempien kanssa.

Sitten vielä osa vanhemmista oli urheiluhulluja raivopäitä, huusivat törkeyksiä vastapuolen joukkueelle(n. 10v lapsille!) yms.

Niitä olisi pitänyt sietää...

Kestin piykin hampain lasteni takia niin kauan kuin he halusivat harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ap:n joskus jalkautua sieltä homeisesta neukkukuutiostaan ulkoilmaan ja käydä katsomassa kuplahalleissa, miten "lapset eivät harrasta enää urheilua".

Jäähallista juuri tulen. Kyllä siellä oli vahvasti ylemmän keskiluokan perheitä ja heidän lapsiaan luistimilla. Ei todellakaan ollut yhtään riuskaa työmiestä tai naista, koulutettuja, akateemisia vanhempia kaikki.

"riuskaa työmiestä tai naista" :D :D :D Anteeks, mitä aikaa me oikein eletään?

Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.

Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.

Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.

Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.

Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.

Vierailija kirjoitti:

Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.

Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.

Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.

Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.

Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.

Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha siihen on syynä. Ei ole varaa harrastaa.

Siihen ei mene senttiäkään rahaa kun lapset käy pelailemassa kavereiden kanssa. Välillä toki myös isät mukana.

Varusteet maksavat. Luistimien terottaminen maksaa. Vakuutus ei maksa senttiäkään jos tulee aivotärähdys ja kypärä on liian vanhaa mallia. Monesti tarjouskypärät ovat näitä vanhimpia kypäröitä, joiden vakuutustakuu on ummessa. Kannattaa kysyä suoraan vakuutusyhtiöltä, että milloin valmistettu kypärä täyttää takuun ehdot.

Assburger kirjoitti:

Vaimoni ja hänen siskonsa harrastivat pesäpalloa.

Vanhempien osallistumiseksi riitti seuran jäsenmaksun maksaminen ja räpylän hankinta ja yhdet talkoot/vuosi.

2 lapsistani on harrastanut pesäpalloa.

Nyt vanhempien vastuulla on em. lisäksi lasten kuljetus peleihin, tuomarointi, varainhankinta, kioskinpito(osa varainhankintaa) ja muita talkoita.

Jos ei työkiireen tms. takia voi osallistua talkoisiin tai tuomarivuoroon, pitää itse hankkia sijainen.

Tämä oli minulle vaikea paikka, en ikinä onnistunut verkostoitumaan/ystävystymään muiden pesismuksuvanhempien kanssa.

Sitten vielä osa vanhemmista oli urheiluhulluja raivopäitä, huusivat törkeyksiä vastapuolen joukkueelle(n. 10v lapsille!) yms.

Niitä olisi pitänyt sietää...

Kestin piykin hampain lasteni takia niin kauan kuin he halusivat harrastaa.

Kävin katsomassa viime kesänä kerran junioripesäpalloa, ja täytyy sanoa että järkytyin vierasjoukkueen aikuisien käytöksestä.

Sen sijaan juniorit itse käyttäytyivät hienosti ja sata kertaa kypsemmin kuin kyseiset aikuiset. Mutta en haluaisi kenenkään lasten joutuvan hyväksymään tuollaista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.

Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.

Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.

Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.

Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.

Tämä. En tajua miksi ihmiset luulevat, että urheiluharrastus tarkoittaa terveitä elämäntapoja. Monessa lajissa alaikäiset sairastuvat syömishäiriöön tai oppivat muuten epänormaalin suhteen ruokaan, eikä vanhemmille kerrota mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.

Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.

Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.

Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.

Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.

Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?

Teeskenteletkö tietämätöntä? Luuletko, että kyse on yhdestä?

Lapsille pitäisi olla suurinosa harrastuksista ja terveydenhuolto ilmaista ja aikuisilta tuet pois.

Liikuntaa harrastetaan, urheilu on tulokseen tähtäävää suunnitelmallista toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.

Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.

Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.

Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.

Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.

Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?

Teeskenteletkö tietämätöntä? Luuletko, että kyse on yhdestä?

En teeskentele mitään. Poikani on ollut jalkapallon kilpatoiminnassa 7 vuotta mukana ja minä siinä ohessa taustahenkilönä. Luulen tietäväni ihan kohtuullisen paljon aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.

Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.

Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.

Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.

Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.

Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?

Joullueen apuvalmentajat antoivat tämän valmentajan linjalle hiljaisen hyväksyntänsä. Ei auttanut, vaikka näytin lajiliitolta saamaani vastausmeiliä suositellusta ravitsemuksesta.

Älylaitteet vie kaiken ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.

Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.

Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.

Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.

Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.

Tämä. En tajua miksi ihmiset luulevat, että urheiluharrastus tarkoittaa terveitä elämäntapoja. Monessa lajissa alaikäiset sairastuvat syömishäiriöön tai oppivat muuten epänormaalin suhteen ruokaan, eikä vanhemmille kerrota mitään.

Kaiken huipuksi entinen lapsi ja nykyään nuori aikuinen kamppailee vieläkin syömishäiriön kanssa kun kaikki voimat pitäisi suunnata opintoihin ja nuoren aikuisen elämään. On selvää, että tuollaiset syömishäiriön pahenemisjaksot eristävät nuoren aikuisen myös opiskelijatoiminnasta. Hän kyllä haluaisi olla mukana, mutta siellä pitäisi syödä ja juoda muutakin kuin vedellä laimennettua herapulverilitkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.

Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.

Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.

Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.

Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.

Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?

Teeskenteletkö tietämätöntä? Luuletko, että kyse on yhdestä?

En teeskentele mitään. Poikani on ollut jalkapallon kilpatoiminnassa 7 vuotta mukana ja minä siinä ohessa taustahenkilönä. Luulen tietäväni ihan kohtuullisen paljon aiheesta.

Ja tunnet kaikki Suomen valmentajat ja apuvalmentajat? Siis ihan joka paikkakunnan junnutasolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajilla on monesti mitä ihmeellisempiä käsityksiä ravitsemuksesta ja he vaikuttavat hyvin voimakkaasti lapsiin/nuoriin. Meidän lapsemme sai syömishäiriön, koska valmentaja oli hänen kimpussaan ja kyttäsi hänen ruokiaan sekä kotipaikkakunnalla että kisoissa.

Lapsi oli jo muutenkin allerginen monelle ruoka-aineelle eikä se ollut mikään salaisuus. Valmentaja kielsi hiilihydraattien syömisen eli pois jäi vielä enemmän ruokia ja lopulta lapsi söi vain vettä ja treenaajille tarkoitettua herapulveria. Sen jälkeen pelkkää vettä.

Vieläkö tuon jälkeen ihmettelette, ettei ohjattu urheilu vedä puoleensa? Tarkastin lajiliiton ravitsemusohjauksen ja siellä ei ollut missään kohdassa, että pitäisi elää vain veteen sekoitetulla heraproteiniinilla. Kyseessä oli lapsi. Tietenkään sairaalapotilas ei kasvanut kasvukäyräennusteen mittaansakaan kun oli elänyt käytännössä nälässä yli vuoden.

Lapsi valehteli aina syöneensä ruokaa ja vei sitä kompostiroskiin aina kun lähti treeneihin. Treenien vuoksi hän ei pystynyt osallistumaan yhteiseen päivälliseen ja hän teki voileivät iltapalaksi väittäen syövänsä ne iltapalaksi. Käytännössä hän laittoi ne kompostipussiin ja toi tyhjän lautasen aamulla keittiöön.

Hälytyssireeni soi kun lapsi alkoi koulussa kuukaudella pulpettiinsa ja olla todella vetämätön yhden opettajan mielestä. Opettaja ei tiennyt urheiluharrastuksesta ja luuli, että emme anna kunnon ruokaa lapselle kotona tai että lapsi ei nuku öitään. Käytännössä lapsi oli monesti hytisemässä vilusta kahden täkin alla collegekankainen onepiece yllään.

Yhden valmentajan perusteellako pitäisi tehdä tulkintoja koko lajista?

Teeskenteletkö tietämätöntä? Luuletko, että kyse on yhdestä?

En teeskentele mitään. Poikani on ollut jalkapallon kilpatoiminnassa 7 vuotta mukana ja minä siinä ohessa taustahenkilönä. Luulen tietäväni ihan kohtuullisen paljon aiheesta.

Jalkapallossa on kyllä ihan järjetöntä tuo touhu. Lapset pistetään treenaamaan 2-3 kertaa viikossa jopa matalan kynnyksen toiminnassa, ja siihen pelit päälle. Oma lapseni lopetti lyhyeen, mutta niin lopettivat myös ne oikeasti lahjakkaat.

-eri

Lapsillani on harrastuksia ja mikäpä niitä on maksellessa, kun talo ja maat on maksettu ja tilille kilahtaa rapiat 4000€ joka kuukausi. Terv. Duunari