Hesari, sotkuinen koti on ihgu

Nuoret miehet ovat innostuneet siivoamaan Aurin opeilla. Katsovat videoita yhdessä Twitchissa. tervehenkistä meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Aika kiinnostavaa analyysiä suomalaisiin sisäänrakennetusta häpeästä.

Samaa ajattelin. Ensin hävetään kotia, ja sitten hävetään sitä, että hävetään. :D Minusta ihan virkistävää nähdä vähän tavallisempiakin koteja, tylsät murretunsävyiset tavarattomat hotellisisustukset on niin last season.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Jutussa olisi ollut syytä haastatella jotakuta, jonka koptihäpeän syyllinen on oma äiti. En minä ole itse kokenut mitään varsinaista häpeää siitä, jos koti on sotkuinen. Suurimmalla osalla älykkäimmistä ihmisistä, joita olen tavannut, on näin.

Oma äitini kuitenkin pakotti kokemaan sotkuisuuden häpeänä. se on hänen syynsä minun elämässäni. Olisi kiinnostavaa saada analyysiä senkaltaisen sekopään, joka ei hyväksy sitä, jos joku ei koe sotkua ongelmana, sielusta.

Musta taas olisi kiintoisaa lukea juttu ihmisestä, joka on ennen käyttänyt äitiään tekosyynä olla kehittymättä ihmisenä ja sitten ymmärtänyt, että ei hemmetti, munhan pitää itse muuttaa elämääni, jos haluan sen muuttuvan.

Kommenttini koski kylläkin sitä, että äitini ei hyväksynyt sitä, että minusta sotkuinen koti oli aivan samantekevä. Ja siis haukkuen vaati minun häpeävän sitä.

Eli ei antanut minulle vapautta kokea asiaa omalla tavallani ja katsoa miten ystäväni saattaisivat siihen suhtautua.

On vaikea sanoa, että ihminen, joka arvostelisi minua sellaisen takia, olisi arvostamani, saati ystäväni. Äitini mielestä kuitenkin sellaisessa tilanteessa MUN pitäisi alistua sen toisen ajatuksiin.

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Jutussa olisi ollut syytä haastatella jotakuta, jonka koptihäpeän syyllinen on oma äiti. En minä ole itse kokenut mitään varsinaista häpeää siitä, jos koti on sotkuinen. Suurimmalla osalla älykkäimmistä ihmisistä, joita olen tavannut, on näin.

Oma äitini kuitenkin pakotti kokemaan sotkuisuuden häpeänä. se on hänen syynsä minun elämässäni. Olisi kiinnostavaa saada analyysiä senkaltaisen sekopään, joka ei hyväksy sitä, jos joku ei koe sotkua ongelmana, sielusta.

Musta taas olisi kiintoisaa lukea juttu ihmisestä, joka on ennen käyttänyt äitiään tekosyynä olla kehittymättä ihmisenä ja sitten ymmärtänyt, että ei hemmetti, munhan pitää itse muuttaa elämääni, jos haluan sen muuttuvan.

Kommenttini koski kylläkin sitä, että äitini ei hyväksynyt sitä, että minusta sotkuinen koti oli aivan samantekevä. Ja siis haukkuen vaati minun häpeävän sitä.

Eli ei antanut minulle vapautta kokea asiaa omalla tavallani ja katsoa miten ystäväni saattaisivat siihen suhtautua.

On vaikea sanoa, että ihminen, joka arvostelisi minua sellaisen takia, olisi arvostamani, saati ystäväni. Äitini mielestä kuitenkin sellaisessa tilanteessa MUN pitäisi alistua sen toisen ajatuksiin.

Mun kommenttini taas koski sitä, että sä käytät äitiäsi tekosyynä sille, että saat kohdella omia lapsiasi hirvittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Jutussa olisi ollut syytä haastatella jotakuta, jonka koptihäpeän syyllinen on oma äiti. En minä ole itse kokenut mitään varsinaista häpeää siitä, jos koti on sotkuinen. Suurimmalla osalla älykkäimmistä ihmisistä, joita olen tavannut, on näin.

Oma äitini kuitenkin pakotti kokemaan sotkuisuuden häpeänä. se on hänen syynsä minun elämässäni. Olisi kiinnostavaa saada analyysiä senkaltaisen sekopään, joka ei hyväksy sitä, jos joku ei koe sotkua ongelmana, sielusta.

Musta taas olisi kiintoisaa lukea juttu ihmisestä, joka on ennen käyttänyt äitiään tekosyynä olla kehittymättä ihmisenä ja sitten ymmärtänyt, että ei hemmetti, munhan pitää itse muuttaa elämääni, jos haluan sen muuttuvan.

Kommenttini koski kylläkin sitä, että äitini ei hyväksynyt sitä, että minusta sotkuinen koti oli aivan samantekevä. Ja siis haukkuen vaati minun häpeävän sitä.

Eli ei antanut minulle vapautta kokea asiaa omalla tavallani ja katsoa miten ystäväni saattaisivat siihen suhtautua.

On vaikea sanoa, että ihminen, joka arvostelisi minua sellaisen takia, olisi arvostamani, saati ystäväni. Äitini mielestä kuitenkin sellaisessa tilanteessa MUN pitäisi alistua sen toisen ajatuksiin.

Mun kommenttini taas koski sitä, että sä käytät äitiäsi tekosyynä sille, että saat kohdella omia lapsiasi hirvittävästi.

Häääh? Miten kodin sotkuisuus liittyy "lasten hirveään" kohteluun? Aivan tavallisesta kasvattamisesta on ollut kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Minkä tason sotkuisuudesta puhutaan? Vähän leivänmuruja ja likaisia astioita pöydällä, viimeksi imuroitu muutama viikko sitten, pyykit odottamassa viikkaamista ja lasten lelut ympäri olohuoneessa vs. homehtuvat ruuanjämäiset astiat tiskipöydällä, kulkeminen hankalaa tavararöykkiöiden vuoksi, pikkuötököitä vilistää jaloissa jos jotain nyssäkkää nostaa seinänvierestä, vessa ruskeana ja käsienpesualtaan reuna limaisenoranssi.

Siinä ei keskitytty niinkään kotien sotkuisuuteen, vaan siihen, millaisia tuntemuksia se herättää, että koti ei olekaan kuin sisustuskuvissa, ja millaisia kotiin liittyviä juttuja mediassa on.

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Jutussa olisi ollut syytä haastatella jotakuta, jonka koptihäpeän syyllinen on oma äiti. En minä ole itse kokenut mitään varsinaista häpeää siitä, jos koti on sotkuinen. Suurimmalla osalla älykkäimmistä ihmisistä, joita olen tavannut, on näin.

Oma äitini kuitenkin pakotti kokemaan sotkuisuuden häpeänä. se on hänen syynsä minun elämässäni. Olisi kiinnostavaa saada analyysiä senkaltaisen sekopään, joka ei hyväksy sitä, jos joku ei koe sotkua ongelmana, sielusta.

Musta taas olisi kiintoisaa lukea juttu ihmisestä, joka on ennen käyttänyt äitiään tekosyynä olla kehittymättä ihmisenä ja sitten ymmärtänyt, että ei hemmetti, munhan pitää itse muuttaa elämääni, jos haluan sen muuttuvan.

Kommenttini koski kylläkin sitä, että äitini ei hyväksynyt sitä, että minusta sotkuinen koti oli aivan samantekevä. Ja siis haukkuen vaati minun häpeävän sitä.

Eli ei antanut minulle vapautta kokea asiaa omalla tavallani ja katsoa miten ystäväni saattaisivat siihen suhtautua.

On vaikea sanoa, että ihminen, joka arvostelisi minua sellaisen takia, olisi arvostamani, saati ystäväni. Äitini mielestä kuitenkin sellaisessa tilanteessa MUN pitäisi alistua sen toisen ajatuksiin.

Mun kommenttini taas koski sitä, että sä käytät äitiäsi tekosyynä sille, että saat kohdella omia lapsiasi hirvittävästi.

Häääh? Miten kodin sotkuisuus liittyy "lasten hirveään" kohteluun? Aivan tavallisesta kasvattamisesta on ollut kysymys.

Liittyy sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Jutussa olisi ollut syytä haastatella jotakuta, jonka koptihäpeän syyllinen on oma äiti. En minä ole itse kokenut mitään varsinaista häpeää siitä, jos koti on sotkuinen. Suurimmalla osalla älykkäimmistä ihmisistä, joita olen tavannut, on näin.

Oma äitini kuitenkin pakotti kokemaan sotkuisuuden häpeänä. se on hänen syynsä minun elämässäni. Olisi kiinnostavaa saada analyysiä senkaltaisen sekopään, joka ei hyväksy sitä, jos joku ei koe sotkua ongelmana, sielusta.

Musta taas olisi kiintoisaa lukea juttu ihmisestä, joka on ennen käyttänyt äitiään tekosyynä olla kehittymättä ihmisenä ja sitten ymmärtänyt, että ei hemmetti, munhan pitää itse muuttaa elämääni, jos haluan sen muuttuvan.

Kommenttini koski kylläkin sitä, että äitini ei hyväksynyt sitä, että minusta sotkuinen koti oli aivan samantekevä. Ja siis haukkuen vaati minun häpeävän sitä.

Eli ei antanut minulle vapautta kokea asiaa omalla tavallani ja katsoa miten ystäväni saattaisivat siihen suhtautua.

On vaikea sanoa, että ihminen, joka arvostelisi minua sellaisen takia, olisi arvostamani, saati ystäväni. Äitini mielestä kuitenkin sellaisessa tilanteessa MUN pitäisi alistua sen toisen ajatuksiin.

Mun kommenttini taas koski sitä, että sä käytät äitiäsi tekosyynä sille, että saat kohdella omia lapsiasi hirvittävästi.

Häääh? Miten kodin sotkuisuus liittyy "lasten hirveään" kohteluun? Aivan tavallisesta kasvattamisesta on ollut kysymys.

Liittyy sinuun.

No tämä ketju ei ole minuista, vaan kotien sotkusta!

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Jutussa olisi ollut syytä haastatella jotakuta, jonka koptihäpeän syyllinen on oma äiti. En minä ole itse kokenut mitään varsinaista häpeää siitä, jos koti on sotkuinen. Suurimmalla osalla älykkäimmistä ihmisistä, joita olen tavannut, on näin.

Oma äitini kuitenkin pakotti kokemaan sotkuisuuden häpeänä. se on hänen syynsä minun elämässäni. Olisi kiinnostavaa saada analyysiä senkaltaisen sekopään, joka ei hyväksy sitä, jos joku ei koe sotkua ongelmana, sielusta.

Musta taas olisi kiintoisaa lukea juttu ihmisestä, joka on ennen käyttänyt äitiään tekosyynä olla kehittymättä ihmisenä ja sitten ymmärtänyt, että ei hemmetti, munhan pitää itse muuttaa elämääni, jos haluan sen muuttuvan.

Kommenttini koski kylläkin sitä, että äitini ei hyväksynyt sitä, että minusta sotkuinen koti oli aivan samantekevä. Ja siis haukkuen vaati minun häpeävän sitä.

Eli ei antanut minulle vapautta kokea asiaa omalla tavallani ja katsoa miten ystäväni saattaisivat siihen suhtautua.

On vaikea sanoa, että ihminen, joka arvostelisi minua sellaisen takia, olisi arvostamani, saati ystäväni. Äitini mielestä kuitenkin sellaisessa tilanteessa MUN pitäisi alistua sen toisen ajatuksiin.

Mun kommenttini taas koski sitä, että sä käytät äitiäsi tekosyynä sille, että saat kohdella omia lapsiasi hirvittävästi.

Häääh? Miten kodin sotkuisuus liittyy "lasten hirveään" kohteluun? Aivan tavallisesta kasvattamisesta on ollut kysymys.

Liittyy sinuun.

Lasten hirveää kohtelua on se, että vanhemmat mesovat netissä sen sijaan että olisivat lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Jutussa olisi ollut syytä haastatella jotakuta, jonka koptihäpeän syyllinen on oma äiti. En minä ole itse kokenut mitään varsinaista häpeää siitä, jos koti on sotkuinen. Suurimmalla osalla älykkäimmistä ihmisistä, joita olen tavannut, on näin.

Oma äitini kuitenkin pakotti kokemaan sotkuisuuden häpeänä. se on hänen syynsä minun elämässäni. Olisi kiinnostavaa saada analyysiä senkaltaisen sekopään, joka ei hyväksy sitä, jos joku ei koe sotkua ongelmana, sielusta.

Musta taas olisi kiintoisaa lukea juttu ihmisestä, joka on ennen käyttänyt äitiään tekosyynä olla kehittymättä ihmisenä ja sitten ymmärtänyt, että ei hemmetti, munhan pitää itse muuttaa elämääni, jos haluan sen muuttuvan.

Kommenttini koski kylläkin sitä, että äitini ei hyväksynyt sitä, että minusta sotkuinen koti oli aivan samantekevä. Ja siis haukkuen vaati minun häpeävän sitä.

Eli ei antanut minulle vapautta kokea asiaa omalla tavallani ja katsoa miten ystäväni saattaisivat siihen suhtautua.

On vaikea sanoa, että ihminen, joka arvostelisi minua sellaisen takia, olisi arvostamani, saati ystäväni. Äitini mielestä kuitenkin sellaisessa tilanteessa MUN pitäisi alistua sen toisen ajatuksiin.

Mun kommenttini taas koski sitä, että sä käytät äitiäsi tekosyynä sille, että saat kohdella omia lapsiasi hirvittävästi.

Häääh? Miten kodin sotkuisuus liittyy "lasten hirveään" kohteluun? Aivan tavallisesta kasvattamisesta on ollut kysymys.

Liittyy sinuun.

Lasten hirveää kohtelua on se, että vanhemmat mesovat netissä sen sijaan että olisivat lastensa kanssa.

Ihan totta, koululaiset eivät halua viettää jokaista hetkeään vanhempien kanssa, vaan tykkäävät esim. leikkiä kavereiden kanssa tai vaikkapa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyys äri puffaa paskajuttujaan. En lue, ne ei kirjoita kuin roskaa, liekö kännissä...

No miks hitossa sit osallistut tähän ketjuun!

Ärsyttääkseni sinua. Onnistuin. Kiitos sinulle.

Mua ärsyttää ihan järkyttävän paljon äitini päähäni lyömä häpeä siitä, että kotini on sotkuinen, kun minusta kodin siisteys on täysin toissijainen asia. Joo, siisti ja organisoitu koti olisi ihana, mutta kun ei vaan tapahdu. Tosin nyt kun asun ilman lapsia, on helpompaa pitää järjestysträ yllä.

Mutta siis jos mietitään ystäväpiiriä, miksi heille pitäisi teeskennellä siistiä kotia? Miksei vain voi valita ystäviään sen mukaan, kuka ei takerru tuollaiseen typeryyteen? Jos joku siis luulee, että oman äidin häpäisyn alla eläneenä voisi vain valita, niin ei tajua asiaa.

Ei voi valita, koska ne äidin häpäisevät sanat ovat aina mielessä :'(

Englanniksi on sanonta tidy house, tidy mind.

Luin  tuon jutun. Toiset tykkää asua kait noin. Itse en pystyisi. En ole mikään siivous hullukaan. Keittiö pitää olla se siisti. Mitäs jos tuollaiseen paikkaan tulis luteita ? En tarkoita likaisuudesta. Kiva tulla myrkyttäjien katsoo sängyt ja lattiat listat ym.

Mulla on burnoutin takia sotkuista nyt. Ja kotitustan takia nolottaa, ettei ole siistiä. Mutta kotitaustan takia on myös se burnout eli?

En syytä ketään, totean vain tosiasiat siis. Kontrolloiva ja suorittamiseen pakottava työväenluokkainen tausta hakkaa ihmisestä sotkut pois, mutta lopputulema ei ole kaunis.

Esim. pääministerimme matala luokkatausta näkyy monessa. Siivoustavoissa ja seuran (joku Natalia Kallio...) valinnassa.

Tähän vuodenaikaan taas mennään, pitää kellarikomerotkin suursiivota jos vaikka jouluna tulee vieraita!

(Ketään ei ole kutsuttu ja tuskin heidän kanssaan kellarikomerossa oltais, mutta eipähän tarvitse pelätä sitä häpeää jos joku vaikka kellariin kurkkaiskin).

Vierailija kirjoitti:

Tähän vuodenaikaan taas mennään, pitää kellarikomerotkin suursiivota jos vaikka jouluna tulee vieraita!

(Ketään ei ole kutsuttu ja tuskin heidän kanssaan kellarikomerossa oltais, mutta eipähän tarvitse pelätä sitä häpeää jos joku vaikka kellariin kurkkaiskin).

Ei ihmiset siivoa kellarikomeroita vieraiden vuoksi. Ne siivotaan koska epämääräiset rojut ahdistavat ja sekavista pinoista ei löydä tarvitsemaansa. Vuoden vaihtuminen on luonnollinen etappi, kun sen ajatellaan tuovan mukanaan uuden alun.

saastaisia mt-ongelmaisia viherhippejä. hyi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän vuodenaikaan taas mennään, pitää kellarikomerotkin suursiivota jos vaikka jouluna tulee vieraita!

(Ketään ei ole kutsuttu ja tuskin heidän kanssaan kellarikomerossa oltais, mutta eipähän tarvitse pelätä sitä häpeää jos joku vaikka kellariin kurkkaiskin).

Ei ihmiset siivoa kellarikomeroita vieraiden vuoksi. Ne siivotaan koska epämääräiset rojut ahdistavat ja sekavista pinoista ei löydä tarvitsemaansa. Vuoden vaihtuminen on luonnollinen etappi, kun sen ajatellaan tuovan mukanaan uuden alun.

Kyllä osa ihmisistä ainakin 80-luvulla stressasi nimenomaan myös komeroiden yms. siisteydestä vieraiden tulon alla. Martathan koittivat sitten armahduttaa ihmisiä lanseeraamalla käsitteen: "jos et vietä joulua siellä komerossa, ei sitä tarvitse siivota"!